Kirjat

[TBman]

Onko tästä tarkempaa tietoa? Samaa asiaa aikoinaan kavereiden kanssa arvuuteltiin...

https://en.wikipedia.org/wiki/Ed_Rasimus
Hänen isänsä isä on käsittääkseni jostain suomesta. En tosin osaa sitä "varmasti" vannoa, mutta oli jossain n. 7 vuotta sitten esillä valloissa, että Rasimusten sukukokous olisi houkuttanut häntäkin käymään suomessa??!!

 

[Iso-Mursu]

Lukaisin vasta nyt Teemu Keskisarjan Raaka tie Raatteeseen (Siltala 2012). Olin välttänyt sen, koska jossain lehtiarvostelussa maalailtiin kuvaa siitä, että Keskisarja pitäisi talvisodan henkeä täytenä myyttinä. Arvostelu on ollutkin tendenssimäinen. Teos on asiallinen ruohonjuuritason muistava näkökulma, ja tuohon perspektiiviin kuuluu nälkämaiden kommunismi puhtaasti tosiseikkana. Koska teos makaa keskiössään Suomussalmella myös sosiaalisen miljöön osalta, tuolla nurkalla on ollut kaikenlaista, myös hyvin aktiivinen suojeluskunta n. 300 jäsenen kera.

Keskisarja lyttää myös YYA-ajan tutkijoiden tarpeen perustella talvisotaa "Leningradin turvallisuusintresseillä". Hänen mukaansa teollistunut ja militarisoitunut jättimäinen suurvalta ei kokenut uhkaa Suomesta eikä Suomen kautta vaan uskoi, ettei pikkuvaltio kykene puolustautumaan. "Raja oli vedetty jättiläisen heikkona hetkenä, ja se piti korjata", kirjoittaa Keskisarja. Myös suurpoliittinen tilanne usutti ja tässä teos viittaa itsensä Stalinin myöhempiin sanoihin: "Iskettävä oli nyt, kun lännen kolme suurta maata roikkuivat toistensa kurkuissa."

Talvisota näyttäytyy ryöstösotana. Keskitykset Vienassa olivat käynnissä jo ennen aluevaatimuksia. Kansa oli sitten kuka mitäkin mieltä, ainakin noin alkuunsa.

Olen paljon miettinyt alueluovutuksien aikarajoja. Ne on niin lyhyet että ne vaikuttavat pelkältä Maskirovkalta

 

[Vonka]

David Finkelin Pataljoona 2-16 on kyllä nautittavan mustan huumorin läpitunkema. Huumori ei kuitenkaan kätke amerikkalaisten sotilaiden tragediaa Irakissa vaan jopa syventää sitä. Hyvä pataljoonankomentaja haluaa vakauttaa alueensa Bagdadissa ja yrittää noudattaa esikuntien tekemää sissisodankäynnin oppaan mukaista toimintaa, jossa paikallisväestöön pyritään rakentamaan luottamus. Tienvarsipommit räjähtelevät, sala-ampujat tulittavat saattueita ja lopulta kaikki vihaavat aivan helvetisti koko maata.

 

[Trilisser]

Jaahas, näköjään taas yksi venäjäntrolli yrittää tehdä tänne pesää.

Jos yrität minusta sellaisen tehdä Beevorin arvostelun pohjalta, erehdyt. Beevorin arkkuun naulat löi kyllä hänen Berliini-kirjansa, jonka esipuheessa hän sanoo suoraan, että kirjan tarkoitus on poliittinen, eli saksalaisen kansallismielisyyden vastustaminen. Silmissäni kirjoittaja, joka asettuu näin selkeästi toista osapuolta vastaan ei ansaitse nimitystä historioitsija. Ja ihan vinkkinä: mm. Sotilasaikakauslehden pääkirja-arvostelija eversti Sampo Ahtokin haukkuu Beevorit kirjat alimpaan manalaan. Kun Ahto on pesunkestävä antibolshevikki, trollisyyttely edellyttää melkoisia älyllisiä kuperkeikkoja.

