Kirjat

[tulikomento]

Luennassa Ragnar Nordströmin muistelmat, Voitto tai kuolema. Vanha kirja jo, mutta mielenkiintoinen kuin mikä.

Prikaatikenraali evp. Pentti Airio on näköjään kirjoittanut tutkimuksen Nordströmin vaiheista talvisodassa. Tunnetustihan tämä mm. osti omalla rahallaan pst-tykkejä Ruotsista ja määräsi, että niitä tulee käyttää Pohjois-Suomen puolustamisessa.

 

[Erkki]

Nordström ei säästele kritiikkiä.

Jos nyt oikein muistan, niin Ragnar oli sitä mieltä, ettei Suomen olisi pitänyt irtautua Saksan kelkasta, vaan jatkaa urhoollisesti kunniakkaaseen kuoloon asti.

 

[Sigma957]

Jos nyt oikein muistan, niin Ragnar oli sitä mieltä, ettei Suomen olisi pitänyt irtautua Saksan kelkasta, vaan jatkaa urhoollisesti kunniakkaaseen kuoloon asti.

Saattaa olla, lukemisesta, sen verran kauan. Sen muistan, että Kekkosta hän piti selkärangattomana paskaläjänä.

 

[tulikomento]

Onko tästä kellään näkemystä ? Sariola kirjoitti tämän 60-luvulla. Kertoo Marskin ritari, pst-mies Kauko Tuomalan tarinan Kannaksella 1944.

 

[StepanRudanskij]

Nordström ei säästele kritiikkiä.

"Syyllisiä" tosiaan löytyy paljon. Muistelmateoksen nimi tosiaan kuvaa henkilön luonnetta ja asennoitumista.

 

[Panssari Salama]

Kirjastovaraukseni saapui. Olin itse asiassa unohtanut tämän kokonaan. Hain kirjan, hieman arvelutti mitä pitää sisällään, kiirettä töissä ja vähän vapaa aika kortilla. Huoli pois, analyyttistä tekstiä Lauri Nurmelta. Ekat muutama kymmenen sivua luettu. Nato-polkumme avaajina Kokoomus ja Katainen ja Stubb, RKP ja Haglund, sekä Persut ja Soini ja Niinistö.

Nyt menossa Ruotsi-yhteistyön luku, jonka Haglund avasi PuMi toimiessaan, harmissaan kun Nato-jäsenyys oli hallitusohjelmassa torpattu demareiden ja vasemmistoliiton toimesta. Jotain täytyy tehdä, ja Ruotsi-yhteistyö oli sellaista. Samalla muistutetaan, että Ruotsia ei yhteistyön virallistaminen kiinnostanut, olivat hoitaneet turvallisuuttaan jo USA-yhteistyöllä.

Olihan tämä Suomen 2000 luku aina Ukrainan sotaan 2022 aikamoista puusilmien touhua.

 

[tulikomento]

Kirjastovaraukseni saapui. Olin itse asiassa unohtanut tämän kokonaan. Hain kirjan, hieman arvelutti mitä pitää sisällään, kiirettä töissä ja vähän vapaa aika kortilla. Huoli pois, analyyttistä tekstiä Lauri Nurmelta. Ekat muutama kymmenen sivua luettu. Nato-polkumme avaajina Kokoomus ja Katainen ja Stubb, RKP ja Haglund, sekä Persut ja Soini ja Niinistö.

Nyt menossa Ruotsi-yhteistyön luku, jonka Haglund avasi PuMi toimiessaan, harmissaan kun Nato-jäsenyys oli hallitusohjelmassa torpattu demareiden ja vasemmistoliiton toimesta. Jotain täytyy tehdä, ja Ruotsi-yhteistyö oli sellaista. Samalla muistutetaan, että Ruotsia ei yhteistyön virallistaminen kiinnostanut, olivat hoitaneet turvallisuuttaan jo USA-yhteistyöllä.

Olihan tämä Suomen 2000 luku aina Ukrainan sotaan 2022 aikamoista puusilmien touhua.

Calle Haglund taisi kertoa tuossa kirjassa miten hän oli ministerinä ollessaan jutellut Jens Ylpeävuoren kanssa. Oli havahtunut, kun Stoltenberg sanoi suoraan: Ymmärtäkää tämä, että jos ryssä käy kimppuunne, niin Nato ei teitä automaattisesti auta, kun ette ole Naton jäsen.

