Kirjat

[Minuteman]

Sen mitä olen Sarasvuon monologeja Yleltä kuullut, on yhteistä ainakin se tietty paasaava usko omaan oikeassa olemiseensa.

Sarasvuo on sillä tavalla jännä tyyppi että homma lähtee lapasesta silloin kun mies alkaa ajattelemaan ääneen. Niin pitkään kun pitäytyy muiden miettimissä ja kirjoittamissa jutuissa, Sarasvuo on parhaimmillaan oikeasti hemmetin innostava tyyppi ja pystyy kiteyttämään osuvasti monimutkaisia kokonaisuuksia mutta sitten kun siirrytään omiin pohdiskeluihin niin jää alkaa ritistä ja usein pettääkin.

 

[baikal]

Tänään ajautui kynsiini vuoden -69 Viestimies-käsikirja, julkaisija Viestiupseeriyhdistys.

 

[Rajajääkäri]

Ostin alesta Ohto Mannisen : Viipuri menetetty. aika puisevaa faktaa alku, mutta yksi lause ilahdutti, missä Stalin toteaa suomalaisista: harvinaisen itsepäistä ja hidasälyistä kansaa ja että järkeä on taottava moukarilla heidän päähänsä.

 

[Erkki]

Ostin alesta Ohto Mannisen : Viipuri menetetty. aika puisevaa faktaa alku, mutta yksi lause ilahdutti, missä Stalin toteaa suomalaisista: harvinaisen itsepäistä ja hidasälyistä kansaa ja että järkeä on taottava moukarilla heidän päähänsä.

Tein saman hankinnan. Kirja vaikuttaa varsin kiintoisalta ja käynkin nyt silmälasit kiiluen sen kimppuun.

 

[tulikomento]

Enpä ihan vähään aikaan muista lukeneeni mitään näin epäsovinnaista. Astronautti, eversti evp. Mike Mullane kertoo muistelmissaan Nasan astronauteista ja avaruussukkulalla lentämisestä ilman mitään turhaa poliittista korrektiutta.

Kirja alkaa erittäin graafisella kuvauksella siitä, kuinka kirjoittaja sai kokea ensimmäisen peräruiskeensa astronauttikokelaiden lääkärintarkastuksessa 70-luvun lopulla. Mullane kirjoittaa siitä, kuinka sotilaslentäjätaustaiset astronautit ja siviilitiedemiesastronautit joutuivat opettelemaan yhdessä työskentelyä. Helppoa se ei ollut, sillä sopeutumisvaikeuksia oli. Feminismin kyllästämien naisastronauttien ja häpeilemättömän seksististen ja sovinististen hävittäjälentäjien välillä kipinät lensivät, ainakin aluksi.

Räväkästä kirjoitustyylistä ja suurehkosta törkyhuumorin määrästä huolimatta kirja valottaa hyvin Nasan avaruussukkulalentojen historiaa astronauttien itsensä näkövinkkelistä. Mullane käsittelee erityisen kriittisesti Nasan johtoportaan mentaliteettia ja toimintakulttuuria, jotka johtivat Challenger-turmaan 1986.

Ehdottoman suositeltavaa luettavaa !

 

[TBman]

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1453083840301.html
Aatun julkaisu Main Kamf on rankattu siis mailman vaarallisimmaksi kirjaksi!

Tällä mennään.

 

[Quixote]

Väittäisin, että maailman vaarallisin kirja on joko Koraani tai Raamattu.

 

[TBman]

Väittäisin, että maailman vaarallisin kirja on joko Koraani tai Raamattu.

No silloin nämä pahuudet olisivat myös myyntikiellossa, kuin aatun teos

 

[vlad]

Ortodoksinen uskonto ei muuten eroa ihmeemmin islamista siinä mielessä että molemmat ovat "valmiita" eikä mitään uudelleenarviointeja tai -tulkintoja tarvita tai suvaita. Rituaalit ja hierarkiat, niin kirkolliset kuin maallisetkin, ovat Jumalan tahdon ilmentymiä, sakramentteja joita ihmisen ei sovi arvostella. Kun lännessä ihmiset saivat protestanttisen reformin myötä ratkoa uskonnon mysteerejä omista lähtökohdistaan annettuja totuuksia kyseenalaistaen, venäläiselle asiat tarjoiltiin valmiina eikä mysteerejä tai rituaaleja sovi kyseenalaistaa.