 

[Trilisser]

Suhteellisen kriittisellä asenteella olet liikkeellä. Voitko suositella jotain tasokkaampia sotahistorioitsijoita?

Riippuu alueesta. Esimerkiksi Stalingradin taisteluista on kirjoittanut jo mainittu David Glantz. Aussi Jason D. Mark on kirjoittanut/kustantanut useita Stalingard-kirjoja, jotka ovat ehdotonta huippua. Ovat vain aika kalliita.

Ardennien taisteluista paras yleisteos on Jean-Paul Palludin Battle of the Bulge Then & Now. Berliinin taisteluista kaikki Tony Le Tissierin kirjat ovat hyviä, samoin Stephan Hamiltonin Bloody Streets.

Erittäin hyvä Barbarossa-kirja on Craig Lutherin Barbarossa Unleashed.

 

[Trilisser]

Perttula kirjoittelee Nikusen ohella ahkerasti Siivet-lehteen. Heikin muutaman vuoden takainen Airpower oli yleiskatsaus ilmasodankäynnin historiaan ja sellaisenaan toki aika puhtoinen esitys. Moraalisia näkökulmia ei hirveästi nosteta esille.

Perttulan kirja Jyrisevä taivas, joka kertoo Israelin ilmavoimien historiasta, on ainakin minusta ihan luettavaa tasoa. Toki lähteet pääosin englanninkielisiä molemmilla herroilla.

Aikoinaan Sotilasaikakauslehdessä oli Nikusen artikkeli Balkanin ilmapommituksista. Vastineessa Pekka Visuri repi Nikusen artikkelin palasiksi ja totesi sen edustavan lähinnä Naton propagandaa. Visurin tekstiä oli ilo lukea: siinä ammattilainen pisti amatöörin oikeaan paikkaan.

Perttulan Israel-kirja oli käytetyn preesens-kerronnan takia lukukelvoton. Ei se vaan toimi, että historiaa kuvataan kuin nykyhetkessä tapahtuvaa.

 

[Minuteman]

Aikoinaan Sotilasaikakauslehdessä oli Nikusen artikkeli Balkanin ilmapommituksista. Vastineessa Pekka Visuri repi Nikusen artikkelin palasiksi ja totesi sen edustavan lähinnä Naton propagandaa. Visurin tekstiä oli ilo lukea: siinä ammattilainen pisti amatöörin oikeaan paikkaan.

Perttulan Israel-kirja oli käytetyn preesens-kerronnan takia lukukelvoton. Ei se vaan toimi, että historiaa kuvataan kuin nykyhetkessä tapahtuvaa.

Visuri on tunnetusti yksi Venäjämyönteisimmistä länsivastaisimmista lausuntoautomaateista, samaa tasoa vaikkapa Jaakko Laakson kanssa. Koska johdonmukainen linjasi on kehua Venäjän hännystelijöitä ja dissata Venäjään kriittisesti suhtautuvia pidän sinua Putinin infosodan soturina eli vanäjätrollina.

 

[Vonka]

Riippuu alueesta. Esimerkiksi Stalingradin taisteluista on kirjoittanut jo mainittu David Glantz. Aussi Jason D. Mark on kirjoittanut/kustantanut useita Stalingard-kirjoja, jotka ovat ehdotonta huippua. Ovat vain aika kalliita.

Ardennien taisteluista paras yleisteos on Jean-Paul Palludin Battle of the Bulge Then & Now. Berliinin taisteluista kaikki Tony Le Tissierin kirjat ovat hyviä, samoin Stephan Hamiltonin Bloody Streets.

Erittäin hyvä Barbarossa-kirja on Craig Lutherin Barbarossa Unleashed.

