Kirjat

[tulikomento]

Löysin divarista puolustusministeri Robert McNamaran kirjan In Retrospect. Ilmestyi 1995. Kirjassa McNamara pyrkii kertomaan oman näkemyksensä siitä miten Yhdysvallat päätyi mukaan Vietnamin sotaan ja miten sotaa käytiin. McNamara jos kuka on vastuussa siitä miten poliitikot onnistuivat mikromanageroimisellaan sekaantumaan kaikkein pienimpiin yksityiskohtiin. Käytännössä USA:n asevoimat pakotettiin käymään sotaa koko ajan toinen käsi selän taakse sidottuna. Myöskään vastustajaa, eli Pohjois-Vietnamia ei ymmärretty lainkaan. Amerikkalaiset katsoivat käyvänsä sotaa kommunismia padotakseen. Vietnamilaiset kävivät mielestään keskinäistä sisällissotaa.

 

[Vatnik]

Liene oli hyvin eksentrinen hahmo, sellainen jollaisista isossa maailmassa tehdään agenttiromaaneja.
Mies kulki pitkässä gestapo-nahkatakissaan Pietarin underground-klubeilla, kokeili kaikkia mahdollisia ninjaharrastuksia ja keräsi okkultismitietouttakin vain nähdäkseen mitä niissä oli.

Mistä tämä Pietarin klubit -tieto on peräisin? Sen sijaan pitkä nahkatakki oli päällä mm. silloin, kun Liene saapui kääpiöautollaan ensimmäiseen palveluspaikkaansa tiedustelualalla. Porttikameran kuva oli aiheuttanut sisällä säpinää, kunnes sitä katsomaan haettu Lienen kurssikaveri oli vahvistanut tulijan olevan se ufo kadiksesta.

Kirjasta muistan ongelmat keuhkojen kanssa ja miettineeni, että kuinkahan Cooper on kadikseen pyrkiessä mennyt. Mitään kamppailuharrastusta en muista. Kääpiöautoharrastus alkoi jo lukiossa ja tapahtumiin osallistumiseen kuluivat lomat vielä paljon myöhemminkin. Teologian maisteri, koraanikin pari kertaa läpi, mutta Lienen hengellisyys oli laadultaan kai ennen kaikkea ortodoksisuutta. Sen ulkopuolelta oli maininta suomalais-ugrilaisten kansojen pyhästä puusta, joka Lienelle oli tullut mieleen erikoisen tapahtuman yhteydessä. Myös kiinnostus okkultismiinkiin on siis uusi tieto.

 

[tulikomento]

Tuli kauppareissulla vastaan. Tekisi kyllä joskus mieli käydä paikan päällä tutustumassa Bengtskärin majakkaan. Kiinnostaisi myös tietää, että käytetäänkö taistelua nykypäivänä mitenkä esimerkkinä rannikkojääkäreiden koulutuksessa ?

Katso liite: 96144

Luin viime yönä loppuun. Nopealukuinen. Kirjoitettu romaaniksi, mutta perustuu kyllä arkistolähteisiin ja mukana olleiden ja taistelusta hengissä selvinneiden haastatteluihin ja muisteluksiin. Merisota ja saaristotaistelut ovat kyllä itselle jääneet tuntemattomiksi. Pienelle kalliosaarelle ahtautuu toista sataa suomalaista ja venäläistä. Pois ei pääse mitenkään, joten taistelu käydään loppuun asti. Eli toisen osapuolen tuhoon saakka.

 

[Panssari Salama]

Vitjassa aiemmin mainittu Rynnäkkötykit isänmaan puolustajina -kirja saapui lähikirjastoon. Alustavasti vasta selannut läpi, vaikuttaa asialliselta, paljon haastatteluita ja kertomuksia uutena sinällään tuttuihin tapahtumiin. Olisipa mainiota saada uusi kovakantinen painos tästä. Nyt ulkoasultaan hieman lukion historian kirjan oloinen. Mikäs siinä.

 

[tulikomento]

Vitjassa aiemmin mainittu Rynnäkkötykit isänmaan puolustajina -kirja saapui lähikirjastoon. Alustavasti vasta selannut läpi, vaikuttaa asialliselta, paljon haastatteluita ja kertomuksia uutena sinällään tuttuihin tapahtumiin. Olisipa mainiota saada uusi kovakantinen painos tästä. Nyt ulkoasultaan hieman lukion historian kirjan oloinen. Mikäs siinä.