Ortodoksisella kirkolla ja Putinin Venäjällä on silmiinpistävänä yhdistävänä tekijänä välillä naurettavuuksiin viety rakkaus mahtipontisiin rituaaleiin. Oppositiosta ollaankin hammasteltu että Putin johtaa rahtikulttia joka uskoo neuvostorituaalien toistamisen potenssiin kolme palauttavan Neuvostoliiton kuolleista.

Ystäväni on ortodoksi ja hänen kanssa olemme myös keskustelleet uskosta, niissä keskusteluissa esille nousee juuri ortodoksisuuden "muuttumattomuus". Asioita ei tarvitse itsenäisesti pohtia tai selvittää, ei etenkään kirkollisia, koska kaikkiin kysymyksiin on jo olemassqa olevat vastaukset - menneiden aikojen "pyhien" (tarkoittaen pyhiä henkilöitä/miehiä) tekstejä lukemalla löydetään uskonnollisia kysymyksiä koskevat vastaukset.

Häntä kirkossa juuri kiehtoo sen pitkät perinteet ja se ettei uskontoa ole muuteltu, se on hänen mielestä kristillisyyttä aidoimmillaan ja perinteisimmillään, koska se tukeutuu "ikivanhoihin" teksteihin ja perimätieto kirjallisessa muodossa tulee niin kaukaa menneisyydestä kuin on mahdollista. Myt perinteisillä rituaaleilla ja hierarkioilla on tärkeä merkitys, samoin eräänlaisella mystiikalla, jota hän ei omaa kirkkoa etsiessään löytänyt ev.lut. kirkosta - hänen mielestä juuri ortodoksisuudessa raamatun perimmäinen sanoma on aidoimmillaan ja muuttumattomimmillaan.

Ihan kiehtovia keskusteluita, toisaalta sitten kokolailla paradoksaalinen suhtautuminen uskoon kun sitä vertaa hänen ammattiinsa, jossa etsitään uutta tietoa, jossa tutkitaan maailmankaikkeuden rakenteita NASA:lla. Tai ehkäpä hän sitten työnsä ja ammattinsa vastapainoksi hakee jotain tiedon tuolla puolella olevaa mystistä kokemusta olemassa olosta...

vlad

 

[Minuteman]

Kattava yhteenveto ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme historiasta ja siitä miksi olemme vetäneet itsemme tieten tahtoen turvallisuuspoliittiseen limboon.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun lukee miten 90-luvulla kehitetty hieno idea turvallisuuspoliittisista selonteoista latistettiin uskonnolliseksi liturgiaksi jossa vallitsee ortodoksinen ummehtuneisuus. Idealtaan hyvä järjestely tuhottiin niinsanotulla parlamentaalisella ohjauksella, eli hallitus esittelee eduskunnalle eduskunnan muotoileman selonteon jonka sisältönä on ollut perinteisesti kilpailu siitä kuinka omasta rauhantahtoisuudestaan hurmaantuneet puoluejohtajat pustuvät muotoilemaan Tuomoja-Halonen parivaljakolta 90-luvulta periytyvät liturgiset latteudet korkealentoisiksi mutta mitäänsanomattomiksi korulauseiksi; Itse kun vastaa itse esittämäänsä kysymykseen niin eipä synny riitaa - paitsi todellisuuden kanssa.

Turpo-selonteon valuvika on se, että asiantuntijoiden näkemus kulkee liian monen suodattimen ja vaimentimen läpi niin että alkuperäisistä lausunnoista lopulliseen selontekoon kantautuu vain kaiku. Ulkoministeriö vartioi mustasukkaisesti Halonen-Tuomioja parivaljakon henkistä perintöä uskoen ja uskotellen että Suomen kohtalo on pelkästään ulkoministerien ja ministerön virkamiesten diplomaattisen taitavuuden ja osaamisen varassa kun taas puolustusministerön militaristit ovat vaarallisia sodanlietsojia. Niinpä saammekin tulevaisuudessa "nauttia" monenlaisista kummallisista yleensä vahvaa todellisuudesta irtaantumista viestittävistä reaktioista kun turvallisuuspoliittinen todellisuus ei vastaakaan toiveita - eli parlamentaarista selontekoa.

