Kirjat

[EK]

Stalin sotapäällikkönä, Axell. Jaa-a. Mitähän tuosta sanoisi. No muutamia huomioita. Kun neuvostokenraaleilta kysyy järkyttävistä ihmistappioista NL:n Suuren Isänmaallisen sodan tuoksinoissa niin he kertovat mielellään kuinka Stalinin puhdistukset -30-luvulla olivat järkyttäviä. Sillä lailla.

Kirjoittaja maalaa melko positiivista kuvaa Stalinista sodanjohtajana. Eikä Stalin suinkaan ollut datsallaan juopottelemassa saksalaishyökkäyksen alussa, eiei, hän oli johtamassa Moskovassa sankarillista puolustusta. Kaikki mahdollinen oli tehty, mutta saksalaisylivoima oli liian kova....aluksi. Stalingrad, Moskova ja Kursk olivat kovasti "Stalinin kädenjälkeä", ohhoijjaa. Miten lienee Minsk ja Kiova sitten...liekö nekin Stalinin kädenjälkeä, jäi kuvaamatta.

Kyllä minun lukijansieluni itkeä pirauttaa joka kerta, kun luen tällaista perusteetonta ylistyslaulua, koski se sitten läntistä tai itäistä hemmoa. Palstalla mainittu Beevorkin on Kylmän Sodan vuosina tuottaa korhaltanut melkoista hubbabubbaa, saksalaiskenraalit ovatkin oma lukunsa muistelmissaan: jokainen taisteli suunnilleen verissäpäin SS:ää vastaan suojellessaan siviilejä ja Hitler tyri kaiken mahdollisen ja mahdottoman....kuinkahan lienee. Bezymenski taas on oikea Taikuri vääntämään asiat paikoilleen. Ja kenet sitten näistä kirjailijoista lyötiin ritareiksi kenet palkittiin Punaisen kunniamerkkisarjan rankimmilla lätkillä.

Tosielämässä Stalinin parhaat puolet sodanjohtajana olivat varmaankin täydellinen häikäilemättömyys (vain voitto ratkaisi, eivät sen saavuttamiseen uhratut resurssit) ja ymmärrys antaa sotatoimet kenraalien johdettavaksi. Suuren isänmaallisen sodan kulkluahan voi seurata myös NKP(b):n ja puna-armeijan välisenä valtataisteluna. -41 puolue johti armeijaa, -42 lopussa armeija sai jo itse päättää toimistaan (voitto Stalingradissa oli jo nähtävissä), -43 puolue ainoastaan tuki armeijan toimia, kun suuntaviivat oli päätetty yhdessä STAVKAssa, -44 politrukkien valta oli alimmillaan, -45 sodan käytännössä ratkettua puolue alkoi taas suitsimaan armeijaa, josta näyttävin esimerkki oli Zukov hevosen selässä voitonparaatissa ja kenraalien pidätykset sotasaaliin ottamisesta.

Vastaavasti taas Saksa otti käyttöönsä komissarijärjestelmän -44, kun sota oli menossa mistiin. Eli Hitler ei ymmärtänyt, että Stalin oli oppinut, että kenraalit taistelevat paremmin, jos saavat itse johtaa.

Nuo saksalaiskenraalien muistelmat ovat kyllä melkoista valkopesua. Hitler itsehän päivitteli, miten helppo armeija oli ostaa. Kunniamerkkejä, ylennyksiä ja suoranaista rahaa jakoon, niin kantapäät kopsahtivat yhteen ja yläfemmat irtosivat kevyesti.

 

[baikal]

Stalin sotapäällikkönä, Axell. Jaa-a. Mitähän tuosta sanoisi. No muutamia huomioita. Kun neuvostokenraaleilta kysyy järkyttävistä ihmistappioista NL:n Suuren Isänmaallisen sodan tuoksinoissa niin he kertovat mielellään kuinka Stalinin puhdistukset -30-luvulla olivat järkyttäviä. Sillä lailla.

Kirjoittaja maalaa melko positiivista kuvaa Stalinista sodanjohtajana. Eikä Stalin suinkaan ollut datsallaan juopottelemassa saksalaishyökkäyksen alussa, eiei, hän oli johtamassa Moskovassa sankarillista puolustusta. Kaikki mahdollinen oli tehty, mutta saksalaisylivoima oli liian kova....aluksi. Stalingrad, Moskova ja Kursk olivat kovasti "Stalinin kädenjälkeä", ohhoijjaa. Miten lienee Minsk ja Kiova sitten...liekö nekin Stalinin kädenjälkeä, jäi kuvaamatta.