 

[EK]

Onko tästä kellään näkemystä ? Sariola kirjoitti tämän 60-luvulla. Kertoo Marskin ritari, pst-mies Kauko Tuomalan tarinan Kannaksella 1944.

Katso liite: 92136

Tykkäsin, etenkin aiheen vuoksi. Sariola on kirjoittajana välillä vähän haastava, mutta tuo on muistaakseni ihan luettavaa tekstiä.

 

[tulikomento]

Erinäisillä tahoilla liikkuu huhuja, että Koala Kustannus lopettaa. Toivottavasti ei ole totta.

Onko tästä kuulunut uutta ? Sääli jos lopettaa. Koala otti kunniakkaasti Apalin viitan ja jatkoi ilmavoimien lentokonesarjan julkaisua (Laukkanen ym.). Ja itse olen myös tykännyt saksalaisen sotahistorian julkaisuista.

 

[Sigma957]

Onko tästä kuulunut uutta ? Sääli jos lopettaa. Koala otti kunniakkaasti Apalin viitan ja jatkoi ilmavoimien lentokonesarjan julkaisua (Laukkanen ym.). Ja itse olen myös tykännyt saksalaisen sotahistorian julkaisuista.

Kyllä taitaa olla loppunut. Verkkosivusto ainakin ollut löytymättömissä edellisestä viestistä lähtien. En ole missään törmännyt "viralliseen" tietoon. Www.finder.fi:ssä se vielä on.

Onhan se kyllä kiva isku, kun ilmailupuolellekin jää vain ylihintaisia kirjoja digipainolla tekevä Ketterät Kirjat Oy*. Docendolla on ollut sotahistoriaa, mutta onko intoa/halua "sekaantua" esimerkiksi noihin sakuihin.

*Uusin tekele on sellainen, että kirjasta (Twin Wasp hävittäjälentokoneet) , jossa on tekstiä vähemmän kuin yhdessä Panssari-lehdessä, pyydetään hintana 55 €. Digipainon takia, etenkin värikuvat ovat kuin jostain neuvostopula-ajan tuotoksesta. Sisällössäkin sanomista enemmän kuin ehkä laki sallii.

 

[EK]

Aleksi Peura. Uskon ritarit - Ristiretkien historiaa. LIKE 2021.

Aleksi Peura on näköjään kirjailija/kirjoittaja. On valmistunut FM:ksi historian puolelta. Tässä teoksessa hän haluaa kertoa meille ristiretkistä. Samalla hän näköjään haluaa kertoa meille aika paljon itsestään.

Teos on hyvin suppea tiivistelmä ristiretkistä Levantin alueelle. Aleksi Peura on lukenut paljon ristiretkistä, joten hän tietää niistä enemmän kuin moni muu, joten hänen tarvitsee kirjoittaa niistä vähemmän kuin monen muun aiheesta kirjoittaneen, koska tekstiin tiivistyy "totuus". Tällöin osan vähästä tekstistä voi käyttää esim. sen kertomiseen, miksi vaikkapa alueen poliittinen historia ristiretkien aikaan on tylsää, eikä siitä tarvitse kertoa. Tai miksi taistelujen yksityiskohtaiset kuvaukset ovat turhia. Omasta itsestään ja Jerusalemiin tekemästään matkasta Peura kertoo kuitenkin mielellään. Samoin hän todella ihastuttavasti (sarkasmia) viljelee semmoista postmodernia neljännen seinän rikkomista, jossa kirjoittaja puhuu yht'äkkiä suoraan lukijalle. Lisäksi ironiaa ja sarkasmia on todella kiva näköjään viljellä asialliseksi tarkoitetussa tekstissä.

Peura epäilemättä tietää aiheesta paljon ja on käynytkin paikalla. En kuitenkaan pitänyt teoksen tyylistä ja mielestäni siinä muutamiakin tulkintoja, joita olisi voinut tehdä toisin (etenkin ilman hillitöntä besserwisseröintiä). Teos on napakka 245 sivullaan, mutta en ole ihan varma, kannattiko se lukea.

