Kirjat

[EK]

Anne Applebaum. Demokratian iltahämärä - Autoritaarisuuden viettelevä kiusaus. Siltala 2020. Suom. Antero Helasvuo.

Anne Applebaum on puolalais-yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja professori, joka tunnetaan Suomessa varmaankin parhaiten teoksistaan Gulag ja Punainen nälkä. Hän on teoksissaan keskittynyt Itä-Euroopan historiaan. Demokratian iltahämärässä Applebaum käsittelee länsimaisen demokratian haasteita, jopa "kriisiä", 2000-luvulla. Esimerkkeinä hän käyttää lähinnä Puolaa, Unkaria, Espanjaa ja Yhdysvaltoja. Applebaumin maalaama kuva on sangen synkkä. On täysin mahdollista, että tuntemamme länsimainen demokratia katoaa, ei mihinkään radikaaliin "kumoukseen", vaan sisältäpäin tapahtuvaan hivutukseen, jossa valtaa keskitetään ja sanavapautta sekä oikeuslaitosta hivutetaan kuoliaaksi pikkuhiljaa.

Erittäin ajatuksia herättävä ja synkkä teos. Koska siinä on vain 194 sivua, sen myös lukee nopeasti.

 

[EK]

Anna-Lena Laurén. Kuinka kallis vapaus - Värivallankumouksista Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa. Teos 2013. Suom. Liisa Ryömä.

Anna-Lena Laurén on vuonna 2013 ollut Moskovassa asuva kirjailija ja toimittaja, joka on halunnut tutkia ja esitellä värivallankumouksia ja niiden seurauksia Neuvostoliiton hajotessa syntyissä valtioissa. Kirja avaa sinänsä hyvin niitä ongelmia, joita entisissä neuvostotasavalloissa oli 2010-luvun alussa. Korruptiota, demokratian puutetta, näköalattomuutta. Samalla se kuvaa myös sitä, kuinka erilainen maailma näissä maissa asuvilla ihmisillä oli, verrattuna länsimaiseen maailmaan. Köyhyys, puute, kurjuus, epävarmuus. Tuossa tilanteessa huonompikin johtaja kelpaa, jos se vain pystyy takaamaan (tai ainakin lupaamaan) leivän ja lämpöä myös huomenna. Silti myös (meikäläisestä näkökulmasta katsottuna) "huonoilla" johtajilla on usein ollut paitsi aitoa kannatusta, myös ihan järkeviä motiiveja toiminnalleen.

Tänään teos on osittain vanhentunut, etenkin Ukrainan osalta. Lisäksi jo alun perin se on hieman "ohut", eli Laurénilla on paljon kokemusta ja kosketuspintaa, mutta välillä laajempi kuva jää vähän puutteelliseksi. Esim. Krimin historian esittely ja käsittely vanhemmilta ajoilta on aika lailla niin ja näin. Kuitenkaan tuolta alueelta ei suomeksi ole pahemmin kirjallisuutta julkaistu, joten kyllä tämä kannattaa lukea. Lisäksi teos on sangen nopeasti luettu, joten aikaa tähän ei valtavasti mene.

 

[tulikomento]

Sain luettua Martti Turtolan kenraali Johan Laidoner -elämäkerran, joten laitoin nettidivarista hankintaan toisenkin Turtolan kirjoittaman virolaisen suurmieselämäkerran. Presidentti Konstantin Päts oli Viron ensimmäisen itsenäisyyden ajan mahtimies. Käytännössä autoritäärinen yksinvaltias, joka yhdessä PV:n komentajan kenraali Laidonerin kanssa alistui Stalinin edessä. Laskelmoivat että Viron kannatti antaa syksyllä 1939 periksi, koska muita mahdollisuuksia ei ollut. No, kannatti luottaa Staliniin. Sekä Päts että Laidoner päättivät päivänsä vankeudessa Neuvostoliitossa. Ja Viro menetti itsenäisyytensä vuoteen 1991 asti.

 

[Sigma957]

Anne Applebaum. Demokratian iltahämärä - Autoritaarisuuden viettelevä kiusaus. Siltala 2020. Suom. Antero Helasvuo.