Kukin tulee uskollaan autuaaksi, mutta tässä on paikallaan muistuttaa:

David Glanz on Yhdysvalloissa tunnettu vaatimuksestaan, että enemmän tutkimuksessa olisi pitänyt käyttää neuvostoliittolaisia lähteitä. Toisaalta häntä on moitittu siitä, että hän on sijoittanut historiantutkimustensa henkilöille ajatuksia ja sanoja, joita ei voi dokumentoida mitenkään. Muuten hänellä on erilainen ote, jos kaanonista haluaa poiketa.

Aikoinaan Sotilasaikakauslehdessä oli Nikusen artikkeli Balkanin ilmapommituksista. Vastineessa Pekka Visuri repi Nikusen artikkelin palasiksi ja totesi sen edustavan lähinnä Naton propagandaa. Visurin tekstiä oli ilo lukea: siinä ammattilainen pisti amatöörin oikeaan paikkaan.
.

Uskoisin Nikusen (ilmasotakoulu, lennonopettajuus, Air command and Staff College, lennoston komentajuus, ilmavoimien komentajuus) ammattitaidon ilmasodankäynnissä olevan aivan riittävän verrattuna Pekka Visuriin (kranaatinheitinkomppaniasta Parolan kautta korkeakouluun), mutta poliittisesti heidän silmänsä katselevat hyvin eri tavalla.

Yritin keskustelua Jugoslavian hajoamissodista aikanaan, mutta eipä se oikein kiinnostanut ketään - tai sitten on niin vieras aihe. Tunnen alueen jollain lailla. Alustus on tuossa linkissä:

http://maanpuolustus.net/threads/jugoslavian-hajoamissodat.4073/#post-185840

Duoda duoda...

Kirjojen arvottaminen sen perusteella, miten Nato-vastaisia ne ovat ja miten ottavat huomioon Neuvostoliiton näkemyksen, lienee yhtä yksisilmäistä kuin uskoa Pentagonin historiakatsaukseen.

Beevorin suurin synti (venäläisystävieni mielestä) on se, että hän teki puna-armeijasta raiskaajan. Mutta ei Beevor sitä tehnyt, vaan Ilja Ehrenburg. Vihaan kiihottaminen saa aikaan kaikenlaista.

Iskaniuksen Lundqvist -kirja? Pidin siitä. Jossain määrin siinä yritetään hiukan ristiriitaisesti esittää, että Lundqvist yritti huonolla menestyksellä juurruttaa armeijaan Mannerheimin hyväksymää ja pääministeri Paasikiven muotoilemaa "uuden suunnan politiikkaa". Mannerheimin valinta komentajaksi varmasti johtuikin siitä, ettei Lundqvistilla ollut rasitteita saksalaismielisyydestä, mutta kenraalille ei todellakaan annettu tehtävksi 33 upseerin erottamista. Lundqvist yritti komentajana painostaa ansioituneita upseereita eroamaan pitäen näitä neuvostovastaisina (joukossa oli muiden muassa kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, kenraalimajuri Pajari. Lundqvist käänsi takkia vähän liian reippaasti ja ajoi puolustusvoimien "demokratisoimista" ja kehotti upseereita liittymään Suomi-Neuvostoliitto-seuraan (kuten hän itse teki). Teknisesti hän kuitenkin ylitti valtuutensa, koska upseerien nimittäminen ja erottaminen oli vain Tasavallan presidentin ja ylipäällikön eli marsalkka Mannerheimin oikeus. Mannerheim ei Lundqvistin menettelyä hyväksynyt. Mannerheimin erottua presidentin virasta keväällä 1946 Lundqvist yritti vielä saada upseerien erottamisvaatimuksilleen tukea uudelta presidentiltä J. K. Paasikiveltä sekä maan hallitukselta, mutta molemmissa tapauksissa turhaan. Tämän jälkeen Lundqvistille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin itse erota. Eikä yksikään upseeri enää halunnut hänen nimeään edes mainittavan.

