No on !Aikoinaan (1987?) julkaistiin suomeksikin Peter Wrightin kohukirja Vakoojasieppari. Silloin kirja jäi lukematta. Onko täällä kirjan lukeneita?
Suosittelen.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
No on !Aikoinaan (1987?) julkaistiin suomeksikin Peter Wrightin kohukirja Vakoojasieppari. Silloin kirja jäi lukematta. Onko täällä kirjan lukeneita?
Kaipa siinä aika paljon totta oli, koska niin paljon tekivät julkaisemisen estämiseksi. Motivaatio kirjan kirjoittamiseksi taisi olla sovittua alempi eläke. Wright tutki omassa organisaatiossa itseään ylempänä ollutta, meni yhä kauemmaksi, 1930-luvulle saakka, selvittäessään milloin venäläiset olisivat värväyksen suorittaneet. Kuten tunnettua, myös brittien vastavakoilun resurssit olivat hyvin ohuet ja vastaavasti venäläisiä vakoojia maassa aivan liian paljon massakarkoitukseen saakka. Olikos tämä taitekohta 1970-luvun alussa. Eli amerikkalaisiin tukeuduttiin ja tapaamisista näiden kanssa on kuvauksia. Eräskin oli raivoissaan ja maksamista vastaan, varmaankin koska brittien organisaatio näytti venäläisten soluttamalta. Muistaakseni myös itse James Jesus Angleton mainitaan. Jyrkkä lainaus- ja lukusuositus.Aikoinaan (1987?) julkaistiin suomeksikin Peter Wrightin kohukirja Vakoojasieppari.
Kaipa siinä aika paljon totta oli, koska niin paljon tekivät julkaisemisen estämiseksi. Motivaatio kirjan kirjoittamiseksi taisi olla sovittua alempi eläke. Wright tutki omassa organisaatiossa itseään ylempänä ollutta, meni yhä kauemmaksi, 1930-luvulle saakka, selvittäessään milloin venäläiset olisivat värväyksen suorittaneet. Kuten tunnettua, myös brittien vastavakoilun resurssit olivat hyvin ohuet ja vastaavasti venäläisiä vakoojia maassa aivan liian paljon massakarkoitukseen saakka. Olikos tämä taitekohta 1970-luvun alussa. Eli amerikkalaisiin tukeuduttiin ja tapaamisista näiden kanssa on kuvauksia. Eräskin oli raivoissaan ja maksamista vastaan, varmaankin koska brittien organisaatio näytti venäläisten soluttamalta. Muistaakseni myös itse James Jesus Angleton mainitaan. Jyrkkä lainaus- ja lukusuositus.
Tässä siis vielä kyse Timo Lienen mainiosta kirjasta Irtoviiksimies. Koulun pääsyvaatimukset eivät viime vuosisadallakaan olleet mitenkään mahdottomat. Itekin muistan juosseeni kilpailuhenkisenä loppuun aivan läkähdyksissä vain kuullakseni, että max pinnat sai tuloksesta 3200 m. Minimivaatimusta en valitettavasti muista.Kirjasta muistan ongelmat keuhkojen kanssa ja miettineeni, että kuinkahan Cooper on kadikseen pyrkiessä mennyt.
Olikohan kirjassa todella saapuminen töihin ekana pnä pitkässä nahkatakissa kääpiöautolla? Kun hommassa kuitenkin pitäisi olla mahdollisimman huomaamaton. Epätodennäköistä on myös se, että samalta kurssilta olisi joku jo rekrytty aikaisemin, ei laitos nyt niin suuri ole. Sen sijaan oli kerrottu "taiteilijan vapaudella" paikkansapitämätöntä tietoa laitoksen sijainnista. Jos opuksessa todella noin pukeutumisesta ym luki, niin lienee käytetty samaa vapautta.
Tiedustelumaailmasta ei nyt niin paljon voinut kertoa, ainakkan Suomen asioista. Mutta hauskoja anekdootteja riitti, mm. klassinen hunaja-ansa Moskovassa. Hotellihuoneen oveen koputetiin, mutta huonepalvelun sijaan siellä olikin viehättävä neito. Timo Liene ei tarvinut hänen palveluksiaan vaan käski matkoihinsa. Venäläiset oli harrastaneet päättelyä, joten seuraavalla Moskovan käynnillä oveen koputti lihaksikas nuori mies. Mutta ei tämäkään naula vetänyt, joten ansa jäi laukeamatta.
