Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Lukaisin Antti tuurin uusimman Tammikuu 1918. Se on dokumentteihin pohjaava romaani, kun Ylistaron suojeluskunta saa käskyn riisua kuusisataa venäläistä aseista. Mannerheimista kuullaan, mutta häntä ei Pohjanmaalla tunneta. Mietitään, että pitää Laurilalta lähteä kysymään, ryssänkenraalitko nyt vievät kaikki johtopaikat jääkäreiden edestä ja voiko heihin edes luottaa.

Etelässä jo tapellaan ja suojeluskunnat ovat Viipurissa yrittäneet vallata rautatieaseman, mutta venäläiset ovat jakaneet punakaartille kivääreitä ja kuularuiskuja. Suojeluskunnat lyödään kaupungista ja osa jää asemalle mottiin kuolemaan. Pohjanmaalla ihmetellään, kuka Viipurissa käski pienellä porukalla asemaa valtaamaan.

Pohjalaiset alkavat varastaa aseita. Matti Laurila tulee Ylistaroon Lapuan Sähkön autolla. Hänellä on Mannerheimin terveiset...

Pieni kirjanen, pelkkä välityö eikä sen lukemiseen todellakaan kauaa mennyt.
 
Tässä tuli lukaistua vielä yksi Haynes-käsikirja. Täytyy sanoa, että tämä on loistava tietopaketti F-86 Sabresta. Annan tälle pisteet 6/5.

Haynes-H5834-cover_1.webp

Kirjoittaja Mark Linney on entinen RAF:n hävittäjälentäjä (lentänyt mm. Tornadolla, Harrierilla ja Hawkilla) ja nykyinen liikennelentäjä. Lisäksi tämä harrastaa vanhoilla sotilassuihkukoneilla lentämistä ja kokemusta löytyy seuraavista tyypeistä: T-33, L-39, MiG-15 ja F-86. Joten mies varmasti tietää mistä puhuu.

Rakenne on tuttua ja turvallista. Koneen kehitys- ja sotakäyttöhistorian esittely. Lisänä rakenne ja tekniikka, lentäjän näkökulma ja mekaanikon näkemykset. Erityisen hyvä oli Sabren historian esittely Korean sodassa. Linney kirjoittaa lisäksi omista kokemuksistaan esityslentäjänä. Tämä vertailee erittäin mielenkiintoisella tavalla F-86:n ja MiG-15:n ominaisuuksia. Todella mainiosti kirjoitettu ja erittäin tietopainotteista asiaa.
Loistavana lisänä on vielä oma erillinen lukunsa maailman ainoan lentävän siviili-F-86A:n restauroimisesta ja operoimisesta. Antaa helkkarin hyvin perspektiiviä siihen millaista on työskennellä lentävien warbirdien parissa.

En keksi tästä kirjasta mitään pahaa sanottavaa. Suosittelen kaikille ilmailuharrastajille, jotka ovat kiinnostuneet varhaisista suihkuhävittäjistä ja Korean sodan ilmataisteluista.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä tuli lukaistua vielä yksi Haynes-käsikirja. Täytyy sanoa, että tämä on loistava tietopaketti F-86 Sabresta. Annan tälle pisteet 6/5.

Katso liite: 18047

Kirjoittaja Mark Linney on entinen RAF:n hävittäjälentäjä (lentänyt mm. Tornadolla, Harrierilla ja Hawkilla) ja nykyinen liikennelentäjä. Lisäksi tämä harrastaa vanhoilla sotilassuihkukoneilla lentämistä ja kokemusta löytyy seuraavista tyypeistä: T-33, L-39, MiG-15 ja F-86. Joten mies varmasti tietää mistä puhuu.

Rakenne on tuttua ja turvallista. Koneen kehitys- ja sotakäyttöhistorian esittely. Lisänä rakenne ja tekniikka, lentäjän näkökulma ja mekaanikon näkemykset. Erityisen hyvä oli Sabren historian esittely Korean sodassa. Linney kirjoittaa lisäksi omista kokemuksistaan esityslentäjänä. Tämä vertailee erittäin mielenkiintoisella tavalla F-86:n ja MiG-15:n ominaisuuksia. Todella mainiosti kirjoitettu ja erittäin tietopainotteista asiaa.
Loistavana lisänä on vielä oma erillinen lukunsa maailman ainoan lentävän siviili-F-86A:n restauroimisesta ja operoimisesta. Antaa helkkarin hyvin perspektiiviä siihen millaista on työskennellä lentävien warbirdien parissa.

En keksi tästä kirjasta mitään pahaa sanottavaa. Suosittelen kaikille ilmailuharrastajille, jotka ovat kiinnostuneet varhaisista suihkuhävittäjistä ja Korean sodan ilmataisteluista.

