Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Lisätäänpä vielä että 1734 Ruotsin lainsäädäntö uusittiin ja ankarimmat säännöt poistuivat. Tuo 1734 laki oli todella pitkään käytössä, jotain osia saattaa olla edelleenkin.
Toki silloinkin vielä kirves heilahti vähän yhdestä jos toisestakin rikoksesta, mukaanlukien tuo "kahdenkertainen huoruus" eli kahden omalla tahollaan naimisissa olevan välinen seksi. "Salavuoteudesta" eli naimattomien välisestä seksistä pääsi kohtuullisilla sakoilla, joita kevennettiin vielä lisää, jos nämä suostuivat menemään naimisiin keskenään.
 
Tässä pari uusinta divarihankintaani.

Kokoelmateos jossa on A-maassa palvelleiden brittien kertomuksia ja kokemuksia.

lg_0023c1c6df7e793858ddfe46.jpg

Kertomus merijalkaväen alikessusta joka ansaitsi Medal of Honor -kunniamerkin Ganjgalin taistelussa 2009.

lg_641d5315e575b0cc30193c77.jpg
 
Tämä on myös kevään lukulistallani. Fallujahin taistelu 2004 oli täyttä kaupunkisotaa. Ja ilmeisesti kovinta sellaista sitten 1968 Huen taistelun jälkeen USA:n asevoimille.

s-l600.jpg
 
Serhii Plokhyn Tsernobyl-kirja on erinomainen. Täytyy jossain välissä lukaista tuo kirjoittamansa sotakirjakin.


Tykkäsin itsekin. Ennen kirjan lukemista olin sopivasti katsonut HBO:n mainion Chernobyl -minisarjan.
 
En ole lukenut kirjaa, mutta onko Plohyllä ydinvoima-alan tekniikan tuntemusta? Sarjassa on kuulemani mukaan pahoja virheitä tekniikkapuolen jutuissa.
Fissioreaktori on tuota ruotinut perusteellisesti.
 
En ole lukenut kirjaa, mutta onko Plohyllä ydinvoima-alan tekniikan tuntemusta? Sarjassa on kuulemani mukaan pahoja virheitä tekniikkapuolen jutuissa.
Siitä on jo aikaa, kun luin kirjan, mutta mielestäni kirjassa oli käsitelty tekniikkapuoli paremmin. Tai en minä siitä tekniikasta itse paljonkaan ymmärrä, mutta esim. niitä virheitä tai puutteita, joita Fissioreaktori-blogi havaitsi HBO:n sarjassa, ei mielestäni kirjassa ollut. Kirjassa käsiteltiin myös kaikkea asiaan liittyvää itse ydinkatastrofin tapahtumia laajemmin, myös teknologiaa, neuvostojärjestelmän oikkuja ja salailukulttuuria, salattuja RBMK-reaktorin puutteita ja Leningradin onnettomuutta, Tsernobylin voimalan historiaa ja kaikenlaista muuta.
 
Siitä on jo aikaa, kun luin kirjan, mutta mielestäni kirjassa oli käsitelty tekniikkapuoli paremmin. Tai en minä siitä tekniikasta itse paljonkaan ymmärrä, mutta esim. niitä virheitä tai puutteita, joita Fissioreaktori-blogi havaitsi HBO:n sarjassa, ei mielestäni kirjassa ollut. Kirjassa käsiteltiin myös kaikkea asiaan liittyvää itse ydinkatastrofin tapahtumia laajemmin, myös teknologiaa, neuvostojärjestelmän oikkuja ja salailukulttuuria, salattuja RBMK-reaktorin puutteita ja Leningradin onnettomuutta, Tsernobylin voimalan historiaa ja kaikenlaista muuta.

Joo, samaa mieltä pitkälti että kirjassa taustakonteksti on avattu tv-sarjaa reilusti syvällisemmin. Diatlovin ja muiden voimalan pomojen toimintaa kerrotaan laajemmassa mittakaavassa.
 