Anne Applebaum on puolalais-yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja professori, joka tunnetaan Suomessa varmaankin parhaiten teoksistaan Gulag ja Punainen nälkä. Hän on teoksissaan keskittynyt Itä-Euroopan historiaan. Demokratian iltahämärässä Applebaum käsittelee länsimaisen demokratian haasteita, jopa "kriisiä", 2000-luvulla. Esimerkkeinä hän käyttää lähinnä Puolaa, Unkaria, Espanjaa ja Yhdysvaltoja. Applebaumin maalaama kuva on sangen synkkä. On täysin mahdollista, että tuntemamme länsimainen demokratia katoaa, ei mihinkään radikaaliin "kumoukseen", vaan sisältäpäin tapahtuvaan hivutukseen, jossa valtaa keskitetään ja sanavapautta sekä oikeuslaitosta hivutetaan kuoliaaksi pikkuhiljaa.

Erittäin ajatuksia herättävä ja synkkä teos. Koska siinä on vain 194 sivua, sen myös lukee nopeasti.

Vilkaisin kyseistä kirjaa kirjastossa. Silkkaa makulatuuria, jossa joka sivulla paistaa läpi Applebaumin atavistinen viha kansallismielisyyttä kohtaan. Applebaum ei ole kovinkaan pidetty henkilö Puolassa soroslaisuutensa takia.

Applebauminkaan "huoli" sananvapaudesta ei koske esimerkiksi David Irvingiä jne. Kiinnostaisi kovin nähdä tilastot, että kuinka monta sananvapausoikeudenkäyntiä on ollut esimerkiksi viimeisen 20 vuoden aikana Puolassa, Unkarissa ja Suomessa. Suomalaiset toimittajat vinkuvat, että Puolassa ja Unkarissa on muka huonompi sananvapaus kuin Suomessa, vaikka todellisuudessa kummassakin saa lausua julki mielipiteitä, joista Suomessa tulee syyte.

 

[tulikomento]

Luin juuri. Helsingissä murhataan ulkomainen oppositioaktivisti ja samassa yhteydessä eduskunnan puhemiehen perhe. Tästä alkaa kostotarina, johon liittyy mukaan amerikkalaiselle turva-alan yritykselle työskentelevä entinen Rajavartiolaitoksen Erikoisrajajääkärikomppanian kouluttaja. Kirjoitustyyli on hyvin samanlainen kuin Seppo Mustaluodolla tämän jännäreissä. Tämä oli ihan viihdyttävä toimintajännäri, jota voin suositella genren ystäville.

 

[Sanavalmis Muurinen]

Vilkaisin kyseistä kirjaa kirjastossa. Silkkaa makulatuuria, jossa joka sivulla paistaa läpi Applebaumin atavistinen viha kansallismielisyyttä kohtaan. Applebaum ei ole kovinkaan pidetty henkilö Puolassa soroslaisuutensa takia.

Applebauminkaan "huoli" sananvapaudesta ei koske esimerkiksi David Irvingiä jne. Kiinnostaisi kovin nähdä tilastot, että kuinka monta sananvapausoikeudenkäyntiä on ollut esimerkiksi viimeisen 20 vuoden aikana Puolassa, Unkarissa ja Suomessa. Suomalaiset toimittajat vinkuvat, että Puolassa ja Unkarissa on muka huonompi sananvapaus kuin Suomessa, vaikka todellisuudessa kummassakin saa lausua julki mielipiteitä, joista Suomessa tulee syyte.

Jos tarkastellaan vain yhtä sananvapauden osa-aluetta, niin varmaan voi kirsikoita kakusta poimimalla löytää jotain, missä Unkari voisi olla parempi kuin Suomi. Tosin en usko, että on edes niin. Unkarissakin on mm. vihapuhekriminalisointeja ym.

Tutkittu on yhtä ja toista eri maiden sananvapaudesta:
- In Egypt, Hungary, the Philippines, Russia, Turkey, and Venezuela, the actual level of freedom of expression is very low compared to the popular demand for free speech.

https://futurefreespeech.com/wp-content/uploads/2021/06/Report_Who-cares-about-free-speech_21052021.pdf

Freedom House: Unkari 69/00 = Partly free

Hungary: Freedom in the World 2022 Country Report | Freedom House

See the Freedom in the World 2022 score and learn about democracy and freedom in Hungary.

freedomhouse.org

Löytyy myös osionsa mm. lehdistövapaudesta, esim. tällaista
- Changes to the “scaremongering” law in 2020, ostensibly to fight false or distorted information about COVID-19, ultimately challenged journalists’ ability to secure reliable sources about the pandemic, as many individuals, especially health care workers, feared retaliation if they provided information publicly. In September 2020, the Media Council revoked the broadcasting license of Klubrádió, the country’s biggest independent radio station, and forced it off the air in February 2021. Klubrádió has since operated only online, after a Hungarian court upheld the license revocation.
- Pegasus-softalla vakoillaan itsenäisiä journalisteja ym.