Ilmavoimia sodassa komentanut laski sitten sillä tavalla, vuonna 1945.

Mutta ei Lundqvist sotakomentajana ja erityisesti ilmavoimien kehittäjänä lainkaan huono ollut, vaikka näin yritetään välillä esittää - ehkä juuri tästä sodanjälkeisestä liian pitkälle menneestä takinkäännöksestä syntyneestä vihasta johtuen. Tuossa on lyhyt ja aika selkeä teksti:

http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/0...94afa/Jarl+Frithiof_Lundqvist.pdf?MOD=AJPERES

 

[vlad]

Jos yrität minusta sellaisen tehdä Beevorin arvostelun pohjalta, erehdyt. Beevorin arkkuun naulat löi kyllä hänen Berliini-kirjansa, jonka esipuheessa hän sanoo suoraan, että kirjan tarkoitus on poliittinen, eli saksalaisen kansallismielisyyden vastustaminen. Silmissäni kirjoittaja, joka asettuu näin selkeästi toista osapuolta vastaan ei ansaitse nimitystä historioitsija. Ja ihan vinkkinä: mm. Sotilasaikakauslehden pääkirja-arvostelija eversti Sampo Ahtokin haukkuu Beevorit kirjat alimpaan manalaan. Kun Ahto on pesunkestävä antibolshevikki, trollisyyttely edellyttää melkoisia älyllisiä kuperkeikkoja.

Pesunkestävän antibolsevikki Sampo Ahton viimeaikaiset ulostulot vetävät kyllä jollain tapaa mattoa jalkojen alta - ne eivät vaikuttaisi olevan tätä hetkeä vaan tuntuvat kumpuavan "tutun turvalliselta" suomettuneisuuden aikakaudelta.

http://vastavalkea.fi/author/sampoahto/

http://vastavalkea.fi/2015/11/04/propagandasodan-keskella/

Toisaalta Sampo Ahton suhde saksalaisiin on (muistaakseni) "värittynyt", joten se voi omalta osaltaan olla syynä siihen miksi hän ei arvosta historioitsijana Beevoria kovinkaan korkealle, jos laisinkaan.

vlad

 

[tulikomento]

Ardennien taisteluista paras yleisteos on Jean-Paul Palludin Battle of the Bulge Then & Now

Ruotsalaisen Christer Bergströmin The Ardennes, 1944-1945: Hitler's Winter Offensive on kehuttu hyväksi. Oletko lukenut ? Itse en ole vielä tuohon tutustunut.

 

[Trilisser]

Visuri on tunnetusti yksi Venäjämyönteisimmistä länsivastaisimmista lausuntoautomaateista, samaa tasoa vaikkapa Jaakko Laakson kanssa. Koska johdonmukainen linjasi on kehua Venäjän hännystelijöitä ja dissata Venäjään kriittisesti suhtautuvia pidän sinua Putinin infosodan soturina eli vanäjätrollina.

Ai että argumentaatiosi on tätä tasoa? Ilmeisesti Puolustusvoimien taustatarkastuksissa on ollut paha munaus. Jaakko Laakson toimet kun täyttävät käytännössä maanpetokset tuntomerkit ja "hänen tasoisensa" Pekka Visuri on päässyt everstiksi ja MPKK:n dosentiksi saakka. Mars mars Supoon ilmiantamaan maanpetturi!

 

[Trilisser]

Kukin tulee uskollaan autuaaksi, mutta tässä on paikallaan muistuttaa:
David Glanz on Yhdysvalloissa tunnettu vaatimuksestaan, että enemmän tutkimuksessa olisi pitänyt käyttää neuvostoliittolaisia lähteitä. Toisaalta häntä on moitittu siitä, että hän on sijoittanut historiantutkimustensa henkilöille ajatuksia ja sanoja, joita ei voi dokumentoida mitenkään. Muuten hänellä on erilainen ote, jos kaanonista haluaa poiketa.