Olen vähän kerrallaan itse nyt kirjaa tutkinut. Ja on se kyllä hyvä. Hyvin paljon mukana sellaista rynnäkkötykkimiesten omaa tarinaa mitä ei löydy Erkki Käkelän Panssaridivisioonan historiikeista. Yksi juttu mikä pomppaa minusta usein esiin on Sturmin tykin laukaisujärjestelmän viat. Todella moni vaunumiehistö muistelee, että sähkölaukaisuun tulee vikoja, yleensä aina pahimmalla mahdollisella hetkellä. Tätä näyttäisi tapahtuneen erit. Kuuterselässä ja Tali-Ihantalassa.

 

[tulikomento]

Viikonlopun huokeat nettidivarilöydöt.

Niilo Lappalaisen sotahistoriikit ovat minusta oikein mainiota luettavaa. Iskevää kerrontaa, ja yleensä faktatkin ovat kohdallaan. Tämän muistan lukeneeni viimeksi joskus teini-ikäisenä. Nimensä mukaisesti tässä käsitellään ainakin Petroskoin valtaus, Karhumäki ym. Asemasodan partiointi Äänisellä on muistaakseni myös mukana. Ja olikohan myös kesän 1944 vetäytymistaistelutkin.



Käsittääkseni tämä Budapestin entisen poliisipäällikön teos Unkarin vuoden 1956 kansannousun vaiheista on jonkin sortin kommunismin vastaisen kirjallisuuden klassikko. Kopacsi oli itse kansannousun puolella ja venäläisten kurinpalautuksen jälkeen joutui itse kommunistihallinnon sortotoimien kohteeksi. Tämä voisi olla kirja, joka olisi hyvä Viktor Orbaninkin lukea. Jos on päässyt hänellä unohtumaan millaisia ryssät ovat.

 

[Erkki]

Pienelle kalliosaarelle ahtautuu toista sataa suomalaista ja venäläistä. Pois ei pääse mitenkään, joten taistelu käydään loppuun asti. Eli toisen osapuolen tuhoon saakka.

Tätähän se oli Hangon rintaman saaristotaisteluissa, ja varsinkin sitten Viipurinlahdella 1944.

 

[tulikomento]

Tätähän se oli Hangon rintaman saaristotaisteluissa, ja varsinkin sitten Viipurinlahdella 1944.

Eräs tuttavaperheen veteraani taisteli 44 Viipurinlahdella. Muistini mukaan oli tuolloin 19-vuotias ryhmänjohtaja alikersantti. Jäi 80-luvulla everstinä eläkkeelle PV:n palveluksesta. Kertoi muistavansa ikuisesti nuo vaikeat saaristotaistelut.

 

[sinko]

Päivän kirpparilöytö.
Simo Simola, Viidakkosotaa 3 € Tammi 1955
Ei tosin ollut kansipapereita niin laitoin kuvaksi netistä löytyneen kansikuvan.

Mielenkiintoinen kirja ja valokuviakin löytyy.
Ollaan siis 1950 luvun indokiinassa.
Simostahan on lyhyesti juttua myös Kari Kallosen, Sinivihreät baretit, kirjassa.

 

[Panssari Salama]

Päivän kirpparilöytö.
Simo Simola, Viidakkosotaa 3 € Tammi 1955
Ei tosin ollut kansipapereita niin laitoin kuvaksi netistä löytyneen kansikuvan.

Mielenkiintoinen kirja ja valokuviakin löytyy.
Ollaan siis 1950 luvun indokiinassa.
Simostahan on lyhyesti juttua myös Kari Kallosen, Sinivihreät baretit, kirjassa.

Katos vaan! Mies ollut siis Muukalaislegioonan mukana silloisessa Ranskan Indokiinassa sotimassa? Kerro ihmeessä lisää kun olet saanut kirjan luetuksi

 

[tulikomento]

Sanokaas asiasta paremmin tietävät, että mikä tämä on ? Ilmestynyt 2004. Suomen Sotilas saanut 20 vuotta sitten haltuunsa NL:n laivaston kylmän sodan aikaisia merikarttoja Suomen rannikosta ?

 

[Vatnik]

Päivän kirpparilöytö.
Simo Simola, Viidakkosotaa 3 € Tammi 1955
Ei tosin ollut kansipapereita niin laitoin kuvaksi netistä löytyneen kansikuvan.

Mielenkiintoinen kirja ja valokuviakin löytyy.
Ollaan siis 1950 luvun indokiinassa.
Simostahan on lyhyesti juttua myös Kari Kallosen, Sinivihreät baretit, kirjassa.

Vietnamilaiset olivat hankala vastustaja tietysti jo tuolloin. Muistan kirjasta kuvauksen, jossa Simolan joukko eteni keskellä peltoa, varmaankin riisipeltoa, kuului laukaus, yksi heistä kaatui kuolleena maahan ja missään ympärillä ei näy ketään. Sain sen käsityksen, että Simolan mukaan ampujan olisi pitänyt ola lähempänä kuin pellonlaitojen pusikot.

