John Hilly
Ylipäällikkö
SS-GB;stä on sarja C-Moressa. Katsoin, oli aika hyvä.
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
SS-GB;stä on sarja C-Moressa. Katsoin, oli aika hyvä.
tulikomento
Supreme Leader
Ei valitettavasti löydy HBO Maxilta eikä nettivälkkeestä.
tulikomento
Supreme Leader
Tämmöisen löysin divarista. Aivan erityisesti kiinnostaa lukea mitenkä FBI:n vastavakoilu toimii. Kylmän sodan aikana meno oli aika villiä. Muistaakseni kaivoivat tunnelin neukkujen Washingtonin suurlähetystön alle ja asensivat kuuntelulaitteita. Sama kirjoittaja on julkaissut myös keskustiedustelupalvelu CIA:n historian.
tulikomento
Supreme Leader
Hankin kirjahyllyyn tiedustelun historiaa.
Antti Tuuri, Paavo Talvelan elämä - Kertomus. Siltala 2021.
Täytyy myöntää heti kärkeen, että päällimmäinen tunne teosta lukiessani oli tyhjyys. Seuraava tunne oli turhautuminen. Kolmas tunne oli lievää suurempi ärtymys. Tuuri on ollut loistava kirjoittaja. Valitettavaa kuitenkin on, että mestarin kynä alkaa tylsyä. Ensin teos Mannerheim-ristin ritareista ja nyt tämä.
Tuurilla on ollut taustamateriaali kunnossa. On Talvelan yksityisarkistoa ja omaisten haastattelua, muusta arkistomateriaalista puhumattakaan. Taustamateriaali on tietenkin hyvä asia tämänkaltaisessa henkilöhistoriassa. Ilman sitä kuva henkilöstä jää melko pintapuoliseksi. Kuitenkin kovin laajasti kerätty (etenkin haastattelu-) materiaali lähipiiriltä voi johtaa siihen, että kohdetta käsitellään "varovaisesti" tai "ymmärtäen". Nyt Tuuri on valinnut tämän ensimmäisen lähestymistavan, eli teksti on hyvin latteaa ja ympäripyöreää. Tuuri tietenkin on tunnettu lakonisesta ilmaisustaan, mutta tässä ei ole kyse siitä, vaan siitä, mitä kerrotaan tai jätetään kertomatta. Kävi jopa mielessäni, että olisiko Tuurilla ollut jonkinlainen rahoitus teokseen, mutta sitä ei kyllä mainita missään kohtaa teosta.
Teos kuvaa Talvelan elämän syntymästä kuolemaan. Lapsuuteen ja nuoruuteen käytetään kiitettävän vähän sivuja ja mennään melko suoraan Saksaan Jääkäripataljoonan riveihin. Pommarikurssi, vapaussota (Talvelan tapauksessa), heimosodat, sotien välinen aika, talvisota, välirauha, jatkosota, Saksan komennus, Laatokan Karjala ja sodan päätyminen sekä sotien jälkeiset vuodet. Kaikki käydään läpi kronologisessa järjestyksessä ihan harasoo. Inhimillistä puolta väläytellään aina välillä kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen muodossa. Kokonaisuuden kannalta on oikeastaan vähän yllättävääkin, että avioton lapsi selitetään näinkin tarkkaan.
Mitään suurempaa analyysiä kuitenkaan on turha odottaa, paitsi että Mannerheim oli Talvelan suuri idoli. Taistelukuvauksia tai sotatoimien analyysiä teos ei esitä. Silmiinpistävää on, että Tolvajärven tai jatkosodan hyökkäysvaiheen suurista tappioista on maininta, mutta ei sen kummempaa. VI AK:n komentajanvaihdos menee tässä teoksessa myöskin aika nätisti. Vähän kränää siinä Blickin ja Talvelan välillä on, mutta on mitä on. Talvelaa ei näytä suututtaneen edes se, että Lagus sai ensimmäisen Mannerheim-ristin, vaikka se hyvin tunnettu kertomus tästä olisi aivan olennainen Talvelaa käsittelevässä teoksessa. Tehtävät Saksassa käsitellään oikeastaan yllättävänkin tarkkaan läpi, kun ottaa huomioon, miten nopeasti komentajantehtävät käydään läpi. Vuodet liike-elämän palveluksessa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan esitellään sopivan tarkasti.
Teoksen voisi kiteyttää yhteen sanaan. Se todellakin on "kertomus". Ei tämän lukeminen aivoihin satu, mutta ei tätä kyllä kannata ainakaan täyteen hintaan kaupasta ostaa.