Kirja tuo myös tuskallisella tavalla muistiin sen vahingon mitä Erkki Tuomiojan kirjoittama, Tarja Halosen Irakin sodan tuomitseva puhe aiheutti Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälisille suhteille. Toisaalta esiin tulee myös miten hienosti keskellä syvintä lamaa tehty hornet kauppa ankkuroi Suomea länsimaiden yhteyteen ja rikkoi mielikuvaa Neuvostoliiton/Venäjän satelliittivaltiosta.

Nythän meitä ollaan taas irrottamassa länsimaista osaksi Venäjän etupiiriä. Sääli että ymmärrys kekkoslovakian inhan ankeasta todellisuudesta on hävinnyt niiin monella jonnekin unohduksen syövereihin.

 

[Leaderdog]

Muutama ehdokas;

http://ketjukolaaja.blogspot.fi/2014_09_01_archive.html

 

[Leaderdog]

Tällä hetkellä "työnalla" Suomalainen sissitoiminta / Jarkko Kemppi No:0467/1750

 

[Leaderdog]

Korpisoturit.. luettu

 

[Platypi]

Onko kukaan lukenut Ralph Petersin kirjaa "Red Army". Ei niin mitään hajua onko kyseistä opusta koskaan suomennettu.

Kyseinen opus tosiaan itselläni kesken ja on ihan ajatuksia herättävää luettavaa. Kirja siis kuvaa NATO:n ja Neuvostoliiton välienselvittelyä Länsi-Saksassa 80-luvulla. Premissi itsessäänhän on melko kulunut, mutta Petersin kirjassa kuvataan kolmatta maailmansotaa yksinomaan Puna-armeijan sotilaiden näkökulmasta, kiväärimiehestä kenraaliin, ja NL vielä menee ja voittaa koko kahakan.

Kirjoittelen lisää kunhan saan kirjan loppuun.

 

[Panssari Salama]

Jere Laineen "Sota 2016" luettu

 

[Panssari Salama]

Seuraavaksi pikkusen painavampaa tarinaa:

 

[Sardaukar]

Onko kukaan lukenut Ralph Petersin kirjaa "Red Army". Ei niin mitään hajua onko kyseistä opusta koskaan suomennettu.

Kyseinen opus tosiaan itselläni kesken ja on ihan ajatuksia herättävää luettavaa. Kirja siis kuvaa NATO:n ja Neuvostoliiton välienselvittelyä Länsi-Saksassa 80-luvulla. Premissi itsessäänhän on melko kulunut, mutta Petersin kirjassa kuvataan kolmatta maailmansotaa yksinomaan Puna-armeijan sotilaiden näkökulmasta, kiväärimiehestä kenraaliin, ja NL vielä menee ja voittaa koko kahakan.

Kirjoittelen lisää kunhan saan kirjan loppuun.

On tullut luettua. Hyvä kirja.

 

[tulikomento]

Onko kukaan lukenut Ralph Petersin kirjaa "Red Army". Ei niin mitään hajua onko kyseistä opusta koskaan suomennettu.

Kyseinen opus tosiaan itselläni kesken ja on ihan ajatuksia herättävää luettavaa. Kirja siis kuvaa NATO:n ja Neuvostoliiton välienselvittelyä Länsi-Saksassa 80-luvulla. Premissi itsessäänhän on melko kulunut, mutta Petersin kirjassa kuvataan kolmatta maailmansotaa yksinomaan Puna-armeijan sotilaiden näkökulmasta, kiväärimiehestä kenraaliin, ja NL vielä menee ja voittaa koko kahakan.

Kirjoittelen lisää kunhan saan kirjan loppuun.

Tuli luettua joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. Kuvaa tosiaan NL:n hyökkäystä Länsi-Saksaan vain ja ainoastaan puna-armeijan vinkkelistä. Poikkeaa kerronnallisesti esim. Tom Clancyn tyylistä, ihan niin muikeita taistelukohtauksia mitä "Red Storm Rising" tarjoaa, ei Petersin kirjasta löydy. Mutta oli minusta ihan lukemisen arvoinen. NATO oli yllättävän kädetön kirjan tarinassa.

 

[Leaderdog]

Korpi ei armoa tunne / Dimitri Gusarov

 

[vlad]

Thomas Harding: Hanns ja Rudolf - saksanjuutalainen Auschwitzin komendanttia metsästämässä.

