Kotimaa
”Kaikki puuttui, koska maassa ei ollut rauha eikä ihmisillä hyvä tahto” – Yli 25 000 sivua legendaarisesta Kansa taisteli -lehdestä hylättyjä sotakertomuksia laitettiin verkkoon
Suomen sotahistoriallinen seura julkaisi arkistoon haudatut jutut internetsivuillaan.
Yksityiskohta Kansa taisteli -lehden kannesta vuodelta 1958.
Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 21.12. 15:48
SUOMEN sotahistoriallinen seura
on julkaissut internetsivuillaan lähes 4 300 ennen julkaisematonta
Kansa taisteli -lehteen tarjottua sotakertomusta.
Sotaveteraanit olivat aikoinaan lähettäneet kertomukset juttutarjouksina lehden toimitukseen, mutta niitä ei ole eri syistä koskaan julkaistu.
”Veteraanit ovat lähettäneet niin paljon käsikirjoituksia, etteivät ne mitenkään ole julkaistuihin lehtiin mahtuneet”, sanoo Suomen sotahistoriallisen seuran puheenjohtaja
Mikko Karjalainen.
”Syyt olivat monet. Yksi ihan raadollinen on se, että ne eivät kirjoitustyylillisesti olleet sellaisia, että toimitus olisi katsonut ne julkaisemisen arvoisiksi. Toinen syy voi olla, että 1960- ja 1970-luvuilla Neuvostoliitosta ei ole saanut puhua ehkä aina niin suoraan kuin veteraanit ovat puhuneet.”
Yli jääneet alkuperäiset käsikirjoitukset on arkistoitu Kansallisarkistossa Sotamuistoyhdistyksen arkistoon. Siellä on aineistoa yhteensä 52 arkistokansiollista, joista löytyy sotaan liittyviä kertomuksia peräti 25 509 sivua.
Ennen julkaisemattomat sotakertomukset ovat jatkoa muutama vuosi sitten internetiin digitoiduille
Kansa Taisteli -lehdille.
Kansa taisteli -lehden numero vuodelta 1957.
Kansa taisteli ilmestyi alun perin vuosina 1957–1986. Lehden toimituskuntaan kuului kuuluisia sotilaita, kuten
Karl Lennart Oesch,
Aarne Blickja
Valo Nihtilä. Lehteä julkaistiin 347 numeroa, joissa oli yli 3 400 kirjoitusta.
Lehden tunnuslauseesta tulikin legendaarinen:
Kansa taisteli – miehet kertovat.
KANSA TAISTELI -lehden julkaistujen ja julkaisemattomien kertomusten digitoimisesta suuren yleisön luettavaksi voidaan kiittää yhtä miestä: sotahistorian harrastajaa
Timo Hakalaa.
Hakala on entinen opistoupseeri, joka jäi eläkkeelle vuonna 2004. Hän skannasi alkuperäiset lehdet omalla kustannuksellaan nelisen vuotta sitten. Julkaisualustan niille antoi Suomen sotahistoriallinen seura.
Digitoituja lehtiä on käyty lukemassa runsaan kolmen vuoden aikana noin 160 000 kertaa.
”Koko jutun keskeinen motiivi on se, että nämä asiat pitäisi saada leviämään mahdollisimman monen luettavaksi. Yhteiset kansalliset asiat pitäisi saada julkaistua netissä, jotta ne saavuttaisivat mahdollisimman laajan lukijakunnan”, Hakala sanoo.
KIPINÄ myös julkaisemattomien tarinoiden digitoimiseen syntyi, kun sotahistorian harrastaja Hakala vieraili säännöllisesti Kansallisarkistossa.
”Minulle oli jäänyt mielikuva, että on olemassa materiaalia, joka on luovutettu Sota-arkistoon. Eräiden käyntien yhteydessä rupesin niitä etsimään tietokannoista ja löysin ne”, Hakala kertoo.
”Rupesin puhumaan, että ne pitäisi saada jo julkaistujen jatkoksi, koska ne muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Sotahistoriallinen seura hyväksyi asian.”
Tällä kertaa hanketta varten haettiin apuraha, joka saatiin Sotavahinkosäätiöltä.
”Loppiaisen jälkeen aloitin pitkät istunnot.”
Revinnäinen Matti Kämäräisen tarjoamasta kertomuksesta, joka jäi julkaisematta. (KUVA:SUOMEN SOTAHISTORIALLINEN SEURA)
HAKALA kertoo, että hän suoritti skannauksen Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä, johon kansioita tuotiin Helsingistä. Hän teki työn kahdessa osassa alkuvuodesta ja syksyllä. Aikaa meni yhteensä puolisen vuotta.
”Menin sinne yhdeksäksi kun arkisto aukesi, ja puolen päivän jälkeen tulin kotiin, jossa alkoi toinen työ.”
Toisella työllä Hakala tarkoittaa työlästä kirjoituksiin liittyvien hakemistojen tekemistä, joka vie yli puolet ajasta. Hakemistoihin pitää saada hakua varten tiedot ajankohdista, joukko-osastoista, tapahtumapaikoista ja niin edelleen.
Hakala kertoo, että digitoidussa materiaalissa on myös huonolaatuista materiaalia. Syynä on se, että osa käsikirjoituksista on kirjoitettu himmeällä lyijykynällä tai huonolla kirjoituskoneen värinauhalla.
Digitoidun materiaalin joukossa on myös jonkin verran valokuvia sekä tilannepiirroksia ja karttoja. Useimmat käsikirjoituksien mukana tulleet valokuvat on tosin palautettu lähettäjälle.
MIKÄ oli käsikirjoitusten helmi?
”Kyllä ehdoton helmi on 5. divisioonan ’hyvät miehet’ -materiaali”, Hakala sanoo.
Sen alkuperä liittyy ilmeisesti siihen, että divisioonan komentaja, kenraali
Kustaa Tapola käski rauhan tultua vuonna 1944 tehdä kirjalliset kuvaukset omista ”hyvistä miehistään”.
Kuvauksista on säilynyt jälkipolville arkistossa 194 ainutlaatuista henkilö- ja taistelukuvausta.
”Hommaan jäi koukkuun”, Hakala kuvaa vapaaehtoistyötään.
”Kun tekstit sai skannattua ja sitten selasit niitä, niin aina vain tuli esiin mielenkiintoisempia ja mielenkiintoisempia asioita.”
http://kansataisteli.sshs.fi/index.php?_ga=2.142044466.1284991325.1513627077-1352003367.1475313076