 

[Solidsnake]

Aleksi Peura. Uskon ritarit - Ristiretkien historiaa. LIKE 2021.

Aleksi Peura on näköjään kirjailija/kirjoittaja. On valmistunut FM:ksi historian puolelta. Tässä teoksessa hän haluaa kertoa meille ristiretkistä. Samalla hän näköjään haluaa kertoa meille aika paljon itsestään.

Teos on hyvin suppea tiivistelmä ristiretkistä Levantin alueelle. Aleksi Peura on lukenut paljon ristiretkistä, joten hän tietää niistä enemmän kuin moni muu, joten hänen tarvitsee kirjoittaa niistä vähemmän kuin monen muun aiheesta kirjoittaneen, koska tekstiin tiivistyy "totuus". Tällöin osan vähästä tekstistä voi käyttää esim. sen kertomiseen, miksi vaikkapa alueen poliittinen historia ristiretkien aikaan on tylsää, eikä siitä tarvitse kertoa. Tai miksi taistelujen yksityiskohtaiset kuvaukset ovat turhia. Omasta itsestään ja Jerusalemiin tekemästään matkasta Peura kertoo kuitenkin mielellään. Samoin hän todella ihastuttavasti (sarkasmia) viljelee semmoista postmodernia kolmannen seinän rikkomista, jossa kirjoittaja puhuu yht'äkkiä suoraan lukijalle. Lisäksi ironiaa ja sarkasmia on todella kiva näköjään viljellä asialliseksi tarkoitetussa tekstissä.

Peura epäilemättä tietää aiheesta paljon ja on käynytkin paikalla. En kuitenkaan pitänyt teoksen tyylistä ja mielestäni siinä muutamiakin tulkintoja, joita olisi voinut tehdä toisin (etenkin ilman hillitöntä besserwisseröintiä). Teos on napakka 245 sivullaan, mutta en ole ihan varma, kannattiko se lukea.

Minkälaiselle paperille se on painettu, käykö sytykkeeksi?

 

[EK]

Erin Litteken. Kiovan muistojen kirjuri. 2022. Suom. Timo Korppi.

Erin Litteken on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on valmistunut historian ja kirjallisuuden alalta yliopistosta. Käsillä on romaani, joka pohjaa hänen oman isoäitinsä kokemuksiin Ukrainassa holodomorin aikana. Tapahtumat kulkevat sekä vuodessa 2014 että vuosissa 1930-33. Vuoden 2014 päähenkilö Cassiella ei mene vahvasti, mutta ei myöskään isoäiti Bobbylla, joka on sairastunut Alzheimerin tautiin. Tosin vielä huonommin menee 1930-luvun Katjalla, jonka kotikylään Ukrainassa saapuvat uudistajat suorittamaan pakkokollektivisointia.

Tarinat nälästä, Siperiaan karkotuksista, teloituksista, joukkomurhista, kannibalismista yms. ovat tietysti sinänsä tuttuja, mutta Litteken osaa maalata niistä elävän kuvan. Tämän vuoksi vähän karskimmankin soturin kannattaa teokseen tarttua, jos se vastaan tulee. Kuvotus ja hillitön vitutus ovat päällimmäisiä tunteita teoksen noita osia lukiessa. Nykypäivään sijoittuvat pätkät ovat vähän naistenkirjamaista Hertta-osastoa, mutta menettelevät etenkin Bobbyn traumojen noustessa pintaan.

Vähän kaksijakoinen tunnelma tästä tulee (kun vähän pussaillaankin), mutta oikein sopiva kirja esimerkiksi suvun naisväen maailmankatsomuksen avartamiseen. Ja kuten sanottu, voi tämän miehinenkin mies lukea ilman välitöntä vaaraa muuttumisesta knapsuksi.

 

[EK]

Minkälaiselle paperille se on painettu, käykö sytykkeeksi?

Palaahan tuommoinen vähän pehmeämpi paperi, kun lämpöä antaa, mutta ei tätä siksi kannata ostaa. Ei tämä ihan paska ollut, mutta tuosta tyylistä en tykännyt. Makuasia, jälleen kerran.

 

[jak]

Aleksi Peura. Uskon ritarit - Ristiretkien historiaa. LIKE 2021.

