Kirjat

Olen edennyt elämässä näemmä siihen tasolle, että jopa puolitututkin ottavat yhteyttä ja kysyvät, että sinä kun olet siitä maanpuolustuksesta niin kiinnostunut, niin etkös ottaisi isän/appiukon/sukulaisen/tuttavan kuolinpesästä näitä ja noita kirjoja? Ei viittis heittää roskiin. Heitä sinä sitten roskiin mitä et lue!
No minähän otan. Parin kuukauden sisään jo 2 kestokassia.
Nytpähän on Lehväslaihon Kenttävartio Sutta jo oikein kolmin kappalein.


Mutta tulee myös paljon asiallista kamaa. Tässä on hyvä kirja.
Etenkin ye.eversti Olli Tikka on todella seikkaperäinen kirjoittaja. Hän avaa piirroksin, kuvin ja kertomuksin esimerkiksi miten Syvärillä tukikohdat muodostettiin, miten miinakentät ja piikkilangat sijoitettiin, miten tilattiin epäsuoraa, miten lähipartioitiin. En ole moista tietopakettia asemasodan käytännön järjestelyistä upseerin näkökulmasta ennen lukenutkaan.

Tämä Tikka oli nuori vänrikki sodan aikaan ja muuten Yrjö Tikan poika. Kirjoittamistyöhön eläkkeellä hän on kuitenkin ottanut selvästi yleisesikuntaupseerin näkökulman. Jotkut artikkelit ovat kuin ohjesääntöjä siitä kuinka käydä asemasotaa, miten rakentaa tukikohta ja miten operoida sillä joukkueenjohtajana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Olli_Tikka

https://www.ksml.fi/paikalliset/2752323

1708008534229.jpeg
 
Kas, just tilasin antikvaarista tuon saman kirjan :p

Löysin kun selailin tämän tarjouskampanjan valikoimia.

 
On muuten todennäköisesti aika, arvokas kirja tuo Vornan taistelutaival. Myynnissä ei netissä näyttäisi olevan yhtään kappaletta.
Jaa, eipä tullut tuosta näkökulmasta mietittyäkään. Noita ostajia kun nykyään alkaa olla yhä harvemmassa. Minultakin jää varmaan verkonpainoiksi mittava määrä kirjoja, tuskin on lukijoita enää silloin.

Vornan rykmentti on siitä harvinainen, että ensimmäinen muisteluteos Keski-Suomen miehet sotapolulla on tehty jo 1942.
https://www.antikvaari.fi/teos/kesk...a-rykmentin-4800-tai/641d4de7c6fcf270b6269ba0
Toisesta versiosta 1980-luvulla ottivat 1.000 kappaleen painoksen, se myytiin loppuun 90-luvun alussa.
https://www.lukuhetki.fi/kolmen-rintaman-rykmentti-jr-50-1941-1944/6179

Vornassa ei lue painoksen määrää, mutta varmaan edellisen kokoluokkaa.
Yli 800 sivua, runsaasti valokuvia ja veteraanien muisteloja, ja myös Kimmo Sorko kumppaneineen osaavat kuljettaa yleistä taistelutarinaa hyvin.
 
Ilmari Susiluoto. Vilpittömän ilon valtakunta - Viina ja Venäjä. Gummerus 2007.

Ilmari Susiluoto oli Neuvostoliittoon ja Venäjään erikoistunut ulkoministeriön virkamies, jonka joutui siirtymään Aleksanteri-instituuttiin 2000-luvun alkupuolella. Hän on suuren yleisön silmissä tunnetuin pienistä ja tiiviistä Venäjää käsittelevistä kansanomaisista teoksistaan, joista viimeisiä tämä kirja on. Teoksissaan Susiluoto yleensä tarkastelee Venäjää sammakkoperspektiivistä, mutta tämä ei ole itsetarkoitus, vaan keino tarkastella Venäjän ylätasoa alhaalta päin. Suosittelen Susiluodon teoksia oikein lämpimästi, etenkin muusta linjasta hyvin voimakkaasti poikkeavaa Suuruuden laskuoppi -teosta. Susiluoto henkilökohtaisesti oli sitä mieltä, että parhaiten Venäjän kulloistakin tilannetta voi ymmärtää venäläisten vitsien kautta, jotka tiivistivät tavallisten ihmisten tuntemukset tehokkaammin ja avoimemmin kuin viralliset tutkimukset.

Tämä teos on surullinen kuvaus venäläiseen alkoholikulttuuriin. Susiluoto liittää Venäjän suuren alkoholinkulutuksen lokakuun vallakumoukseen ja Leninin tapaan hallita suurvaltaa. Alkoholi oli toisaalta keino hallita sorrettua kansaa, toisaalta keino kerätä valtiolle rahoitusta. Susiluoto nostaakin Gorbatšovin nenänvalkaisemiskampanjan yhdeksi hänen suurimmista virheistään. Valtion tulot romahtivat ja kansa pillastui, kun ei saanut kaupasta normaalia viina-annostaan. Tämän seurauksena alkoi alkoholin valmistaminen kotona, mikä heikensi entisestään elintarviketilannetta. Jeltsinin Venäjällä tilanne ei kummentunut, vain alkoholin saatavuus parani. Putin muutti tilannetta sen verran, että valmistusta keskitettiin jälleen Jeltsinin kauden jälkeen valtion valvontaan.

Susiluodon kirjoista tämä ei ole paras, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Hauskakin - usein. Kannattaa lukea tämä ja muut Susiluodon vastaavan sarjan teokset, mikäli haluaa hieman paremmin (tai laveammin) ymmärtää Venäjää ja venäläisiä sekä heidän toimintaansa. Tosin kuva ei ole aina kovin kaunis.
 
Löysin kun selailin tämän tarjouskampanjan valikoimia.