Mitäs kirjoja suosittelet Vietnamin suhteen? Itsellä on Ukkosen ääntä ja pari muuta. Taitaa kuitenkin olla syytä katsella englanninkielistä?
 
Mitäs kirjoja suosittelet Vietnamin suhteen? Itsellä on Ukkosen ääntä ja pari muuta. Taitaa kuitenkin olla syytä katsella englanninkielistä?

Tarkotatko nyt siis tuollaisia Haynesin tapaisia tekniikkamanuaaleja, Vietnamin ilmasotaa yleensä, vaiko lentäjien omia kokemuksia ?

Tässä nyt jonkinlaista listaa.

- Ed Rasimus: Ukkosen jyrinää, Palace Cobra, Fighter Pilot: The Memoirs of Legendary Ace Robin Olds
- Randy Zahn: Cobra-pilotti
- Marshall Michell: Clashes: Air Combat over North Vietnam 1965-1972
- Dan Hampton: Hunter Killers
- Zalin Grant: Over the Beach
- Jack Broughton: Thud Ridge, Going Downtown
- Ed Cobleigh: War for the Hell of it
- Mike McCarthy: Phantom Reflections
- Robert K. Wilcox: Scream of Eagles
- John B. Nichols: On Yankee Station
- Ken Bell: 100 Missions North
- Jeffrey Ethell: One Day in a Long War
- Randy Cunningham: Fox Two
- Jerry Cook: Once a Fighter Pilot
- Rick Newman: Bury Us Upside Down
- G. I. Basel: Pak Six
- John Darrell Sherwood: Fast Movers
- Philip Handley: Nickel on the Grass
- Roger Boniface: MiGs over North Vietnam

Lisäksi suosittelen kaikkia Osprey-sarjan Vietnamin ilmasotaa käsitteleviä teoksia.
 
Tarkotatko nyt siis tuollaisia Haynesin tapaisia tekniikkamanuaaleja, Vietnamin ilmasotaa yleensä, vaiko lentäjien omia kokemuksia ?

Tässä nyt jonkinlaista listaa.

- Ed Rasimus: Ukkosen jyrinää, Palace Cobra, Fighter Pilot: The Memoirs of Legendary Ace Robin Olds
- Randy Zahn: Cobra-pilotti
- Marshall Michell: Clashes: Air Combat over North Vietnam 1965-1972
- Dan Hampton: Hunter Killers
- Zalin Grant: Over the Beach
- Jack Broughton: Thud Ridge, Going Downtown
- Ed Cobleigh: War for the Hell of it
- Mike McCarthy: Phantom Reflections
- Robert K. Wilcox: Scream of Eagles
- John B. Nichols: On Yankee Station
- Ken Bell: 100 Missions North
- Jeffrey Ethell: One Day in a Long War
- Randy Cunningham: Fox Two
- Jerry Cook: Once a Fighter Pilot
- Rick Newman: Bury Us Upside Down
- G. I. Basel: Pak Six
- John Darrell Sherwood: Fast Movers
- Philip Handley: Nickel on the Grass
- Roger Boniface: MiGs over North Vietnam

Lisäksi suosittelen kaikkia Osprey-sarjan Vietnamin ilmasotaa käsitteleviä teoksia.
Tuossa tulikin hyvä lista, muutama tuttu joukossa. Ilmasota ja lentäjien kokemukset enimmäkseen kiinnostavat. Tekniikan puolelle pitäis tankata lisää teknistä ilmailuenglantia.
Kiitoksia!
 
Kotimaista Ilmasotaan liittyvää kirjallisuutta löytyy Joppe Karhuselta runsaasti, itselleni tuli tänään ko. kirjoittajan Ilma-aseen iskumiehiä.
 
Viimeksi muokattu:
Kotimaista Ilmasotaan liittyvää kirjallisuutta löytyy Joppe Karhuselta runsaasti, itselleni tuli tänään ko. kirjoittajan Ilma-aseen iskumiehiä.

Karhusen ansioksi lukisin sen, että tämä usein kirjoissaan jaksoi nostaa esille mekaanikot, jotka mahdollistivat lentotoiminnan. Mies teki kyllä kovan työn kerätessään talteen ilmavoimien lentävän henkilökunnan sotamuisteluksia. Tämän kirjoitustyyli on kyllä sitten todella itseään toistavaa ja samat asiat ja tapahtumat tuodaan esille monta kertaa eri teoksissa. Lisäksi itse ilmaisutyyli on myös hyvin paatoksellista. Olen kuullut lentäjäveteraaneilta itseltään, että Karhunen kyllä haastatteli heitä, mutta lisäili sitten kirjoihin omia "faktojaankin." Eli sellaisia tietoja, joita ei varmennettu muista lähteistä. Karhunen piti itseään ilmasotahistorian ehdottomana auktoriteettina ja kirjoitti asiat usein sellaisina kuin hän ne itse mielestään oikeina näki.

