Jarkko Kemppi: Isänmaan puolesta - Jääkäriliikkeen ja jääkärien historia. Minerva 2011. 420 sivua.
Kemppi on uudemman polven sotahistorioitsija, joka on vaikuttanut myös Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän on kirjoittanut jääkäreistä ja jääkäriliikkeestä teoksen, jota ei valitettavasti voi kovin paljoa kehua.
Positiivista on tietenkin aiheen valinta. Jääkärit vaikuttivat suuresti maamme vaiheisiin itsenäistymisestä viime sotiin, joten he ovat kirjansa ansainneet. Positiivista on myös Kempin kirjoitustyyli. Se on selkeää ja sujuvasanaista, eli teosta on helppo lukea. Plussaa annettakoon vielä siitäkin, että viime sotiin ei ole tällä kertaa jumituttu, vaan sotavuodet ohitetaan sangen nopeasti. Löperöitä sotatapahtumien kertauksia on suomalaisessa "tieto"- ja tietokirjallisuudessa nähty liiankin kanssa.
Teoksen suuri ja suurin ongelma on kuitenkin sen jotensakin laimea sisältö. Aiempi kirjallisuus on tyhjentänyt potin melko täysin, ja nyt esiteltävät uudet tiedot ovat muille kuin jääkärifetisisteille melko merkityksettömiä. On tietenkin toisaalta mielenkiintoista lukea, että kaikilla jääkäreillä ei mennyt kovin hyvin, mutta tuleeko se nyt sitten täytenä yllätyksenä, on eri asia. Toinen suuri miinus annettakoon siitä, että sotahistorian harrastaja odotti sotahistorian tutkijalta sotahistorian tutkimusta. Nerokas ja viiltävä analyysi jääkärien vaikutuksesta Suomen armeijan ylittämättömään menestykseen viime sodissa olisi ollut rautaa. Nyt tuli lähinnä fiilis, että siellähän keikkuivat mukana. Mutta tämä puute tietenkin on vain allekirjoittaneen ongelma.
Siispä jääkäreistä kiinnostuneet voivat lukea, mutta suosittelisin mieluummin kirjaston kuin kirjakaupan versioon tutustumista.
Kemppi on uudemman polven sotahistorioitsija, joka on vaikuttanut myös Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän on kirjoittanut jääkäreistä ja jääkäriliikkeestä teoksen, jota ei valitettavasti voi kovin paljoa kehua.
Positiivista on tietenkin aiheen valinta. Jääkärit vaikuttivat suuresti maamme vaiheisiin itsenäistymisestä viime sotiin, joten he ovat kirjansa ansainneet. Positiivista on myös Kempin kirjoitustyyli. Se on selkeää ja sujuvasanaista, eli teosta on helppo lukea. Plussaa annettakoon vielä siitäkin, että viime sotiin ei ole tällä kertaa jumituttu, vaan sotavuodet ohitetaan sangen nopeasti. Löperöitä sotatapahtumien kertauksia on suomalaisessa "tieto"- ja tietokirjallisuudessa nähty liiankin kanssa.
Teoksen suuri ja suurin ongelma on kuitenkin sen jotensakin laimea sisältö. Aiempi kirjallisuus on tyhjentänyt potin melko täysin, ja nyt esiteltävät uudet tiedot ovat muille kuin jääkärifetisisteille melko merkityksettömiä. On tietenkin toisaalta mielenkiintoista lukea, että kaikilla jääkäreillä ei mennyt kovin hyvin, mutta tuleeko se nyt sitten täytenä yllätyksenä, on eri asia. Toinen suuri miinus annettakoon siitä, että sotahistorian harrastaja odotti sotahistorian tutkijalta sotahistorian tutkimusta. Nerokas ja viiltävä analyysi jääkärien vaikutuksesta Suomen armeijan ylittämättömään menestykseen viime sodissa olisi ollut rautaa. Nyt tuli lähinnä fiilis, että siellähän keikkuivat mukana. Mutta tämä puute tietenkin on vain allekirjoittaneen ongelma.
Siispä jääkäreistä kiinnostuneet voivat lukea, mutta suosittelisin mieluummin kirjaston kuin kirjakaupan versioon tutustumista.
Gyllenhaals blog
