Lueskelen Arvo Myllymäen kirjaa Korpikommunisti. Kolarilaisen Eemeli Lakkalan tarina "vainotusta vallankäyttäjäksi" (kuten alaotsikko sanoo) avaa näkymän siihen katkeruuteen, joka savotoilla ja tukkikämpillä syntyi työolosuhteista ja palkoista STK:n kanssa. Työ oli likimain orjatyötä. Metsäyhtiöt kuten Kemi Oy olisi kaupallisena yrittäjänä maksanutkin jotain toisin kuin STK:n edunvalvojat. jotka estivät kaikki parannukset.
Lakkala taas sai kiihottajaherätyksen ja alkoi agitaattoriksi.
Sodan aikana hänen toimintansa katkesi turvasäilöön. Tornionjokilaakson työmiehet lähtivät yksimielisinä talvisotaan. Vain kaksi reserviläistä jäi saapumatta. Sodassa ei helppoja paikkoja sitten ollutkaan; sotatie kulki Siilasvuon divisioonassa. Kolarilaiset kommunistit olivat mm. Suomussalmen sankareita. Jatkosota oli paljon vaikeampi: iso osa lähti käpyilemään, Kolarissa metsäkaartilaisten osa oli kahdeksan prosenttia. Kaikki kommunisteja.
Lakkala oli välillä vapaana ja piileksi mutta pantiin uudelleen linnaan, kun hän alkoi hääriä SNS:n kanssa. Hänet laitettiin sieltä Pärmin rangastuspataljoonaan 1941. Hänen sotansa jäi yhden tykistökeskityksen mittaiseksi ja haavoittui. Lakkala ja muutamat muut poliittiset eivät kuitenkaan loikanneet. Tuolloinhan satakunta turvasäilöläistä loikkasi Neuvostoliiton puolelle. Pärmin pataljoonaan jäivät enää rangaistusvangit, Pärmin pirut, ja he taistelivat todella hyvin.
Loput poliittiset, jotka eivät olleet loikanneet, siirrettiin työvelvollisiksi Itä-Karjalaan. Heitä pidettiin aika kurjilla ja päällikkönäkin oli ensin Suomenlinnan kurikomppaniasta tuttu mies ja hänen jälkeensä eräs Lapuan liikkeen jyrkimmän siiven edustaja. 1944 kommunistit laitettiin takaisin vankilaan.
On todettava, että tämän porukan kohtelu oli järjetöntä ja hyödytöntä. Sodan jälkeen juuri Koverin työleiriläiset pitivät äänekkäitä puheenvuoroja siitä, millaista fasismia Suomessa sodan aikana oli. Ei ihme.
Lakkala otettiin takaisin linnaan jo 1942. Hänen katsottiin osallistuneen 1920- ja 1930-luvuilla SKP:n toimintaan, mikä oli totta. Sen sijaan oikeus päätöksen tueksi vihjasi hänen ulkomaanmatkoistaan, joita ei kuitenkaan ole ainakaan Venäjälle ollut. Itä-Karjalaan hän meni ensi kerran 1941 aseellisena. Tornionjokilaaksolaiselle matkat olivat olleet tietysti Ruotsiin.
Ja mitä tästä punakumoojasta sitten tuli?
No tietenkin kansanedustaja ja Kekkosen valitsijamies vuonna 1956.