Kyllä minun lukijansieluni itkeä pirauttaa joka kerta, kun luen tällaista perusteetonta ylistyslaulua, koski se sitten läntistä tai itäistä hemmoa. Palstalla mainittu Beevorkin on Kylmän Sodan vuosina tuottaa korhaltanut melkoista hubbabubbaa, saksalaiskenraalit ovatkin oma lukunsa muistelmissaan: jokainen taisteli suunnilleen verissäpäin SS:ää vastaan suojellessaan siviilejä ja Hitler tyri kaiken mahdollisen ja mahdottoman....kuinkahan lienee. Bezymenski taas on oikea Taikuri vääntämään asiat paikoilleen. Ja kenet sitten näistä kirjailijoista lyötiin ritareiksi kenet palkittiin Punaisen kunniamerkkisarjan rankimmilla lätkillä.

Tosielämässä Stalinin parhaat puolet sodanjohtajana olivat varmaankin täydellinen häikäilemättömyys (vain voitto ratkaisi, eivät sen saavuttamiseen uhratut resurssit) ja ymmärrys antaa sotatoimet kenraalien johdettavaksi. Suuren isänmaallisen sodan kulkluahan voi seurata myös NKP(b):n ja puna-armeijan välisenä valtataisteluna. -41 puolue johti armeijaa, -42 lopussa armeija sai jo itse päättää toimistaan (voitto Stalingradissa oli jo nähtävissä), -43 puolue ainoastaan tuki armeijan toimia, kun suuntaviivat oli päätetty yhdessä STAVKAssa, -44 politrukkien valta oli alimmillaan, -45 sodan käytännössä ratkettua puolue alkoi taas suitsimaan armeijaa, josta näyttävin esimerkki oli Zukov hevosen selässä voitonparaatissa ja kenraalien pidätykset sotasaaliin ottamisesta.

Vastaavasti taas Saksa otti käyttöönsä komissarijärjestelmän -44, kun sota oli menossa mistiin. Eli Hitler ei ymmärtänyt, että Stalin oli oppinut, että kenraalit taistelevat paremmin, jos saavat itse johtaa.

Nuo saksalaiskenraalien muistelmat ovat kyllä melkoista valkopesua. Hitler itsehän päivitteli, miten helppo armeija oli ostaa. Kunniamerkkejä, ylennyksiä ja suoranaista rahaa jakoon, niin kantapäät kopsahtivat yhteen ja yläfemmat irtosivat kevyesti.

No ainahan armeijat on ostettu rahalla, kunniamerkeillä ja ylennysviuhakalla, mitä uutta auringon alla? Ei mitään. Toimiiko nykyään? Taatusti.

Mitä kirjallisuutta suosittelette koskien Länsiliittoutuneiden antautumissarjaa Japanin invaasion alkaessa 2.Ms:ssa? On tullut sitä osastoa kovin vähän luettua.

 

[EK]

No ainahan armeijat on ostettu rahalla, kunniamerkeillä ja ylennysviuhakalla, mitä uutta auringon alla? Ei mitään. Toimiiko nykyään? Taatusti.

Mitä kirjallisuutta suosittelette koskien Länsiliittoutuneiden antautumissarjaa Japanin invaasion alkaessa 2.Ms:ssa? On tullut sitä osastoa kovin vähän luettua.

Jo tässä ketjussa mainittu Beevorin uutuus on ihan toimiva. Se on melkoinen järkäle, mutta tuo Tyynenmeren sota on kuvattu ihan jees. Saattaa tietysti olla kierrossa kirjastoissa, mutta ei välttämättä.

Tietysti perinteinen Bauerin suursarja (Toinen maailmansota) on ihan toimiva kampe. En tosin muista, miten Tyynenmeren sodan alkuvaiheet on kuvattu.

 

[Hejsan]

Tuota tiedääkö joku teistä hyvän fatkaa kirjan sarjamurhastakista? (missä on kuvia niistä ja mitä ne on tehnyt, esim, Boston strangler, BTK, Gacy, Summer of Sam, Jack the ripper j n e)

 

[SJ]

Tuota tiedääkö joku teistä hyvän fatkaa kirjan sarjamurhastakista? (missä on kuvia niistä ja mitä ne on tehnyt, esim, Boston strangler, BTK, Gacy, Summer of Sam, Jack the ripper j n e)

Sarjamurhaajista? Netistä saattaisi löytyä ihan ilmaiseksi tietoa.

