Kirjat

hansai

Ylipäällikkö
Kekkonen sai tarpeekseen Suomen natseista – 1977 Supolle lähti tuima kirje: ”Mikä tämä tanssi Siitoimen ympärillä on?”
Pekka Siitoimen tempaukset natsiunivormussa herättivät myös presidentti Urho Kekkosen huolen.

Tuore kirja Politiikan juoksuhaudat tarkastelee suomalaista äärioikeistoa Suojelupoliisin silmin. Kuva vaihtelee autokoulujen kyttäämisestä huolettomuuteen.
Onko naisten autoilukiinnostus fasistien juoni? Tämä kysymys nousi 1940-luvulla Valtiollisen poliisin (Valpo) etsivän huulille, kun hän huomasi jyväskyläläisessä autokoulussa olevan runsaasti naisoppilaita.

Päättelyketju jää hieman hämäräksi, mutta etsivän mielestä asiaa oli syytä tutkia. Mikäli muissa kaupungeissa naisten autoilukiinnostus oli vastaava luokkaa, oli ”syytä olettaa, että kysymyksessä on organisoitu toiminta joltakin taholta, määrätyssä tarkoituksessa”.

Tämä kuvaa kommunistien hallussa olleen punaisen Valpon toimintaa 1945–1948, jolloin fasistista toimintaa nähtiin kaikkialla missä rasahti. Syytäkin toisaalta oli, sillä tuohon aikaan äärivasemmiston lehtien toimitukset olivat yhtenään kaikenlaisten tuhotöiden ja sabotaasin kohteina.

Esimerkki on poimittu yhteiskuntatieteiden tohtorin Tommi Kotosen tuoreesta kirjasta Politiikan juoksuhaudat, joka kertoo äärioikeistolaisista liikkeistä kylmän sodan aikana.

Hysteriasta huolettomuuteen

Äärimmäisen – suokaa anteeksi adjektiivi – mielenkiintoisen kirjasta tekee sen lähdeaineisto. Teos hyödyntää Suojelupoliisin kokoamia tietoja äärioikeistosta, ja näin ollen kirja kuvaa etenkin sitä, millä tavoin menneinä vuosikymmeninä poliisissa ja valtionjohdossa suhtauduttiin äärioikeiston uhkaan.

Se on ollut liikettä laidasta toiseen. Siinä missä intomielisenä natsijahtiin lähtenyt punainen Valpo kokosi tietoja tuhansittain, sen seuraaja Suojelupoliisi (Supo) suhtautui äärioikeistoon pitkään huolettomasti ja huolehtivastikin.

Supon pääkohteena olivat pitkään vallankumoukselliset kommunistit ja äärivasemmisto, ja äärioikeiston liikehdintä nähtiin harmittomana, jopa yhteiskuntajärjestystä tukevana toimintana.

Kotonen katsoo, että silloin kun äärioikeisto jätti avoimen neuvostovastaisuuden vähemmälle ja piti natsi- tai fasismisympatiat piilossa, se sai toimia melko rauhassa.

Pekka Siitoin marssi otsikoihin

Käänne tapahtui 1970-luvulla. Kirjan perusteella tähän vaikutti paitsi äärioikeiston aktivoituminen Ruotsissa, eritoten kaksi henkilöä: 1970-luvun alussa Suojelupoliisin päälliköksi nimitetty Arvo Pentti ja – ironista kyllä – ”valtakunnanjohtaja” Pekka Siitoin.

Myöhemmin KGB:n agentiksikin epäilty Arvo Pentti oli Mannerheim-ristin ritari ja keskustalaispoliitikko. Vasta hänen aikanaan Supo alkoi kerätä järjestelmällisesti henkilötietoja äärioikeiston toimijoista, ja 1970-luvun loppuun mennessä tietoja löytyi runsaasta sadasta henkilöstä.

Pentti linjasi, että Suojelupoliisin on ”valvottava kaikkea toimintaa, mikä kohdistuu laillista valtiovaltaa vastaan”.

Siitoin puolestaan oli pääorganisaattorina silloin, kun äärioikeisto kirjaimellisesti marssi otsikoihin 1970-luvun puolivälissä.