Vähän vaivasi, kun Himanen jatkuvasti puhui kuin olisi itse päättäjä.Otin kuunteluun
Hannu Himasen kirja kysyy, miksi jatkoimme toiveajatteluamme viimeiseen asti Naton ulkopuolella pysymisestä – esille nousevat ulkopolitiikan johtamisen ongelmat | Docendo
Hannu Himasen kirjan Missä enkelitkin pelkäävät – hyökkäävä Venäjä ja Suomen turvallisuus -julkistustilaisuus järjestetään Helsingissä Ravintola Ostrobotniassa torstaina 4.4. klo 14.00–15.30, osoitteessa Museokatu 10. Kirjailija Himasta haastattelee toimittaja Matti Virtanen. Himasen kanssa...www.sttinfo.fi
Bookbeatin käyttäjäarvosteluissa aika monet epäilevät että kirja olisi fiktiota, vaikka faktakirjana / elämäkertana markkinoidaan. Mikä on vaikutelmasi; onko ihan höpöhöpö-juttua, meneekö kiinnostavana fiktiona, vai onko uskottava tositapahtumiin perustuva kirja?Suomalaistaistelijana Ukrainassa (Leinonen, Anne-Mari 2024 WSOY) menossa, vapaaehtoisen armeijaa käymättömän suomalaismiehen muistelmateos. piti laskea kirja pois kun päästiin Butsaan saapumiseen. Siitä voi jokainen lukea venäläisen sivistyksen tasoa, ettei unohtuisi:
Kirjoittaja ainakin on haastatellut podcastinsa kautta useampaa suomalaistaistelijaa ja vieraillut Ukrainassa, joten kynnyksen ottaa höpöhöpö ihmisen tarina omiin nimiin luulisi olevan "normaalia" korkeampi. En ole lukenut koko kirjaa vielä, mutta kohtuu uskottavalta kuulostaa vaikka anonymiteetin takia varmaan värikynää on jonnekin kohtaa laitettu. Oma mutu on 60/40 pinnaa kokemuksia/fiktiota.Bookbeatin käyttäjäarvosteluissa aika monet epäilevät että kirja olisi fiktiota, vaikka faktakirjana / elämäkertana markkinoidaan. Mikä on vaikutelmasi; onko ihan höpöhöpö-juttua, meneekö kiinnostavana fiktiona, vai onko uskottava tositapahtumiin perustuva kirja?
Veikko Salkio. Pummangista Grjazovetsiin - Muistelmat talvisodan sotavankeudesta. Toim. Pertti Hyttinen. Länsirannikko 2019.
Veikko Salkio oli yksi niistä kolmesta rajavartijasta, jotka siepattiin 28.11.1939 Petsamon Pummangista Neuvostoliittoon. Salkion ja hänen tovereidensa talvisota kuluikin sitten sotavankeudessa. Mitään kovin uutta teos ei sotavankiteemaan tuo. Samat kurjuudet ja ahdistukset löytyvät tästäkin teoksesta. Kiinnostavinta onkin juuri tuo Salkion joutuminen vangiksi, pohjustihan se vahvasti talvisotaa. Myös muutamia omista tutkimuksistanikin tuttuja nimiä leireillä pyörähtää. Sailion mukaan kuulusteluissa ei käytetty väkivaltaa, mutta tästä on kyllä toisenlaisiakin kertomuksia.
Teos on nopeasti lukaistu, onhan se paremminkin vihkonen kuin kirja. Kuitenkin suosittelen tutustumaan siihen, onhan kyseessä autenttinen kokijan kuvaus yhdestä erittäin tunnetusta viime sotien tapahtumasta.
Mielestäni Siskinin kirjan arvoa lisää se, että alkuteos on julkaistu saksaksi 2019 eli ennen "erikoisoperaatiota", joka tavallaan ennustetaan tapahtuvaksi kirjassa. Suomen painokseen (2023) on lisätty esipuhe ja jälkisanat, joissa "erikoisoperaatio" on jo käynnissä. Eräänä huomionä venäläisen kulttuurin ja yhteiskunnan eristäytymisen syyksi esitetään onneton oma kieli (muinainen, eloton kirkkoslaavi) ja sen aakkosto, joka sulki eurooppalaisen (latinankielisen) tieteen, taiteen ja ylipäätään kulttuurin leviämisen Venäjälle. Siten Venäjä "jäi syrjään renesanssin, uskonpuhdistuksen ja valistusajan aatteista". Kaltaiselleni kouluhistorian jo lähes tyystin unohtaneelle ja historian syvällistä ymmärrystä omaamattomalle henkilölle huomio kielestä ja sen vaikutuksesta oli kirjan parasta antia Venäjän kehityksen ja sen sulkeutuneisuuden ymmärtämiseksi edes osittain.Mihail Šiškin. Sota vai rauha - Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. WSOY 2023.
Šiškin on (ulkomailla) yksi tämän hetken arvostetuimpia venäläisiä kirjailijoita, joka tässä teoksessaan pohtii "Mikä Venäjällä on vialla ja miksi?" Yksi itsestään selvä ja looginen vastaus on tietenkin "Putin", mutta se ei ole ainoa vastaus. Ylipäänsä Šiškin näkee Venäjän kehityksen lähteneen väärälle uralle jo Neuvostoliiton romahtaessa. Šiškinin teos ei ole tarkkaan harkittu ja rakennettu analyysi Venäjästä ja sen lähihistoriasta sekä nykytilanteesta, vaan esseekokoelma.