En ymmärrä yhtään Unkarin kaltaisten persläpivaltioiden puolustelua.

 

[tulikomento]

Jos tarkastellaan vain yhtä sananvapauden osa-aluetta, niin varmaan voi kirsikoita kakusta poimimalla löytää jotain, missä Unkari voisi olla parempi kuin Suomi. Tosin en usko, että on edes niin. Unkarissakin on mm. vihapuhekriminalisointeja ym.

Tutkittu on yhtä ja toista eri maiden sananvapaudesta:
- In Egypt, Hungary, the Philippines, Russia, Turkey, and Venezuela, the actual level of freedom of expression is very low compared to the popular demand for free speech.

https://futurefreespeech.com/wp-content/uploads/2021/06/Report_Who-cares-about-free-speech_21052021.pdf

Freedom House: Unkari 69/00 = Partly free

Hungary: Freedom in the World 2022 Country Report | Freedom House

See the Freedom in the World 2022 score and learn about democracy and freedom in Hungary.

freedomhouse.org

Löytyy myös osionsa mm. lehdistövapaudesta, esim. tällaista
- Changes to the “scaremongering” law in 2020, ostensibly to fight false or distorted information about COVID-19, ultimately challenged journalists’ ability to secure reliable sources about the pandemic, as many individuals, especially health care workers, feared retaliation if they provided information publicly. In September 2020, the Media Council revoked the broadcasting license of Klubrádió, the country’s biggest independent radio station, and forced it off the air in February 2021. Klubrádió has since operated only online, after a Hungarian court upheld the license revocation.
- Pegasus-softalla vakoillaan itsenäisiä journalisteja ym.

En ymmärrä yhtään Unkarin kaltaisten persläpivaltioiden puolustelua.

Tuossa yllä mainittua David Irvingiä en pidä minään sananvapauden esitaistelijana. Tahallinen historian vääristelijä ja natsien rikosten valkopesijä. Tunnetusti muuten vielä hävisi tätä koskeneen oikeusjuttunsa.

Irving v Penguin Books Ltd - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Sigma957]

Tuossa yllä mainittua David Irvingiä en pidä minään sananvapauden esitaistelijana. Tahallinen historian vääristelijä ja natsien rikosten valkopesijä. Tunnetusti muuten vielä hävisi tätä koskeneen oikeusjuttunsa.

Irving v Penguin Books Ltd - Wikipedia

en.wikipedia.org

Mitä sitten? Sananvapautta on nimenomaan oikeus "väärien" ajatusten esittämiseen. Siihen perustuu USA:n perustuslain sananvapausajatuskin.

Ja sananvapaus ja "median" vapaus ovat eri asia. Median vapautta voi olla toimittajan vapaus määritellä poliitikko rotutohtoriksi, mutta sananvapautta on kyseisen toimittajan kutsuminen punamulkvistiksi. Ja jälkimmäisen kieltämistä tavoitellaan niillä "maalituslaeilla".

Edelleen, montako toimittajaa tai kansalaista on Unkarissa tai Puolassa tuomittu oikeudessa mielipiteestään?

 

[Sanavalmis Muurinen]

Edelleen, montako toimittajaa tai kansalaista on Unkarissa tai Puolassa tuomittu oikeudessa mielipiteestään?

Etsi tieto jos kiinnostaa. Sinun mielestäsi ei ilmeisesti yksikään, mutta se ei pidä paikkaansa. Esim. toimittaja Árpád Tóta W, tuomittiin Unkarin valtion ”kunnian loukkaamisesta” 2021.

