Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tämä tuli divarissa vastaan, joten meni hankintaan. MPKK:n upseerin ansiokas työ suomalaisen sissitaktiikan kehityksestä. Mainittakoon, että 2002 tuolloinen nuori yliluutnantti Marko Palokangas toimi meikäläisen perusyksikön päällikkönä Vekaranjärvellä kun varusmiespalvelusta suoritin.

lg_6311fa06bf4bd9096ef67259.jpg
 
Meinasin pikku välipalana tässä lähiaikoina lukaista tämän Urpo Lempiäisen alias Esa Anttalan. Kertoo kesän 1944 Matti-partioista ryssän selustassa Kannaksella. Nämä Matti-partiothan ne hankkivat Päämajalle tiedon siitä, että Ihantalan jälkeen alkoivat jo siirtää kalustoaan pois Suomen vastaiselta rintamalta.

502574575-orig.jpg
 
Melkein tekisi mieli tilata, omassa päässäni Mörkö-Morane tarina on aina ollut tämä "Menetetty mahdollisuus" ...

morkomorane.jpeg


 
Löfroosin kirja Ukrainassa vapaaehtoisena olemisesta

 
Kenraali Maximilian Fretter-Picon sotamuistelmat olisi mielenkiintoinen lukupaketti. Kirja on myös käännetty englanniksi nimellä Ill-used Infantry: Memoir of General Maximilian Fretter-Pico. Keskittyy Wehrmachtin jalkaväen taktiseen käyttöön itärintamalla. Saatavuus Suomessa taitaa olla onnetonta luokkaa.

missbrauchte-infanterie.jpg
 
Ylläolevaan liittyen, Karhusta on näemmä julkaistu ihan oikea historiikki. Menee lukulistalle.

Yksi Gustafsbergin kirjan lähteistä. Historiikin ovat tehneet, ei kuitenkaan tavisten luettavaksi.:rolleyes: Selvittelin tuon saamista kaukolainaksi ja ei kuulema onnistu, ei todennäköisesti tule onnistumaankaan.
 
Jokos tätä mainiota kirjaa on aloitettu ruotimaan. Kirjailijan asemesta äänessä ovat neljä entistä erikoisjoukkoaliupseeria. Kolme Utista ja yksi merivoimista. Rotatoivat Afganistanissa vuosina 2008-2009. Toiminta-alue Pohjois-Afganistan. Mazar-e Šarif, Sheberghan... kartan puuttuminen kirjasta on puute ja siinä olisi saanut olla kuvattuna vuoret ja niiden laaksot, koska juuri niihin kuvattu toiminta keskittyy. Tehtävänä oli tiedustella muutaman ajoneuvon ryhmissä reittejä pienempiin kaupunkeihin ja selvittää talebanin mahdollista läsnäoloa kartan "mustissa" kohdissa. Ensimmäisen vuoden aikana maassa kierrätettiin "kaikki" Suomen erikoisjoukot. Toiminta oli tuolloin vielä hieman hakemista.

Kun pitkään oli kuitenkin harjoiteltu ja valmistauduttu, niin eräästä haastatellusta viiden alaisen ryhmänjohtajana toimineesta tuntui epäluottamuslauseelta, kun hänen sijaansa vaihdettiinkin upseeri tai opistoupseeri. Johto saa kritiikkiä huonosta suunnittelusta ja ryhmien tauottomalla partioinnilla lähes loppuunajamisesta. Vastaansanomista käsiteltiin lähes kapinana ja sotaoikeudestakin puhuttiin. Jotkut takkinsa tyhjentäneet erosivat joka tapauksessa pian palveluksesta. Eräs uhkasi painaa suomalaista komentajaa turpaan, asia tuli tämän korviin ja huononsi välit pitkäksi aikaa. Taistelukosketuksia Talebanin kanssa todella syntyi ja muutamia hyökkääjistä tuhottiinkin. Osa talkkarien vahvuudesta paikallisia roistoja sekä muualta maasta saapuneita talkkareita. Ensimmäisessä "kontaktissa" seuratun radioliikenteen ja kurinalaisen toiminnan perusteella epäilys uzbekistanilaisten rajamiesten olleen tekemässä kuutamokeikkaa talkkareille. EDM ja miinavaara, mutta ei niin suuri, kuin olisi ollut Länsi-Afganistanissa.