No hemmetti. Vaasan varuskunnan historia lähti tilaukseen :solthum:
 
On muuten todennäköisesti aika, arvokas kirja tuo Vornan taistelutaival. Myynnissä ei netissä näyttäisi olevan yhtään kappaletta.
Kirjastahan ei tee arvokasta harvinaisuus tai ikä, vaan kysyntä. Näin yleisellä tasolla todettuna; en ota kantaa tuohon kirjaan.
 
On muuten todennäköisesti aika, arvokas kirja tuo Vornan taistelutaival. Myynnissä ei netissä näyttäisi olevan yhtään kappaletta.

Omakustanne, joten myyntikanavat on aika harvassa eikä painoskaan kovin iso voi olla. Näitä on myyty vähemmän ja rajatulla alueella verrattuna vakiintuneiden kustantajien tuotteisiin. Omakustantajilla lienee riittävästi varastotilaa eikä ole tarvetta mitenkään dumpata näitä pois. Kuolinpesistäkään tätä ei juuri tule antikvariaattikauppiaille kun on noinkin tuore teos.
 
Ilmari Susiluoto. Vilpittömän ilon valtakunta - Viina ja Venäjä. Gummerus 2007.
Tutustuin Susiluotoon 2000-luvun alkupuolella ihan muissa ympyröissä kuin kirjallisuss. Erkki Tuomioja sai hänet pois ulkoministeriöstä juuri niihin aikoihin. Jukka Valtasaari ja René Nyberg eivät olleet missään vaiheessa hyväksyneet sitä, että Susiluoto sai raportoida Ahtisaarelle suoraan. Virkakateus oli suuri syy hänen painostamiselleen. Susiluodon savustaminen alkoi ministeriössä jo Halosen ja jatkui Tuomiojan aikana.
 
Tutustuin Susiluotoon 2000-luvun alkupuolella ihan muissa ympyröissä kuin kirjallisuss. Erkki Tuomioja sai hänet pois ulkoministeriöstä juuri niihin aikoihin. Jukka Valtasaari ja René Nyberg eivät olleet missään vaiheessa hyväksyneet sitä, että Susiluoto sai raportoida Ahtisaarelle suoraan. Virkakateus oli suuri syy hänen painostamiselleen. Susiluodon savustaminen alkoi ministeriössä jo Halosen ja jatkui Tuomiojan aikana.
Ei Susiluoto välttämättä porvarillisissa piireissäkään nauttinut kovin suurta arvostusta. Ei ulkoministeriössä eikä yliopistomaailmassa. En tiedä tarkkaa syytä, mutta voin arvailla itse mielessäni. Eli hirveästi vertaistukea ei Susiluodolle sitten tullut, kun ulos kampeaminen aloitettiin.
 
Ei Susiluoto välttämättä porvarillisissa piireissäkään nauttinut kovin suurta arvostusta. Ei ulkoministeriössä eikä yliopistomaailmassa. En tiedä tarkkaa syytä, mutta voin arvailla itse mielessäni. Eli hirveästi vertaistukea ei Susiluodolle sitten tullut, kun ulos kampeaminen aloitettiin.
En oikeastaan hirveän hyvin tiennyt hänen vaikeaa asemaansa enkä ehtinyt edes kysyä mitään kiinnostavaa. Olin nähnyt telkkarissa, ja huomasin kyllä, että on peloton äijä. Niinpä tuo savustaminen jäi epäselväksi. Jotkut ovat jopa ajatelleet, että jospa se kansanomaisuus ja huumori oli liikaa tosikoille. Susiluotoa voisi tulkita Mihail Bahtinin kautta, kuten oikeastaan tavallaan kirjan esittelyssä viittasitkin. Bahtinin mukaan anekdootit kertovat laajemmista ilmiöistä.

Hän pystyi puhumaan venäläisten kanssa mistä aiheista tahansa. Joi vielä 1990-luvulla itsekin ("ammattimies") ja osasi oikeasti venäjää. Siis erinomaisesti. Eihän sitä osaamisaukkoa niin vain täytä. Mistä saadaan samanlaisia enää. Martti J. Karikin meni.
 
Voi nokka! Rupesin tuossa lukemaan kirjaston kappaleena Matti Kososen kirjaa Talvisodan tiedustelijat. Mutta kiitos Atena-kustannuksen limboilun, kirjan sivuja alkoi irtoilla. Kirjahan on vain liimalla sidottu. Sisältö olisi sen verran hyvä, että omaankin hyllyyn voisi hankkia, mutta ei tällaista kertakäyttöliimasidottua laatua. Ei ole monella kustantajalla enää kunnioitusta tuotteitaan kohtaan.
 
Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisi tutkimuksen Valo Nihtilän sotataidosta.

Mielenkiintoista! Kuvauksesta saa kyllä kuvan, että vieläkään ei uskalleta analysoida korkeita upseereita sotataidollisesta näkökulmasta. Yksi suuri aukko on kyllä paljon puhuttu Airo ja hänen sotataitonsa, jota ei kyllä missään ole ruvettu tarkemmin analysoimaan pieteetillä.
 
Voi nokka! Rupesin tuossa lukemaan kirjaston kappaleena Matti Kososen kirjaa Talvisodan tiedustelijat. Mutta kiitos Atena-kustannuksen limboilun, kirjan sivuja alkoi irtoilla. Kirjahan on vain liimalla sidottu. Sisältö olisi sen verran hyvä, että omaankin hyllyyn voisi hankkia, mutta ei tällaista kertakäyttöliimasidottua laatua. Ei ole monella kustantajalla enää kunnioitusta tuotteitaan kohtaan.

Divareissa yllättävän hinnakas. Lähtöhinta 30 euroa ja siitä ylöspäin.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Back
Top