 

[Hejsan]

Tuota tiedääkö joku teistä hyvän fatkaa kirjan sarjamurhastakista? (missä on kuvia niistä ja mitä ne on tehnyt, esim, Boston strangler, BTK, Gacy, Summer of Sam, Jack the ripper j n e)

Sarjamurhaajista? Netistä saattaisi löytyä ihan ilmaiseksi tietoa.

Joo mutta se on parempi jos se in kirjassa.

On kyllä näitä dvdfilmejä niistä mutta ei ruotsin tekstitys, http://skrackfilmsbutiken.se/skrackfilm-dvd/dokumentarer/

 

[Kapiainen]

Totta. Objektiivisuus kuitenkin yleensäkin on häilyvä käsite, joten puute on (pitkin hampain) hyväksyttävissä.

Kuitenkin tutkija-nimikkeellä varustetun henkilön kirjoittama kirja, johon lyödään faktaa ja fiktiota sekaisin, on melkoista tuubaa. Olisi kirjoittanut selkeästi kaunokirjallisen teoksen, niin ne keksityt päiväkirjat olisivat olleet pelkkiä keksittyjä päiväkirjamerkintöjä. Tai olisi sitten tehnyt "oikean" tutkimusen, eli jättänyt ne tekaistut merkinnät pois ja esittänyt mielipiteet ja tulkinnat ominaan.

Mulla on juuri tuossa yöpöydällä kyseinen kirja..pitkästä aikaa. Täytyy sanoa että olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä kirjan laadusta. Kaunokirjallisena teoksena toimisi paremmin - nyt siitä on koitettu tehdä "tutkimus"..ja se ei kyllä onnistu oikein mitenkään. Kirjoittaja Turtola tuntuu olevan aikalailla kritiitittömän sokea sukulais-Turtolaa kohtaan. Kirjasta saa vaikutelma että J. Turtola oli koko Pohjois-Suomen rintaman pätevä upseeri..alaisensa O. Selinheimon ohella..muut olivat epäpäteviä ja vain omaa etua ajavia pyrkyreitä.
Näin asianlaita tuskin sittenkään on ollut. Jotenkin rivien välistä voisi minusta lukea että J.Turtola on saattanut olla erityisen hankala kaveri niin esimiesten kuin vertaistenkin suhteen.. Olisi todella mielenkiintoista lukea muutama muu näkökulma samoihin tapahtumiin ja sitä kautta saada toisenlaista näkökulmaa J.Turtolan persoonaan..

 

[Kapiainen]

Tosielämässä Stalinin parhaat puolet sodanjohtajana olivat varmaankin täydellinen häikäilemättömyys (vain voitto ratkaisi, eivät sen saavuttamiseen uhratut resurssit) ja ymmärrys antaa sotatoimet kenraalien johdettavaksi.

Samaa mieltä tästäkin!

Mielestäni Stalin toimi juuri noin - ja tuohon vielä lisäyksenä toisin sen, että Stalin tuntuu aika usein asettaneen pätevimpinä pitämiään sotapäälliköitä keskenään kilpailutilanteeseen, joka sitten tietysti kannusti heitä tekemään parhaansa..ilman että he aina välttämättä edes tajusivat että Stalin on tietoisesti saanut aikaan kyseisen "kilpajuoksutilanteen".

 

[EK]

Totta. Objektiivisuus kuitenkin yleensäkin on häilyvä käsite, joten puute on (pitkin hampain) hyväksyttävissä.

Kuitenkin tutkija-nimikkeellä varustetun henkilön kirjoittama kirja, johon lyödään faktaa ja fiktiota sekaisin, on melkoista tuubaa. Olisi kirjoittanut selkeästi kaunokirjallisen teoksen, niin ne keksityt päiväkirjat olisivat olleet pelkkiä keksittyjä päiväkirjamerkintöjä. Tai olisi sitten tehnyt "oikean" tutkimusen, eli jättänyt ne tekaistut merkinnät pois ja esittänyt mielipiteet ja tulkinnat ominaan.

