Kirjat

Se vain harmittaa, että Laukkasen Hornet-kirja kärsii väkisinkin suutä, että konetyyppi on käytössä ja siten paljon asioita on salattava.

Mutta, siinä missä Hornetin osalta tuo on luonnllinen juttu, niin sitä en ymmärrä, että paljon suoritusarvo- ja asejärjestelmäjuttuja pidetään edelleen salassa MiG-21:n ja Drakenin osalta, vaikka Suomen puolustuskyky ei vaarantuisi tippaakaan, vaikka kaikki tieto noista tyypeistä tehtäisiin julkiseksi.
 
Se vain harmittaa, että Laukkasen Hornet-kirja kärsii väkisinkin suutä, että konetyyppi on käytössä ja siten paljon asioita on salattava.

Mutta, siinä missä Hornetin osalta tuo on luonnllinen juttu, niin sitä en ymmärrä, että paljon suoritusarvo- ja asejärjestelmäjuttuja pidetään edelleen salassa MiG-21:n ja Drakenin osalta, vaikka Suomen puolustuskyky ei vaarantuisi tippaakaan, vaikka kaikki tieto noista tyypeistä tehtäisiin julkiseksi.

Aikoinaan 70-luvulla Suomessa ei saanut edes esitellä MiG-21:stä ja Drakenia samoissa tiloissa suurelle yleisölle. Mitään vertailua ei konetyyppien välillä sallittu. Lähteenä tälle Laukkasen kirjat.
 
Mikko Karjalaiselta on juuri ilmestynyt tämä uutuus. Käsittelee ymmärtääkseni Marskin sotataidollista osaamista miehen koko uran ajalta.

Katso liite: 68585

Hesarin juttu uutuuskirjasta.



”Venäjän armeijan aikana tarkastelimme sitä, miten Mannerheimin johtamat joukot, kuten eskadroona tai rauhanajan rykmentti sekä ensimmäisen maailmansodan aikana hänen johtamansa prikaati, divisioona tai armeijakunta pärjäsivät. Suomen itsenäisyyden aikana tarkastelimme sitä, miten Suomen armeija hänen johdollaan onnistui.”

YKSI Mannerheimin uran piirteitä oli se, että hän opiskeli hämmästyttävän vähän sotataitoa edistävissä kouluissa.

Mannerheimin uran ainoaksi sotilastaitoja opettavaksi kouluksi jäikin kaksivuotinen Nikolain ratsuväkiopisto, joka valmisti nuoria ratsuväen upseereita ensimmäisiin tehtäviin joukko-osastoissa.

Ratsuväkiopistossa opetettiin muun muassa hippologiaa eli hevostiedettä ja vikellystä eli taitoratsastusta. Lisäksi käytettiin aikaa niin sanotun taituriviillon suorittamisen opiskeluun. Taituriviillolla tarkoitettiin langan päässä olevan perunan halkaisemista miekalla täydessä laukkavauhdissa.

MANNERHEIM ei päässyt yrityksestään huolimatta yleisesikunta-akatemiaan. Se vaikutti myöhemmin siihen, miten hän johti ylipäällikkönä Suomessa käymiään sotia.

”Yleisesikunta-akatemian käymättömyys oli varmasti asia, joka muovasi Mannerheimin sotilasuraa”, Karjalainen sanoo.

Yleisesikunta-akatemia olisi antanut Mannerheimille laajempaa ymmärrystä strategisen tason sotataidosta ja sotatekniikasta.

Lisäksi Mannerheim olisi akatemian jälkeen joutunut esikuntatehtäviin. Tällöin hän olisi saanut käytännön kokemusta esikuntatyöskentelystä ja esikunnan johtamisesta, mikä häneltä jäi nyt puuttumaan.
 
Hesarin juttu uutuuskirjasta.

snip
Hesarin kirja-arvostelun loppukommentti:

Tästä näkökulmasta Mannerheim näyttäytyy kuitenkin kyvykkäänä sotilasjohtajana, mutta hän näyttäytyy myös onnekkaana sotilasjohtajana, jos voidaan sanoa näin.”

Taisi olla Napoleon, joka totesi että haluaa paitsi taitavia kenraaleita niin onnekkaita kenraaleja.
 
Lainaus Tampereen Lenin-museon johtajan Aimo Minkkisen kirja-arvostelusta kohteenaan Tuomas Hopun enimmäkseen kirjoittama teos "Tampere 1918" vuodelta 2008. Tuon mukaan Tampereen valtaussuunnitelma oli vahvasti ruotsalais-saksalaista työtä.

"Hoppu toteaa valkoisten Tam-
pereen-operaation suunnittelun
käynnistyneen Mannerheimin
päämajassa olleiden ruotsalais-
ten yleisesikuntaupseerein joh-
dolla. Senaatin pyydettyä Saksaa
lähettämään avustusretkikunnan
Suomeen katsoi Mannerheim
välttämättömäksi saavuttaa suuri
sotilaallinen voitto ennen saksa-
laisten saapumista. Mutta tuota
voittoa ei ehditty punaisten sin-
nikkään puolustustaistelun takia
saavuttaa ja Tampereen valtaus-
suunnitelman suunnitteli sitten
saksalainen eversti Ausfeld. Sak-
salaisten kouluttamilla jääkäreillä
sekä ruotsalaisilla vapaaehtoisilla
oli tuossa taistelussa tärkeä rooli."