Hänen ryhmittymänsä järjesti äärioikeistolaisen vappumarssin Turun keskustan halki 1976, ja marssijoiden iskulauseet päätyivät iltapäivälehtien otsikoihin:

”Työttömät keskitysleirille”, ”Rotujen sekoittuminen erittäin paha asia”,”Lakko-oikeus on kiellettävä”.

”Höperehtiminen loppuu itsestään”

Nyt kun Siitoin on kutistunut lähinnä kulttimaiseksi Fingerpori-strippien vakiohahmoksi, voi olla vaikea muistaa miten näkyvä hahmo hän aikoinaan oli.

Sisäasiainministeri Eino Uusitalo sai siinä määrin Siitoimen toiminnan lopettamista vaativia kirjeitä, että hän päätti laatia Siitoimesta laajan selvityksen presidentti Urho Kekkoselle. Uusitalo pyysi Kekkosta harkitsemaan Siitoimen fasistisen toiminnan lakkauttamista, mutta uumoili sen vaativan lainmuutosta. Kekkonen vastasi:

”Voi olla, että muutaman mielipuolen vuoksi on vielä pakko ryhtyä toimenpiteisiin hänen järjestönsä lakkauttamiseksi. Mutta asiassa ei ole syytä hoppuilla. Voi olla, että Siitoisen [sic] höperehtiminen loppuu itsestään. Mutta voi olla, että se jatkuu, jolloin jo ulkomaiden vuoksi asiaan on puututtava. Mutta älä kiirehdi."

Huolena Suomi-kuva

Ääni Kekkosen kellossa muuttui pian sen jälkeen, kun Vaasan Skdl:n nuorisopiirin toimistoon lähetettiin kirjepommi syyskuussa 1977. Pommi ei räjähtänyt, sillä kirjeen avannut osasi olla varuillaan – samasta osoitteesta oli kuitenkin tullut aiemminkin kryptisillä iskulauseilla varustettua postia (”Juutalainen lentää – hah!”). Myöhemmin selvisi, että asialla oli Siitoimen luottomies.

Nyt Kekkonen vaati Suojelupoliisilta toimia.

”Mikä tämä tanssi Siitoimen ympärillä on??” tiukkasi Kekkonen kirjeessään Arvo Pentille.

Kekkonen oli erityisen huolissaan Suomi-kuvasta. Hän piti Siitointa yhä ”vaarattomana hulluna”, mutta Siitoimen esiintymiset ”hakaristimerkeissä” tuottivat päänvaivaa.

”Ulkolaiset sanovat meistä varmaan, että fascistipuolue on sallittu”, Kekkonen tuskaili.

Kun Siitoin oli passitettu linnaan ja hänen järjestönsä lakkautettu Pariisin rauhansopimuksen nojalla, Kekkonen rauhoittui. Hän katsoi ”fasistisen aineksen” julkisen toiminnan olevan jopa hyvästä.

”Jos tämäntapainen kiihkoon ja kaunaan perustuva liikehtiminen pakotetaan maan alle, niin se on tuollainen epämääräinen voima jonka vahvuudesta ja merkityksestä ei päästä helposti selville.”

Lähteet: Tommi Kotonen: Politiikan juoksuhaudat – Äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana (Atena 2018); Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005528696.html?ref=rss
 
http://www.armyupress.army.mil/Books/Browse-Books/

US Army Universityn laajempia ja suppeampia kirjoja USA:n itsenäisyyssodasta nykyaikaan. Laadukkaita ja laajoja opuksia. Oma suosikkini on "Russian Way of War" vuodelta 2016 jossa esitellään vihollisen maavoimien (+maahanlaskujoukojen ja merijalkaväen) rakenne, taktiikkaa ja toimintatapoja ryhmästä armeijatasolle ydinaseita unohtamatta. Jos et jaksa lukea läpi (416s), kahlaa ainakin läpi kuvat miten vihollinen toimii ryhmä-komppaniatasolla hyökkäyksessä ja puolustuksessa. Tukee hyvin A2 -materiaalia.

http://www.armyupress.army.mil/Port...17-07-The-Russian-Way-of-War-Grau-Bartles.pdf

 

tulikomento

Ylipäällikkö
Tuosta tulikin mieleeni, että olen joskus vuosia sitten lukaissut tämän Siitoimen "virallisen" elämäkerran. Jäi mieleen, että tämä oli osittain aivan hervotonta luettavaa. Koko toiminta oli lähinnä aikamiesten natsilarppausta Siitoimen Naantalin kotitalon alakerran "bunkkerissa", jossa keskityttiin äärioikeistolaisen vallankaappauksen suunnittelun sijaan lähinnä ankaraan ympärivuorokautiseen juopotteluun. Mitä nyt aina välillä käytiin ympäripäissään marssimassa natsivormut päällä Turun keskustassa.

nordling1.jpg
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Tykkään poislukien Normandia.
Normandiassa minua häiritsi eniten aika surkea suomentajan asiaosaaminen. Sotilasterminologia oli melkoisen viturallaan. Ardennit oli minusta tässä mielessä parempi kun siinä on eri kääntäjä.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Beevorin Stalingrad, Ardennit ja Berliini ovat asialukemista.
 

MeriTJ

Majuri
Lahjoittaja
En tiedä onko jo ollut täällä kun hetki jo julkaisusta mutta luettu: Valmiussotilas-Mikael Lindroos. https://www.adlibris.com/fi/kirja/valmiussotilas-9789525940220

Kirja on kuvaus vuoden ajan Nordic Battle Group:n elosta yhden miehen silmin, perustuu kirjailijan omaan päiväkirjaan. Teos on tietenkin tästä syystä vain kapea keila yhdestä kulmasta tuohon valmiusjoukkojen koulutukseen. Ehkä juuri tästä edellämainitusta syystä siihen on helppo myöskin samaistua sellaisen ihmisen joka on esimerkiksi varusmiespalveluksensa käynyt ajatuksella joskus, ainakin minun oli. Teksti on sujuvaa, slangi ymmärrettävää ja kirjassa hyvä sanasto Dragsvikinkin omien outouksien ymmärtämiseen. Teos antaa myös hyvää näkökulmaa sellaiselle joka vetää harjoituksia, johtaa niissä tai muuten touhuaa jotain niiden parissa. Ainakin itsellä tuli pari kertaa sellainen "okei, se voi tosiaan tuntua ryhmyristä/yksittäisestä sotilaasta se käsky tosiaan tuolta jos tuolta kantilta katsoo". Hyvä kirja, ei mikään bestseller mutta tässä jengissä tohdin antaa sille vahvan suosituksen koska lukijoilla omaa taustaa asiaan. Tykkäsin itse siis kovasti.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Todella värikästä kielenkäyttöä:

View attachment 18907

Tämä on se Tuntematon sotilas kirjan esikuva.

Suosittelen.
Oliko ensimmäinen kerta kun luit Sotaromaanin ? Itse taisin sen lukea tuoreeltaan silloin kun se vuosituhannen vaihteessa ilmestyi. Minusta ehkä lähinnä ihan mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta ei siinä oikeastaan ollut mitään sellaista mikä tekisi siitä Tuntematonta paremman. Joitain juttuja toki oli minusta ihan turhaan jätetty pois Tuntemattomasta Sotilaasta. Toisaalta turhia kohtia oli lopullisesta versiosta karsittu pois ihan perustellusti.
 

Leaderdog

Kenraali
Lahjoittaja
Oli, ja uuden tuntemattoman elokuvan innoittamana otin tuon "työnalle", ja hyvältä vaikuttaa.....ehkä tuo kielenkäyttö on tämän kirjan helmi. Joo, mutta arvostan kirjoittajan alkuperäistä versiota paremmin kuin kustantajan " bisnestämää" versiota, ehkä kirjoittajan näkökulmaa mukaillen....
 

tulikomento

Ylipäällikkö
V.Linnan täälä Pohjantähden alla, avaa hyvin sen aikaista "elämää" ja toimeentulon arkea.
Lukioiässä luin Pohjantähden kun sain sen vanhemmiltani joululahjaksi. Sen verran massiivinen tiiliskivi, että olen tasan kerran lukenut kannesta kanteen. Mutta tykkäsin kyllä. Väinö Linna osasi dramatisoida Suomen historiaa, niin että se tuntuu elävälle lukijan kannalta. Ja kirja oli hyvää pohjustusta Tuntemattomalle Sotilaalle ja Vilho Koskelan henkilöhahmolle.
 
Top