Täytyy myöntää heti kärkeen, että päällimmäinen tunne teosta lukiessani oli tyhjyys. Seuraava tunne oli turhautuminen. Kolmas tunne oli lievää suurempi ärtymys. Tuuri on ollut loistava kirjoittaja. Valitettavaa kuitenkin on, että mestarin kynä alkaa tylsyä. Ensin teos Mannerheim-ristin ritareista ja nyt tämä.
Tuurilla on ollut taustamateriaali kunnossa. On Talvelan yksityisarkistoa ja omaisten haastattelua, muusta arkistomateriaalista puhumattakaan. Taustamateriaali on tietenkin hyvä asia tämänkaltaisessa henkilöhistoriassa. Ilman sitä kuva henkilöstä jää melko pintapuoliseksi. Kuitenkin kovin laajasti kerätty (etenkin haastattelu-) materiaali lähipiiriltä voi johtaa siihen, että kohdetta käsitellään "varovaisesti" tai "ymmärtäen". Nyt Tuuri on valinnut tämän ensimmäisen lähestymistavan, eli teksti on hyvin latteaa ja ympäripyöreää. Tuuri tietenkin on tunnettu lakonisesta ilmaisustaan, mutta tässä ei ole kyse siitä, vaan siitä, mitä kerrotaan tai jätetään kertomatta. Kävi jopa mielessäni, että olisiko Tuurilla ollut jonkinlainen rahoitus teokseen, mutta sitä ei kyllä mainita missään kohtaa teosta.
Teos kuvaa Talvelan elämän syntymästä kuolemaan. Lapsuuteen ja nuoruuteen käytetään kiitettävän vähän sivuja ja mennään melko suoraan Saksaan Jääkäripataljoonan riveihin. Pommarikurssi, vapaussota (Talvelan tapauksessa), heimosodat, sotien välinen aika, talvisota, välirauha, jatkosota, Saksan komennus, Laatokan Karjala ja sodan päätyminen sekä sotien jälkeiset vuodet. Kaikki käydään läpi kronologisessa järjestyksessä ihan harasoo. Inhimillistä puolta väläytellään aina välillä kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen muodossa. Kokonaisuuden kannalta on oikeastaan vähän yllättävääkin, että avioton lapsi selitetään näinkin tarkkaan.
Mitään suurempaa analyysiä kuitenkaan on turha odottaa, paitsi että Mannerheim oli Talvelan suuri idoli. Taistelukuvauksia tai sotatoimien analyysiä teos ei esitä. Silmiinpistävää on, että Tolvajärven tai jatkosodan hyökkäysvaiheen suurista tappioista on maininta, mutta ei sen kummempaa. VI AK:n komentajanvaihdos menee tässä teoksessa myöskin aika nätisti. Vähän kränää siinä Blickin ja Talvelan välillä on, mutta on mitä on. Talvelaa ei näytä suututtaneen edes se, että Lagus sai ensimmäisen Mannerheim-ristin, vaikka se hyvin tunnettu kertomus tästä olisi aivan olennainen Talvelaa käsittelevässä teoksessa. Tehtävät Saksassa käsitellään oikeastaan yllättävänkin tarkkaan läpi, kun ottaa huomioon, miten nopeasti komentajantehtävät käydään läpi. Vuodet liike-elämän palveluksessa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan esitellään sopivan tarkasti.
Teoksen voisi kiteyttää yhteen sanaan. Se todellakin on "kertomus". Ei tämän lukeminen aivoihin satu, mutta ei tätä kyllä kannata ainakaan täyteen hintaan kaupasta ostaa.
tulikomento
Supreme Leader
Talvelan omiin teksteihin perustuvat opukset Sotilaan elämä 1-2 tuli luettua joskus 20 vuotta takaperin. Eli Tuuri ei tarjoa mitään uutta ?
Tämä kirja alkaa olla loppusuoralla. Eipä tuosta kilpa ryssimisestä ja sikailusta voi todeta kuin sen, että oispa tuossa käynyt niin tai näin, niin kyllä kansa olisi hävinnyt (ja hävisikin) ja etenkin vähemistö kansat. Antaa ehkä jotain eväitä tulkita ukrainan sotaakin, ainakin tuttuja paikkoja vilisee ratkaisun hetkillä.
tulikomento
Supreme Leader
Tuttua ainakin nämä elementit:
- Hallitsija (tsaari / Putin) elää omassa kuplassaan ja kuvittelee rintamalla kaiken menevän hyvin
- Armeija ja puolustusteollisuus umpikorruptoitunut (jokainen porras nussii rahat omaan taskuun)
- Järjettömiä human wave -hyökkäyksiä, jotka tuottavat vain jäätäviä tappioita
Itse olen lukenut nuo niin kauan sitten, että en voi verrata, mutta uskallan epäillä, että uutta tietoa tämä teos ei sisällä. Näppärä luettava, mutta "kertomus" eli ei edes yritä olla mikään tutkimus, kriittisestä tutkimuksesta puhumattakaan.
