Mäntsälän kapinakenraali K.M. Wallenius kävi Aasiassa oltuaan 'Turunlinnan vanki numero 2690, syytettynä kapinoimisesta hallituksen vahingoksi ja faskismin hyväksi' ja kirjoitti matkakirjan 'Japani marssii' ja kuten nimestä voi päätellä, erityisesti koskien Yamaton poikain kansankuntoa, kulttuuria ja henkeä.
Kirjoittaja sai huomata 'ettei seitsemästä vakuutusyhtiön johtajasta ainoakaan ... uskaltanut myöntää ... minkäänlaista [matka-]vakuutusta, vaikka [yritti] reaalisin esimerkein todistaa, että paha ei kuole'.
Matka itään alkoi Yhdysvaltain kautta ison lätäkön yli ja New Yorkissa ollessaan matkaaja kävi konsulin heräämistä odotellessa baarissa. Juomanlaskija ei ollut puhelias sen paremmin kuin asiakkaatkaan ja syykin selvisi pian: baarimikko ja asiakkaat olivat kaikki suomalaisia ja 'kapakoitsijaa lukuunottamatta kukaan ei [taitanut] englantia kuin harvan sanan'. 'Herrasmiehen korvike' myös kysyi, että 'onko Lapuan työväentalo avattu?', lapuanmiehen taustan ilmeisesti tuntien.
Seattlessa, yliopistokorttelissa Wallenius päätyi keskusteluun, jossa todettiin että 'sanan ja toiminnan vapaudesta huolimatta Valloissa ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kommunistiselle vallankumoukselle, koska dollari on siellä korvannut Jumalan' ja kysyttiinpä, että 'yhtyykö Amerikka sotaan [Japania vastaan Kiinan sotaretken johdosta]'. Aasiaa ja Amerikkoja erottavan valtameren johdosta 'väkivaltapolitiikan uhka on paremmin teoreettinen kuin poliittinen' ja 'se, joka on matkustanut Tyynen valtameren poikki 17 solmun laivalla, tietää, ettei sen ylitse ristiin suurvaltasotia käydä'. Meniköhän ennustus nappiin?
Ilmeisesti omasta kokemuksesta mainitsee Wallenius upseereja heitellyn ikkunoista ja että 'suomalaiset jääkärit makasivat konekivääriensä takana kaduilla palauttamassa järjestystä' Libaussa.
Amerikkalainen sanomalehtikenttä ei nähtävästi aikojen saatossa paljon ole muuttunut, koska Yhdysvalloissa oli 'haastattelijalle kutakuinkin samantekevää, mitä haastateltava' sanoi: tärkeintä oli kuka sanoi. The Seattle Daily Timesin mustetassut toimittelivat Walleniuksen suuhun, että 'Suomessa ei ole kommunisteja' ja tämän tietävän tavan jolla niistä pääsee, jonka seurauksena Seattlen 'kommunistilehdet saivat luonnollisen aiheen moniääniseen kiljuntaan, joka kantoi jopa Suomen Sosiaalidemokraatin ja Svenska Pressenin' sivuille asti.
Pääsipä kirjoittaja myös näkemään lasiseinän lävitse tuolloin Boeing-tehtailla valmisteilla olleita 'lentäviä linnakkeita'.
Seattlen kalasatamassa todettiin ettei kalan käsittely 'ollut läheskään Suomen, Norjan, Englannin ja Japanin tasolla'. Sieltä matka kävi japanilaisella aluksella 'Heian Maru' Kanadan Vancouveriin, jonka 'monenkirjava pohjasakka on aina ajautunut länteen päin' kunnes 'suuri vesi' on matkan päättänyt.
Laivan hälytyslaitteet eivät tarkastuksen yhteydessä olleet ajan tasalla matkustajaliikennettä varten ja siksi se sai matkata 'vain rahtilaivan papereilla, mukanaan 23 matkustajaa' tulojärjestyksessä, jonka joukon viimeisenä kertoja oli.
Merenkäynnin heitellessä tavaroita ei meinannut nukkuminen onnistua ja siksipä tilattiin köyttä ja 'yhteisvoimin stewardin kanssa [nosteli] sopivan määrän matkalaukkuja vuoteeseen' siihen ne kiinnittäen ja teki niistä vaatteilla ja 'tyynyillä vuoratun laatikon, johon juuri [mahtui]', jossa kuului 'mainiota' olleen.
Japanilaisen laivan tekninen taso oli myös korkea Eurooppaan nähden kirjoittajan mielestä.
Japanin Jokohamassa Wallenius törmäsi erityisesti kirjojen suhteen tarkkaan tulliin, joka esti kielletyn 'marksilaisen kirjallisuuden' maahantuonnin. Matkatavaroista löytyi 'sitä paitsi pistooli ja miekka', mitkä eivät ongelmia aiheuttaneet, koska '[sai] ne seuraava päivänä [hotelliinsa] Tokiossa varustettuina sisäministeriön kanto-, vienti- ja tuontiluvalla'. Arvovieraan kunniaksi tämän Tokioon kuljettanut auto piti 'nousevan auringon lippua'.