Glantz on taustaltaan tiedustelu-upseeri. Yksi hänen tehtävistään oli arvioida neukkujen aivoituksia sillpin kun Varsovan liitto oli vielä voimissaan. Missään hän ei ole tietääkseni VAATINUT, että neukkulähteitä olisi pitänyt käyttää enemmän. Sen hän on todennut, että tasapuolisemman kuvan saamiseksi olisi neikkulähteitten käyttö ollut hyväksi. Tuo kritiikki lähteettömien ajatusten istuttamisesta henkilöitten päähän koskee tietääkseni pääasiassa yhtä hänen kirjoistaan. Muutenhan Glantzin suuri heikkous on hänen tyylinsä, joka kuivempaa kuin beduiinin sandaalin pohja Saharassa. Lisäksi Glantzin saksantaito ei muistaakseni ole hänen venäjänsä tasolla (taisi kertoa tämän joskus itse minulle).[/QUOTE]

 

[Trilisser]

Pesunkestävän antibolsevikki Sampo Ahton viimeaikaiset ulostulot vetävät kyllä jollain tapaa mattoa jalkojen alta - ne eivät vaikuttaisi olevan tätä hetkeä vaan tuntuvat kumpuavan "tutun turvalliselta" suomettuneisuuden aikakaudelta.

http://vastavalkea.fi/author/sampoahto/

http://vastavalkea.fi/2015/11/04/propagandasodan-keskella/

Toisaalta Sampo Ahton suhde saksalaisiin on (muistaakseni) "värittynyt", joten se voi omalta osaltaan olla syynä siihen miksi hän ei arvosta historioitsijana Beevoria kovinkaan korkealle, jos laisinkaan.

vlad

Mitä "suomettunutta" noissa muka on? Ahtohan kirjoittaa 100 % totuuden jenkkien meiningistä. Jostain syystä vaan meillekin on levinnyt ajattelu, jonka mukaan jenkkien toimia ei saa missään tapauksessa arvostella ja arvottaa samoin perustein kuin muitten tekoja. Täten esimerkiksi puolen mantereen laajuinen etninen puhdistus ja kansanmurha saadaan valkopestyä pois. Esimerkiksi Kaliforniassa on edelleen katu, joka on nimetty sellaisen entisen kuvernöörin nimeen, joka mm. vaati armotonta tuhoamissotaa intiaanien hävittämiseksi sukupuuttoon. Miten kävisi Saksassa, jos kadun nimenä olisi vaikkapa Adolf Eichmann Strasse?

Kertoo myös aika paljon ajasta, että jos joku (tässä tapauksessa Ahto) käsittelee toisen maailmansodan osapuolia historiallisesti ainoalla oikealla kestävällä tavalla eli puolueettomasti sine ira et studio, hän on "värittynyt". Meillä Suomessakin näyttää olevan vallalla kaksi pääkoulukuntaa: toinen katselee asiaa bolshevistisen fanaatikon silmin ja toinen yhtä fanaattisesti rooseveltmäisin silmin. Kummallekin porukalle yhteistä on fanaattinen vimma leimata jokainen eri mieltä oleva vähintään värittyneeksi ellei suorastaan rikolliseksi ja molempien usko oman puolen sotapropagandaan on edelleen vankkumaton. Edelleen näkee kommentteja, joiden mukaan Roosevelt ja Churchill olivat pienten maiden demokratian suurystäviä. Kuitenkin Roosevelt de facto tuki Talvisodassa Stalinia ja Churchill olisi myynyt (ja möi) Suomen Stalinille silmänräpäyksessä. Churchillista on tehty suuri humanisti, vaikka hän piti mm. intialaisia saastaisena paskasakkina ja kannatti rodunjalostusta.

 

[Vonka]

Kuitenkin Roosevelt de facto tuki Talvisodassa Stalinia ja Churchill olisi myynyt (ja möi) Suomen Stalinille silmänräpäyksessä.