tulikomento
Supreme Leader
Juhani Suomelta ilmestyy jutun mukaan kohtapuolin uusi kirja. Arvatenkin Kekkosen ja YYA:n hehkutusta. Tai nyt vähintään Naton mollausta luvassa.
www.hs.fi
80-vuotias | Elämäntyönsä Kekkos-biografian parissa tehnyt Juhani Suomi hymähtää suomettumisväitteille
Urho Kekkosen elämäkerta on Juhani Suomen painavin elämäntyö.
www.hs.fi
Kuuntelin äänikirjana äskettäin ilmestyneen Seppo Mustaluodon kirjan Kontakti!, jossa neljä Afganistanissa palvellutta suomalaista erikoisjoukkosotilasta kertoo kokemuksiaan. Ihan mielenkiintoinen mutta rakenteeltaan huono.
Neljä ukkoa jotka ovat olleet samoilla keikoilla ja samoissa tulitaisteluissa kertovat samoista tilanteista kukin omasta näkökulmastaan. Olisi ollut parempi jos kertomuksista olisi koottu yksi kertomus, mutta ehkä tämä haluttiin tehdä näin.
Neljä ukkoa jotka ovat olleet samoilla keikoilla ja samoissa tulitaisteluissa kertovat samoista tilanteista kukin omasta näkökulmastaan. Olisi ollut parempi jos kertomuksista olisi koottu yksi kertomus, mutta ehkä tämä haluttiin tehdä näin.
Suoratoistona (äänikirjapalvelut) saa kuunnella tai lukea e-kirjana ilman jonottamista. Toki jos haluaa nimenomaan painetun kirjan, niin sitten ei auta.Lainaus Ukrainan sota langasta. Venäjän idea on uusintapainoksena 2022 ja näyttää kiinnostavan pääkaupunkiseudun kirjastossa, kirjoja on 61 kpl ja varauksia yli 500.
Tarkennettu haku | helmet.fi
Varaa ja lainaa aineistoa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginkirjastoista kätevästi verkossa. Tutustu kirjaston palveluihin ja hyödynnä kirjaston laajaa kirjojen, elokuvien ja muiden sisältöjen valikoimaa.haku.helmet.fi
Ei missään nimessä yhtenäistä "kertomusta"! Jos lähteenä on 4 eri ihmistä, kirjassa pitää tuntua 4 eri ihmisen näkemys. Samasta syystä sotahistoriassa pitäisi aina käyttää muistelot sellaisenaan, ei koskaan kolmannen persoonan kertomuksena. Jälkimmäinen tuottaa liian usein Piippos-tyylistä pskaa.
Tuossa neljä kertaa sama tarina -tavassa on omat puolensa; sekä hyvät että huonot. Tavallaan ihan mielenkiintoistakin, miten eri ihmiset kokevat samat tilanteet, mutta toisaalta on vähän sellaista, että "ai, tää on nyt tää juttu latvialaisten kanssa ", jne.
Olisi ollut varmasti kokonaisuuden kannalta paras jos kertojia olisi ollut enemmän ja jokainen olisi kertonut eri tilanteista, kun tässä tosiaan kerrotaan samat keikat moneen kertaan. Mutta ei niitä kertojia ilmeisesti jonoksi asti ole, ja tämäkin kirja lähti noiden operaattoreiden omasta ajatuksesta laittaa kertomukset paperille, eikä niin että kirjaa varten olisi etsitty haastateltavia.
Olisi ollut varmasti kokonaisuuden kannalta paras jos kertojia olisi ollut enemmän ja jokainen olisi kertonut eri tilanteista, kun tässä tosiaan kerrotaan samat keikat moneen kertaan. Mutta ei niitä kertojia ilmeisesti jonoksi asti ole, ja tämäkin kirja lähti noiden operaattoreiden omasta ajatuksesta laittaa kertomukset paperille, eikä niin että kirjaa varten olisi etsitty haastateltavia.
tulikomento
Supreme Leader
Teemu Keskisarja, Hattujen sota. Siltala 2022.
Teemu Keskisarja on tuottelias kirjoittaja ja historioitsija, joka jakaa mielipiteitä. Keskitytään kuitenkin tällä kertaa pelkästään hänen teokseensa, joka kertoo vuosien 1741-43 Ruotsin ja Venäjän sodasta, jota myös hattujen sodaksi tai pikkuvihaksi kutsutaan.