Mulla on juuri tuossa yöpöydällä kyseinen kirja..pitkästä aikaa. Täytyy sanoa että olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä kirjan laadusta. Kaunokirjallisena teoksena toimisi paremmin - nyt siitä on koitettu tehdä "tutkimus"..ja se ei kyllä onnistu oikein mitenkään. Kirjoittaja Turtola tuntuu olevan aikalailla kritiitittömän sokea sukulais-Turtolaa kohtaan. Kirjasta saa vaikutelma että J. Turtola oli koko Pohjois-Suomen rintaman pätevä upseeri..alaisensa O. Selinheimon ohella..muut olivat epäpäteviä ja vain omaa etua ajavia pyrkyreitä.
Näin asianlaita tuskin sittenkään on ollut. Jotenkin rivien välistä voisi minusta lukea että J.Turtola on saattanut olla erityisen hankala kaveri niin esimiesten kuin vertaistenkin suhteen.. Olisi todella mielenkiintoista lukea muutama muu näkökulma samoihin tapahtumiin ja sitä kautta saada toisenlaista näkökulmaa J.Turtolan persoonaan..

Niin. Jostakin syystä talvisodassa Turtolalle ei rintamakomennusta tullut.

 

[EK]

Tosielämässä Stalinin parhaat puolet sodanjohtajana olivat varmaankin täydellinen häikäilemättömyys (vain voitto ratkaisi, eivät sen saavuttamiseen uhratut resurssit) ja ymmärrys antaa sotatoimet kenraalien johdettavaksi.

Samaa mieltä tästäkin!

Mielestäni Stalin toimi juuri noin - ja tuohon vielä lisäyksenä toisin sen, että Stalin tuntuu aika usein asettaneen pätevimpinä pitämiään sotapäälliköitä keskenään kilpailutilanteeseen, joka sitten tietysti kannusti heitä tekemään parhaansa..ilman että he aina välttämättä edes tajusivat että Stalin on tietoisesti saanut aikaan kyseisen "kilpajuoksutilanteen".

Niin. Ja samalla tietysti kenraalit ymmärsivät, että epäonnistuminen (voi) tarkoittaa kuolemaa. Kuitenkin tämä ymmärrys omien ja puolueen kykyjen rajallisuudesta alkoi syntyä vasta syksyllä -41 ja kristallisoitui talvihyökkäyksen murskautuessa keväällä -42. Eli kalliilla se tieto tuli.

 

[Kapiainen]

Niin. Jostakin syystä talvisodassa Turtolalle ei rintamakomennusta tullut.

Kyllä! Samaa mietin tuossa itsekin kun kirjaa tässä taas lueskelin..
Asia tuntuu häirinneen ilmeisesti häntä itseäänkin, koska kirjasta löytyy useampikin maininta siitä miten Turtola oli harmissaan kun hänen veljensä (resupseereita) olivat rintamalla ja jopa siskonsa oli rintamalla ja hän ammattiupseerina ei..

Tuntuu toisaalta hieman oudolta, että niinkin hyvin sotakouluissa menestynyt upseeri olisi tuolloin komentajatehtävän saanut - toisaalta voi myös olla että sillä sotakoulumenestyksellä on voinut olla merkitystä sillä että hänet on määrätty esikuntatehtäviin..koska onhan se kuitenkin fakta että sielläKIN tarvitaan tekijämiehiä..tosin sinne on myös helpompi "piilottaa" kyvyttömiä tai muuten hankalia upseereita kuin rintamakomentajan tehtäviin..

Onko sinulla Ek, tai jollain muulla foorumilaisella, tietoa löytyykö jotakin muuta kirjallisuutta josta voisi etsiskellä J. Turtolasta toisenlaista näkökulmaa? Jotenkin alkaa yhä vahvemmin tuntumaan siltä että jonkun toisen näkemys hänestä voisi olla hyvinkin toisenlainen kuin "Kyllä täällä kaatuakin voidaan" antama kuva.

 

[Kapiainen]

Ja samalla tietysti kenraalit ymmärsivät, että epäonnistuminen (voi) tarkoittaa kuolemaa. Kuitenkin tämä ymmärrys omien ja puolueen kykyjen rajallisuudesta alkoi syntyä vasta syksyllä -41 ja kristallisoitui talvihyökkäyksen murskautuessa keväällä -42. Eli kalliilla se tieto tuli.

Hitler toimi oikeastaan päinvastaisesti. Sodan alussa hän tuntuu luottaneen välillä jopa hyvin vahvastikin kenraaleihinsa - ja mitä pidemmälle sota kului, hän otti ohjaksia yhä vahvemmin ja vahvemmin omiin käsiinsä syrjäyttäen kenraalit..