 

[tulikomento]

Etsi tieto jos kiinnostaa. Sinun mielestäsi ei ilmeisesti yksikään, mutta se ei pidä paikkaansa. Esim. toimittaja Árpád Tóta W, tuomittiin Unkarin valtion ”kunnian loukkaamisesta” 2021.

Joku voisi pitää myös esim. Ilja Janitskinia suurena sananvapauden suurlähettiläänä. Minusta mies oli vain kasa höyryävää Ja myös tuomittu rikollinen. Sori off topic. Lopetan aiheen vierestä jauhamisen tähän.

 

[tulikomento]

Lueskelin juuri loppuun äsken divarista ostamani Esa Härkösen omakustanteena 90-luvun alussa julkaiseman muistelmateoksen Elettyä elämää Laatokan Karjalassa. Härkönen kertoo palvelusajastaan rajavartiosotamiehenä Salmin rajavartiostossa 1930-luvulla. Nasevaa kuvausta tuon ajan Rajavartiolaitoksesta. Härkönen palveli mm. kuuluisassa Hyrsylän mutkassa. Kertoo pintaa syvemmälti tuon ajan rajamiehen arjesta. Talvisodassa Härkönen soti mm. Tolvajärven-Ägläjärven maastoissa. Kuvaa hyvin sitä mitenkä rajamiehillä oli hyvä paikallistuntemus ja tätä käytettiin kovalla teholla ryssää vastaan.

 

[Sigma957]

Etsi tieto jos kiinnostaa. Sinun mielestäsi ei ilmeisesti yksikään, mutta se ei pidä paikkaansa. Esim. toimittaja Árpád Tóta W, tuomittiin Unkarin valtion ”kunnian loukkaamisesta” 2021.

Löysit yhden tuomion. Joka sekin oli vain sakkotuomio. Toki koko tapaus oli naurettava, mutta vrt. tapaus Päivi Räsänen. Ero on huima.

 

[Sigma957]

Tulevia kirjoja foorumin aiheeseen liittyen:

 

[Sanavalmis Muurinen]

Löysit yhden tuomion. Joka sekin oli vain sakkotuomio. Toki koko tapaus oli naurettava, mutta vrt. tapaus Päivi Räsänen. Ero on huima.

OT varmaan riittää jo.

 

[YJT]

Kuuntelin Tuomas Kyrön uusimman. Vahva suositus. Taistelukuvauksia ei ole paljon, eli niiden takia ei välttämättä kannata.


Alla vielä Bookbeatiin kirjoittamani arvostelu:

 

[tulikomento]

Laitoin tänään nettidivarista hankintaan. Saksan WW2 alppijääkärit. Ilmeisesti yleisesitys aiheesta. Koalan kustantama teos.

 

[Sigma957]

Laitoin tänään nettidivarista hankintaan. Saksan WW2 alppijääkärit. Ilmeisesti yleisesitys aiheesta. Koalan kustantama teos.

Katso liite: 78504

Vahvasti kuvapainotteinen kirja. Plussaa on, että kirjoittaja on pätevä, eikä ole myöskään ns. kansallismasokisti. Muistaakseni myös suomennos on hyvä (suomennettu suoraan saksasta eikä englannin kautta kuin pari muuta Koalaa).

 

[Erkki]

Laitoin tänään nettidivarista hankintaan. Saksan WW2 alppijääkärit. Ilmeisesti yleisesitys aiheesta. Koalan kustantama teos.

Katso liite: 78504

Ei mikään tekstijärkäle, mutta tosiaan ihan kelvollinen yleisesitys. Aiheesta ei taida juuri muita suomenkielisiä löytyä. Organisaatiokaavioita jäin tosin kaipaamaan, vuoristojoukothan poikkesivat kokoonpanoltaan muusta jalkaväestä. Hyvästä kuvituksesta poiketen taisi olla vain yksi kaavio, joka sekin oli epäselvä tuhru.

 

[EK]

Nicholas Hobbes. Kaikki sodasta. WSOY 2004. Suom. Henrik Laine.