Linkki: http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2008/taitto 86-88.html
 
Isäukon kirjahyllystä löytyi Aatun adjutanttina toimineen Luftwaffen upseerin Nicolaus von Belowin muistelmat. Pekka Visuri suomentanut. Kirjoittaja palveli diktaattorin rinnalla sodan loppuun saakka. Hyvinkin mielenkiintoisia silminnäkijän havaintoja Saksan sodanjohdon sisäpiiristä.

Katso liite: 68451

Tälle kirjalle erittäin vahva luku suositus.

Just nuo sisäpiirin havainnot todella mielenkiintoisia, esimerkiksi Hitlerin palava mielenkiinto Talvisotaan, kun se oli käynnissä.
Varmaan ainakin 10vuotta aikaa, kun olen tämän lukenut, pitäisi lukea uudestaan.
Muistaakseni pako Hitler-bunkkerista kohtuu tarkasti kuvattu myös?

Tämä ketju ehdottomasti foorumin parhaita, kiitoksia kaikille jotka jaksaa tänne vinkkejä/arvosteluita laittaa.

Itse olen viime aikoina lukenut häpeällisen vähän. Netti syö luvattoman paljon aikaa lukemiselta.
 
Tälle kirjalle erittäin vahva luku suositus.

Just nuo sisäpiirin havainnot todella mielenkiintoisia, esimerkiksi Hitlerin palava mielenkiinto Talvisotaan, kun se oli käynnissä.
Varmaan ainakin 10vuotta aikaa, kun olen tämän lukenut, pitäisi lukea uudestaan.
Muistaakseni pako Hitler-bunkkerista kohtuu tarkasti kuvattu myös?

Tämä ketju ehdottomasti foorumin parhaita, kiitoksia kaikille jotka jaksaa tänne vinkkejä/arvosteluita laittaa.

Itse olen viime aikoina lukenut häpeällisen vähän. Netti syö luvattoman paljon aikaa lukemiselta.

Von Belowista on itsestäänkin mielenkiintoisia anekdootteja. Kun 80-luvun alussa aikakausilehti Stern alkoi julkaista otteita käsiinsä saamista (mukamas) Aatun henkilökohtaisista päiväkirjoista, kyselivät mediat kommentteja tuolloin vielä elossa olleilta Aatun entisiltä lähipiiriläisiltä. Von Below kommentoi kirjojen aitoutta tylysti että näissä nyt julkaistuissa ns. päiväkirjoissa on tekonahkakannet. Hitlerille ei olisi kelvanneet kuin aidot nahkakannet. Ja sitten paljastui että väärennöksiähän ne päiväkirjat olivat.
 
Laitoin nämä äsken nettidivarista tilaukseen kun halvalla sain.

Markku Jokisipilän toimittama artikkelikokoelma viime sotien luonteesta.

xgfq9g_910446_0.jpg

Pasi Tuunaisen elämäkerta Alpo Marttisesta on jäänyt minulta lukematta. Nyt puute korjataan. Lienee asiallisin teos Marttisen elämästä.

xgfq9g_910446_0.jpg
 
Tälle kirjalle erittäin vahva luku suositus.

Just nuo sisäpiirin havainnot todella mielenkiintoisia, esimerkiksi Hitlerin palava mielenkiinto Talvisotaan, kun se oli käynnissä.
Varmaan ainakin 10vuotta aikaa, kun olen tämän lukenut, pitäisi lukea uudestaan.
Muistaakseni pako Hitler-bunkkerista kohtuu tarkasti kuvattu myös?

Tämä ketju ehdottomasti foorumin parhaita, kiitoksia kaikille jotka jaksaa tänne vinkkejä/arvosteluita laittaa.

Itse olen viime aikoina lukenut häpeällisen vähän. Netti syö luvattoman paljon aikaa lukemiselta.
Itsellä myöskin ollut tämä jo parikymmentä vuotta hyllyssä. (Siis Nicolaus V Below: Hitlerin adjutanttina 1937 - 45)
Muistaakseni just tässä oli se että Aatu oli ensimmäisenä vaatimassa tehokkaampia tykkejä tankkeihin.
Kentsut vastustelivat mutta muuttivat kantaansa kun todellisuus paljastui.
 
Lähti aamulla matkaan Prisman pokkarihyllystä. Kiinnostaa tietää tarkemmin minkälainen tyyppi tämä venäläisten ikioma Adolf Hitler oikein on. Diktaattorin silovikkikavereita käsitellään myös.

Uusi_tsaari_jättipokkari_web_72dpi.jpg
 
Hesarin arvostelu Helena Immosen Operaatio Aavikkoketusta.

Ärsyttää ihan muumisti noissa arvosteluissa se poliittinen korrektius sodan suhteen. Varmaan tuokin "arvostelija" kauhistelee Ernst Jüngerin Teräsmyrskyä.
 
Back
Top