Täällä pitäisi esitellä kirjojen lukukokemuksia, mutta uuden jäsenen kanssa voi ja pitääkin hetki keskustella. Vältä tuollaisia yksisilmäisiä Bäckman-tyylisiä provokaatioita, ei tämä ole mikään lasten palsta. Siltä varalta, ettet ole aikuinen, huomautan, että talvisota on yleisnimi, eli se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Yhdysvalloissa luonnollisesti oletettiin talvisodan alkaessa, että Suomi kaatuu heti ja mietittiin, miten se vaikuttaa Pohjolan kokonaisuuteen ja mitkä ovat Yhdysvaltain edut siinä tapauksessa. Lähinnä valtiovarainministeriö mietti nikkelivarantojen Neuvostoliitolle siirtymisen merkitystä ja harrasti muiden muassa lentokonebensiinin myntiiä Neuvostoliittoon. Kyyninen rahan haistelu henkilöityi rahaministeri Morgenthauhun (ja osin ulkoministeri Hulliin esikuntineen), ei Rooseveltiin. Kongressi sittemmin hermostui Morgenthauhun ja hänen jarrutteluunsa sekä ulkoministeri Hullin tekemään lyhyeen vientikieltoon. Myös lehdistö nosti metelin, esimerkiksi siitä lentokonebensiinin myynnistä. Mutta silloin oli jo pian helmikuu, ja miltei kaikki Suomeen tuleva - noin takakäteen katsottuna - myöhästyi. Tilannetta varmasti muutti se, että Suomi näyttikin pärjäävän ja Yhdysvalloissa syntyi kansanliike ja goodwillia. Tämä alkoi työntää painetta kongressille.

Yhdysvallat ei ollut Kansainliiton jäsen eikä katsonut kummankaan maan olevan sodassa, vaan jatkoi kauppasuhteita molempiin ja aika varmasti suurvallan tapaan laskien, että suurempi kauppakumppani voittaa.

Vuonna 1943 Hull oli sitten aika ratkaisevakin Suomen tulevan aseman kannalta, ja tällä kerralla myönteisessä mielessä.

Churchill? Juhani Suomen mukaan kaikista länsimaisista antikommunisteista vain Churchill ja hänen kannattajansa olivat kiinnostuneita käyttämään asevoimaa kommunisteja ja etenkin Suomen itärajan taakse syntynyttä bolshevikkihallintoa vastaan. Tällöin hän loi suhteen Mannerheimiin vuonna 1919. Suomi oli periferia, bolshevikkien vastustaminen tärkeää. Mutta hänelle syntyi edes jonkinlainen suhde Suomeen.

Talvisodan edellä Churchill koetti taivutella suomalaisia hyväksymään Stalinin ehdot, koska se olisi hyödyttänyt brittihallitusta. Ei hän eikä kukaan muukaan voinut kuvitella Suomen pärjäävän. Hänen myöhempi talvisodan aikainen aktiivisuutensa läntisten apujoukkojen lähettämiseksi Suomeen lähti tietysti kansallisista eduista. Sellaista politiikka on.

Jatkosodan alussa Churchill näki Suomen yksinomaan vastapuolella ja Britannia (kuten Yhdysvallatkin) tukivat Neuvostoliittoa valtavalla materiaalilla, jotta se kykeni pääsemään niskan päälle. Lännen materiaaliavulla Neuvostoliitto voitti itärintamalla. Sodan loppuvaiheessa voittoisan kommunismin pelko nousi taas, ja Churchill vetosi Teheranin konferenssissa Suomen kansallisen itsenäisyyden puolesta ja vastusti jopa Stalinin vaatimia sotakorvauksia. Huoli oli tietysti kommunismin laajeneminen sinänsä.

Välirauhan solmimisen jälkeen Churchill menetti mielenkiintonsa Suomeen, mutta leimasi Kekkosen ulkopolitiikan huonoksi.