Mutta ansioksi sanoisin myös sen, että Karhunen kirjoitteli myös aiheista, jotka olivat heikommin tunnettuja. Ehkä oma suosikkini on tämä koelentäjistä kertova kirja. Jyrki Laukkanenkin pitää tietääkseni tätä teosta tietoarvoltaan hyvänä.

2.webp
 
Onko kukaan lukenut Stubbin muisteloita?

Janitskinin tehdas on tehnyt omaa ”referointiaan” ja narratiiviin soveltuvaa tulkintaa Stubbin CIA-kytköksistä... ??

Stubb paljastaa CIA-kontaktinsa – CIA-agentti Plame kuului lähiverkostoon

Tuoreessa muistelmakirjassaan Stubb antaa paljon uutta tietoa CIA-verkostostaan. Stubbia on jo aikaisemmin epäilty läheisistä suhteista Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:han. Nyt asialle saadaan konkreettista näyttöä henkilöitä myöten.

Valerie Plame

Kirjassaan Alexander Stubb kertoo opiskelleensa Yhdysvalloissa Furman Universityssä 1989-1993 ja seuraavana vuonna College of Europessa Bruggessa.

CIA liittyy molempiin Stubbin opintoihin.

College of Europessa vuonna 1994 Stubb kertoo tutustuneensa läheisesti kiinnostavaan yhdysvaltalaiseen naishenkilöön nimeltä Valerie Plame.

“Kaverustuin lukuryhmissä Valerien kanssa, otimme monia samoja kursseja. Valerie taisi pitää siitä, että olin opiskellut Yhdysvalloissa“, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 60).

Ystävyysuhde Stubbin ja Plamen välillä oli ilmeisen läheinen. Stubbille Valerie Plame kertoi olevansa “amerikkalainen diplomaatti“.

Stubbin mukaan yhteydenpito Valerie Plamen kanssa jatkui vuosia tiiviinä.

“Pidimme Valerien kanssa opintojen jälkeen yhteyttä. Vuosittain tuli kirjeitä ja kortteja“, Stubb kirjoittaa. “Kun Emilie syntyi, Valerie lähetti kauniin keraamisen valokuvakehyksen, jossa komeili vastasyntyneen nimi ja syntymäpäivä“, Stubb kirjoittaa suhteestaan Valerie Plameen.

Valerie Plamen rooli CIA:n vakoojana paljastui heinäkuussa 2003 niin sanotun Plamegaten yhteydessä. Valerie Plame työskenteli CIA:n lähettämänä erittäin salaisena asiamiehenä Brysselissä opiskellessaan Stubbin kanssa College of Europessa. Plamen tehtävä oli värvätä tiedottajia ja kerätä tiedustelutietoa. Plame toimi tätä tarkoitusta varten erilaisissa peitetehtävissä.

Stubb ei salaile läheistä suhdettaan CIA-asiamies Valerie Plameen, vaan peräti kehuu CIA:n toimintaa.

“CIA:n kunniaksi voi sanoa, että sillä on hyviä agentteja: heti iski hampaansa kaveriin, josta tulisi myöhemmin Suomen pääministeri“, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 60).

Mitä Stubb tarkoittaa “hampaiden iskemisellä“, jää arvailun varaan. Mitä ilmeisimmin Plamella oli Stubbista jonkinlainen ote.

Elämäkertatietojen mukaan Valerie Plame hoiti vakoojaverkostoaan aina paljastamiseensa saakka vuonna 2003.

Alexander Stubb työskenteli opintojensa jälkeen 1995-1997 tutkijana Suomen ulkoministeriössä ja 1997-1999 Suomen akatemiassa. 1999-2001 Stubb työskenteli erikoistutkijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä. Stubbista tuli tuona aikana tärkeä EU-integraation ideologi ja asiantuntija. Pian Stubb pääsi työskentelemään EU:n ytimeen, missä hänellä oli pääsy kaikkeen olennaiseen tietoon. Vuosina 2001-2003 Stubb toimi Euroopan komission puheenjohtajan Romano Prodin avustajana ja 2003-2004 Suomen EU-edustustossa vastaamassa suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin.
...
Bill Lavery

Stubb opiskeli Yhdysvalloissa Furman Universityssä 1989-1993. CIA liittyy tähänkin projektiin läheisesti. Stubbin veli oli ollut Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana Furmanin professorin Bill Laveryn perheessä.