Aleksi Peura on näköjään kirjailija/kirjoittaja. On valmistunut FM:ksi historian puolelta. Tässä teoksessa hän haluaa kertoa meille ristiretkistä. Samalla hän näköjään haluaa kertoa meille aika paljon itsestään.

Teos on hyvin suppea tiivistelmä ristiretkistä Levantin alueelle. Aleksi Peura on lukenut paljon ristiretkistä, joten hän tietää niistä enemmän kuin moni muu, joten hänen tarvitsee kirjoittaa niistä vähemmän kuin monen muun aiheesta kirjoittaneen, koska tekstiin tiivistyy "totuus". Tällöin osan vähästä tekstistä voi käyttää esim. sen kertomiseen, miksi vaikkapa alueen poliittinen historia ristiretkien aikaan on tylsää, eikä siitä tarvitse kertoa. Tai miksi taistelujen yksityiskohtaiset kuvaukset ovat turhia. Omasta itsestään ja Jerusalemiin tekemästään matkasta Peura kertoo kuitenkin mielellään. Samoin hän todella ihastuttavasti (sarkasmia) viljelee semmoista postmodernia kolmannen seinän rikkomista, jossa kirjoittaja puhuu yht'äkkiä suoraan lukijalle. Lisäksi ironiaa ja sarkasmia on todella kiva näköjään viljellä asialliseksi tarkoitetussa tekstissä.

Peura epäilemättä tietää aiheesta paljon ja on käynytkin paikalla. En kuitenkaan pitänyt teoksen tyylistä ja mielestäni siinä muutamiakin tulkintoja, joita olisi voinut tehdä toisin (etenkin ilman hillitöntä besserwisseröintiä). Teos on napakka 245 sivullaan, mutta en ole ihan varma, kannattiko se lukea.

Mää jaksoin tuota siihen asti kunnes se alkoi selittämään äärioikeistosta eli en pitkälle.

 

[EK]

Heino Nyyssönen. Kruunu - Unkarin tuhatvuotinen arvoitus. Atena Kustannus Oy 2001.

Heino Nyyssönen työskentelee näköjään Turun yliopistossa poliittisen historian opettajana. On perehtynyt Keski-/Itä-Euroopan historiaan. Sen myös huomaa teoksesta. Nyyssönen on kirjoittanut tiiviin (165 sivua leipätekstiä) teoksen Unkarin kuninkaankruunusta eli Pyhän Tapanin kruunusta. Nyyssönen käy läpi Unkarin historiaa, keskittyen lähinnä mainitun kruunun ja tietysti samalla sen kantajien eli kuninkaiden kuulumisiin. Mitään erityisen syvällistä talous- tai poliittisen historian tms. analyysia teokselta on turha odottaa. Kuitenkin kuin huomaamatta Nyyssönen perehdyttää lukijaa hyvinkin monimutkaisiin asioihin, kuten vaikkapa maallisen vallan ja katolisen kirkon suhteista tai kuninkaanvallan muodoista eri aikoina tai vaikkapa siitä, mikä kruunu on tai paremminkin, mitä sen on ajateltu olevan eri aikoina.

Teoksessa tullaan tähän tuonne vuoteen 2001 saakka ja on hupaisaa (tai huolestuttavaa) huomata, että kyseinen kruunu on vielä tänäkin päivänä erittäin tärkeä Unkarin valtiolle. Se, että vuonna 1999 säädettiin seuraavana vuonna voimaan astunut laki, jossa ilmoitetaan Unkarin tuhatvuotisen perinnön ruumiillistuvan kruunussa, on aika omituista. Suomessa suunnilleen vastaavaa olisi säätää laki siitä, että esim. Kokemäen Ulfberht-miekassa ruumiillistuu Suomi (siis kansa, valtio, kulttuuri) ja siten miekka on fyysinen esine, jossa ruumiillistuu Kalevalan kansa ja Väinämöinen. Nimittäin vaikka Tapani onkin historiallinen henkilö, kruunu ei luultavastikaan ole koskaan hänen päässään käynyt. Puhumattakaan tietysti siitä, miten Unkari tai unkarilaiset eri aikoina on määritelty. No, Nyyssönen ei tähän hirveästi aikaa käytä, nostaa kuitenkin kysymyksen esiin ja on loppuun liittänyt mainitun lain suomennettuna.

