Kirjat

Peltonen on muistaakseni ok suomentaja, toisin kuin toinen Koalan vakkari Lauri Mäkelä.

Kirja on tosiaan mielenkiintoinen. Valaisee sekä bolsujen/venäläisten sodankäyntitapaa että sakujen sanotaanko hiukkasen ylimielistä asennetta.

Koalan suomentajista Hannu Valtonen on tainnut lopettaa saksalaisen ilmasotakirjallisuuden kääntötyöt. Raimo Malkamäki on jo viimeiset kymmenkunta vuotta suomentanut Koalan julkaisemia sakumuistelmia.
 
Koalan suomentajista Hannu Valtonen on tainnut lopettaa saksalaisen ilmasotakirjallisuuden kääntötyöt. Raimo Malkamäki on jo viimeiset kymmenkunta vuotta suomentanut Koalan julkaisemia sakumuistelmia.
Näin on. Malkamäki kääntää pääasiassa saksasta, mutta on tainnut 2 kirjaa suomentaa ruotsistakin. Mutta Lauri Mäkelä näyttää olevan Koalan vakiokääntäjä englannista.

Valtosesta poiketen Malkamäki on suomentanut myös maasota-aiheisia, saksasta, vaikka hänkin on taustaltaan enemmän ilmailumies. Malkamäki kirjoittaa myös säännöllisesti Vapaussoturi-lehteen, mutta valitettavasti ne jutut ovat usein lyhyitä referaatteja juuri hänen suomentamistaan kirjoista ja ovat enemmän artikkeliksi naamioituja mainoksia, kun jutun lopussa jopa mainostetaan suoraan kutakin kirjaa. Suoraan sanottuna v*tuttaa tuo Vapaussoturi-lehden toimituksellinen touhu, vaikka päätoimittajana on akateemisen koulutuksen saanut tutkija Vesa Määttä. Joka lehdessä on sivutolkulla noita kurjareferaatteja ja iso osa loppusivuista erinäisiä järjestöjorinoita.
 
Panehan arvostelua tulemaan jahka saat kahlattua läpi.
Kolmasosa kirjasta nyt kahlattu läpi, ja peukutan kyllä. Genrelle tyypillisesti alussa pitää kahlata taas kerran miten kovan linjan kaappaus politbyrossa johtaa pian siihen, että panssarilautat lähtevät kohti länttä.

Mikä tästä tekee genren sisällä hyvän ja erottuvan on kirjoittajan kokemus sotahistoriasta, sekä että hän perustaa kirjan Fuldan puolustuksesta vastaavan USA:n Viidennen armeijakunnan aitoon puolustussuunnitelmaan. Vaikka kirjan alussa avataan Neukkujen suunnitelma saman tien, eli läpimurto pohjoisilla tasangoilla jossa vastuu saksalaisilla ja englantilaisilla joukoilla, keskitytään tässä shakkipeliin Fuldassa. Molemmin puolin hypitään divisioonan esikunnista alaspäin aina komppaniatasolle, jossa shakin peluu vastustajan siirto vastaan ja seuraavan siirron ennakointia.

Lisäbonus, että sota ajoitettu vuodelle 1989 eli ajalle juuri ennen Neukkujen putomista polvilleen. Molemmat maat voimiensa tunnossa, jenkeillä kalustona toisin kuin 1985 kirjoissa nyt isolla kädella sekä M1 Abramsit että M2 Bradleyt.

Kirja siis tämä. Kirjan hinta Kindle formaatissa noussut taalasta neljään taalaan, mutta tuollakin hinnalla erinomaista vastinetta rahalle.

Muoks luettu läpi. OPLAN Fulda ei toisaalta mitenkään ravistele näiden WW3 kirjojen genren rajoja, mennään hyvin perinteisesti siinä mielessä. Toisaalta erittäin hyvin kirjoitettu, siirtymät divisioona ja armeijakuntatason esikunnista aina komppania tasolle toimi hyvin. Samalla pientä jännitystä konventionaalisen sodankäynnin lisäksi siitä, pysähtyvätkö neukkujen panssarilautat ilman ydinaseita, vai käytetäänkö niitä. Genren sisällä perusvahva lukusuositus.

Muoks2 hinta nousu Kindle-versionakin taas yli 10 taalan, ale siis takanapäin. Harmi.
 