Avoimien lähteiden mukaan myös Lavery on CIA:n entinen työntekijä. Hän on erikoistunut Venäjään. On selvää, että Lavery kiinnostui Stubbin veljeksistä.

Muistelmissaan Stubb selostaa päätymistään Furman Universityyn seuraavasti:

“Päädyin Furmaniin siksi, että veljeni oli ollut vaihto-oppilaana perheessä, jonka isä Bill Lavery toimi Furmanissa Venäjän historian professorina. Olin käynyt moikkaamassa Nixua ja tutustunut samalla kouluun“, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 39).

On kiinnostavaa, että Stubbin huonetoveriksi Furman Universityn asuntolassa ilmaantui CIA-työntekijä Bill Laveryn poika Nick Lavery.
...
Myöhemmin ministerinä Stubb raportoi suoraan Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricelle, jonka kanssa hän puhui puhelimessa “yhtä usein kuin juuri styylamisen aloittanut teinipari“, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 139). Suhde Riceen oli siis myös hyvin läheinen ja luottamuksellinen.

George H.W. Bush nimitti Condoleezza Ricen Yhdysvaltain kansalliseksi turvallisuusneuvonantajaksi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioissa, George W. Bush nimitti kansalliseksi turvallisuusneuvonantajaksi, jonka rooli oli suuri Irakin sodassa, ja myöhemmin Bush nimitti ulkoministeriksi Colin Powelin eron jälkeen marraskuussa 2004.

Stubbin urheiluharrastus näyttää olleen jonkinlainen peite Amerikka-yhteyksien tehokkaalle hoitamiselle.

“Kun lauantaina juoksin Helsinki City Marathonia, Condi ennätti soittaa sen aikana kolme kertaa“, Stubb kirjoittaa.

Valvoessaan Gruusian tilannetta 2008, Stubb kertoo raportoineensa Yhdysvaltain ulkoministerille siinä kuin Suomenkin johdolle.

“Matkalla soittelin Suomeen presidentille ja pääministerille, ja Yhdysvaltoihin Condoleezza Ricelle. Pidin kaikki ajan tasalla tapahtumista.”

Venäjästä Stubb puhuu muistelmissaan yksinomaan halventavasti. Stubbin päätavoite eli Suomen Nato-jäsenyys ei kuitenkaan onnistunut. Nykyisin Stubb on suojatyöpaikassa Euroopan investointipankin varapääjohtajana.
 
tarkkaammuntaharrasteenakanskv-414x600.jpg


Kirja sisältää runsaasti kuvia joten se on lähellä kuvakirjaa.
Lisäksi kirja on hyvin ”amerikkalaisen tietokirjan” näköinen,.

Mutta tämän ei pidä antaa hämätä.
Sillä ”vähäinen teksti” on harvinaisen hyvin jäsennelty ja sujuvasti kirjoitettu.
Teksti kuvaa hyvin harrastuksen siitä kinostuneelle lukijalle.
Asiat sanotaan selkeästi/ymmärtävästi vaikka niihin ei paneudutakaan kovin syvällisesti, jokaisetta osa- aluetta olisi aihetta omaan kirjaan.
Mutta niistä kirjoitetut rivit ovat täyttä asiaa.

Jos tarkka-ammunta, metsästys tai yleensä ammuta kiinnostavat niin teos kannattaa lukea.
Sillä kirjan neuvoilla pääsee pitkälle.



Kirja on harvinaisen hyvä,selkeä ja laaja tietopaketti aiheesta.:solthum::solthum::solthum:


METSÄLEHTI
Käytännön opas ammunnan äärimmäisyyslajiin
Tarkkojen laukausten taito yhdessä kirjassa – kuinka osutaan kilometrin päähän? Sotilaallisesta tarkka-ammunnasta on muokattu jännittävä kilpalaji, jossa ampuja pääsee kokeilemaan osaamisensa rajoja. Myös monissa metsästystilanteissa on pystyttävä ampumaan kauas ja tarkasti. Kiväärit, tähtäimet ja patruunat ovat modernia huipputekniikkaa.

Kymmenistä metsästys- ja eräalan kirjoista tunnettu Juha Jormanainen vie lukijat tarkka-ammunnan jännittävään maailmaan. Hän kertoo alan sotilashistoriasta, nykyajan tarkka-ampujien toimintatavoista sekä uusimmista ase-, patruuna- ja tähtäintekniikoista, joilla voidaan saavuttaa tarkkoja laukauksia yli kahden kilometrin etäisyydelle. Kirja kertoo myös harjoitteista, joilla tällaisiin laukauksiin valmistaudutaan.