Kyseessä on tositarina, jossa kerrotaan kuinka Hanns Alexanderin ja Rudolf Hössin tiet lopulta kohtaavat toisen maailmansodan jälkeen Hanns Alexanderin toimiessa Iso-Britannian armeijan sotarikostutkijana ja kuinka hän lopulta sai tehtäväkseen jäljittää Rudolf Hössin - mutta teos ei aivan näin simppeli ole vaan itse asiassa hyvinkin kiintoisa kuvaus näiden kahden miehen elämästä ennen sotaa ja siitä kuinka he sitten "ajautuivat" niihin tehtäviin, jotka lopulta johtivat siihen, että heidän polkunsa kohtasivat toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneiden metsästäessä (yllättävänkin vähäisin voimin) sotarikollisia.

Teoksen lähetysmistapa on kiintoisa, kummankin henkilön elämää kerrataan läpi aivan lapsuudesta saakka, ja heistä luodaan lopulta hyvinkin inhimillisen kuvat - kumpikaan ei ollut ihmisenä millään muotoa täydellinen - no Hössiä nyt on tekonsa tähden vaikea sellaisena pitääkään, mutta Hanns Alexanderistakaan ei leivottu mitään pyhimystä vaan lopulta yllättävänkin ristiriitainen hahmo, joka pyrki tekemään työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Mikä ei lopulta eronnut kovinkaan paljon siitä mihin niin moni saksalainen sodan aikana pyrki - tekemään työnsä niin hyvin kuin pystyi.

Hössistäkin olisi ollut mahdollista luoda olennaisella tapaa kammottavampi henkilö ja tuskin kukaan olisi kritisoinut teosta historian vääristelystä tai Hössin persoonan muokkaamisesta. Minä näin Hössinkin lopulta yllättävänkin inhimillisesti ja jopa neutraalisti kuvattuna vaikka samalla hänen tekoja ei millään muotoa pyritty kaunistelemaan tai selittelemään niitä suuntaan tai toiseen. Tavallaan Höss oli hyvinkin traaginen hahmo, joka kenties oli oikeasti ahdistunut siitä mitä joutui tekemään mutta velvollisuudentunne ajoi häntä eteenpäin - ajoi häntä tekemään parhaansa (ja vieläkin enemmän):

"Rudolf oli ratkaissut Himmlerin hänelle asettaman ongelman: miten löytää menetelmä murhata satojatuhansia, kenties miljoonia ihmisiä. Hän kirjoitti: Nyt mieleni on levollinen".

Kiintoisa miellyttävä teos, lähestymistapa - seurata rinta rinnan kahden henkilön tarinaa johdattaa kohden "loppuhuipennusta": teiden risteämistä.

* * *

Juha Valste: Neandertalin-ihminen - kadonnut lajitoveri.

Biologi Juha Valste on tunnettu tietokirjailija ja tiedetoimittaja, hän on erikoistunut ihmisen evoluutioon. Olen lukenut joitain hänen aiemmin kirjoittamiaan teoksia, ne koskettivat lähinnä eläinten käyttäytymistä/tietoisuutta, tämä vastaavasti oli lähestyminen neandertalin-ihmisen historiaan ja siihen kuinka ensimmäisten fossiililöytöjen jälkeen kuva on hiljalleen tarkentunut ja täydentynyt ja lopulta ollaan sitten nykyisessä tilanteessa, jossa kukaan ei enää pidä neandertalin-ihmistä minään "puuttuvana lenkkinä" tai eräänlaisena apinaihmisen karikatyyrina, jollaisena se - virheellisistä päätelmistä johtuen - esitettiin jokunen vuosikymmen sitten. Muistan omassa lapsuudessani puhutun neandertalin ihmisistä apinaihmisinä tai luolamiehinä, hyvin alkeellisina ja yksinkertaisina, kyvyttöminä mihinkään korkeampaan, kuten esim. oman kulttuurin kehittämiseen.

Mikäli suomen kielinen perusteos neandertalin-ihmisen historiasta löytyöjen valossa ja sen myötä muun tutkimustyön näkökulmasta kiinnostaa niin tähän tarkoitukseen teos on oikein suositeltava. Tietty mitään todella uutta teos ei tarjoa, mutta suomalaista näkökulmaa nostaa esille Suosiluolasta tehtyjen löytöjen tarkastelu. Onko neandertalin ihmisiä asunut nykyisen Suomen alueella vai ei? Ehdottoman varmaa vastausta ei voida antaa, mutta voidaan sanoa, että hyvin suurella todennäköisyydellä näin on ollut.

vlad