No, ehkä syy on kummankin toimintaan kuitenkin sama ja sinänsä inhimillinen:
Stalin koetti aluksi kenties johtaa itse enemmän - lopputulos oli kaaos, jonka johtopäätöksenä hän (pakon edessä) antoi ammattiupseerien hoitaa työnsä.
Hitler antoi aluksi ammattiupseerien hoitaa työnsä - niin kauan kuin menestystä tuli, asia oli kunnossa. Kun alkoi tulla vastoinkäymisiä kiihtyvällä tahdilla, hänen luottamuksensa ammattiupseereihin heikkeni, jonka seurauksena hän otti ohjat omiin käsiinsä - seurauksen ollessa sama kuin Stalinilla sodan alussa..eli kaaos.

 

[baikal]

Hatarassa muistissa luonnehdinta: "aivan kuin tiedemies olisi joutunut väärään paikkaan" ja jatkui kutakuinkin: "sikäli kuin siellä nyt kukaan olisi ollut oikeassa paikassa". Muistelen alaisensa tuolloin kapteenin maininneen tähän tapaan. On hyvinkin mahdollista, että ko. upseeri ei ollut rintamakomentajan ominaisuuksilla varustettu ja toisaalta, paikka saattoi olla niin kusinen, että lähes kuka vain olisi tahmonut siinä paikassa. Joskus paha paikka sotkee hyvätkin kuviot ja jälkeenpäin annetut määritelmät eivät aina osaa tätä ottaa huomioon.

Kuka tahansa sotilas, olipa hän korpraali tai eversti voi joutua paikkaan, jossa parhaatkaan ominaisuudet eivät riitä. Ulkopuolisin silmin sitten arvioidaan miehen kyvyt ja onko ollut puntissa rautaa...ja ehkei sittenkään osata asettua siihen kohtaan pelipaikkaa.

 

[Kapiainen]

Hatarassa muistissa luonnehdinta: "aivan kuin tiedemies olisi joutunut väärään paikkaan" ja jatkui kutakuinkin: "sikäli kuin siellä nyt kukaan olisi ollut oikeassa paikassa". Muistelen alaisensa tuolloin kapteenin maininneen tähän tapaan. On hyvinkin mahdollista, että ko. upseeri ei ollut rintamakomentajan ominaisuuksilla varustettu ja toisaalta, paikka saattoi olla niin kusinen, että lähes kuka vain olisi tahmonut siinä paikassa. Joskus paha paikka sotkee hyvätkin kuviot ja jälkeenpäin annetut määritelmät eivät aina osaa tätä ottaa huomioon.

Kuka tahansa sotilas, olipa hän korpraali tai eversti voi joutua paikkaan, jossa parhaatkaan ominaisuudet eivät riitä. Ulkopuolisin silmin sitten arvioidaan miehen kyvyt ja onko ollut puntissa rautaa...ja ehkei sittenkään osata asettua siihen kohtaan pelipaikkaa.

Varmastkin juuri näin.
Jotenkin minulle tulee mieleen Turtolasta eräs Saksalainen komentaja..nimittäin Friedrich Paulus.. Loistava sotakoulumenestys, erinomainen sotakouluopettaja, erinomainen esikuntaupseeri - rintamakomentajana...no, ei niin menestyksekäs..

Kaikista ei vain ole kaikkiin paikkoihin - joku joka on yhdessä tehtävässä loistava, voi usein olla jossakin toisessa tehtävässä jotain ihan muuta.

 

[EK]

Niin. Jostakin syystä talvisodassa Turtolalle ei rintamakomennusta tullut.

Kyllä! Samaa mietin tuossa itsekin kun kirjaa tässä taas lueskelin..
Asia tuntuu häirinneen ilmeisesti häntä itseäänkin, koska kirjasta löytyy useampikin maininta siitä miten Turtola oli harmissaan kun hänen veljensä (resupseereita) olivat rintamalla ja jopa siskonsa oli rintamalla ja hän ammattiupseerina ei..

Tuntuu toisaalta hieman oudolta, että niinkin hyvin sotakouluissa menestynyt upseeri olisi tuolloin komentajatehtävän saanut - toisaalta voi myös olla että sillä sotakoulumenestyksellä on voinut olla merkitystä sillä että hänet on määrätty esikuntatehtäviin..koska onhan se kuitenkin fakta että sielläKIN tarvitaan tekijämiehiä..tosin sinne on myös helpompi "piilottaa" kyvyttömiä tai muuten hankalia upseereita kuin rintamakomentajan tehtäviin..