Mikään näistä edellä mainituista seikoista ei ole jäänyt kertomatta historioitsijoiden taholta. Ja vielä ihan kypsällä tavalla.

 

[Minuteman]

Ai että argumentaatiosi on tätä tasoa? Ilmeisesti Puolustusvoimien taustatarkastuksissa on ollut paha munaus. Jaakko Laakson toimet kun täyttävät käytännössä maanpetokset tuntomerkit ja "hänen tasoisensa" Pekka Visuri on päässyt everstiksi ja MPKK:n dosentiksi saakka. Mars mars Supoon ilmiantamaan maanpetturi!

Kirjoittelet tänne venäjämyönteisiä ja USA-vastaisia kommentteja ja kun sinulle kerrotaan että sinut on nähty niin vaihdat uhrivaihteelle ja yrität siirtää keskustelun ad hominem -paskanheittokilpailuksi. Jokainen voi tykönään miettiä minkä johtopäätöksen tästä vetää.

 

[baikal]

Kyllä jenkkien toimintaa voi arvostella ja on siinä aihettakin, monilla foorumeilla sitä voi harjoittaa suht vapaastikin ja välillä älyttömyyksiinkin vieden. Totta on tietysti se, että tällä saitilla näköjään heilahtaa moskovakätyrikortti heti, jos viittaa edes sivulauseessa mahdollisuuteen, että jenkitkin syyllistyvät johonkin kyseenalaiseen.....siinä olisi vähän miettimistä itse kullekin.

On jo aikaa, kun luin Beevorin saagat toisesta maailmansodasta. En muista, miten Beevor käsitteli esim. länsiliittoutuneiden harjoittamaa saksalaissiviilien raiskaamista mattopommituksilla? En usko, että mattopommituksen alla on paljon sen kummempaa kuin iivanan pakkorakastelun kohteenakaan.....pakkorakastelusta sentään yleensä selviää hengissä, mattopommirypäs ei kysele yhtään mihin se osuu tai ketä se rakastelee. En vähättele ollenkaan Haisunovitsin törkeyksiä, en pätkääkään, mutta kannattaa pitää silmänaloissa tiukasti myös se, että länsiliittoutuneet suorastaan murskasivat saksalaissiviilit ihan ympäri Saksaa. Beevor olisi voinut edes sivulauseen poikasessa käsitellä sitäkin, miten ranskalaiset kohtelivat sodan lopussa valtaamiensa alueiden naisia.....tai miten tupakka-askilla ja sukkahousuilla Ulrike vaihtoi nälissään neitsyytensä Bobille. Voihan tietysti olla mukavampaa saada ranskalaisen miehitysalueen algerialaisen palkkasotilaan jorkkia vähän väkisten kuin joutua dieselin hajuisen panssari-iskuarmeijan soldaatin hellyyden kohteeksi.

Moni "historioitsija" kuuluu joukkoon propagandakirjoittajat, niitä on ollut kysta kyllin ja jokaisella osapuolella omansa. Saksalaiset ainoana kansakuntana JOUTUIVAT asemaan, jossa asioiden käsittely suht rehellisesti oli pikku pakko. Jos ketä kiinnostaa, niin kannattaisi pureutua niihin menetelmiin, joiden avulla saksalaiset paimennettiin tuohon tavoitetilaan ja mitä sillä strategisessa mielessä oikeasti haettiin. Suuri osa näistä seikoista on ollut amerikoissa avointa kamaa jo alkaen noin vuodesta - 70. Nuo asiakirjat eivät ole tosiaankaan mitään pokkarikamaa vaan perehtyminen vaatii viitseliäisyyttä ja harrastuneisuutta yli sen, mihin normaalisti ihmisellä sinni riittää. Kun nyt kuitenkin aika moni römeällä SUURTIETÄJÄN äänellä rönkii pokkaritotuuksia, niin ei liene liikaa vaatia, että joskus penkoisi asioita tuolla ydintietämysalueellaan. En suosittele aivan nuorille, useimman maailmankuva saattaisi ottaa kohtuuttomasti osumaa.

