Kirjat

Patu kirjoitti:
Luin noin 30v sitten kirjaston lasten/nuorten osastolta lainatun suomenkielisen kirjan, jossa seikkailivat muistikuvani mukaan norjalaiset lentäjät F-100 Super Sabre -koneillaan. Tosin ilmeisesti Norjalla ei ole noita koneita ollut, joten muistikuvani voi olla vääräkin...

Käsittääkseni kirja oli fiktiota. Olisi mukava lukea tuo nyt uudelleen, kun en muista tarinasta mitään. En muista kirjan nimeä enkä ole onnistunut sitä löytämään googlellakaan. Ideoita? Aikamoista hakuammuntaa. :uzi:
Klikkaa laajentaaksesi...

Oli Norjalla Sabreja. Nuortenkirjoista tulee aiheesta itselle mieleen joku Leif Hamren teos.
 
Museo kirjoitti:
Oli Norjalla Sabreja. Nuortenkirjoista tulee aiheesta itselle mieleen joku Leif Hamren teos.
Klikkaa laajentaaksesi...
StmSvejk kirjoitti:
F-84 Thunderjet oli kone, kirjailija oli tosiaan Leif Hamre
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiitoksia, en olisi uskonut että noin äkkiä tulee vastauksia! Eiköhän se tämän kaverin kirja ole, nuo kansikuvatkin ovat oikean tyylisiä. Wikipedian juonikuvaukset eivät kuulosta tutuilta, mutta onhan tässä aikaa kulunutkin kirjan lukemisesta. Kansikuvan perusteella kyseessä oli joko Valmis lentoon tai todennäköisemmin Hyppää, Petter, koska muistan kansikuvassa olleen lentokone. Täytyypä tutustua näihin tarkemmin. :salut:
 
Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva.

Moitin:
- epäuskottavaa tarinaa
- jollain tavalla töksähtävää loppua
- poikakirjamaista hieman pakotetun oloista kerrontaa
- hieman pakoteun oloiselta vaikuttavaa poliittista korrektiutta

Kiitän:
- MP osaa kirjoittaa myös fiktiota
- henkilöhahmojen taustoitusta vrt. historiaan
- kiinnostavien historiallisten näkökulmien ottamista mukaan kerrontaan
- mustaa huumoria

Oma arvosteluni on kai aika reilu kaikin tavoin? Haluanko lukea Porvalin aloittaman Karjala Noir - sarjan seuraavan osan? Vastaus on, että haluan. Sillä varauksella, että jos ei moittimani asiat kohennu jatkossa, voi sarjan lukemisen kiinnostavuus hiipua.

Hieno alku MP:ltä joka tapauksessa.
 
Luin Päivi Tapolan ja Mikko Karjalaisen Mannerheimin haastaja. Kenraali Harald Öhquist. Teoksen nimi on hiukan loistelias, sillä Öhquist ei mitenkään kykene haastamaan mutta on usein marsalkan kanssa eri mieltä ja lisäksi tekee paljon virheitä. Kirjan antia ovat Öhquistin kirjeet.

Kenraali Kustaa Tapola on toisen kirjoittajan isoisä. Öhquist on asunut samassa rapussa Kihonlinnassa kuin Tapolat. Hänellä on ollut käytössä kirjeenvaihtoa. Se on teoksen suuri anti.

Kirjan luettuani minulle tulee sellainen kuva, että Mannerheim arvosti Öhquistia mutta mieluimmin jossain muussa tehtävässä kuin rintamakomentajana. Öhquist taas itse halusi olla rintamakomentaja.

Ennen venäläisten hyökkäystä Mannerheim piti Öhquistin ryhmitystä passiivisena. Hänen mielestään suojajoukkoja olisi pitänyt vahvistaa pääasemaan saapuneesta reserviläisten kenttäarmeijasta. Ei siksi että olisi antauduttu ratkaisutaisteluihin vaan siksi, että olisi annettu tehokkaammin tappioita viholliselle jo etuasemissa ja operatiivisen viivytyksen vyöhykkeellä.

Öhquist ei nähnyt kenttäarmeijassa potentiaalia. Lokakuussa, kun 5. Divisioonan joukot saaapuivat Kannakselle, Öhquist soitti Östermanille ja vaati, että "siviilipalttoissa" olevaa divisioonaa lähetettäväksi takaisin perustamispaikoilleen varustettavaksi. Mannerheim taas halusi antaa iskuja jo paljon pääaseman edessä.

Toisaalta Österman rajoitti Öhquistin mahdollisuuksia hyökkäystoimintaan määrätessään 1. ja 2. prikaatit reserviksi. Muillakin keinoin Öhquistin operatiivista vapautta rajoitettiin huomattavasti. Österman myös sivuutti Öhquistin ehdotuksen pääaseman edessä tehtävästä välittömästä sivustahyökkäyksestä. "Liian riskialtista".

Kuitenkin jo toisena sotapäivänä Mannerheim soitti Östermanille ja käski pistää puita uuniin. Oltiin liian passiivisia. Österman käski Öhquistia tekemään vastahyökkäyksen Vammelsuuhun. Nyt taas Öhquist kieltäytyi ja pyysi esimiestään kertomaan Mannerheimille, että mahdotonta. Österman ei kertonut, mutta ei hyökkäystä toteutettukaan.

Kirjaa lukiessa alkaa ymmärtää, miksi kolmesta "Ö":stä Mannerheim taisi eniten arvostaa Oeschia, joka sitten painopistesuunnissa sai jotain sentään aikaan. Ainoa syy, miksi kummatkin Ö.t eivät lähteneet välittömästi paikoiltaan oli ajankohta ja siitä seuraava psykologinen vaikutus. Mannerheim erotti jo IV AK:n komentajan 4.12. Kolme kenraalia samanaikaisesti olisi ollut liikaa.

Öhquist ei erottanut ketään. Öhquistin joukoissa yksi pataljoonankomentaja, yksi prikaatinkomentaja ja yksi divisioonankomentaja romahtivat talvisodan ensimmäisenä päivänä mutta saivat jatkaa keskustelujen jälkeen. Öhquist "tuki alaisiaan"...

Sitten yllättäen nämä kaksi Ö:tä alkoivat suunnitella hyökkäystä, suurta hyökkäystä, johon taas Päämaja suhtautui kielteisesti... Näin päästään Hölmöntölmäykseen.

En viitsi koko historiaa toistaa. Teos on kirjoitettu ikään kuin Öhquistin näkökulma huomioiden mutta koska kirjoittajat eivät vedätä vaan kertovat näkemykset ja vastanäkemykset, lukijan oma taito riittää ymmärtämään, että Mannerheim oli oikeassa. Öhquistin hyöty maanpuolustukselle oli kaikkein parhaimmillaan koulutus- tarkastus- ja tukitehtävissä.

Kirja ei tätä tietenkään esitä.
 
Olen lukenut saman kirjan ja olen samaa mieltä. Minusta Öhquistin operatiivinen ajattelu oli heikkoa. "Kesämanööverijohtaja".
 
Ottoville kirjoitti:
Tarkka-ammunta harrasteena - Kirja on harvinaisen hyvä, selkeä ja laaja tietopaketti aiheesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiitos vinkistä. Tilasin ja posti toi eilen. Selasin kuvat läpi ja lukeminen alkaa joskus myöhemmin.
Mielestäni aloittamista pohtivalle hyvin sopiva aiheen yleiskuvaus ja eri osa-alueet katettu. Perehtyneempi omaa jokaisella yksittäisellä alueella toki syvempää kokemusta mutta sehän on selvää koska aika on tehnyt tehtävänsä.
Mutta joo, kirja on hyvä yleiskuvaus niille joille pelkkä elokuvan "American sniper" katsominen ehkä jätti mielenkiinnon kytemään ja kysymyksiä avoimeksi.