Tamperelainen Simola oli palvellut jatkosodassa joukkueenjohtajana ja hänen sotilasarvonsa oli vänrikki. Näkemystä muukalaislegioonassa palveluksen ja Indokiinan sodan monipuoliseen kommentointiin siis oli. Mukana on myös dialogia hänen vietnamilaisen naisystävänsä kanssa. Maailmansodan läheisyys tuntuu ja rotuteemaakin heidän keskustelussaan käsitellään. Taitaisipa olla paras lukemani suomalaisen muistelmakirja legioonasta ja aikanaan luin kaikki, jotka kirjastosta saatoin lainata. Aivan ensimmäistä, joskus 1915 julkaistua, en saanut enää edes kaukolainaksi.

 

[sinko]

Katos vaan! Mies ollut siis Muukalaislegioonan mukana silloisessa Ranskan Indokiinassa sotimassa? Kerro ihmeessä lisää kun olet saanut kirjan luetuksi

Vatnik tuossa jo lisää kertoilikin.

Simola palveli muukalaislegioonassa viisivuotiskautensa 1949 - 1954
Niistä Indokiinassa 1949 - 1952, josta kirja kertoo.
Taistelualueena Simolan joukoilla oli alue Saigonin pohjoispuolella Saigonista Siniselle vuorelle.

Kirjassa käydään läpi taisteluita otoksittain ja mukana on myös yleistä juttua seudusta sekä lyhyitä esittelyitä muista
suomalaisista legioonalaisista joihin Simola tuolla tuolla törmäsi.
Syytä muistaa että kirja on julkaistu 1955 joten tuohon aikaan lukijoilla ei juurikaan ollut
mahdollista muualta saada vastaavia tietoja.

Kirja on kestänyt hyvin aikaa ja aitoon sodan ajan tyyliin takaiskuihin ei jumittauduta eikä tappiosta erityisemmin
järkytytä.

Suosittelen vähintäänkin lukemaan ja myöskin hyllyyn hankkimaan jos kohtuuhinnalla vastaan tulee.

 

[tulikomento]

Osaako kukaan kertoa käsitteleekö Carl von Haartman tässä kirjassa aikaansa Hangon rajakomendanttina 1940-1941 ? Toinen teos Francon armeijasta Kollaanjoelle ilmeisesti päättyy talvisodan kokemuksiin.

 

[Erkki]

Osaako kukaan kertoa käsitteleekö Carl von Haartman tässä kirjassa aikaansa Hangon rajakomendanttina 1940-1941 ? Toinen teos Francon armeijasta Kollaanjoelle ilmeisesti päättyy talvisodan kokemuksiin.

Vuosikymmeniä sitten luettu, joten en muista enää. Mieleen on kuitenkin jäänyt tapaus, joka oli ehkä tuosta kirjasta: Hangossa venäläiset olivat kaapanneet jonkun suomalaisen, mutta kielsivät tietävänsä kadonneesta mitään. Reipasotteinen Haartman sieppasi vastaavasti venäläisen, kielsi venäläisille tietävänsä asiasta mitään, mutta selvittävänsä asiaa, jos kadonnut suomalainenkin alkaa löytyä. Ja kas kummaa, kohta venäläiset ilmoittivat suomipojan löytyneen, jolloin Haartman saattoi kertoa, että myös venäläinen oli juuri löytynyt, ja vangit päästiin vaihtamaan.

 

[tulikomento]

Vuosikymmeniä sitten luettu, joten en muista enää. Mieleen on kuitenkin jäänyt tapaus, joka oli ehkä tuosta kirjasta: Hangossa venäläiset olivat kaapanneet jonkun suomalaisen, mutta kielsivät tietävänsä kadonneesta mitään. Reipasotteinen Haartman sieppasi vastaavasti venäläisen, kielsi venäläisille tietävänsä asiasta mitään, mutta selvittävänsä asiaa, jos kadonnut suomalainenkin alkaa löytyä. Ja kas kummaa, kohta venäläiset ilmoittivat suomipojan löytyneen, jolloin Haartman saattoi kertoa, että myös venäläinen oli juuri löytynyt, ja vangit päästiin vaihtamaan.

Joo ! Juuri tätä kaipasin. Muistini mukaan kertoo tämän myös jossain Kansa taisteli -lehden numerossa, mutta juuri tätä kirjaa siis etsiskelin.