Keskisarjan omien sanojen mukaan (ja luultavasti aivan oikein), hattujen sota on erittäin vähän tutkittu sota. Hänen mukaansa löytyy (suora sitaatti): ”suomeksi tutkielmia ja artikkeleita kourallinen, kokonaisia kirjoja muutama, lähdeviitteillä varustettuja kovakantisia käsittääkseni ei yhtään”. Kun teoksen lukee, ymmärtää pian syynkin. Sota oli lyhyt, siinä taisteltiin kohtuullisen vähän ja se sujui Ruotsin kannalta suorastaan järkyttävän huonosti. Jopa Kustaan sota tai Suomen sota saattoivat myöhempinä aikoina esittää edes jonkin positiivisesti tulkittavan taistelun, mutta hattujen sota oli silkkaa katastrofia alusta loppuun. Lyhyesti selostettuna sodan kulku oli seuraava: Hattu -puolue (joka halusi palauttaa Ruotsin suurvalta-aseman) aloitti sodan Venäjää vastaan. Armeija oli heikosti varustettu ja huonosti johdettu, eikä tuossa vaiheessa Ruotsilla ollut enää mitään mahdollisuuksia Venäjän haastamiseen hyökkäyssodalla. Ainoa suurempi taistelu käytiin Lappeenrannassa, joka päättyi totaaliseen katastrofiin ruotsalaisten kannalta. Seurasi talvileiri Haminassa, jonne jäljelle jäänyt armeija lähes tuhoutui tautien ja heikon ravinnon vuoksi. Venäläisten aloittaessa seuraavana kesänä hyökkäyksensä, ruotsalaiset veätytyivät täysin demoralisoituneina Helsinkiin jossa armeija antautui. Venäläiset päästivät antautuneet lähtemään, näiden luvattua, etteivät tartu aseeseen Venäjää vastaan vuoteen yhteen päivään. Seuraavana vuonna solmittiin rauha maiden välillä, ja itäraja siirtyi Kymijoelle.
Teos on tiivis ja lyhyt. Se on kirjoitettu selkeästi, vaikkakin Keskisarjalle ominaista omaleimaisuutta löytyy. Onneksi tosin pahimmista "Mannerheimia vitutti" -heitoista on päästy. Hieman ihmetyttää, miksi Keskisarja harmittelee Kiteen verilöylyn kuvauksen tiiviyttä. Tuliko deadline tai kustantajan kanssa sovittu sivumäärä vastaan, itsehän sai tekstinsä pituuden päättää. Tai sitten lähdeaineisto asetti rajoituksensa, tai paremminkin sen vaatiman työmäärän panos/tuotto -suhde. Lisäksi tietoa olisi kaivannut enemmänkin siitä itärajan ja pohjoisempien osien sissisodankäynnistä, eli ilmeisestikään ne sotatoimet eivät sitten rajoittuneetkaan pelkkään etelärannikkoon. Kokonaisuus on kuitenkin erittäin positiivinen tuttavuus. Suurvaltapolitiikkaa, Ruotsin sisäpolitiikkaa ja orastavaa suomalaisuuden syntyä pohjustetaan ihan riittävästi tämänkaltaiseen teokseen. Lisäksi Keskisarja on käyttänyt ihan oikeita arkistolähteitä sekä ruotsalaista ja venäläistä tutkimusta (ja tietenkin myös sitä vähäistä suomalaista tutkimusta). Kaiken huipuksi lähteet on nootitettu tekstin yhteyteen, eikä pelkästään lukujen loppuun epämääräiseksi mössöksi. Se lopun ennustelu ja syy-seurauksien vetely Kustaan sotaan ja Suomen sotaan ei välttämättä ihan 100% toiminut, mutta se on vain minun mielipiteeni.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja kaikille, jotka ovat kiinnostuneet 1700-luvun sodankäynnistä tai ylipäänsä Suomen historiasta Ruotsin vallan aikana.
Teemu Keskisarja on tuottelias kirjoittaja ja historioitsija, joka jakaa mielipiteitä. Keskitytään kuitenkin tällä kertaa pelkästään hänen teokseensa, joka kertoo vuosien 1741-43 Ruotsin ja Venäjän sodasta, jota myös hattujen sodaksi tai pikkuvihaksi kutsutaan.