Tässäkin on oikein hyvä oppikirja historianopiskelijoille ja harrastajille. Hyvän kirjan voi kirjoittaa myös pienistä aiheista ja lyhytkin kirja voi sisältää syvällisiä asioita ja pohdintoja, ilman että aina tarvitsee olla jokin 1500-sivuinen magnum opus. Oikeastaan on helpompi kirjoittaa "hyvä" tai "syvällinen" (miten kukin noita asioita määrittää) teos käyttämällä satoja sivuja, kuin vastaavan tasoinen teos käyttämällä parisataa sivua. Tätä suosittelen lämpimästi kaikille itäisen Euroopan historiasta ja etenkin keskiaikaisesta kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.

 

[tulikomento]

Heino Nyyssönen. Kruunu - Unkarin tuhatvuotinen arvoitus. Atena Kustannus Oy 2001.

Heino Nyyssönen työskentelee näköjään Turun yliopistossa poliittisen historian opettajana. On perehtynyt Keski-/Itä-Euroopan historiaan. Sen myös huomaa teoksesta. Nyyssönen on kirjoittanut tiiviin (165 sivua leipätekstiä) teoksen Unkarin kuninkaankruunusta eli Pyhän Tapanin kruunusta. Nyyssönen käy läpi Unkarin historiaa, keskittyen lähinnä mainitun kruunun ja tietysti samalla sen kantajien eli kuninkaiden kuulumisiin. Mitään erityisen syvällistä talous- tai poliittisen historian tms. analyysia teokselta on turha odottaa. Kuitenkin kuin huomaamatta Nyyssönen perehdyttää lukijaa hyvinkin monimutkaisiin asioihin, kuten vaikkapa maallisen vallan ja katolisen kirkon suhteista tai kuninkaanvallan muodoista eri aikoina tai vaikkapa siitä, mikä kruunu on tai paremminkin, mitä sen on ajateltu olevan eri aikoina.

Teoksessa tullaan tähän tuonne vuoteen 2001 saakka ja on hupaisaa (tai huolestuttavaa) huomata, että kyseinen kruunu on vielä tänäkin päivänä erittäin tärkeä Unkarin valtiolle. Se, että vuonna 1999 säädettiin seuraavana vuonna voimaan astunut laki, jossa ilmoitetaan Unkarin tuhatvuotisen perinnön ruumiillistuvan kruunussa, on aika omituista. Suomessa suunnilleen vastaavaa olisi säätää laki siitä, että esim. Kokemäen Ulfberht-miekassa ruumiillistuu Suomi (siis kansa, valtio, kulttuuri) ja siten miekka on fyysinen esine, jossa ruumiillistuu Kalevalan kansa ja Väinämöinen. Nimittäin vaikka Tapani onkin historiallinen henkilö, kruunu ei luultavastikaan ole koskaan hänen päässään käynyt. Puhumattakaan tietysti siitä, miten Unkari tai unkarilaiset eri aikoina on määritelty. No, Nyyssönen ei tähän hirveästi aikaa käytä, nostaa kuitenkin kysymyksen esiin ja on loppuun liittänyt mainitun lain suomennettuna.

Tässäkin on oikein hyvä oppikirja historianopiskelijoille ja harrastajille. Hyvän kirjan voi kirjoittaa myös pienistä aiheista ja lyhytkin kirja voi sisältää syvällisiä asioita ja pohdintoja, ilman että aina tarvitsee olla jokin 1500-sivuinen magnum opus. Oikeastaan on helpompi kirjoittaa "hyvä" tai "syvällinen" (miten kukin noita asioita määrittää) teos käyttämällä satoja sivuja, kuin vastaavan tasoinen teos käyttämällä parisataa sivua. Tätä suosittelen lämpimästi kaikille itäisen Euroopan historiasta ja etenkin keskiaikaisesta kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.

Samaan tekijään liittyen, joskus vuosia sitten luin tämän. Oli muistaakseni ihan hyvä. Hyvin samantapainen teos kuin tuo sinun esittelemäsi.

 

[tulikomento]

Kenraalieversti Eduard Dietl uutuuskirjan aiheena.