 

[Vatnik]

Hangossa venäläiset olivat kaapanneet jonkun suomalaisen, mutta kielsivät tietävänsä kadonneesta mitään. Reipasotteinen Haartman sieppasi vastaavasti venäläisen, kielsi venäläisille tietävänsä asiasta mitään, mutta selvittävänsä asiaa, jos kadonnut suomalainenkin alkaa löytyä. Ja kas kummaa, kohta venäläiset ilmoittivat suomipojan löytyneen, jolloin Haartman saattoi kertoa, että myös venäläinen oli juuri löytynyt, ja vangit päästiin vaihtamaan.

Etsin kirjasta tuon kohdan ja tiivistäen: rajan yli vahingossa kävellyt oli vänrikki. Haartman oli alkanut tulla juttuun venäläisen rajakomendantin kanssa, mutta näin pitkään sitä siis kesti. Tulkki soitti rajakomendantin toimistoon päivittäin kahden viikon ajan, mutta eivät venäläiset olleet nähneet vänrikistä vilaustakaan. Lopulta eräänä sateisena yönä majuri Haartman ja hänen lähin alaisensa ratsumestari Stackelberg lähtivät liikkeelle. Venäläisten parivartioiden reitti oli tietenkin selvillä. Ojaa pitkin ryömien pellon poikki. Vartiomiehet löytyivät läpimärkinä ja vilusta hytisevinä männyn alta seisoskelemassa. Molempia patukalla kalloon. Muita aseita ei suomalaisilla mukanaan ollutkaan. Paluumatkalle, kumpikin raahasi puseronkauluksesta omaa vankiaan. Seuraava aamuna rajakomendantti soitti, ilmoitti parin sotilaan ylittäneen rajan vahingossa ja pyysi palauttamaan nämä. Von H. tiedusteli tietenkin vänrikkiään, mutta ei kuulema vieläkään. Samat tiedustelut jatkuivat nyt päivittäin. Patukasta saaneet oli jo kuljetettu Helsinkiin ja majuri saanut "ankarat haukkumiset korkeimmalta taholta". Vielä muutama päivä. Sitten vänrikki olikin löydetty, hänet oli toimitettu Kronstadtiin (!). Von H. ihmetteli yhteensattumaa rajakomendantille; edellisenä iltana tämän kaksi miestä oli löydetty ja heidät oli toimitettu Helsinkiin. Lopulta vankien vaihto suoritettiin jossain itärajalla.

 

[StepanRudanskij]

Taitaisipa olla paras lukemani suomalaisen muistelmakirja legioonasta ja aikanaan luin kaikki, jotka kirjastosta saatoin lainata. Aivan ensimmäistä, joskus 1915 julkaistua, en saanut enää edes kaukolainaksi.

Kerro lisää. Melkein kaikki olen lukenut paitsi nämä pari aivan uusinta suomalaismuistelusta. Vanhin tietämäni on Yrjö Toivosen 4 vuotta muukalaislegioonassa, julkaistu 1934. Tuo olikin ensimmäinen legioonakirja jonka luin kun joskus kauan sitten kirpputorilta tms satuin ostamaan. Seuraavana oli sitten Stefan Olivier - Uskollisuus kunniamme.

 

[Panssari Salama]

Vatnik tuossa jo lisää kertoilikin.

Simola palveli muukalaislegioonassa viisivuotiskautensa 1949 - 1954
Niistä Indokiinassa 1949 - 1952, josta kirja kertoo.
Taistelualueena Simolan joukoilla oli alue Saigonin pohjoispuolella Saigonista Siniselle vuorelle.

Kirjassa käydään läpi taisteluita otoksittain ja mukana on myös yleistä juttua seudusta sekä lyhyitä esittelyitä muista
suomalaisista legioonalaisista joihin Simola tuolla tuolla törmäsi.
Syytä muistaa että kirja on julkaistu 1955 joten tuohon aikaan lukijoilla ei juurikaan ollut
mahdollista muualta saada vastaavia tietoja.

Kirja on kestänyt hyvin aikaa ja aitoon sodan ajan tyyliin takaiskuihin ei jumittauduta eikä tappiosta erityisemmin
järkytytä.

Suosittelen vähintäänkin lukemaan ja myöskin hyllyyn hankkimaan jos kohtuuhinnalla vastaan tulee.

Yksi kappale myynnissä Antikvaarissa. Kovasti mielenkiintoinen, ehkä 30 euron edestä. Mutta ei viidenkympin

Mutta siellä siis yksi kappale jos kiinnostuneita.

 

[Sigma957]

Aikoinaan (1987?) julkaistiin suomeksikin Peter Wrightin kohukirja Vakoojasieppari. Silloin kirja jäi lukematta. Onko täällä kirjan lukeneita?