tulikomento
Supreme Leader
Huollon historiaa ladattavissa kotikoneelle.
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
tulikomento
Supreme Leader
Minusta Raimo Malkamäen käännökset ovat olleet ihan onnistuneita. Koala käytti saksalaisen ilmasotakirjallisuuden kääntämisessä aiemmin Hannu Valtosta, mutta tämä lienee nyt jo lopettanut käännöshommat. Malkamäki ei taida olla varsinaisesti Valtosen tapaan ilmasotahistorian tuntija, mutta saksalaisia maasotapuolen muistelmia tämä kääntää minusta ihan hyvin.
Joo, Malkamäki on hyvä suomentaja. Sekin hyvä puoli on, että hän ei lisäile omia mielipiteitään. Valtosen suomennokset olivat aina täynnä hänen mielipiteitään.
Kaarne
Majuri
Bosleyn, Magillin ja muitten brittiagenttien puuhista Suomessa ennen jatkosotaa on kirja: Hänen majesteettinsa agentit, kirjoittanut Juho Kotakallio.
Bosleyn 1920-luvun lopulla syntynyt poika Anthony Bosley oli Heinolan lintutarhan perustaja.
Hänen majesteettinsa agentit - Atena Kustannus
Britannian salaiset asiamiehet tiedustelivat Neuvostoliittoa Suomesta käsin Lokakuun vallankumouksen jälkeen Secret Intelligence Service eli SIS kiinnostui Neuvosto-Venäjästä. Samalla brittitiedustelu kiinnitti huomionsa maihin, joista olisi apua Neuvostoliiton vastaisessa tiedustelussa – eräs...
atena.fi
tulikomento
Supreme Leader
Tämmöisen löysin Amazonista. Kirjanen jenkkiarmeijan Berliinin prikaatista. Jatko-osassa käsitellään tiettävästi sitten Länsi-Berliinin puolustussuunnitelmia.
Mielenkiintoista vaihtelua tuo hyvin tehty piirroskuvitus.
Löytyipä tuollainen divarista. Uusi!! Olen aloittelemassa. Jos kiinnostaa puskasodat, niin tässä olisi oiva kirja!
tulikomento
Supreme Leader
Parin euron divarilöytö. Tämä taitaa olla Carl Hamilton -sarjan ensimmäinen romaani. Ja käsittääkseni vahvat vasemmistosympatiat omaava Guillou halusi kirjoittaa jonkinlaisen agenttiparodian. Upposi kuitenkin ihan täysiverisenä jännärinä ruotsalaiseen lukijakuntaan ja sittemmin myös suomalaisiin lukijoihin. Elokuvaversio ilmestyi 80-luvun lopulla. Hamiltonia taisi näytellä tuolloin Stellan Skarsgård.
Tämä on vuodelta 2006 ja aiheena on neuvostoajan itsesensuuri. Mutta jos neuvostovastaisuuden tilalle vaihtaa vaikkapa monikultturismin, niin sama kaiku on askelten. Sillä erolla, että "neuvostovastaisesta" kirjoittelusta ei tullut kovinkaan monta "vihapuhetuomiota" verrattuna monikultturismin kritiikkiin.
Liitteet
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Onkohan tämä sattunut jo palstajäsenistön lukulistalle? Mukavan ohkainen kirja olisi nopeasti luettavaksi. Mutta mahtaakohan siinä olla paljoakaan uutta.
Lauri Sutela ainakin näyttää saavan ansaitsemaansa kunniaa työstään ja tekemisistään.
Kenraali Sutela ja Kremlin kosto | Uusi Suomi Vapaavuoro
Jukka Tarkka nostaa uudessa kirjassaan kylmän sodan sankariksi kenraali Lauri Sutelan (1918-2011), joka toimi puolustusvoimien komentajana 1974-1983 (Jättiläisen jalanjäljet – Alaviitteitä…
vapaavuoro.uusisuomi.fi
Käsitellään myös Koiviston päättämät tulkinnat YYA-sopimuksen päättymisestä ja rauhansopimuksen sotilaallisten ehtojen lakkaamisesta.
Eikös 1600-luvulla tietoinen avioliiton ulkopuolinen seksi ollut kuolemantuomion arvoinrn juttu.
Kyllä siinä keksii sitten tarinaa
Huollon historiaa ladattavissa kotikoneelle.
Parasta-aikaa luennassa
Erkki
Ylipäällikkö
Aviorikoksesta saattoi kyllä pää pudota, mutta naimaton selvisi ehkä vain häpeärangaistuksella, joskus katsottiin sormien läpi kokonaan. Voi olla että tuolla saunatonttu- tarinalla suojeltiin jotakuta avioliitossa elänyttä miestä, kun taas nainen oli naimaton.
Grigoris Balakian, Armenialainen Golgata - Muistelmat kansanmurhan vuosilta 1914-1919. Basam Books 2021. Suomentanut Heikki Salojärvi.
Grigoris Balakian oli armenialaiskirkon pappi, joka huhtikuussa 1915 karkotettiin Konstantinopolista yhdessä noin 250 muun armenialaisen kulttuurivaikuttajan kanssa. Balakiania ja muita lähdettiin kuljettamaan halki Turkin kohti lopullista karkotuspaikkaansa Osmani-imperiumin sisäosissa. Matkalla karkotetut alkavat pikkuhiljaa ymmärtää, että heidän kohtalonsa on vain yksi pieni osa turkkilaisten järjestämästä armenialaisten kansanmurhasta. Balakianin onnistui lopulta paeta saattueesta ja niinpä hän jäi henkiin. Hän piilotteli, etenkin saksalaisilla rautatietyömailla, turkkilaisilta viranomaisilta sodan päättymiseen asti. Pian sodan jälkeen hän matkusti länsimaihin ja kuoli Ranskassa vuonna 1934.