Taitojaan naamioitumisessa, tähystämisessä, huomaamattomassa liikkumisessa ja lopulta huipputarkoissa laukauksissa voi testata alan kilpailuissa ja reserviläistoiminnan parissa. Metsästäjäkin kohtaa paljon tilanteita, joissa tarkkaan laukaukseen on pystyttävä kaukaa.


Posti toi juuri tämän teoksen, suosittelen lämpimästi kaikille väähääkin ammunnasta kiinnostuneille. Selkeää luettavaa, hyvä kaikin puolin.
 
Onko kukaan lukenut Stubbin muisteloita?

Janitskinin tehdas on tehnyt omaa ”referointiaan” ja narratiiviin soveltuvaa tulkintaa Stubbin CIA-kytköksistä... ??

Stubb paljastaa CIA-kontaktinsa – CIA-agentti Plame kuului lähiverkostoon

Tuoreessa muistelmakirjassaan Stubb antaa paljon uutta tietoa CIA-verkostostaan. Stubbia on jo aikaisemmin epäilty läheisistä suhteista Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:han. Nyt asialle saadaan konkreettista näyttöä henkilöitä myöten.

Valerie Plame

Kirjassaan Alexander Stubb kertoo opiskelleensa Yhdysvalloissa Furman Universityssä 1989-1993 ja seuraavana vuonna College of Europessa Bruggessa.

CIA liittyy molempiin Stubbin opintoihin.

College of Europessa vuonna 1994 Stubb kertoo tutustuneensa läheisesti kiinnostavaan yhdysvaltalaiseen naishenkilöön nimeltä Valerie Plame.

“Kaverustuin lukuryhmissä Valerien kanssa, otimme monia samoja kursseja. Valerie taisi pitää siitä, että olin opiskellut Yhdysvalloissa“, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 60).

Ystävyysuhde Stubbin ja Plamen välillä oli ilmeisen läheinen. Stubbille Valerie Plame kertoi olevansa “amerikkalainen diplomaatti“.

Stubbin mukaan yhteydenpito Valerie Plamen kanssa jatkui vuosia tiiviinä.

“Pidimme Valerien kanssa opintojen jälkeen yhteyttä. Vuosittain tuli kirjeitä ja kortteja“, Stubb kirjoittaa. “Kun Emilie syntyi, Valerie lähetti kauniin keraamisen valokuvakehyksen, jossa komeili vastasyntyneen nimi ja syntymäpäivä“, Stubb kirjoittaa suhteestaan Valerie Plameen.

Valerie Plamen rooli CIA:n vakoojana paljastui heinäkuussa 2003 niin sanotun Plamegaten yhteydessä. Valerie Plame työskenteli CIA:n lähettämänä erittäin salaisena asiamiehenä Brysselissä opiskellessaan Stubbin kanssa College of Europessa. Plamen tehtävä oli värvätä tiedottajia ja kerätä tiedustelutietoa. Plame toimi tätä tarkoitusta varten erilaisissa peitetehtävissä.

Stubb ei salaile läheistä suhdettaan CIA-asiamies Valerie Plameen, vaan peräti kehuu CIA:n toimintaa.

“CIA:n kunniaksi voi sanoa, että sillä on hyviä agentteja: heti iski hampaansa kaveriin, josta tulisi myöhemmin Suomen pääministeri“, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 60).

Mitä Stubb tarkoittaa “hampaiden iskemisellä“, jää arvailun varaan. Mitä ilmeisimmin Plamella oli Stubbista jonkinlainen ote.

Elämäkertatietojen mukaan Valerie Plame hoiti vakoojaverkostoaan aina paljastamiseensa saakka vuonna 2003.

Alexander Stubb työskenteli opintojensa jälkeen 1995-1997 tutkijana Suomen ulkoministeriössä ja 1997-1999 Suomen akatemiassa. 1999-2001 Stubb työskenteli erikoistutkijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä. Stubbista tuli tuona aikana tärkeä EU-integraation ideologi ja asiantuntija. Pian Stubb pääsi työskentelemään EU:n ytimeen, missä hänellä oli pääsy kaikkeen olennaiseen tietoon. Vuosina 2001-2003 Stubb toimi Euroopan komission puheenjohtajan Romano Prodin avustajana ja 2003-2004 Suomen EU-edustustossa vastaamassa suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin.
...
Bill Lavery

Stubb opiskeli Yhdysvalloissa Furman Universityssä 1989-1993. CIA liittyy tähänkin projektiin läheisesti. Stubbin veli oli ollut Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana Furmanin professorin Bill Laveryn perheessä.