Teos on hyvä ja tutustumisen arvoinen, mutta itselleni alkaa tulla näistä vähän ähkyä (katso aiempia viestejäni tähän ketjuun). Tästä on hyvä aloittaa tutustuminen Venäjän viimeaikaisiin tapahtumiin, mutta jos on lukenut vaikka Karia tai Gilesiä tai Jangfeldtiä tai Gesseniä tai... tämän väliin jättäminen ei ole katastrofi.
Joo. Ei Šiškin huono ole, vaan kirjailija pystyy ilmaisemaan asioita eri tavalla kuin tutkija. Kuitenkin muitakin vaihtoehtoja on.Mielestäni Siskinin kirjan arvoa lisää se, että alkuteos on julkaistu saksaksi 2019 eli ennen "erikoisoperaatiota", joka tavallaan ennustetaan tapahtuvaksi kirjassa. Suomen painokseen (2023) on lisätty esipuhe ja jälkisanat, joissa "erikoisoperaatio" on jo käynnissä. Eräänä huomionä venäläisen kulttuurin ja yhteiskunnan eristäytymisen syyksi esitetään onneton oma kieli (muinainen, eloton kirkkoslaavi) ja sen aakkosto, joka sulki eurooppalaisen (latinankielisen) tieteen, taiteen ja ylipäätään kulttuurin leviämisen Venäjälle. Siten Venäjä "jäi syrjään renesanssin, uskonpuhdistuksen ja valistusajan aatteista". Kaltaiselleni kouluhistorian jo lähes tyystin unohtaneelle ja historian syvällistä ymmärrystä omaamattomalle henkilölle huomio kielestä ja sen vaikutuksesta oli kirjan parasta antia Venäjän kehityksen ja sen sulkeutuneisuuden ymmärtämiseksi edes osittain.
Itse luin Mauno Koiviston "Venäjän idea" -kirjan (uuspainos 2022/alunperin julkaistu 2001) Siskinin kirjan ohessa ja yhdessä ne antoivat toisiaan tukevia näkemyksiä Venäjän, NL:n ja nykyisen Venäjän kehityksestä. Tietysti Koiviston kirja on aikansa lapsi ja kirjoittajansa tyyliin paikoin hieman vaikeaselkoinen, kuten täälläkin on sitä jo aiemmin kommentoitu, mutta kyllä se avaa suomalaista näköalaa naapurin kehitykseen ja sen vaikutukseen Suomeen hyvissä ja pahoissa vaiheissa.
Yksi asia, mikä noissa Reachereissa kummeksuttaa on, että miten uskottavaa on, ettei hänellä oli ikinä juuri mitään varusteita "päällä" ja pääkulkumuotona liftaus. Hän on siis käytännössä koko ajan muista riippuvainen. Vaatteetkin on kertakäyttötavaraa.Lee Child. Jack Reacher -sarja.
Lee Child turvasi tulevaisuutensa, kun kehitti Jack Reacher -hahmon. Reacher (aina ilman etunimeä) on tehokas, mutta vähän köpö päähenkilö jännityskirjasarjalle. Reacher on entinen Yhdysvaltain armeijan sotilaspoliisin majuri, joka lähtee kiertämään Yhdysvaltoja ja joutuu mitä erinäköisimpiin vaikeuksiin matkallaan. Onneksi Reacher on fiksumpi kuin kukaan muu (esim. FBI), parempi ampumaan kuin kukaan muu, todella vahva, mustan vyön haltija väkivallassa ja kova panemaan. Erityismaininta näin suomalaisena on annettava suuri kiitos Oy Vaimennin Metalli Ab:n Vaime Mk 2 -äänenvaimentimen mainitsemisesta. Tämä osoittaa todella syvää asiantuntemusta ja on varmasti lisännyt kyseisen vaimentimen myyntiä huimasti.
- Tappotahti, suomentaja Jukka Jääskeläinen, Karisto 2010
- Linnoitus, suomentaja Jukka Jääskeläinen, Karisto 2011
- Tulilanka, suomentaja Osmo Ryytty, Karisto 2001
- Viimeinen vieras, suomentaja Pasi Punnonen, Karisto 2002
- Teksas palaa, suomentaja Tero Kuittinen, Karisto 2003
- Kaukolaukaus, suomentaja Tero Kuittinen, Karisto 2004
Eli tämähän on semmoista aikuisten miesten hertta-sarjaa. Itse tykkään enemmän vaikka Igguldenista ja Henryk Sienkiewicz on jo ihan toisissa sfääreissä. Ehkä Jack Higgins tai Alistair MacLean olisivat lähempiä vertailukohteita, mutta edelliselle sukupolvelle. Lukeehan tätä, mutta kyllä nämä pikkuisen toistavat itseään. Ja teoksiahan on huomattavasti useampia ja lisäksi Tom Cruisen leffat ja se Amazonin sarja.