Lienee ollut vuosi 2008, kun yksi talkkarien käyttämistä taistelutekniikoista oli "hämähäkkimies" eli jostain ilmestynyt pommiliivimies, joka kiipesi länkkärien auton tuulilasin tai konepellin päälle kädet ja jalat harallaan rötköttämään ja räjäytti sitten panoksensa. Suomalaisten auto seisoi liikenneruuhkassa, kun viereisellä pellolla kiihdytettiin juoksuun hirveän mekastuksen kera. Silmät vihasta loimuten ja viitta hulmuten. Kaikki Allahille alistuneet eivät kuitenkaan ole nk. vahvoja osaajia. Tulija näet kompastui pellon ja ojan välissä olleeseen ainoaan piikkilankaan, mätkähti ojaan ja tussahti siellä. Suomalaiset katselivat toisiaan, kun ruumiinkappaleita satoi päälle. Raja paratiisin, 72 neitsyen ja helvetin välillä on veteen piirretty viiva ja nyt se viiva oli pellonreunan ruosteinen piikkilanka.

Mitään kokemusten vaihtoa lähtevän ja saapuvan henkilöstön välillä ei oltu alussa järjestetty. Läpsy lentoasemalla. Yhteispartioita latvialaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Nämä kaikki mainitaan osaaviksi. Latvialaisten johtaja juristi, spetsnaz-koulutettu ja Afganistanissa jo Neuvostoliiton aikaan. Ruotsalaisista osa reserviläisiä. Kalusto alussa panssaroimaton Toyota (yksi esimerkki kotimaassa tehdyn suunnittelun pihalla olosta), sitten jo sentään panssaroitu G-sarjan Mersu ja eteläafrikkalainen RG32M. PKM, RK, tarkkuuskivääri ja pistooli eli hyvin avarassa maisemassa kantama ei oikein riittänyt. Talkkareilla PKM ja RPG ja varsinkin jälkimmäisellä pystyivät vaikuttamaan kauempaa. Latvialaisilla onneksi kranaattikonekivääri ja "puolituumainen" konekivääri. Ruotsalaisilla mukana EW-ryhmä talkkarien viestiliikennettä kuuntelemassa sekä lennokkitiimi ja ilmatulenjohtajat Naton koneita varten. Vaikuttavat olleen tässä Suomea aiemmin hereillä.

Yksi haastatelluista suhtautui poliisiin melko neutraalisti, toinen piti sitä talibaneina univormuissa. Armeija tuli pienellä viiveellä avuksi, esimerkiksi kahden pataljoonan voimin. Tappeluhaluja kai oli, mutta mm. yöllisessä tulikurissa oli toivomisen varaa. Ja kun kylä oli saatu vallattua, niin sen kaikki naiset aiottiin raiskata. Vaati johto-osien neuvotteluja, ettei. Kommandokomppania oli tasoltaan "ok". Amerikkalaiset kouluttivat ja varustivat sen kommandoja. Lopulta nämä jo näyttivätkin kuin amerikkalaisilta operaattoreilta, ollen tietysti hintelämpiä.

Itsestäni mielenkiintoista oli lukea ammattimaisen erikoisjoukkotoimintamme aloituksesta kerrottu. Merivoimiin perustettiin aluksi erikoistoimintaryhmä, joka myöhemmin laajennettiin erikoistoimintaosastoksi. Tästä puolikas kerrallaan palveli Afganistanissa. Pitkään erikoisjoukkoaliupseereihin suhtauduttiin puolustusvoimissa vähän kuin varusmiehiin, "varuspoikiin".

Kun lisää asiaa muistuu mieleen, niin lisään tänne.
9789512423057_Kontakti-.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Yksi Gustafsbergin kirjan lähteistä. Historiikin ovat tehneet, ei kuitenkaan tavisten luettavaksi.:rolleyes: Selvittelin tuon saamista kaukolainaksi ja ei kuulema onnistu, ei todennäköisesti tule onnistumaankaan.

Jännä juttu, koska Rajan 5. valmiusjoukkueesta on olemassa virallinen historiikki. Luin kirjan viime vuonna. Ihan OK, joskaan kaikkea ei nyt tietenkään siinä paljastettu.
 
Jännä juttu, koska Rajan 5. valmiusjoukkueesta on olemassa virallinen historiikki. Luin kirjan viime vuonna. Ihan OK, joskaan kaikkea ei nyt tietenkään siinä paljastettu.
Mikä kirjan nimi on? Oliko kerrottu ulkomaan palveluksesta tai yhteisharjoittelusta muiden kanssa (koska juuri tämä testaa ja kehittää tehoikkaimmin)?
 