Kalevi Mikkonen - DIETL. Lapin kenraali jatkosodan aikana

Kenraalieversti Eduard Dietl (1890 – 1944) oli jatkosodan aikana pisimmän ajan saksalaisten armeijan komentajana Lapissa. Suomessa ja erityisesti Rovaniemellä hänet muistetaan saksalaisena aseveljenä…

www.vaylakirjat.fi

Tässä kirjassa pyritään kertomaan mahdollisimman laajasti Dietlin toiminnasta Lapissa ja Rovaniemellä keskittyen erityisesti hänen henkilöönsä. Myös Dietlin yleisesti tunnettua, mutta varsin vähän käsiteltyä kansallissosialistista vakaumusta pyritään valottamaan mahdollisimman paljon. Kirjassa käsitellään kattavasti Dietlin poliittisluonteista toimintaa ja myös hänen kulttuuriin ja urheiluun liittyvää aktiivista vaikuttamista.

 

[tulikomento]

Tämmöinen ilmestyy Amazonin mukaan ensi helmikuussa. Jatkoa aiemmalle saman tekijän kirjalle, joka käsitteli taistelupanssareita.

Katso liite: 88483

Tätä aloittelen parhaillaan. Käsittelee lyhyehkösti oikeastaan kaikki merkittävimmät läntiset ja itäiset panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot, sekä rynnäkkövaunut. Esim. teknisiin ratkaisuihin ei syvällisesti mennä, mutta kyllä tämä nyt paikkaansa puolustaa kirjahyllyssäni. Ja kyllä tämä nyt Wikipedian yleensä melko ympäripyöreät artikkelit voittaa. Plussaa siitä, että mukaan on otettu myös miehistöjen kommentteja ja näkemyksiä.

 

[Panssari Salama]

Kirjastovaraukseni saapui. Olin itse asiassa unohtanut tämän kokonaan. Hain kirjan, hieman arvelutti mitä pitää sisällään, kiirettä töissä ja vähän vapaa aika kortilla. Huoli pois, analyyttistä tekstiä Lauri Nurmelta. Ekat muutama kymmenen sivua luettu. Nato-polkumme avaajina Kokoomus ja Katainen ja Stubb, RKP ja Haglund, sekä Persut ja Soini ja Niinistö.

Nyt menossa Ruotsi-yhteistyön luku, jonka Haglund avasi PuMi toimiessaan, harmissaan kun Nato-jäsenyys oli hallitusohjelmassa torpattu demareiden ja vasemmistoliiton toimesta. Jotain täytyy tehdä, ja Ruotsi-yhteistyö oli sellaista. Samalla muistutetaan, että Ruotsia ei yhteistyön virallistaminen kiinnostanut, olivat hoitaneet turvallisuuttaan jo USA-yhteistyöllä.

Olihan tämä Suomen 2000 luku aina Ukrainan sotaan 2022 aikamoista puusilmien touhua.

Tuli luettua läpi, ja hyvä niin. Nurmi kertoo hyvin uskottavasti, miten taustalla kuitenkin toimittiin aktiivisemmin kuin miltä ulospäin näytti. Toki tämä ei muuta sitä, että hyvällä säällä sitä kattoa ei suurin surminkaan haluttu korjata, tai myrskyn vaaroista puhua. Onneksi ne Naton ovet pysyivät avoinna myös kriisin hetkellä.

Hyvä historiikki muiden joukossa yhdestä historiamme avainhetkestä. Toisaalta olisi voinut lyhyempikin olla. Nopeasti kokoon karsittu kirja ja paljon tekstiä aika suoraan mitä Nurmi lehtiin oli kirjoittanut. Eipä siinä mitään, Suomen tietä Natoon tässä seurataan, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta.

Nostona: ei TP Niinistö suotta kiittänyt Jussi Niinistöä ja Calle Haglundia haastattelussa Brysselissä. Selvää, että Nato-tie sisälsi sen, että poliitiikojen sukupolvi oli pitkälti vaihtunut. Kaikkoset, Marinit, Anderssonit, näistä änkyräpuolueista mainitakseni. Kaikki lopulta rivissä kuin köyhän talon porsaat, ja hyvä niin.