Omituinen kirja. Hobbes on takakannen mukaan "koonnut kirjaansa maailmanhistorian sotien merkittävimmät faktat ja hullunkurisimmat triviatiedot." Teos on hyvin sekalainen kokoelma mitä omituisimpia faktoja listattuna pienissä ryhmissä. On lapsisotilaita käyttäviä maita, maailmansotien tappioita tai "Huonoimmat syyt sodan aloittamiselle". Kaikki iloisessa sekamelskassa, vailla mitään logiikkaa. Osa faktoista on vähintäänkin kiistanalaisia (esim. noihin maailmansotien tappioihin löytyy ihan toisenlaisiakin lukuja) ja osa on täysin irrelevantteja. Asiaa ei auta suomentajan tietämättömyys terminologiasta, jolloin esim. LAW = Kevyt panssarintorjuntaohjus, vain yhtenä pienenä, mutta kuvaavana esimerkkinä.

Laitan esimerkin yhdestä listauksesta:

Ampuma-aseiden tulinopeuden historia

Lunttulukollinen musketti (1400-luku) kaksi laukausta minuutissa
Rataslukollinen musketti (1500-luku) kahdesta kolmeen laukausta minuutissa
Piilukollinen musketti (1600-luku) kolme laukausta minuutissa
Gatling-konekivääri (1860-luku) 200 laukausta minuutissa
Maxim-konekivääri (1880-luku) 600 laukausta minuutissa
Lee-Enfield kivääri (1900-luku) kahdeksan laukausta minuutissa
Thompson-konepistooli (1920-luku) 725 laukausta minuutissa
M1 Garand kivääri (1940-luku) 500 laukausta minuutissa
Kalashnikov AK-47 (1940-luku) 24 laukausta minuutissa
M16 rynnäkkökivääri (1950-luku) 600 laukausta minuutissa
GPMG (1950-luku) 1000 laukausta minuutissa
M134 Minigun (1960-luku) 6000 laukausta minuutissa
SA-80 (1980) 770 laukausta minuutissa
"Metal Storm" (1990)* 1000000 laukausta minuutissa

*laukaistaan sähköisesti ilman mekaanista laukaisumekanismia.

Ja siinäpä onkin koko ampuma-aseiden tulinopeuden historia.

Kaikki "artikkelit" ovat samanlaisia listauksia. Välillä esim. taisteluita tai henkilöitä on kuvailtu muutamalla sanalla, mutta hyvin suppeasti ja välillä väärin. Suomentaja jatkaa linjaa kiitettävällä tavalla ja niinpä mukaan on listattu esim. "Suomen puolustusvoimien taistelumuona 2003 (Menu II) tai Uudenmaan rannikkkoprikaatin tunnussanat ajalla 1.11.-1.12.1944.

Kirjan paras puoli on, että se lyhyt. Lisäksi sitä ei ole pakko lukea, mikä on vielä parempi puoli.

 

[EK]

Henry Dunant. Solferinon muisto. Suomen Punainen Risti 2001. Suom. Esko Pirinen ja Elina Ravantti.

Henry Dunant oli sveitsiläinen liikemies, joka sattui 1859 todistamaan Pohjois-Italiassa käydyn Solferinon taistelun jälkiä. Taistelu liittyi Italian yhdistymissotiin ja siinä Sardinian ja Ranskan armeijat taistelivat Itävalta-Unkarin armeijaa vastaan. Haavoittuneiden surkea kohtalo sai Dunantin pohtimaan parannusta tilanteeseen ja lopputuloksena oli kansainvälinen Punainen risti -järjestö.

Pienessä vihkosessa on vain 110 väljähkösti printattua sivua, joten sen lukaisee nopeasti. Teos on erittäin hyvä (lähes silminnäkijäkuvaus) siitä, kun kaksi linjataktiikkaa käyttävää armeijaa taistelee keskenään. Ihmisliha repeää kanuunankuulien edessä ja pääkuoret halkeilevat ja raajat ruhjoutuvat, kun tykkivaljakot karauttavat uusiin asemiin verisen taistelukentän halki. Kuvaus on äärimmäisen graafista, koska Dunant on halunnut herättää lukijoiden myötätunnon. Kuitenkin teksti on myös erittäin luettavaa, sillä se ei ole pelkkää verisillä yksityiskohdilla mässäilyä. Nykylukijalle yleinen piittaamattomuus ihmishengestä tai totaalinen hygienian puute ovat jotain ihan muuta, kuin nykypäivä.

Kaiken kaikkiaan erittäin kompakti paketti ja teos, joka omalta osaltaan oli muuttamassa maailmaa. Suosittelen.