Onko sinulla Ek, tai jollain muulla foorumilaisella, tietoa löytyykö jotakin muuta kirjallisuutta josta voisi etsiskellä J. Turtolasta toisenlaista näkökulmaa? Jotenkin alkaa yhä vahvemmin tuntumaan siltä että jonkun toisen näkemys hänestä voisi olla hyvinkin toisenlainen kuin "Kyllä täällä kaatuakin voidaan" antama kuva.

Pitkä aika, kun olen lukenut, mutta olisiko tuossa jotakin? Toinen voisi olla Osmo Hyvösen Kiestingin motti. Kova kirja, samoin kuin Hyvösen Tornio 1944.

Tuo on kyllä totta, että nimenomaan esikuntapuolella tarvittiin ammattimiehiä. Ilkeästi sanottuna pöljempikin käskee miehet kuolemaan poteroihinsa, mutta huolto- yms. organisaatioihin tarvitaan vähän fiksumpia tyyppejä. Saksalaiset olivat ensimmäisen maailmansodan aikaan sitä mieltä, että kyvykkäimmät upseerit komennettiin pääesikunnan rautatieosastolle - ja kärrättiin parin-kolmen kuukauden kuluttua mielisaraalaan. Totta kuitenkin myös tuo, että esikuntiin voi myös piilottaa "helppo irroittaa, vaikea sijoittaa" -tyyppejä. Esim. sotahistoriallisella osastolla on aika vaikeaa tehdä kovin fataaleja virheitä sen enempää sodan kuin rauhankaan aikana.

Tai no, voihan sitä viiltää itseään paperilla (ei sota-aikaisella), mutta siinä käy huonosti vain itselle. Ja olihan Lätsäkin sotainvalidi pudotettuaan Tobrukissa säilyketölkin varpailleen.

 

[baikal]

Sen verran tuosta Turtola-tapauksesta: muuttuiko mikään asia operaation osalta? Vedettiinkö operaatioajatus uusiksi, kun Turtola kaatui? Tätä olen yhden kerran yrittänyt jäljittää, mutta jäi kesken. Vavisuttiko sodanjohtoa "tarpeeksi" tunnetun ja korkea-arvoisen upseerin kaatuminen? Olkaa tarkkoja, viitteitä tuohon suuntaan nimittäin on. Sotilaiden huoltoa korjattiin isolla kädellä ja lepovuoroja järjestettiin voimallisesti, kuormaa pistettiin aika pienten yksiköiden niskoille muutamaksi päiväksi.

 

[EK]

Sen verran tuosta Turtola-tapauksesta: muuttuiko mikään asia operaation osalta? Vedettiinkö operaatioajatus uusiksi, kun Turtola kaatui? Tätä olen yhden kerran yrittänyt jäljittää, mutta jäi kesken. Vavisuttiko sodanjohtoa "tarpeeksi" tunnetun ja korkea-arvoisen upseerin kaatuminen? Olkaa tarkkoja, viitteitä tuohon suuntaan nimittäin on. Sotilaiden huoltoa korjattiin isolla kädellä ja lepovuoroja järjestettiin voimallisesti, kuormaa pistettiin aika pienten yksiköiden niskoille muutamaksi päiväksi.

En usko (mutta siis paino sanalla usko). Varmasti herätti huomiota, muttei ollut sentään ainutkertaista. Enemmän olisin Siilasvuo-myönteisellä* kannalla, eli Siilasvuon huomattua sakemannien olemattomat kyvyt metsätaistelussa, ajatus yhteisestä etenemisestä oli joka tapauksessa hiipumassa. Iso ongelmahan Kiestingissä oli, että suomalaiset joukot olivat saksalaisten komennossa. Kuitenkin Päämaja käski säästämään miehiä ja asetti aika pian omat (saksalaisia rajallisemmat) tavoitteensa sodankäynnille.

Kiestingissä joukot jäivät mottiin ja kuluivat kestävyytensä äärirajoille. Meillä usein unohtuu, että joukkoja pitäisi joka tapauksessa kierrättää, eikä niitä voi(nut) rasittaa loputtomiin. Nyt etenemisen pysähtyminen oli monen tekijän summa (joista vihollisen vastarinta ei ollut vähäisin), Turtolan kaatuminen vain sattui sopivaan saumaan.