Olisikohan pienelle itsekritiikille tällä saitilla sijansa? Jos Sampo Ahtoa aletaan kategorisoida "suomettuneeksi yya-haaveilijaksi" niin ainakin minun hälytyskelloni alkaa piipittää? Ei Ahto sentään sovi tuohon kategoriaan, vaikka kenkälusikalla yrittäisi vängätä. Olisikohan toden totta aihetta pestä kylmällä vedellä kiiluvia reserviläisensilmiään ja vetää muutama syvä henkonen happea ja ryhtyä miettimään tarkemmin asioita, joita kommentoi? Luuletteko, että JUURI NYT Puolustusvoimissa on kaapin päällä KERRANKIN juuri ne oikeat heput.....joiden asiatuntemus ja osaaminen on erehtymätöntä priimaa, ja päätöstentekoon eivät pääse vaikuttamaan mitkään ulkosotilaalliset seikat= uni seis. Sillä mikään ei muutu hevin tuollaisessa kolossissa. Samoja virheitä ja samoja parkuja on nähty ennenkin ja tullaan näkemään jatkossakin.

 

[Vonka]

Kyllä jenkkien toimintaa voi arvostella ja on siinä aihettakin, monilla foorumeilla sitä voi harjoittaa suht vapaastikin ja välillä älyttömyyksiinkin vieden

Suurvallat eivät ole missään hyvän hyvyyttään, vaan siksi, että ne ovat suurvaltoja. Minä arvostelisin silti asia-argumentein. Enemmänkin se, että keskustelijoiden lukemia ja esittelemiä teoksia aletaan hiukan äkkiväärästi ja silmiinpistävän poliittisesti moittia kuin jossain Suoli24:ssä, ei ole kuulunut tämän langan kulttuuriin. Pitää vain esitellä teoksia ja siinä se. Kaverit sitten kysyvät lisää.

Mahdollisuus omaksua nämä tavat on olemassa. Jos niihin ei tartuta, pitää katsoa tilanne uudelleen.

 

[Trilisser]

Täällä pitäisi esitellä kirjojen lukukokemuksia, mutta uuden jäsenen kanssa voi ja pitääkin hetki keskustella. Vältä tuollaisia yksisilmäisiä Bäckman-tyylisiä provokaatioita, ei tämä ole mikään lasten palsta. Siltä varalta, ettet ole aikuinen, huomautan, että talvisota on yleisnimi, eli se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Mm. osa veteraanikirjoittajista kirjoittaa Talvisodan isolla kunnioittaakseen sitä. Ja talvisotaa käytiin muulloinkin kuin Talvisodan aikana.

 

[Trilisser]

Kirjoittelet tänne venäjämyönteisiä ja USA-vastaisia kommentteja ja kun sinulle kerrotaan että sinut on nähty niin vaihdat uhrivaihteelle ja yrität siirtää keskustelun ad hominem -paskanheittokilpailuksi. Jokainen voi tykönään miettiä minkä johtopäätöksen tästä vetää.

Missä olen esittänyt Venäjää kehuvan kommentin? Vai onko USA:n kritisoiminen automaattisesti Venäjän myötäilyä? Kukas se lauloikaan, että "Olet joko meidän puolella tai meitä vastaan."? Taistolaisethan ne. Ja Yrjö Pensas pienempi.

 

[Trilisser]

Suurvallat eivät ole missään hyvän hyvyyttään, vaan siksi, että ne ovat suurvaltoja.

Mutta pääpointti on se, että suurvalloilla on lähes aina sellaista liikkumavaraa, joka antaa mahdollisuuden toimia myös moraalisesti kestävällä tavalla. Vastaava liikkumavara taas puuttuu pieniltä toimijoilta.