Mielenkiintoisen oloinen kirja, Vihavainen kirjoittaa vanhemman tieteenharjoittajan eleettömällä otteella eikä sorru ylitulkintoihin joihin nuoremmat kirjoittajat usein sortuvat, aatteen palosta tai muuten.
Malttamattomuuttani läksin lukemaan kirjaa takaperin eli luin ensin Venäjän 2000-luvun historian joka pettymyksekseni oli kirjoitettu kieli tarkkaan keskellä suuta. Uudelleen asiaa mietittyäni totesin että näinhän historiankirjan tuleekin olla, asiat selkiintyvät ja kirkastuvat vasta ajan myötä ja Venäjän 2000-luvun historia on vielä muotoutumassa joten viisas historioitsija ei maalaa itseään nurkkaan ryhtymällä ennustajaksi.
Kirjan alku tarjoilee lukijalle kutkuttavan järkevältä tuntuvan selityksen monille Venäjälle ja venäläisiin liittyviin omituisuuksiin. Tuosta melkeinpä löytyy vastaus meitä kaikkia kovasti askarruttavaan kysymykseen: Mikä v*ttu noita venäläisiä oikein vaivaa?
Homma lähti menemään reisille reilu tuhat vuotta sitten kun Kiovan ruhtinas Vladimir suuri päätti ryhtyä kristityksi. Nestorin kroniikan mukaan Vladimir oli kelpo pelimanni; Piti satojen jalkavaimojen haaremia, irstaili naitujen naisten kanssa ja raiskasi neitsyitä. Islamkin kiehtoi Vladimiria lähinnä näiden ryöstely-raiskaus-orjuutus-harem -juttujen takia mutta sianlihasta ja viinistä luopuminen olisi ollut ihan liikaa joten Vladimir kastatti väkensä Bysantin kirkon oppiin.
Kreikkalaiskatolisen kirkon mukana tuli kirkkoslaavi, Bulgariassa puhutun makedonialaismurteen pohjalle luotu kirjakieli joka peri aakkosistonsa kreikasta.
Keskiajalla Euroopassa oli kolme merkityksellistä kirjakieltä: Kreikka, kirkkoslaavi ja latina. Merkittävin noista oli ja on latina joka vyörytti Euroopan kolmeen kertaan; Ensin Rooman legioonien mukana, seuraavaksi kirkonmiesten matkassa ja viimein sivistyneistön ja tieteentekijöiden kirjoissa.
Idän ja lännen väliin syntyi monikerroksinen raja: Katolinen ja ortodoksinen kirkko riitaantuivat molemminpuolisten kirkonkirousten tasolle ja itäslaavit jäivät mongoolivallan alle. Kirkkoslaavi pysyi oikeaoppisuuttaan varjelevan kirkon salaisuutena. Latinankieliset kirjoitukset välittivät roomalaisten kautta antiikin Kreikan filosofiset pohdiskelut länsimaisen kulttuurin pohjiksi kun taas ortodoksin halveksivat Kreikkaa pakanallisena.
Tuon rajan takia Venäjä jäi paitsi renesanssista, uskonpuhdistuksesta ja valistusajattelusta. Sen sijaan itä käpertyi itseensä ja alkoi pitää itseään ainoana puhdasoppisena (ortodoksinen) alkuperäisenä kristinuskon ylläpitäjänä suhteessa dekadenssiin ja rappeutuneeseen länteen. (Jotenkin tutun kuuloista...)
Ortodoksinen uskonto ei muuten eroa ihmeemmin islamista siinä mielessä että molemmat ovat "valmiita" eikä mitään uudelleenarviointeja tai -tulkintoja tarvita tai suvaita. Rituaalit ja hierarkiat, niin kirkolliset kuin maallisetkin, ovat Jumalan tahdon ilmentymiä, sakramentteja joita ihmisen ei sovi arvostella. Kun lännessä ihmiset saivat protestanttisen reformin myötä ratkoa uskonnon mysteerejä omista lähtökohdistaan annettuja totuuksia kyseenalaistaen, venäläiselle asiat tarjoiltiin valmiina eikä mysteerejä tai rituaaleja sovi kyseenalaistaa.
Ortodoksisella kirkolla ja Putinin Venäjällä on silmiinpistävänä yhdistävänä tekijänä välillä naurettavuuksiin viety rakkaus mahtipontisiin rituaaleiin. Oppositiosta ollaankin hammasteltu että Putin johtaa rahtikulttia joka uskoo neuvostorituaalien toistamisen potenssiin kolme palauttavan Neuvostoliiton kuolleista.
Mongoolivalloittajilta perityy periaate että hallitsija on despootti ja kaikki ihmiset ylhäisimmistä alhaisimpiin ovat kaikki hallitsijan orjia. Länsieuroopssa kehitys taas loi olosuhteiden pakosta malleja joissa hallitsijan oli pakko luoda vahvimpiin alamaisiinsa vastavuoroisia sekä hallitsijaa että alaisia sitovia ja velvoittavia sopimussuhteita. Tämä selittää Venäläisten "jännän" suhtautumisen mm. omistusoikeuteen ja sopimusten pitävyyteen. Sekä myös siihen että Venäjällä lojaalius on pätevyyttä tärkeämpi.
Noilta ajoilta perityy myös venäläisten usko siihen että he ovat Euroopan puolustajia, mongoolit olisivat kuulemma vallottaneet koko Euroopan ilman venäläisten urheutta.
Länsimaisen mentaliteetin kehittyminen: Kreikkalaisilta roomalaisten kautta peritty filosofia + roomalainen laki --> Renesanssi --> Uskonpuhdistus, kansankielinen kirjallisuus --> Valistus, kansallisvaltiot, demokratia.
Venäläisen mentaliteetin kehittyminen: Bysantista peritty lopullisesti valmis mystikkouskonto + mongoolien hallintomalli --> eikä mitään uutta satoihin vuosiin --> Putinismi
Mielenkiintoinen kirja, suosittelen.
.
.
