Anthony Beevor. Venäjän vallankumous ja sisällissota. WSOY 2022. Suom. Markku Päkkilä.
Anthony Beevoria tuskin tällä palstalla tarvitsee esitellä. Hänen uusin teoksensa käsittelee nimensä mukaisesti tapahtumia Venäjällä vuosina 1917-21. Rajaus tarkoittaa sitä, että ihan viimeiset sisällissodan taistelut jäävät käsittelemättä, mukaan lukien Karjalan kansannousu. Rajausta selittää varmaankin se, että punaiset (bolševikit) julistivat sodan voitetuksi vuonna 1920, jolloin Wrangelin armeija pakeni Krimiltä ja sota Puolaa vastaan oli päättynyt. Mukaan on kuitenkin otettu vielä Kronstadtin kapina vuodelta 1921. Veikkaan, että syynä rajaukseen on, että suurempia taisteluita ei enää käyty ja mukaan olisi tullut enenevässä määrin bolševikien poliittisten toimien käsittelyä.
Hirveän analyyttinen teos ei ole, vaan enemmänkin kertova yleisesitys. Tyyli on kaikille Beevoria lukeneille tuttu, eli tapahtumia on elävöitetty muistelmilla/kirjeillä/yms. henkilökohtaisilla kuvauksilla. Beevorin teos avaa hyvin sitä, miksi punaiset voittivat sodan. Valkoiset kenraalit ja ympärysvallat sotivat kaikki omaan pussiinsa (+tietysti tsekkilegioona ja puolalaiset yms.). Vanhoilliset valkoiset eivät kyenneet näkemään demokraattisten uudistusten tai maareformin välttämättömyyttä, jolloin "kansan" oli erittäin vaikea tukea heitä. Myöskään valkoisten hillitön väkivaltaisuus ja ryöstely ei nostanut heidän suosiotaan. Sodankäynnin kannalta suurin ongelma liittyi siihen, että punaiset olivat keskellä ja valkoiset reunoilla. Punaiset kykenivät siirtämään joukkojaan ja koordinoimaan toimintaansa tehokkaammin. Valkoisten kenraalien viestiyhteydet kulkivat Pariisin kautta, sikäli kun he edes pitivät yhteyttä.
Toinen merkillepantava (vaikkakaan ei uusi) seikka Venäjän sisällissodassa, on sen hirvittävä raakuus. Molemmat osapuolet ryöstivät, raiskasivat, kiduttivat ja tappoivat valtavia määriä ihmisiä, sekä vihollisiaan että viattomia sivullisia - monesti puhtaan huvin vuoksi. Beevor selittää tätä pitkään Venäjän kansan keskuudessa kyteneellä katkeruudella ja yleisellä sivistymättömyydellä. Kun järjestysvalta kerran romahti ja "vapaus" koitti, silloin sai tehdä ihan mitä tahansa. Kaikki osapuolet myös lietosoivat väkivaltaisuuksia, eikä kukaan koettanut hillitä niitä (paitsi teurastamalla viholliset mahdollisimman brutaalisti).
Suomen tapahtumat sidotaan (ihan oikein) osaksi Venäjän tapahtumia ja ne esitellään pääosin oikein.
Kokonaisuutena ottaen ihan jees teos, joka kannattaa lukaista, jos aihepiiri kiinnostaa.
etenkin tankkien ja lentokoneiden piirretyt esittelyt kiinnosti:
