Kirjat

[noska]

Babtshenko, Arkadi
Sodan värit
Alkuteos: Argun, Glas New Russian Writing.
Suomentaja: Lönnqvist, Anu
ISBN: 978-952-01-0434-4
"Sodan värit on omaelämäkerrallinen kertomus nuoren sotilaan elämästä Tshetshenian sodassa ja Venäjän armeijan väkivaltakulttuurista. Kirja kääntää armeijan raa'an ja karun todellisuuden haastavaksi ja välillä karmaisevan kauniiksi proosaksi."

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Tuo raadolliseslla tavalla yhden ihmisen kokemusten kautta esille Venäjän armeijan heiukkoudet (huolto, koulutuksen puute, simputushistoria, asennevammat, varusteiden myynti viholliselle jne) Tsetseenian ensimmäisessä ja toisessa sodassa. Kunteosta vertaa Juri Jurtsenkon Afganistanin sodasta kertovaan Sotilaitten tarina -kirjaan, niin huomaa, ettei tuossa välissä ole opittu siellä itärajan takana oikeastaan mitään. Melkeinpä päinvastoin. Neuvostoliiton hajoamisen myötä kyvykkäin upseeriaines on löytänyt paremmin töitä armeijan ulkopuolelta. Kaiken krittisen arvioinnin ohessa on kuitenkin hyvä musitaa, että Venäjällä oli riittävästi massaa, että se lopulta jyräsi voitoon ja että toisesta Tsetseenian sodastakin on jo toistakymmentä vuotta ja ainakin vaikuttaisi, että iso naapuri olisi jo oppinut jotain.

 

[noska]

Tänään otettiin urakaksi setviä nuo Andersin meille jättämät kirjat. Useampia kiinnostavia teoksia, mutta erityisesti yhden nostan tässä esille pelkän selailun perusteella.

Hanseman Calås
Hemvärnets gubbar & militärer
Balkong Förlag 2007
ISBN: 978-91-85581-02-3

Erinomainen, melko tuore esittely Ruotsin kodinturvaorganisaatiosta, sen historiasta, yhteistyöjärjestöistä, rakenteesta, varusteista, toimintaperiaatteista, koulusta, museosta jne.

 

[Hejsan]

Tänään otettiin urakaksi setviä nuo Andersin meille jättämät kirjat. Useampia kiinnostavia teoksia, mutta erityisesti yhden nostan tässä esille pelkän selailun perusteella.

Hanseman Calås
Hemvärnets gubbar & militärer
Balkong Förlag 2007
ISBN: 978-91-85581-02-3

Erinomainen, melko tuore esittely Ruotsin kodinturvaorganisaatiosta, sen historiasta, yhteistyöjärjestöistä, rakenteesta, varusteista, toimintaperiaatteista, koulusta, museosta jne.

Oliko se kirja ruotsiksi??

 

[adam7]

Babtshenko, Arkadi
Sodan värit
Alkuteos: Argun, Glas New Russian Writing.
Suomentaja: Lönnqvist, Anu
ISBN: 978-952-01-0434-4
"Sodan värit on omaelämäkerrallinen kertomus nuoren sotilaan elämästä Tshetshenian sodassa ja Venäjän armeijan väkivaltakulttuurista. Kirja kääntää armeijan raa'an ja karun todellisuuden haastavaksi ja välillä karmaisevan kauniiksi proosaksi."

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Tuo raadolliseslla tavalla yhden ihmisen kokemusten kautta esille Venäjän armeijan heiukkoudet (huolto, koulutuksen puute, simputushistoria, asennevammat, varusteiden myynti viholliselle jne) Tsetseenian ensimmäisessä ja toisessa sodassa. Kunteosta vertaa Juri Jurtsenkon Afganistanin sodasta kertovaan Sotilaitten tarina -kirjaan, niin huomaa, ettei tuossa välissä ole opittu siellä itärajan takana oikeastaan mitään. Melkeinpä päinvastoin. Neuvostoliiton hajoamisen myötä kyvykkäin upseeriaines on löytänyt paremmin töitä armeijan ulkopuolelta. Kaiken krittisen arvioinnin ohessa on kuitenkin hyvä musitaa, että Venäjällä oli riittävästi massaa, että se lopulta jyräsi voitoon ja että toisesta Tsetseenian sodastakin on jo toistakymmentä vuotta ja ainakin vaikuttaisi, että iso naapuri olisi jo oppinut jotain.

Olen tuon lukenut (ruotsiksi kun se taisi tulla ensin ruotsiksi ja oli halvalla Tukholman Bokskotten myymälässä).

Kirjan kertomukset varusmiesten kohtelusta ovat aika karuja, mutta täysin muiden lähteiden mukaisia. Ei ihme että "Sotilaiden äidit" liike syntyi. Kun vielä juutuupissa löytyy suht tuoreita videoita "vanhojen " uusien varusmiesten turpiinlyömisestä, ei ole ihme että venäjällä varusmiespalvelukseen päätyvät vain köyhät, tyhmät ja patrioottihullut. Muu porukka löytää keinot päästä palveluksesta joka ei toimi.

 

[noska]

Hemvärnets gubbar & militärer

Oliko se kirja ruotsiksi??

Oli kuten jo nimestä voi päätellä.

 

[noska]

Babtshenko, Arkadi
Sodan värit
Alkuteos: Argun, Glas New Russian Writing.

Olen tuon lukenut (ruotsiksi kun se taisi tulla ensin ruotsiksi ja oli halvalla Tukholman Bokskotten myymälässä).

Tosiaan jäi mainitsematta, että käännös ei sisällä alkuteosta kokonaisuudessaan, vaan (suoraan kustantajan tekstiä lainaten) "Suomennos on valikoima venäjänkielisistä kertomuksista. Sama valikoima on ilmestynyt aikaisemmin ruotsiksi Krigets Färger -nimisenä kirjana (Ersatz 2007)."

 

[pstsika]

Aarno Karimon Kumpujen yöstä pitäisi olla pakollinen oppikirja Suomen heimon vaiheista peruskoulussa oleville.
Jos joku foorumilaisista ei ole tuohon klassikkoon tutustunut niin suosittelen lämpimästi.

Itse luin tuon ensimmäisen kerran ala-asteella ja nykyään tuo löytyy omasta kirjahyllystä.

 

[pstsika]

T. Olavi Lehti, Esko Pihko: Jääkärit eteen

Senaatti antoi Vaasassa 18.2.1918 Valkoisen armeijan ylipäällikön, ratsuväenkenraali Gustaf Mannerheimin aloitteesta julistuksen, jolla vuoden 1878 asevelvollisuuslaki saatettiin voimaan. Muodostettiin kolme jääkärirykmenttiä. Oli perustettu Hämeen Jääkäripataljoonan kantaisä 2.Jääkärirykmentin XII pataljoona komentajanaan jääkärimajuri Helge Savonius. Joukko perustettiin Jyväskylässä.
Taisteltuaan Vapaussodassa Tampereen ja Karjalan kannaksen rintamilla pataljoona sijoitettiin Vuoksen varrelle Kiviniemeen. Talvisodan puhjettua 1939 pataljoona, Jääkäripataljoona 4:n nimisenä taisteli ensin Karjalan kannaksella ja sen jälkeen Laatokan Karjalassa Lemettien mottialueilla.
Ensin 1.Jääkäriprikaatiin kuulunut ja Panssaridivisioonan perustamisesta lähtien siihen liitetty Jääkäripataljoona 4 (JP 4) osallistui jatkosotaan Laatokan Karjalassa ja Aunuksessa kolmen vuoden ajan. Kesällä 1944 pataljoona taisteli voitollisesti Karjalan kannaksella vastaiskuin, viivyttäen ja puolustaen. Kun välirauha Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli syyskuussa solmittu, JP 4 lähetettiin Lappiin karkottamaan saksalaisjoukkoja maastamme.

Tuollainen tuli joku aika sitten ostettua omaksi. Voin suositella jos kurkunleikkaajien historia kiinnostaa. Tuossa sivutaan jonkin verran myös muiden JPr:n jääkäripataljoonien edesottamuksia, mutta luonnollisesti pääpaino on JP4:n toimissa. Kirjassa on paljon kuvia ja (muistaakseni) kaatuneista martikkeli.

 

[EK]

Antony Beevor: Toinen maailmansota. WSOY 2012. 960 sivua.

Jälleen yksi yleisesitys toisesta maailmansodasta. Beevor kirjoittaa hyvin, ja jos ei ole kyllästänyt itseään toisen maailmansodan yleisesityksillä, voi tämän lukea. Jos on selvillä sotatapahtumista tärkeimmillä sotarintamilla ja poliittisista kiemuroista ennen kaikkea liittouneiden, mutta myös akselivaltojen puolella, voi tämän hyvällä omatunnolla jättää lukematta.

Positiivista:
- Aasian ja etenkin Kiinan sotatapahtumien esittely ja nivominen osaksi konfliktia.
- Hirmutekojen nivominen osaksi konfliktia.
- Mukana myös länsivaltojen sotarikoksia.
- Suomi.
- Selkeä teksti.

Negatiivista:
- Tapahtumien esittelyn rytmitys ontuu välillä, kun hypätään Tyyneltämereltä Eurooppaan ja takaisin.
- Länsivaltojen sotarikoksilla on aina joku syy.
- 1944 Stalin ei yrittänyt miehittää Suomea.
- Kartat on paskoja ja niitä on vähän.
- Ei varsinaisesti mitään uutta tai omaa.
- Suomentaja tehnyt muutamia virheitä ja omituisuuksia, mutta ei onneksi kovin montaa eikä kovin pahoja ("B-29 Superlinnoitus").

 

[adam7]

Beevorin miehistöluvut ja venäläisten tappioluvut talvisodassa ovat ihan pielessä. Ainakin englanninkielisessä versiossa jota luen.

 

[EK]

Pertti Kilkki: Valo Nihtilä - Päämajan eversti. WSOY 1994. 186 sivua.

Pikkunätti (juuri sopiva) teos yhdestä merkittävimmistä suomalaisista sotilaista. Kilkki pääsi haastattelemaan Nihtilää ja sai luvan julkaista teoksensa, kun "oikea aika on koittanut".

Kirja keskittyy pelkästään Nihitilän sotilasuraan, nuoruuden hairahduksia, ensilempiä, koiran ostoja tms. ei tekstiin ole juuri ympätty. Ratkaisu on toimiva ja viisas. Nyt käsissä on koherentti paketti, jonka lukaisee helposti, mutta silti siitä avautuu uusi näköala viime sotiin.

Nihtilän meriittilista on huomattava ja jo mainittu täällä, mutta kerrattakoon vielä:
- Sotataidon opettaja Sotakorkeakoulussa 1930-36
- VK 2: virittely ennen talvisotaa.
- Linnoitustöitä Kannaksella ennen talvisotaa. Vastusti jyrkästi belgialaiskenraali Badoux'n suunnitelmia ja oli oikeassa.
- IV AK:n vastahyökkäyksen johtaminen tammikuussa 1940.
- II AK:n esikuntapäällikkö helmi-maaliskuussa 1940.
- Salpalinjan linjaaminen ja rakentamisen valvominen
- IV AK:n hyökkäyksen johtaminen ja Länsi-Kannaksen valtaaminen kesällä 1941
- U-aseman linjaaminen
- Esitys joukkojen siirtämisestä uhanalaisille suunnille 1944 (esim. Uhtuan suunnalta)
- Sotapeli Laatokan Karjalassa ennen suurhyökkäystä
- Talvelan suitsiminen vetäytymisvaiheessa 1944
- Lapin sodan loppuvaiheessa pystyi sekä pitämään yllä uskottavaa sotatointa että kotiuttamaan armeijan määräpäivään mennessä
- Asekätkentä
- "Räjähtävä tyhjyys" (ei todennettavissa)

Mahdollisuudet:
- Suojajoukkojen aktiivisempi käyttö ennen Mannerheim-linjalle vetäytymistä
- IV AK:n aktiivisempi toiminta vetäytymisvaiheessa talvisodan alussa
- Ei "Hölmöntölväystä"
- Viipurinlahden merkityksen korostaminen 1940
- Eteneminen Leningradin suuntaan kesällä 1941
- Sotapeli Kannaksen joukoille kesällä 1944
- Suurhyökkäyksen ennustaminen kesällä 1944
- Pääaseman ja VT-aseman linnoittaminen v:sta 1943 alkaen
- Reservien keskittäminen Kannakselle

Mokat:
- Ennakoi alakanttiin puna-armeijan voimat ennen talvisotaa
- Ei raportoinut Laatikaisen toilailuista Viipurin valtauksen yhteydessä Mannerheimille
- Reservien jakaminen itärajalle talvisodan loppuvaiheessa (9.D Kuhmoon yms.)
- Ei aina kyennyt valvomaan käskyjen ja ohjeiden noudattamista (linnoittaminen asemasodassa tai IV AK:n sotapelin pelaamatta jääminen 1944 esimerkkeinä)

 

[EK]

Beevorin miehistöluvut ja venäläisten tappioluvut talvisodassa ovat ihan pielessä. Ainakin englanninkielisessä versiossa jota luen.

300.000 suomalaista sotilasta, reilu miljoona venäläistä sotilasta, 25.000 kaatunutta suomalaista, 85.000 kaatunutta ja 250.000 haavoittunutta neuvostosotilasta (neuvostolähteiden mukaan) suomennoksessa. Suuruusluokat sinnepäin. Venäläisten tappioina kai nykyään pidetään n. 130.000-150.000 kaatunutta. Joidenkin arvioiden mukaan se Hrustshevin heitto "menetimme miljoona miestä" ei välttämättä ole täysin väärä, sillä puna-armeija kärsi paljon sekä tauti- että pakkastappioita. Kuitenkin tuo miljoona sisältäisi siis kaatuneet, kadonneet, sotavangit, haavoittuneet, tautitapaukset ja paleltuneet, myös ne, jotka ovat kyenneet palaamaan riviin hoidn jälkeen.

Turtola mainitaan avustajana, eli ainakin teoriassa Beevorilla on oikeaakin tietoa ollut saatavilla, vaikka Kyllä täällä kaatuakin voidaan onkin ihan paska tiedemiehen tekemäksi.

 

[adam7]

Beevorin miehistöluvut ja venäläisten tappioluvut talvisodassa ovat ihan pielessä. Ainakin englanninkielisessä versiossa jota luen.

300.000 suomalaista sotilasta, reilu miljoona venäläistä sotilasta, 25.000 kaatunutta suomalaista, 85.000 kaatunutta ja 250.000 haavoittunutta neuvostosotilasta (neuvostolähteiden mukaan) suomennoksessa. Suuruusluokat sinnepäin. Venäläisten tappioina kai nykyään pidetään n. 130.000-150.000 kaatunutta. Joidenkin arvioiden mukaan se Hrustshevin heitto "menetimme miljoona miestä" ei välttämättä ole täysin väärä, sillä puna-armeija kärsi paljon sekä tauti- että pakkastappioita. Kuitenkin tuo miljoona sisältäisi siis kaatuneet, kadonneet, sotavangit, haavoittuneet, tautitapaukset ja paleltuneet, myös ne, jotka ovat kyenneet palaamaan riviin hoidn jälkeen.

Turtola mainitaan avustajana, eli ainakin teoriassa Beevorilla on oikeaakin tietoa ollut saatavilla, vaikka Kyllä täällä kaatuakin voidaan onkin ihan paska tiedemiehen tekemäksi.

Alkuperäisversiossa


Tämä kohta sivulla 43 kertoo sodan alkuvaiheesta.

“The Finns, with fewer than 150,000 men, many of whom were reservists and teenagers, faced Red Army Forces over a million strong"

Syksyllä 1939, ei tainnut venäläisiä olla "kuin" 500-600 tuhatta. Lopussa oli ilmeisesti se miljoona.


Sivulla 48 lopputuloksesta

"The Red Army had suffered 84,994 killed and missing, with 248,090 wounded and sick. The Finns had lost 25,000 killed."

Luvuista päätellen Turtola on tullut vasta suomennusvaiheessa mukaan.

 

[KorpiSISSI]

SUOSITTELEN: http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=610879
Kainuun rajavartiosto - Rajalla 1919-2005 ; historiikki rajavalvonnasta 1600-luvulta alkaen. Toim. RVL kapt evp Mikko Juntunen

 

[Mosuri]

Schassen lykkäsi tossa käteen tuttavansa kirjoittaman kirjan, joka on julkaistu tänä vuonna suomeksi.
Kyseessä on Thomas Rathsack: Jääkäri tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa. Suomenkielisen version kustantaja on Ajatus-kirjat ja ISBN:978-951-20-8240-7.
Vaikka kirja ei sisällääkään mitään jänniä taistelukuvauksia eikä ole niin paljon kohua saanut kuin hiljattain julkaistu tanskalainen filmidokumentti, niin joka on kiinnostunut erikoisjoukkosotilaan elämästä, varusteista ja toimintatavoista ja/tai Tanskän jægerkorpsetista, niin suosittelen lukemaan.

Nyt on kyseinen teos luettuna.

Kirjassa on esitelty erikoisjoukkojen toimintaa, kyseiset operaatiot vaikuttavat varmasti melko tutuilta jos on vaivautunut lukemaan muutaman yleisesityksen SAS:n toiminnasta.

Kirjoittaja on ihmisenä, no sanotaanko suoraan ei varmaan kaikista terävin kynä penaalissa. Mies oli juristin ja kotiäidin kasvattama. Alkoi jo lapsena leikkiä sotaleikkejä ja meni 13 vuotiaana TET-jaksolla henkivartiokaartiin. Luki myös lehtijutun jostain jägerkorpsetin supermiehestä ja alkoi treenaaman hullun lailla maastojuoksua yms. asioita - ominpäin ei ainakaan kertonut, että olisi osallistunut kodinturvajoukkojen nuorisopuolen toimintaan.

Harjoittelusta huolimatta reputti sitten upseerintutkinnon taktiikan osalta! Kuvailee kuinka vaikeaa on päästä jääkäriksi tanskassa ja on hyvin ylpeä kovasta suorituksestaan. Pettyy kuitenkin muutamassa vuodessa kun osasto ei käy "kovissa operaatioissa" (mahtoiko kaveri lukea muuta kuin sarjakuvat ja urheilun lehdistä). Toteaa vielä "ikävää kun kylmä sota päättyi"!!!

Lopettaa armeijan turhautuneena ja menee miinanraivaussäätiön hommiin mm. Tsetseniaan ja Afganistaniin. Kovin suurta ymmärrystä asioista ei näytä olevan vaikka oleskelee kummassakin paikassa pitkään. Enemmän kiinnostaa narttupentujen pelastaminen ja urheilu.

Onneksi sitten alkaa terrorismin vastainen sota ja Tomas pääsee näyttämään talibaaneille "jotka olivat dissanneet häntä parrattomuuden vuoksi".

Ikävä kyllä erikoisjoukkojen taktiikka ja esim. ryhmädynamiikan kuvaukset jäävät vähemmälle ja Tomas keskittyy paljolti kuvailemaan omia tuntemuksiaan mm. veren makua suussa ja avoviemärissä uimista. Lisäksi sitten seukkaillaan US merijalkaväen kapteenin kanssa ja tietenkin pelastetaan tuttuun tapaan koiranpentuja.

Ihmisenä Rathsack on ehkä sellainen hyväluontoinen pullistelija. Ei varmasti ole sattumaa, että mies ei pääse juurikaan johtamaan partioita vaikka onkin hyvä melkein joka asiassa. Operaatioiden kuvailu yms. on sillä tasolla, että en yhtään ihmettele, että reputti taktiikka osion upseerintutkinnossa.

 

[EK]

Gustav Hägglund, Pasi Jaakkonen, Matti Simula: Värikkäät kenraalit - Sankaritekoja ja skandaaleja. Otava 2011. 384 sivua.

Tämmöisiäkin kirjoja näköjään kustannetaan. Entisen PV:n komentajan Hägglundin nimi on varmaan vedonnut kustantajaan, miten lienee asia lukevan yleisön suhteen.

Esiteltävät kenraalit ovat: W. Hägglund, Wilkama, A. Sihvo, Wallenius, Nenonen, Talvela, Heinrichs, Oesch, Vihma, Lundqvist, Keinonen, E. Siilasvuo, Sutela, Pajunen ja A. Ehrnrooth.

Hieman hämäräksi jää, millä perusteilla esiteltävät kenraalit on valittu. Monipuolisuutta ja värikkyyttä kerrotaan haetun, ja sitä osin on saatukin. Lopputulos on kuitenkin lähinnä sillisalaatti, jossa jokaisesta kenraalista kerrotaan lyhyt elämäkerta. Välillä lopputulos on parempi, välillä heikompi.

Kirjoittaja Hägglund on valinnut esiteltävät kenraalit ja kirjoittanut isänsä, Wilkaman, Keinosen, Siilasvuon, Sutelan, Pajusen ja Ehrnroothin esitykset. Isästä annetaan vähän ympäripyöreä, mutta ehdottoman positiivinen kuvaus. Nyt esim. alkoholinkäyttö talvisodassa jätetään kokonaan pois, samoin käytännössä sivuraiteelle joutuminen jatkosodassa. Sodan jälkeiset kenraalit ovat Hägglundille tuttuja palveluksessa. Tämä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono. Nyt "hyviä tyyppejä" ylistetään melko kritiikittömästi. Keinosen esittely on ihan linjassa muun kirjallisuuden kanssa ja puoltaa paikkansa Keinosen ristiriitaisen persoonan vuoksi.

Jaakkonen ja Simula ovat toimittajia, mikä näkyy niin hyvässä kuin pahassa. Sujuvaa, nopeasti luettavaa ja yhtä nopeasti unohdettavaa tekstiä.

Yleisarvosana kirjalle lienee jossakin tyydyttävä+ kieppeillä. Väritöntä ja tasapaksua, kun olisi voinut kirjoittaa mukavamminkin. Esim. Oeschista olisi voinut kertoa, miten iäkkäämpi savolainen reserviläinen ilahtui kenraalin kysyessä perinteisen "ettekö tiedä kuka olen" -kysymyksen, kun kunnianteko oli unohtunut: "Sinähän out sen juusto-Össin poeka."

 

[baikal]

Stalin sotapäällikkönä, Axell. Jaa-a. Mitähän tuosta sanoisi. No muutamia huomioita. Kun neuvostokenraaleilta kysyy järkyttävistä ihmistappioista NL:n Suuren Isänmaallisen sodan tuoksinoissa niin he kertovat mielellään kuinka Stalinin puhdistukset -30-luvulla olivat järkyttäviä. Sillä lailla.

Kirjoittaja maalaa melko positiivista kuvaa Stalinista sodanjohtajana. Eikä Stalin suinkaan ollut datsallaan juopottelemassa saksalaishyökkäyksen alussa, eiei, hän oli johtamassa Moskovassa sankarillista puolustusta. Kaikki mahdollinen oli tehty, mutta saksalaisylivoima oli liian kova....aluksi. Stalingrad, Moskova ja Kursk olivat kovasti "Stalinin kädenjälkeä", ohhoijjaa. Miten lienee Minsk ja Kiova sitten...liekö nekin Stalinin kädenjälkeä, jäi kuvaamatta.

Kyllä minun lukijansieluni itkeä pirauttaa joka kerta, kun luen tällaista perusteetonta ylistyslaulua, koski se sitten läntistä tai itäistä hemmoa. Palstalla mainittu Beevorkin on Kylmän Sodan vuosina tuottaa korhaltanut melkoista hubbabubbaa, saksalaiskenraalit ovatkin oma lukunsa muistelmissaan: jokainen taisteli suunnilleen verissäpäin SS:ää vastaan suojellessaan siviilejä ja Hitler tyri kaiken mahdollisen ja mahdottoman....kuinkahan lienee. Bezymenski taas on oikea Taikuri vääntämään asiat paikoilleen. Ja kenet sitten näistä kirjailijoista lyötiin ritareiksi kenet palkittiin Punaisen kunniamerkkisarjan rankimmilla lätkillä.

 

[Kapiainen]

Turtola mainitaan avustajana, eli ainakin teoriassa Beevorilla on oikeaakin tietoa ollut saatavilla, vaikka Kyllä täällä kaatuakin voidaan onkin ihan paska tiedemiehen tekemäksi.

Totta, mutta pitää muistaa että jos Turtola tekee teoksen, jonka päähenkilö on Turtola, niin harvoin siitä kovin todennäköisesti ihan objektiivista tutkimusta syntyy..

 

[EK]

Turtola mainitaan avustajana, eli ainakin teoriassa Beevorilla on oikeaakin tietoa ollut saatavilla, vaikka Kyllä täällä kaatuakin voidaan onkin ihan paska tiedemiehen tekemäksi.

Totta, mutta pitää muistaa että jos Turtola tekee teoksen, jonka päähenkilö on Turtola, niin harvoin siitä kovin todennäköisesti ihan objektiivista tutkimusta syntyy..

Totta. Objektiivisuus kuitenkin yleensäkin on häilyvä käsite, joten puute on (pitkin hampain) hyväksyttävissä.

Kuitenkin tutkija-nimikkeellä varustetun henkilön kirjoittama kirja, johon lyödään faktaa ja fiktiota sekaisin, on melkoista tuubaa. Olisi kirjoittanut selkeästi kaunokirjallisen teoksen, niin ne keksityt päiväkirjat olisivat olleet pelkkiä keksittyjä päiväkirjamerkintöjä. Tai olisi sitten tehnyt "oikean" tutkimusen, eli jättänyt ne tekaistut merkinnät pois ja esittänyt mielipiteet ja tulkinnat ominaan.

 

[EK]

Johannes Kaufmann: Sotilaslentäjänä 1935-1945. Koala-kustannus 2002. 226 sivua.

Kaufmannin muistelmateos on piristävää vaihtelua viimeaikoina tavaamiini hävittäjälentäjien muistelmiin verrattuna. Kaufmann lensi Me Bf 110 -raskashävittäjää, pääasiallisena toimenkuvanaan maataistelut itärintamalla. Kaufmannin tyyli on lähinnä toteavan lakonista, eikä hän tosiaankaan anna ymmärtää olleensa paras kaikista tai käytännössä ratkaisseensa sodan Johtajalle, mutta muut ryssivät. Tätä jälkimmäistä joskus näkee hävittäjälentäjillä.

Amatöörille yllättävää on näissä teoksissa aina, miten paljon koneet ottivat osumaa ennen tuhoutumistaan. Kaufmannkin tulee monesti kentälle yhden moottorin ja rukouksen varassa, mutta niin vain kone korjataan kuntoon pikavauhtia ja taas matka jatkuu kohti uusia seikkailuja.

Tässä kirjassa erikoispiirre on myös, että Kaufmann irrotetaan kesken kiivaimman taistelutoiminnan koulutettavaksi, ja siellä koulutuksessa myös pysytään joulukuusta -42 heinäkuuhun -44. Kyseessä oli kuitenkin kokenut ja pätevä lentäjä, mutta niin vain takaportaassa piti viettää aikaa, kesken kiivaimman taistelutoiminnan.

Mielenkiintoinen oli myös selostus toiminnasta ranskalaisten sotasaaliskoneitten siirtolentäjänä -40. Koneisiin ei ollut ohjekirjoja, joten nousun yhteydessä piti selvittää lento-ominaisuudet ja -omituisuudet, että tultaisiin yhtenä kappaleena alaskin. Koneita oli ilmeisesti (Kaufmaninnin mukaan) tarkoitus käyttää Luftwaffen vahvistamiseen, mutta lopulta todettiin, että huolto ei olisi taipunut niin kirjavaan konekantaan. Terveellinen muistutus niille, jotka unelmoivat monista päällekäisistä asejärjestelmistä.

Koala-Kustannukselle on kyllä pakko nostaa hattua. Vaikka musitelma muistelman perään tietyllä tavalla onkin massatuotantoa, on kirjojen kuvitukseen uhrattu voimavaroja (tässäkin kuvat jokaisesta Kaufmannin lentämästä konetyypistä - ja on monta), samoin pudonneiden saksalaiskoneiden yhteydessä on käytetty Matti Salosen tietoja hyväksi. Sinänsä pikkujuttuja, mutta moni isompi kustantamo voisi ottaa oppia.