Avoimien lähteiden mukaan myös Lavery on CIA:n entinen työntekijä. Hän on erikoistunut Venäjään. On selvää, että Lavery kiinnostui Stubbin veljeksistä.

Muistelmissaan Stubb selostaa päätymistään Furman Universityyn seuraavasti:

“Päädyin Furmaniin siksi, että veljeni oli ollut vaihto-oppilaana perheessä, jonka isä Bill Lavery toimi Furmanissa Venäjän historian professorina. Olin käynyt moikkaamassa Nixua ja tutustunut samalla kouluun“, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 39).

On kiinnostavaa, että Stubbin huonetoveriksi Furman Universityn asuntolassa ilmaantui CIA-työntekijä Bill Laveryn poika Nick Lavery.
...
Myöhemmin ministerinä Stubb raportoi suoraan Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricelle, jonka kanssa hän puhui puhelimessa “yhtä usein kuin juuri styylamisen aloittanut teinipari“, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 139). Suhde Riceen oli siis myös hyvin läheinen ja luottamuksellinen.

George H.W. Bush nimitti Condoleezza Ricen Yhdysvaltain kansalliseksi turvallisuusneuvonantajaksi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioissa, George W. Bush nimitti kansalliseksi turvallisuusneuvonantajaksi, jonka rooli oli suuri Irakin sodassa, ja myöhemmin Bush nimitti ulkoministeriksi Colin Powelin eron jälkeen marraskuussa 2004.

Stubbin urheiluharrastus näyttää olleen jonkinlainen peite Amerikka-yhteyksien tehokkaalle hoitamiselle.

“Kun lauantaina juoksin Helsinki City Marathonia, Condi ennätti soittaa sen aikana kolme kertaa“, Stubb kirjoittaa.

Valvoessaan Gruusian tilannetta 2008, Stubb kertoo raportoineensa Yhdysvaltain ulkoministerille siinä kuin Suomenkin johdolle.

“Matkalla soittelin Suomeen presidentille ja pääministerille, ja Yhdysvaltoihin Condoleezza Ricelle. Pidin kaikki ajan tasalla tapahtumista.”

Venäjästä Stubb puhuu muistelmissaan yksinomaan halventavasti. Stubbin päätavoite eli Suomen Nato-jäsenyys ei kuitenkaan onnistunut. Nykyisin Stubb on suojatyöpaikassa Euroopan investointipankin varapääjohtajana.

Kirja on lukulistalla. Toki pitää hankkia oksennuspusseja varastoon. Vinyylihanskoja taitaa ollakin jo siivouskaapissa.

Taidan olla aika harvinainen otus. Siis sellainen, joka ei voi sietää epärehellisyyttä ja paskanjauhamista. Olen Stubbin kanssa erittäin samaa mieltä parista Suomen kannalta aivan peruskysymyksestä eli Natosta ja markkinataloudesta. Sen sijaan en koskaan voi antaa anteeksi tapaa, jolla kyseinen anustappi luovi itsensä aina Suomen PM:ksi. Kyllähän paskaa aina voi selittää muissa rooleissa, mutta tämä Westendin hamsteri ei koskaan Suomen pääministerinä kertonut avoimesti omaa Liittovaltiouskoaan. Ainakin minusta olisi ollut kohtuullisen reilua kertoa omille äänestäjilleen tämä kaikkien suomalaisten arkea tuhoava agenda. Kusetuksen huippu kai oli tuo luikkiminen EU:n 30 donaa/kk suojatöihin. Toki se kaikkien tiedossa oli, mutta ainakin omasta mielestäni olisi ollut reilua kertoa se avoimesti. Täytyy varmaan vaan sopeutua maailmaan, jossa paskanjauhaminen, valehtelu ja yhteisten rahojen omiin taskuihin haaliminen on normi. Ehkäpä Stubbille asiasta pystytetään patsas?

Alexille tietysti kiitos, että avasi ajatusmaailmaansa.

Lukulistalla on - aivan yleissivistyksen vuoksi. En ole koskaan päässyt kiinni näiden viherkokkareiden todellisuuteen, harvinainen otus kun taidan olla. Ehkäpä tämä on ensimmäinen porras uuteen jälkistalinistiseen ja loputtoman omahyväiseen ajatteluun?
 
Viimeksi muokattu:
Meikäläisen joulupyhien lukemiset.

1.webp2.webp3.webp

EDIT: Tuli tämä vielä tänään.


Mukava yllätys. Ostin Amazonista astronautti Charlie Duken omaelämäkerran hulppeaan viiden euron hintaan. Sattuikin olemaan tekijän signeeraama kappale.