Viimeksi muokattu:
Kolmasosa kirjasta nyt kahlattu läpi, ja peukutan kyllä. Genrelle tyypillisesti alussa pitää kahlata taas kerran miten kovan linjan kaappaus politbyrossa johtaa pian siihen, että panssarilautat lähtevät kohti länttä.

Mikä tästä tekee genren sisällä hyvän ja erottuvan on kirjoittajan kokemus sotahistoriasta, sekä että hän perustaa kirjan Fuldan puolustuksesta vastaavan USA:n Viidennen armeijakunnan aitoon puolustussuunnitelmaan. Vaikka kirjan alussa avataan Neukkujen suunnitelma saman tien, eli läpimurto pohjoisilla tasangoilla jossa vastuu saksalaisilla ja englantilaisilla joukoilla, keskitytään tässä shakkipeliin Fuldassa. Molemmin puolin hypitään divisioonan esikunnista alaspäin aina komppaniatasolle, jossa shakin peluu vastustajan siirto vastaan ja seuraavan siirron ennakointia.

Lisäbonus, että sota ajoitettu vuodelle 1989 eli ajalle juuri ennen Neukkujen putomista polvilleen. Molemmat maat voimiensa tunnossa, jenkeillä kalustona toisin kuin 1985 kirjoissa nyt isolla kädella sekä M1 Abramsit että M2 Bradleyt.

Kirja siis tämä. Kirjan hinta Kindle formaatissa noussut taalasta neljään taalaan, mutta tuollakin hinnalla erinomaista vastinetta rahalle.

Hyvin mielenkiintoisen oloinen. Pitänee tutustua. Jos oikein muistan, niin Fuldan aukon puolustuksesta vastasi 11. panssariratsuväkirykmentti (käytännössä prikaati). Oli osa NATO:n eteentyönnettyä puolustusstrategiaa. Käytännössä olisivat sitten kyllä joutuneet taistelemaan hengenhädässä massiivista ylivoimaa viivyttäen.
 
Hyvin mielenkiintoisen oloinen. Pitänee tutustua. Jos oikein muistan, niin Fuldan aukon puolustuksesta vastasi 11. panssariratsuväkirykmentti (käytännössä prikaati). Oli osa NATO:n eteentyönnettyä puolustusstrategiaa. Käytännössä olisivat sitten kyllä joutuneet taistelemaan hengenhädässä massiivista ylivoimaa viivyttäen.
Kyllä, 11. eteen työnnettynä ostamassa aikaa, että 3. armored division ehtii asettautua puolustukseen. Lisäksi 8. divisioona sekä Jenkeistä 4. divisioona ilmasiltana paikalla.
 
Kenraali Hermann Balck ei taatusti ole suuren yleisön hyvin tuntema panssarikenraali, mutta eittämättä hän oli yksi Wehrmachtin kyvykkäimmistä taktisen tason komentajista. Onneksi mies kirjoitti muistelmansa jälkipolville. Ja mielenkiintoista luettavaa kirja onkin. Balck ehti nähdä panssarisodankäyntiä niin itärintamalla kuin lännessäkin. Suosittelen kirjaa aiheesta kiinnostuneille.

Katso liite: 31327

Nostanpa tämän vielä uudelleen esiin. Tosiaan, panssarikenraali Hermann Balck on lienee yksi Wehrmachtin "suurista tuntemattomista." Kaikki ovat kuulleet Guderianista ja Mansteinista. Balck on jäänyt sotahistorian hämärään. Oli erittäin pystyvä ja taitava taktis-operatiivisen tason kenttäkomentaja. Osasi liikesodankäynnin ja saksalaisen tehtävätaktiikan. Kerta toisensa jälkeen tarjosi puna-armeijalle verisen nenän ja oppitunnin saksalaisesta sotataidosta. Balckin oppeja omaksuivat kylmän sodan vuosina niin NATO kuin Länsi-Saksan Bundeswehr. Balckin muistelmat ovat lukemisen arvoiset.
 
Balck oli kieltämättä lahjakas, mutta ilmeisesti myös aika m*lkku mies. Amerikkalainen sotahistorioitsija Douglas Nash (koulutukseltaan ye-upseeri ja myös siviilipuolen tutkinto löytyy) arvostelee Balckia aika tylysti.
 