*Vaikka se Jalmari-Verinen ei tuulesta temmattu nimitys ollutkaan, ei Siilasvuokaan mikään hullu miesten tapattaja ollut. Harva suomalainen upseeri oli.

 

[Kapiainen]

Tuo on kyllä totta, että nimenomaan esikuntapuolella tarvittiin ammattimiehiä. Ilkeästi sanottuna pöljempikin käskee miehet kuolemaan poteroihinsa, mutta huolto- yms. organisaatioihin tarvitaan vähän fiksumpia tyyppejä. Saksalaiset olivat ensimmäisen maailmansodan aikaan sitä mieltä, että kyvykkäimmät upseerit komennettiin pääesikunnan rautatieosastolle - ja kärrättiin parin-kolmen kuukauden kuluttua mielisaraalaan. Totta kuitenkin myös tuo, että esikuntiin voi myös piilottaa "helppo irroittaa, vaikea sijoittaa" -tyyppejä. Esim. sotahistoriallisella osastolla on aika vaikeaa tehdä kovin fataaleja virheitä sen enempää sodan kuin rauhankaan aikana.

Vähän loiventaisin tuota kuitenkin korvaamalla sanat "fiksumpia" ja "ammattimiehiä" esimerkiksi termillä "esikuntatehtäviin soveltuva".
Tarkoitan siis sitä että se mikä on "fiksuutta" ja "kyvykkyyttä" esikuntatehtävässä, ei välttämättä ole sitä rintamakomentajana - ja päinvastoin. Eli tässäkin taas törmäämme siihen, että oikeat miehet oikeisiin tehtäviin on avainasia. Fiksuja, kyvykkäitä ammattimiehiä tarvitaan ehdottomasti sekä esikunnassa kuin rintamakomentajina..kyvykkyys vain on erilaista eri tehtävissä.

 

[kaislajääkäri]

Halstin muistelmista löytyy jonkun verran tarinaa tuosta Turtolan tapauksesta.

 

[EK]

Tuo on kyllä totta, että nimenomaan esikuntapuolella tarvittiin ammattimiehiä. Ilkeästi sanottuna pöljempikin käskee miehet kuolemaan poteroihinsa, mutta huolto- yms. organisaatioihin tarvitaan vähän fiksumpia tyyppejä. Saksalaiset olivat ensimmäisen maailmansodan aikaan sitä mieltä, että kyvykkäimmät upseerit komennettiin pääesikunnan rautatieosastolle - ja kärrättiin parin-kolmen kuukauden kuluttua mielisaraalaan. Totta kuitenkin myös tuo, että esikuntiin voi myös piilottaa "helppo irroittaa, vaikea sijoittaa" -tyyppejä. Esim. sotahistoriallisella osastolla on aika vaikeaa tehdä kovin fataaleja virheitä sen enempää sodan kuin rauhankaan aikana.

Vähän loiventaisin tuota kuitenkin korvaamalla sanat "fiksumpia" ja "ammattimiehiä" esimerkiksi termillä "esikuntatehtäviin soveltuva".
Tarkoitan siis sitä että se mikä on "fiksuutta" ja "kyvykkyyttä" esikuntatehtävässä, ei välttämättä ole sitä rintamakomentajana - ja päinvastoin. Eli tässäkin taas törmäämme siihen, että oikeat miehet oikeisiin tehtäviin on avainasia. Fiksuja, kyvykkäitä ammattimiehiä tarvitaan ehdottomasti sekä esikunnassa kuin rintamakomentajina..kyvykkyys vain on erilaista eri tehtävissä.

Täysin totta.

Tarkoitin kuitenkin sitä, että mieluummin otan vesipäisen idiootin pataljoonankomentajaksi kuin prikaatin- tai pääesikuntaan esim. logistiikkapuolelle. Tollon pataljoonankomentajan voi aina poistaa vaikka itse vahvuudesta, eikä se saa kuin yhden pataljoonan hommat sotkettua, mutta jos huolto kusee vähänkään isommalta porukalta, voi koko sota mennä Kaputt.

Ja edelleenkään tarkoitus ei ollut halventaa pataljoonankomentajia tai vähätellä heidän tehtäväänsä. Tarkoitin vain, että epäpätevä henkilö pienemmässä roolissa tekee pienemmän vahingon kuin epäpätevä henkilö isommassa roolissa.