1.webp2.webp
 
Viimeksi muokattu:
^Ulkopuolisesta joulusi saattaa näyttää sivusta tylsältä, mutta jos hän saisi edes hieman lukea ko. teoksia niin hänellekkin avautuisi lukemisen autuus.

17-4519556a8af3d482e8.webp

(y)(y)(y)
 
Viimeksi muokattu:
Kotimaa

”Kaikki puuttui, koska maassa ei ollut rauha eikä ihmisillä hyvä tahto” – Yli 25 000 sivua legendaarisesta Kansa taisteli -lehdestä hylättyjä sotakertomuksia laitettiin verkkoon
Suomen sotahistoriallinen seura julkaisi arkistoon haudatut jutut internetsivuillaan.
bc530feffb4541058777cdd791f30e09.jpg.webp


Yksityiskohta Kansa taisteli -lehden kannesta vuodelta 1958.

Jarmo Huhtanen HS

Julkaistu: 21.12. 15:48

SUOMEN sotahistoriallinen seura on julkaissut internetsivuillaan lähes 4 300 ennen julkaisematonta Kansa taisteli -lehteen tarjottua sotakertomusta.

Sotaveteraanit olivat aikoinaan lähettäneet kertomukset juttutarjouksina lehden toimitukseen, mutta niitä ei ole eri syistä koskaan julkaistu.

”Veteraanit ovat lähettäneet niin paljon käsikirjoituksia, etteivät ne mitenkään ole julkaistuihin lehtiin mahtuneet”, sanoo Suomen sotahistoriallisen seuran puheenjohtaja Mikko Karjalainen.

”Syyt olivat monet. Yksi ihan raadollinen on se, että ne eivät kirjoitustyylillisesti olleet sellaisia, että toimitus olisi katsonut ne julkaisemisen arvoisiksi. Toinen syy voi olla, että 1960- ja 1970-luvuilla Neuvostoliitosta ei ole saanut puhua ehkä aina niin suoraan kuin veteraanit ovat puhuneet.”

Yli jääneet alkuperäiset käsikirjoitukset on arkistoitu Kansallisarkistossa Sotamuistoyhdistyksen arkistoon. Siellä on aineistoa yhteensä 52 arkistokansiollista, joista löytyy sotaan liittyviä kertomuksia peräti 25 509 sivua.

Ennen julkaisemattomat sotakertomukset ovat jatkoa muutama vuosi sitten internetiin digitoiduille Kansa Taisteli -lehdille.



Kansa taisteli -lehden numero vuodelta 1957.


Kansa taisteli ilmestyi alun perin vuosina 1957–1986. Lehden toimituskuntaan kuului kuuluisia sotilaita, kuten Karl Lennart Oesch, Aarne Blickja Valo Nihtilä. Lehteä julkaistiin 347 numeroa, joissa oli yli 3 400 kirjoitusta.

Lehden tunnuslauseesta tulikin legendaarinen: Kansa taisteli – miehet kertovat.

KANSA TAISTELI -lehden julkaistujen ja julkaisemattomien kertomusten digitoimisesta suuren yleisön luettavaksi voidaan kiittää yhtä miestä: sotahistorian harrastajaa Timo Hakalaa.

Hakala on entinen opistoupseeri, joka jäi eläkkeelle vuonna 2004. Hän skannasi alkuperäiset lehdet omalla kustannuksellaan nelisen vuotta sitten. Julkaisualustan niille antoi Suomen sotahistoriallinen seura.

Digitoituja lehtiä on käyty lukemassa runsaan kolmen vuoden aikana noin 160 000 kertaa.

”Koko jutun keskeinen motiivi on se, että nämä asiat pitäisi saada leviämään mahdollisimman monen luettavaksi. Yhteiset kansalliset asiat pitäisi saada julkaistua netissä, jotta ne saavuttaisivat mahdollisimman laajan lukijakunnan”, Hakala sanoo.

KIPINÄ myös julkaisemattomien tarinoiden digitoimiseen syntyi, kun sotahistorian harrastaja Hakala vieraili säännöllisesti Kansallisarkistossa.

”Minulle oli jäänyt mielikuva, että on olemassa materiaalia, joka on luovutettu Sota-arkistoon. Eräiden käyntien yhteydessä rupesin niitä etsimään tietokannoista ja löysin ne”, Hakala kertoo.

”Rupesin puhumaan, että ne pitäisi saada jo julkaistujen jatkoksi, koska ne muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Sotahistoriallinen seura hyväksyi asian.”

Tällä kertaa hanketta varten haettiin apuraha, joka saatiin Sotavahinkosäätiöltä.

”Loppiaisen jälkeen aloitin pitkät istunnot.”