Balck oli kieltämättä lahjakas, mutta ilmeisesti myös aika m*lkku mies. Amerikkalainen sotahistorioitsija Douglas Nash (koulutukseltaan ye-upseeri ja myös siviilipuolen tutkinto löytyy) arvostelee Balckia aika tylysti.

Erityisen mielenkiintoinen heppu minusta myös siksi, että sotapeleissä konsultoi mm. USA:n armeijaa. Taktiikkapuolen oppeja omaksuttiin näiltä evp. kenraaleilta jotka tunsivat venäläiset.

@Panssari Salama muistaakseni linkkasi tämän vuosia sitten kirjaketjuun. On kyllä mielenkiintoista luettavaa.

 
Erityisen mielenkiintoinen heppu minusta myös siksi, että sotapeleissä konsultoi mm. USA:n armeijaa. Taktiikkapuolen oppeja omaksuttiin näiltä evp. kenraaleilta jotka tunsivat venäläiset.

@Panssari Salama muistaakseni linkkasi tämän vuosia sitten kirjaketjuun. On kyllä mielenkiintoista luettavaa.

Onhan tuo aika huikea ajatus, että vielä vuonna 1980 vanhat kenraalit köpöttelivät rollaattoreilla sotapeliin ja pelasivat sujuvan liikkuvan puolustuksen V Corps joukoilla Neukkujen panssarilauttoja vastaan. Minkä nuorena oppii...

Muoks en ole tuota Balckin muistelmaa lukenut, mutta von Mellethinin (joka Balckin mukana jenkeissä sotapelissä tuossa Tulikomennon jakamassa artikkelissa) Panzer Battles löytyy hyllystä ( - muoks: varoitus siitä Amazonilla myynnissä olevasta uudesta versiosta jonka tilasin: ei karttoja, äärimmäisen pieni fontti, ikään kuin halpa printti jostain e-kirjasta. En suosittele, koittakaa vaikka löytää vanhempi painos jostain! - ). Mielenkiintoinen kirja, palveli mm Afrika Korpsissa Rommelin alla, kovaa kritiikkiä miten Rommel mielellään vietti aikaansa etulinjassa pataljoonatasolla mikä vääristi hänen kokonaiskuvaansa: jos pataljoonalla meni hyvin oli ylioptimistinen, ja päinvastoin. Lisäksi Rommelin tapana oli ottaa kakkosjohtaja mukaansa, joten divisioonan ja välillä koko AK;n esikunta pyöri sitten junioriupseerien voimin ja vastuulla.

https://www.amazon.com/Panzer-Battles-Major-General-von-Mellenthin/dp/1862274592/
 
Viimeksi muokattu:
Onhan tuo aika huikea ajatus, että vielä vuonna 1980 vanhat kenraalit köpöttelivät rollaattoreilla sotapeliin ja pelasivat sujuvan liikkuvan puolustuksen V Corps joukoilla Neukkujen panssarilauttoja vastaan. Minkä nuorena oppii...

Muoks en ole tuota Balckin muistelmaa lukenut, mutta von Mellethinin (joka Balckin mukana jenkeissä sotapelissä tuossa Tulikomennon jakamassa artikkelissa) Panzer Battles löytyy hyllystä. Mielenkiintoinen kirja, palveli mm Afrika Korpsissa Rommelin alla, kovaa kritiikkiä miten Rommel mielellään vietti aikaansa etulinjassa pataljoonatasolla mikä vääristi hänen kokonaiskuvaansa: jos pataljoonalla meni hyvin oli ylioptimistinen, ja päinvastoin. Lisäksi Rommelin tapana oli ottaa kakkosjohtaja mukaansa, joten divisioonan ja välillä koko AK;n esikunta pyöri sitten junioriupseerien voimin ja vastuulla.

https://www.amazon.com/Panzer-Battles-Major-General-von-Mellenthin/dp/1862274592/

Vaikka Erwiniä on kehuttu maasta taivaisiin, niin tuo kyllä tosiaan paistaa silmään että viihtyi todella paljon etulinjassa. Jättikö aina edes armeijansa esikuntapäällikköä tietoiseksi siitä missä milloinkin sattui liikkumaan ? Hemmetti kun nyt en muista mitä Fritz Bayerlein kommentoi ja muisteli Rommelin johtamistavasta. Tämä oli yksi keskeisistä Rommelin esikuntaupseereista.
 
Muoks en ole tuota Balckin muistelmaa lukenut, mutta von Mellethinin (joka Balckin mukana jenkeissä sotapelissä tuossa Tulikomennon jakamassa artikkelissa) Panzer Battles löytyy hyllystä. Mielenkiintoinen kirja, palveli mm Afrika Korpsissa Rommelin alla, kovaa kritiikkiä miten Rommel mielellään vietti aikaansa etulinjassa pataljoonatasolla mikä vääristi hänen kokonaiskuvaansa: jos pataljoonalla meni hyvin oli ylioptimistinen, ja päinvastoin. Lisäksi Rommelin tapana oli ottaa kakkosjohtaja mukaansa, joten divisioonan ja välillä koko AK;n esikunta pyöri sitten junioriupseerien voimin ja vastuulla.
Anteeksi en voinut vastustaa kun vihdoin pääsee tätä kuvaa käyttämään
fa171efacad5de47.jpg
 
Onhan tuo aika huikea ajatus, että vielä vuonna 1980 vanhat kenraalit köpöttelivät rollaattoreilla sotapeliin ja pelasivat sujuvan liikkuvan puolustuksen V Corps joukoilla Neukkujen panssarilauttoja vastaan. Minkä nuorena oppii...

Muoks en ole tuota Balckin muistelmaa lukenut, mutta von Mellethinin (joka Balckin mukana jenkeissä sotapelissä tuossa Tulikomennon jakamassa artikkelissa) Panzer Battles löytyy hyllystä. Mielenkiintoinen kirja, palveli mm Afrika Korpsissa Rommelin alla, kovaa kritiikkiä miten Rommel mielellään vietti aikaansa etulinjassa pataljoonatasolla mikä vääristi hänen kokonaiskuvaansa: jos pataljoonalla meni hyvin oli ylioptimistinen, ja päinvastoin. Lisäksi Rommelin tapana oli ottaa kakkosjohtaja mukaansa, joten divisioonan ja välillä koko AK;n esikunta pyöri sitten junioriupseerien voimin ja vastuulla.

https://www.amazon.com/Panzer-Battles-Major-General-von-Mellenthin/dp/1862274592/

Itseltäni löytyy myös kirjahyllystä tuo von Mellenthinin klassikko. Oli ilmestyessään kylmän sodan alkuvaiheessa osa saksalaisupseereiden sotamuisteluksia (samaan sarjaan lukisin Mansteinin ja Guderianin kirjat) joiden perusteella länsi omaksui puna-armeijan sodankäyntioppeja ja kehitti vastakeinoja. Kirjan lukemisesta on varmaan jo 15 vuotta, mutta muistikuvani mukaan kirjoittaja ei liiemmin veli venäläistä kehu tai arvosta. Esittää että aina jyräsivät silkalla massalla ja tämän jyrän alle taitavampi Wehrmacht sitten jäi.
 
Toivottavasti
Mikko Karjalaiselta on juuri ilmestynyt tämä uutuus. Käsittelee ymmärtääkseni Marskin sotataidollista osaamista miehen koko uran ajalta.

Katso liite: 68585
Toivottavasti kirjassa uskalletaan käsitellä asiaa ilman perinteistä "Marrrrrrrski on Jumala" -asennetta. Ylipäätään meillä on korkeampien sotilasjohtajien elämäkerroissa hävettävän surkeasti kohteittensa sotataidollisten kykyjen arviointia. Ja vähäinenkin tarkastelu on tyyliä "Suomi säilytti itsenäisyytensä, eikö se riitä?" -tasoa.
 
Tuli tänään postissa. Mitä olen ehtinyt vilkuilla niin Laukkasen laatua kyllä. Käy läpi Hornetin kehityshistorian, tähänastisen käytön Suomessa, teknisen rakenteen ja sen millainen kone on lentää ohjaajan näkökulmasta. Paljon hyvälaatuisia kuvia. Täydentää oikein mukavasti ilmavoimien konetyyppikirjallisuutta.

hornet Laukanen.jpeg

Hyvä kumppani Jyrkin teokselle on minusta tämä Haynesin Hornet-manuaali. Ilmestyi muutama vuosi sitten. Tässä on sitten reilusti enemmän teknistä nippelitietoa. Tämä tosin käsittelee enempi Super Hornetia. Hyvä opus joka tapauksessa.

Haynes-H6054-cover.jpg
 
Back
Top