Luin juuri loppuun brittitoimittaja Luke Hardingin uunituoreen Ukraina -kirjan. Sanoisin että tämä on hyvä yhteenveto helmikuusta 2022 vuoden 2022 loppuun. Kirja päättyy Hersonin takaisinvaltaukseen ja Harkovan seudun vastahyökkäykseen. Harding on selvästikin reissannut seudulla ja tämä omaa laajan ukrainalaisen kontaktiverkon. Haastattelukokemuksia tavallisen kansan parista sekä myös Ukrainan valtiokoneistosta. Tiukkaa sotakuvausta odottava ehkä joutuu pettymään, sillä kuvaus liikkuu makrotasolla ja hyppää aina välillä pienen ihmisen näkökulmaan. Kuitenkin ihan taitavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu teos. Joku sellainen joka ei ole viimeisen kuluneen vuoden aikana silmä kovana seurannut sotaa saa varmasti tästä paljon irti. Ei mitenkään huono lukukokemus.

Hyokkays_1500_72dpi.jpg
 
Lauri Paltemaa & Juha A. Vuori. Kiinan kansantasavallan historia. Gaudeamus 2012.

Jo esitellessäni Kiinan poliittinen järjestelmä -teosta, totesin, että osa kirjoittajista on kirjoittanut myös Kiinan kansantasavallan historiasta. Tämä on nyt se mainittu teos.

Kirja pitäytyy tiukasti aiheeseensa. Kiinan historiaa ennen kommunistien valtaannousua käsitellään vain aivan välttämätön minimi, joka taustoittamiseen tarvitaan. Myöskään myöhemmin ei pahemmin rönsyillä, vaan fokus on nimenomaan Kiinassa ja ulkomaailma mainitaan vain, kun se sattuu Kiinaan vaikuttamaan. Tiukasti pysytään myös näkökulmassa, joka on kommunistisen puolueen johtoportaassa. Jonkin verran tapahtumia kuvataan myös päätöksiä toteuttaneiden tai niistä kärsineiden kautta, mutta mikään sammakkoperspektiivistä kuvattu kokijakeskeinen historiallisten tapahtumien kuvittaja tämä teos ei todellakaan ole. Eikä sieltä hallinnostakaan mitään mehukkaita paljastuksia löydy. Tämä ei suinkaan ole huono asia, ei suinkaan. Kyseessä on hyvin tiivis teos kommunistisen Kiinan vaiheista 1940-luvun lopusta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun.

Mitään isoja paljastuksia teos ei sisällä, eikä se ole ollut tarkoituskaan. Kirjasta käy kuitenkin hyvin ilmi, että Kiinan(kin) johto on ensimmäiset 60 vuotta ollut huomattavasti moniäänisempi kuin lännessä välttämättä on tajuttu. Jopa Maon ehdottoman hegemonian aikoina, eli ennen suurta harppausta ja sen alkuvaiheessa sekä kulttuurivallankumouksen alussa, kommunistisen puolueen johdossa oli erilaisia kuppikuntia, jotka sitten ohjasivat linjaa välillä sinne, välillä tänne. Maon ajan sekopäisyys on sinänsä tuttua, joten oikeastaan kiinnostavinta olikin aika Maon jälkeen. Mielenkiintoista oli lukea, että kommunistisen puolueen suuret periaatejulistukset eivät (ainakaan vielä 2000-luvun alussa) ole mitään sanahelinää, vaan vielä 2000-luvulla koko kommunistinen puolue ja muu hallintokoneisto on voitu panna pänttäämään selkäytimeen saakka silloisen johtajan uusinta manifestia. Mielenkiintoista oli myös, että vielä Deng Xiaoping pystyi pitämään tuloerot kohtalaisen pieninä ja talouden yksityistämisen jossain määrin näpeissä, jo seuraaja Jiang Zeminin aikana korruptio ja taloudellinen eriarvoisuus räjähtivät käsiin. Tosin nuo tuloerot eivät koskeneet maaseudun ja kaupunkien vertailua, sillä maaseudun asukkaat jäivät täysin mopenosalle uudistuksissa. Valitettavasti uusin Xi Jinpingin aikaa ei teoksessa ehditä käsittelemään (johtuen julkaisuvuodesta). Olisi mielenkiintoista nähdä kirjoittajien tulkinta Xin Kiinasta osana pitkää jatkumoa.

Teksti on käytännössä silkkaa asiatekstiä ja ehkä hieman kuivahkoa. Kuitenkin asia on mielenkiintoinen ja suosittelen perehtymään teokseen, mikäli Kiina kiinnostaa.
 
Back
Top