.
 
tulikomento kirjoitti:
Tämä vasta ilmestynyt astronauttielämäkerta vaikuttaa mielenkiintoiselta. On Amazonissa saanut todella hyvät arvostelut. Scott Kelly on entinen laivaston hävittäjälentäjä ja neljän avaruuslennon veteraani (2 sukkulalentoa ja 2 lentoa kansainväliselle avaruusasemalle Sojuz-kapselilla). Kelly vietti avaruusasemalla vajaan vuoden maaliskuusta 2015 maaliskuuhun 2016. Tämä kirja kertoo miehen urasta ja kokemuksista. Tämä taitaa mennä minulla hankittavien listalle.

Katso liite: 17522
Klikkaa laajentaaksesi...

Luin tämän loppuun viime yönä. Yllättävänkin mielenkiintoinen lukukokemus. Scott Kelly kirjoittaa omista kokemuksistaan hävittäjälentäjänä sekä astronauttina. Pääpaino on tämän 2015-2016 suorittaman vuoden mittaisen avaruuslennon kuvauksessa. Mutta mielenkiintoista asiaa on myös avaruussukkulalennoista, kosmonauttikoulutuksesta Venäjällä, sekä mm. F-14 Tomcatilla lentämisestä.

Erityisen hyvin tämä kuvaa elämää kansainvälisellä avaruusasemalla. ISS:llä työskennellään ehkä vaativimmassa työympäristössä, jonka ihminen on koskaan kehittänyt. Virheisiin ei hirveästi ole varaa ja pienikin moka saattaa olla hengenvaarallinen. Scott Kelly kertoilee hyvin tunnelmiaan siitä mitenkä eri kulttuureista tulevat avaruuslentäjät joutuvat opettelemaan yhteistyötä. Helppoa ei aina ole, sillä varsinkin amerikkalaisten ja eurooppalaisten tavat ja tottumukset eroavat aika lailla venäläisten omaksumista.

Hyvä ja lukemisen arvoinen kirja kaikille miehitetyistä avaruuslennoista kiinnostuneille. Suosittelen.
 
tulikomento kirjoitti:
Ei yhtään paskempi diili ! :solthum::uzi:Vähäksi aikaa sulla tuossa lukemista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onhan tuossa. Kuvitus oli just niin hyvä kuin muistin. Ja muutenkin tuntuu kuin olis taas 10-vuotias kun noita ensimmäisen kerran luki :)
Löyty kyllä taas divaritarkistelussa niin monta hyvää ostettavaa, että voi taas emäntä kiittää kirjojen paljoudesta :D
 
On vaan hieman "outdated" mutta hieno ostos! :)
 
Viimeksi muokattu:
Sardaukar kirjoitti:
On vaan himan "outdated" mutta hieno ostos! :)
Klikkaa laajentaaksesi...

No juu, onhan joistakin seikoista uudemmat tulkinnat, mutta lopen aika paikkansa pitävä. Ja historiahan on siitä mukava asia, että jokainen historioitsija tulkitsee tapahtumia omilla painotuksillaan.
 
Woodsman kirjoitti:
No juu, onhan joistakin seikoista uudemmat tulkinnat, mutta lopen aika paikkansa pitävä. Ja historiahan on siitä mukava asia, että jokainen historioitsija tulkitsee tapahtumia omilla painotuksillaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Oon kaikki nuo lukenut moneen kertaan :) Oli junnuna hyvää treeniä raahata noita kirjastosta. :D
 
Woodsman kirjoitti:
Onhan tuossa. Kuvitus oli just niin hyvä kuin muistin. Ja muutenkin tuntuu kuin olis taas 10-vuotias kun noita ensimmäisen kerran luki :)
Löyty kyllä taas divaritarkistelussa niin monta hyvää ostettavaa, että voi taas emäntä kiittää kirjojen paljoudesta :D
Klikkaa laajentaaksesi...
12-vuotias poikani on lukenut pitkin viime vuotta tuota sarjaa ;).
Oli kirjoittanut koulussa johonkin aineeseen että haluaa joko poliisiksi tai sotilaaksi.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top