Balakianin teoksen ensimmäinen osa ilmestyi jo 1922 Ranskassa. Armenialaisten kansanmurhasta oli liikkunut tietoja länsimaissa jo maailmansodan aikaan, mutta kirja oli voimakas silminnäkijän kuvaus tapahtumista. Turkki ei tänäkään päivänä ole tunnustanut kansanmurhaa tapahtuneeksi. Balakian oli hyvin koulutettu ja kirjallisesti lahjakas ja hän on yhdistänyt teoksessaan sekä suoraa omakohtaista muistelua että muilta kerättyä aineistoa. Teos kuvaa hyvin, kuinka järjestelmällinen ja hyvin suunniteltu kansanmurha oli. Samalla se oli suorastaan käsittämättömän julma, sillä tappaminen ulkoistettiin pääasiassa tavalliselle siviiliväestölle ja erikseen muodostetuille "kuolemanpartioille", jotka suorittivat tappamisen pääasiassa "käsipelissä".
Teos on erittäin mielenkiintoinen ja kuvaa hyvin 1900-luvun alun Turkin kaksijakoisuutta. Se on toisaalta moderniin länsimaisuuteen pyrkivä, mutta samanaikaisesti jonnekin menneille vuosisadoille pysähtynyt. Kaiken kattava korruptio auttaa Balakiania, joka pystyy viranomaiset lahjomalla ostamaan henkensä piilottelunsa aikana. Balakian oli nimittäin erittäin haluttu saalis kansanmurhan kokonaiskuvan kannalta, sillä armenialaisten kirkko oli hyvin tärkeässä osassa armenialaisten kansallishengen ja identiteetin luomisessa ja säilyttämisessä.
Suosittelen tutustumaan tänäkin päivänä ajankohtaiseen teokseen.
Grigoris Balakian oli armenialaiskirkon pappi, joka huhtikuussa 1915 karkotettiin Konstantinopolista yhdessä noin 250 muun armenialaisen kulttuurivaikuttajan kanssa. Balakiania ja muita lähdettiin kuljettamaan halki Turkin kohti lopullista karkotuspaikkaansa Osmani-imperiumin sisäosissa. Matkalla karkotetut alkavat pikkuhiljaa ymmärtää, että heidän kohtalonsa on vain yksi pieni osa turkkilaisten järjestämästä armenialaisten kansanmurhasta. Balakianin onnistui lopulta paeta saattueesta ja niinpä hän jäi henkiin. Hän piilotteli, etenkin saksalaisilla rautatietyömailla, turkkilaisilta viranomaisilta sodan päättymiseen asti. Pian sodan jälkeen hän matkusti länsimaihin ja kuoli Ranskassa vuonna 1934.
Balakianin teoksen ensimmäinen osa ilmestyi jo 1922 Ranskassa. Armenialaisten kansanmurhasta oli liikkunut tietoja länsimaissa jo maailmansodan aikaan, mutta kirja oli voimakas silminnäkijän kuvaus tapahtumista. Turkki ei tänäkään päivänä ole tunnustanut kansanmurhaa tapahtuneeksi. Balakian oli hyvin koulutettu ja kirjallisesti lahjakas ja hän on yhdistänyt teoksessaan sekä suoraa omakohtaista muistelua että muilta kerättyä aineistoa. Teos kuvaa hyvin, kuinka järjestelmällinen ja hyvin suunniteltu kansanmurha oli. Samalla se oli suorastaan käsittämättömän julma, sillä tappaminen ulkoistettiin pääasiassa tavalliselle siviiliväestölle ja erikseen muodostetuille "kuolemanpartioille", jotka suorittivat tappamisen pääasiassa "käsipelissä".
Teos on erittäin mielenkiintoinen ja kuvaa hyvin 1900-luvun alun Turkin kaksijakoisuutta. Se on toisaalta moderniin länsimaisuuteen pyrkivä, mutta samanaikaisesti jonnekin menneille vuosisadoille pysähtynyt. Kaiken kattava korruptio auttaa Balakiania, joka pystyy viranomaiset lahjomalla ostamaan henkensä piilottelunsa aikana. Balakian oli nimittäin erittäin haluttu saalis kansanmurhan kokonaiskuvan kannalta, sillä armenialaisten kirkko oli hyvin tärkeässä osassa armenialaisten kansallishengen ja identiteetin luomisessa ja säilyttämisessä.
Suosittelen tutustumaan tänäkin päivänä ajankohtaiseen teokseen.
1700-luvulla taisi meno muuttua liberaalimmaksi. Jos pystyi todistamaan, että oli "lemnennostatuksen" takia hairahtunut niin se oli sillä selvä
Erkki
Ylipäällikkö
Ja nuo kuolemantuomiotkin menivät aina hovioikeuteen, jossa ne tapasivat muuttua sakkorangaistuksiksi. Vakavin oli ns. kaksinkertainen huoruus, jossa kumpikin osapuoli oli tahollaan naimisissa. Silloin saattoi kirves heilahtaa helpommin. Mutta jos piika tunnisti savusaunan hämärässä köyrineen hahmon vaikka tontuksi, niin selvisi todennäköisesti sakoilla, johon rahat tulivat sitten siltä tontulta.
Erkki
Ylipäällikkö
Lisätäänpä vielä että 1734 Ruotsin lainsäädäntö uusittiin ja ankarimmat säännöt poistuivat. Tuo 1734 laki oli todella pitkään käytössä, jotain osia saattaa olla edelleenkin.
Varmaan koku vuosikymmen sitten luin noista jutuista. Niin ei muista enää kaikkea kunnolla.
Mutta mukavaa aikaa tuollainen