Mikä kirjan nimi on? Oliko kerrottu ulkomaan palveluksesta tai yhteisharjoittelusta muiden kanssa (koska juuri tämä testaa ja kehittää tehoikkaimmin)?

Tämä. Kerrottiin mm. että yksi operaattori oli käynyt hyväksytysti GSG-9:n kurssin. Lisäksi oli juttua yleisellä tasolla kv-harjoituksista. Läheisiä yhteistyötahoja juuri mm. GSG-9, Viron K-komando, Puolan Grom.

 
Jaakkojuhani Peltonen, Aleksanteri Suuri - Sankari ja myytti. Gaudeamus 2021.

Jaakkojuhani Peltonen on historiantutkija, joka on erikoistunut antiikin historiaan ja vieläpä Aleksanteri Suureen. Ihan turha jätkä ei välttämättä ole kyseessä, sillä hän on työskennellyt vierailevana tutkijana King's Collegessa Lontoossa.

Peltosen kirja Aleksanteri Suuresta ei ole perinteinen elämäkerta, mikä tietysti olisikin vähän tylsä valinta, sillä Aleksanterista on jo epälukuinen määrä elämäkertoja julkaistu. Sen sijaan Peltonen käsittelee teoksessaan enemmänkin sitä, miten Aleksanteria on esitelty vuosisatojen ja -tuhansien aikana. Tämä on sinänsä ihan piristävä lähestymistapa, mutta silti olisin toivonut tuon alkupuolen elämäkertaosion olleen hieman pidempi ja seikkaperäisempi. Olisi ollut mielenkiintoista saada lukea uusimmat juorut historiantutkimuksen kestotähdestä.

Peltonen käy läpi niin antiikin "aikalaiskuvaukset" kuin modernin populaarikulttuurin tulkinnatkin. Aleksanterin persoonaan ei tekstissä juuri puututa, vaan käsitellään nimenomaisesti sitä, miten Aleksanteria on aiemmin kuvattu. Mielenkiintoista (joskaan ei sinällään uutta) on, miten Aleksanteri on istunut oikein näppärästi niin kristinuskon kuin islaminkin mannekiiniksi, vaikka kumpaakaan uskontoa ei tuohon aikaan vielä ollut olemassakaan. Islamin mukana myytti Aleksanterista levisi jopa Malakaan saakka, jossa hallitsijat sujuvasti vertasivat 1600-luvulla itseään Iskandariin, siinä missä Venäjän tsaarit ja Ranskan Aurinkokuningaskin. Intiassa Aleksanteri tietenkin näyttäytyy ulkopuolisena valloittajana, jota vastaan Poros taistelee.

Ihan jees kirja, tosin sen väitteen, että Ruotsin kuningatar Kristiina olisi ollut Kaarle XII:n mummu, olisi kyllä voinut korjata. On sen verran alkeellinen virhe, eikä mene minään kirjoitusvirheenä tms. vaan on ihan selkeä aivopieru. Jos Aleksanterin elämäkertaa haluat lukea, niin älä lue tätä. Tämä ei ole semmoinen. Jos haluat lukea sujuvaa, modernia suht' populaaria historiantutkimusta, niin sitten kannattaa lukea tämä, etenkin kun leipätekstiä on vain 223 sivua.
 
Luin juuri äsken loppuun Risto E.J. Penttilän kirjan Pitkä tie Natoon. Olkoon miehestä itsestään sitten mitä mieltä hyvänsä, niin kirjan analyysi on kyllä lukemisen arvoinen. Natoon oltaisiin voitu liittyä jo vuosia sitten, jos poliitikot olisivat lähteneet asiaa ajamaan. Täydet pisteet saa PV, joka pani asevoimat Nato-kuntoon pitkän kehitystyön myötä. Suomi oli 2022 sotilaallisesti täysin valmis Naton jäseneksi. Vain poliittinen päätös puuttui.
 
Tämmönen omaan kirjahyllyyn. Atomipommin kehityshistoriaa. Kirjassa esitellään kehittämisessä mukana olleet tärkeät miehet kuten Oppenheimer, Fermi, Szilard ja Teller. Miten suhtautuivat Manhattan-projektiin ja miten suhtautuivat ydinaseisiin Hiroshiman jälkeen.

lg_001b400bdf7e793858d58893.jpg
 
Back
Top