Revinnäinen Matti Kämäräisen tarjoamasta kertomuksesta, joka jäi julkaisematta. (KUVA:SUOMEN SOTAHISTORIALLINEN SEURA)


HAKALA kertoo, että hän suoritti skannauksen Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä, johon kansioita tuotiin Helsingistä. Hän teki työn kahdessa osassa alkuvuodesta ja syksyllä. Aikaa meni yhteensä puolisen vuotta.

”Menin sinne yhdeksäksi kun arkisto aukesi, ja puolen päivän jälkeen tulin kotiin, jossa alkoi toinen työ.”

Toisella työllä Hakala tarkoittaa työlästä kirjoituksiin liittyvien hakemistojen tekemistä, joka vie yli puolet ajasta. Hakemistoihin pitää saada hakua varten tiedot ajankohdista, joukko-osastoista, tapahtumapaikoista ja niin edelleen.

Hakala kertoo, että digitoidussa materiaalissa on myös huonolaatuista materiaalia. Syynä on se, että osa käsikirjoituksista on kirjoitettu himmeällä lyijykynällä tai huonolla kirjoituskoneen värinauhalla.

Digitoidun materiaalin joukossa on myös jonkin verran valokuvia sekä tilannepiirroksia ja karttoja. Useimmat käsikirjoituksien mukana tulleet valokuvat on tosin palautettu lähettäjälle.

MIKÄ oli käsikirjoitusten helmi?

”Kyllä ehdoton helmi on 5. divisioonan ’hyvät miehet’ -materiaali”, Hakala sanoo.

Sen alkuperä liittyy ilmeisesti siihen, että divisioonan komentaja, kenraali Kustaa Tapola käski rauhan tultua vuonna 1944 tehdä kirjalliset kuvaukset omista ”hyvistä miehistään”.

Kuvauksista on säilynyt jälkipolville arkistossa 194 ainutlaatuista henkilö- ja taistelukuvausta.

”Hommaan jäi koukkuun”, Hakala kuvaa vapaaehtoistyötään.

”Kun tekstit sai skannattua ja sitten selasit niitä, niin aina vain tuli esiin mielenkiintoisempia ja mielenkiintoisempia asioita.”


http://kansataisteli.sshs.fi/index.php?_ga=2.142044466.1284991325.1513627077-1352003367.1475313076
 
^Ulkopuolisesta joulusi saattaa näyttää sivusta tylsältä, mutta jos hän saisi edes hieman lukea ko. teoksia niin hänellekkin avautuisi lukemisen autuus.

Katso liite: 18371

(y)(y)(y)

Täsmälleen. Meillä homma toimii jokseenkin niin, että mamma tuijottaa telkkarista suunnilleen kaikki mahdolliset joululaulukonsertit. Minua ne eivät juuri vähempää voisi kiinnostaa. Vetäydyn omaan rauhaani ja uppoudun ilmasodankäynnin tai nyt tänä jouluna myös avaruuslentojen historiaan. Ja taidanpa myös kaataa itselleni mojovan viskipaukun. :p
 
Jos haluatte akateemisen ja erittäin hyvin tehdyn teoksen siitä kuinka vähällä järjellä hommia joskus pyöritetään niin tässä olisi oiva teos:

book-cover.jpg


The definitive history of the supernatural in Nazi Germany, exploring the occult ideas, esoteric sciences, and pagan religions touted by the Third Reich in the service of power

The Nazi fascination with the occult is legendary, yet today it is often dismissed as Himmler’s personal obsession or wildly overstated for its novelty. Preposterous though it was, however, supernatural thinking was inextricable from the Nazi project. The regime enlisted astrology and the paranormal, paganism, Indo-Aryan mythology, witchcraft, miracle weapons, and the lost kingdom of Atlantis in reimagining German politics and society and recasting German science and religion. In this eye-opening history, Eric Kurlander reveals how the Third Reich’s relationship to the supernatural was far from straightforward. Even as popular occultism and superstition were intermittently rooted out, suppressed, and outlawed, the Nazis drew upon a wide variety of occult practices and esoteric sciences to gain power, shape propaganda and policy, and pursue their dreams of racial utopia and empire.

Eric Kurlander is professor of history at Stetson University. He lives in DeLand, FL.

Kirja alkaa kertomalla paljon jo ennen ensimmäistä maailmansotaa alkaneestä hengellisestä heräämisestä ja rajatieteiden noususta jotka vaikuttivat vahvasti NSDAP:n ja sen johtajien sielunelämään. Ehkä tärkein oppi minkä tästä on näin alkuun saanut on uskomusten valtava potentiaali massojen mielissä.
 
Back
Top