Kalle Kniivilä. Putinin väkeä - Venäjän hiljainen enemmistö. Into 2016.
Kalle Kniivilä on toiminut pitkään Venäjällä ensin Kansan Uutisten, sitten ruotsalaisen Sydsvenska Dagbladetin kirjeenvaihtajana. Kummastakaan ei kannata liikaa riemastua, vaan lukea kirja ilman kummempia ennakkoasenteita. Teos on alunperin ilmestynyt ruotsiksi vuonna 2014, mutta Kniivilä on kirjoittanut sen sittemmin myös suomeksi.
Teos on erittäin ajankohtainen ja hyvä. Kniivilällä on pitkä kokemus Venäjästä ja venäläisistä ja hän osaa/uskaltaa haastatella erilaisia ihmisiä, antaa näiden puhua ja välillä jopa hieman haastaa haastateltaviaan. Omat mielipiteet ja kommentit ovat selkeästi hänen omiaan, eikä hän pistä niitä toisten suuhun. Kirjan ilmestyessä Venäjä soti jo Ukrainassa, mutta Putinia ei oltu vielä valittu presidentiksi neljännelle kaudelle 2018.
Kniivilän haastattelujen pohjalta luoma kuva Venäjästä ja venäläisistä on länsimaisittain katsottuna masentava. Tuossa vaiheessa valtaosa ihmisistä jätti jo äänestämättä, koska a) eivät halunneet ottaa kantaa politiikkaan ja b) pitivät sitä turhana, koska voittaja tiedettiin jo etukäteen. Samalla lähes kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että demokratia toimii, kaikilla on vapauksia (mielipidemittausten mukaan jopa 17% oli sitä mieltä, että vapauksia oli liikaa) ja asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Miksi siis vaihtaa tunnettu paha tuntemattomaan pahaan? Samalla ihmiset "tietävät", että länsimaat (etenkin Yhdysvallat) haluavat tuhota Venäjän ja siitä johtuu kaikki paha 1980- ja 1990-luvuilla sekä tietenkin hetkittäiset ongelmat, kuten vaikkapa 2007 Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin seurauksena ollut notkahdus taloudessa. Kukaan ei tunnu uskovan kehenkään (edes Putiniin), mutta silti tiedetään, että länsimaissa asiat ovat yhtä huonosti, jopa huonommin.
Kniivilä pohtii yksilön mahdollisuutta vaikuttaa sortovaltion asioihin ja missä määrin on ymmärrettävää vaihtaa vapautensa leipään. Kaikki peilautuu venäläisten mielissä 1990-luvun kaaokseen, jota vasten mikä tahansa tilanne näyttää paremmalta. Kuitenkaan Kniivilä ei anna mitään synninpäästöä tavallisille venäläisille, vaan osoittaa, tietoa on saatavilla, jos sitä haluaa. Oikein mainio teos, jonka lukee nopeasti, koska teksti on sujuvaa ja asia kiinnostavaa.
atena.fi