Keskisarjan omien sanojen mukaan (ja luultavasti aivan oikein), hattujen sota on erittäin vähän tutkittu sota. Hänen mukaansa löytyy (suora sitaatti): ”suomeksi tutkielmia ja artikkeleita kourallinen, kokonaisia kirjoja muutama, lähdeviitteillä varustettuja kovakantisia käsittääkseni ei yhtään”. Kun teoksen lukee, ymmärtää pian syynkin. Sota oli lyhyt, siinä taisteltiin kohtuullisen vähän ja se sujui Ruotsin kannalta suorastaan järkyttävän huonosti. Jopa Kustaan sota tai Suomen sota saattoivat myöhempinä aikoina esittää edes jonkin positiivisesti tulkittavan taistelun, mutta hattujen sota oli silkkaa katastrofia alusta loppuun. Lyhyesti selostettuna sodan kulku oli seuraava: Hattu -puolue (joka halusi palauttaa Ruotsin suurvalta-aseman) aloitti sodan Venäjää vastaan. Armeija oli heikosti varustettu ja huonosti johdettu, eikä tuossa vaiheessa Ruotsilla ollut enää mitään mahdollisuuksia Venäjän haastamiseen hyökkäyssodalla. Ainoa suurempi taistelu käytiin Lappeenrannassa, joka päättyi totaaliseen katastrofiin ruotsalaisten kannalta. Seurasi talvileiri Haminassa, jonne jäljelle jäänyt armeija lähes tuhoutui tautien ja heikon ravinnon vuoksi. Venäläisten aloittaessa seuraavana kesänä hyökkäyksensä, ruotsalaiset veätytyivät täysin demoralisoituneina Helsinkiin jossa armeija antautui. Venäläiset päästivät antautuneet lähtemään, näiden luvattua, etteivät tartu aseeseen Venäjää vastaan vuoteen yhteen päivään. Seuraavana vuonna solmittiin rauha maiden välillä, ja itäraja siirtyi Kymijoelle.
Teos on tiivis ja lyhyt. Se on kirjoitettu selkeästi, vaikkakin Keskisarjalle ominaista omaleimaisuutta löytyy. Onneksi tosin pahimmista "Mannerheimia vitutti" -heitoista on päästy. Hieman ihmetyttää, miksi Keskisarja harmittelee Kiteen verilöylyn kuvauksen tiiviyttä. Tuliko deadline tai kustantajan kanssa sovittu sivumäärä vastaan, itsehän sai tekstinsä pituuden päättää. Tai sitten lähdeaineisto asetti rajoituksensa, tai paremminkin sen vaatiman työmäärän panos/tuotto -suhde. Lisäksi tietoa olisi kaivannut enemmänkin siitä itärajan ja pohjoisempien osien sissisodankäynnistä, eli ilmeisestikään ne sotatoimet eivät sitten rajoittuneetkaan pelkkään etelärannikkoon. Kokonaisuus on kuitenkin erittäin positiivinen tuttavuus. Suurvaltapolitiikkaa, Ruotsin sisäpolitiikkaa ja orastavaa suomalaisuuden syntyä pohjustetaan ihan riittävästi tämänkaltaiseen teokseen. Lisäksi Keskisarja on käyttänyt ihan oikeita arkistolähteitä sekä ruotsalaista ja venäläistä tutkimusta (ja tietenkin myös sitä vähäistä suomalaista tutkimusta). Kaiken huipuksi lähteet on nootitettu tekstin yhteyteen, eikä pelkästään lukujen loppuun epämääräiseksi mössöksi. Se lopun ennustelu ja syy-seurauksien vetely Kustaan sotaan ja Suomen sotaan ei välttämättä ihan 100% toiminut, mutta se on vain minun mielipiteeni.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja kaikille, jotka ovat kiinnostuneet 1700-luvun sodankäynnistä tai ylipäänsä Suomen historiasta Ruotsin vallan aikana.
Juhani Suomen tuleva kirja: https://vastapaino.fi/sivu/tuote/kuin-lastu-laineilla/4670005
Tilasin maanpuolustusta laajasti esittelevän Sotamies -kirjan. Hyvässä alennuksessa tällä hetkellä.
Näyttävä yleistajuinen selailukirja.
kirja.fi
Näyttävä yleistajuinen selailukirja.
Sotamies
Millaisia uhkia pystymme torjumaan? Sotamies kertoo Suomen puolustusvoimien nykytilasta. Teos keskittyy erityisesti armeijan organisaation, kaluston, tehtävien, taktiikan, koulutuksen, ammattien sekä kokonaissuorituskyvyn esittelyyn. Painopisteenä on Suomen nykyisen sotavoiman analysointi...
kirja.fi
StepanRudanskij
Respected Leader
Mielenkiintoinen valinta kustantajaksi.