Pääkaupungissa Tokiossa tutustutaan katuelämään, jossa havaitaan mm. 'Three Nuns' ja 'Fledermaus' nimiset baarit ja seinä, johon 'on maalattu suurin kirjaimin: "All girls sweet and sixteen" '. Miesten todetaan käyttävän 20% (ilmeisesti perinteisiä) japanilaisia vaatteita ja naisista 80%. Kirjoittaja 'päätyy Maruzeniin, Akateemisen jälkeen maailman suurimpaan kirjakauppaan, johon [unohtuu]'.
Tietysti kenraali käy myös sotamuseossa, josta löytyy 'koneellistetut kaasumyrkytytetyn virvoitusnäytännöt' ja 'univormut, reikineen ja veriläikkineen, joissa sankareiksi mainitut miehet olivat kaatuneet', taustalla tapahtumapaikkaa esittävine maalauksineen. Viimeksi mainittujen 'kasvattava vaikutus kotimaan palkannauttijoihin, rauhanajan kerskureihin ... on kiistämätön'.
Ulkoasianministeriön (Gaimušo) sanomalehtikonferensissa saattoi kuulla englantilaisen kertovan venäläisten Mantsukuossa (Japanin nukkevaltio, jonka 'johtoon' pantiin Kiinan viimeinen keisari Pu Ji) noudattaneen 'sitä rajasopimusta, jonka ainoan kappaleen kerrotaan löytyneen Moskovasta ja jota kukaan ei ole nähnyt', kun puolalainen oli kuullut kerrottavan siellä takavarikoidun 'venäläisen postikoneen'.
Parin ensimmäisen Japanissa vietetyn päivän perusteella Kurt totesi japanilaisten rehellisyyden olevan 'pohjoismaitten veroinen' ja sotilasasioiden olevan 'Euroopan tasolla ja henkisesti sen yläpuolella sankarien uskonnollisen palvonnan kautta'.
Auringonjumalattaresta polveutuvan keisarin kerrottiin olevan 'henkilöitynyt uskonto, valtio ja isänmaa' ja šintolaisuuden olevan 'tuskin uskonto ollenkaan; se on valtioaate'. Eri uskontokuntia maassa esiintyy, mutta kaikkien kuitenkin ollessa 'šinton tunnustajia', sen ollessa 'kansallinen uskonto eikä kansainvälinen ja levitettävissä'.
Vieraillussa munkkiluostarissa, jossa 'hiljaisuus rikotaan' kolmelta aamuyöstä ja päivän kuluessa mietiskellään tunti toisensa perään, jotta saavutettaisiin 'täydellinen irtautuminen minästä' ja keppi sekä sepposelällään olevat ovet 'josta raaka ja kylmä aamuilma ... vapaasti virtaa' pitää huolen, että mietiskely ei muutu nuokkumiseksi.
Keion yliopistossa Wallenius päätyy keskustelemaan Japanin kulttuuritaustasta sekä rodusta ja todetaan kansanluonteessa olevan 'varsin syvällä kaksi rotusekoituksesta johtuvaa virtausta, pohjoiseen ja etelään suuntautuvat', joista jälkimmäinen suuntaa 'merelle, vientikauppaan, laivastoon' ja edellinen mm. 'harrastaa mannerpolitiikkaa, kotimarkkinoita' sekä 'ekspansiopolitiikkaa, armeijaa ja kansallistaloutta', ensin mainitun takana 'minseitopuolue' ja jälkimmäisen 'seijukaipuolue'.
Mitä nahkan väriin tulee, niin ei synny 'ruskean ja valkean värin sekoituksesta keltaista', jona japanilaiset eivät itseään pidäkään.
Vielä toteaa kenraali 'saksalaisen ylpeilevän saksalaisuudellaan', suomalaisen haluavan olla suomalainen, mutta epäillen 'tahtooko kukaan olla ryssä'.
Seuravaaksi kirjoittaja kuvaa perinteisiä japanilaisia kulttuurimuotoja, nimittäin puutarhaa, teeseremoniaa ja kukkasommittelua - jotka kaikki nykyäänkin ovat voimissaan - sekä perinteisiä japanilaisia teatterimuotoja, joissa 'juoni on tavallisesti ikivanha historiasta tai kirjallisuudesta tunnettu yksinkertainen tapahtuma' ja teatterista ei 'mennä ravintolaan häivyttämään tunnelmaa, vaan kotiin syventämään sitä'.
Kansanluonteen tärkeänä tekijänä pidetään 'samuraihenkeä' ja että 'samurain kukka on kirsikan kukka, koska sotilaan elämä [on] lyhyt ja kaunis kuin sen: se varisee kauneimmillaan, mätänemättä' ja sen henkeä ei saa sitoa perhe, koti tai henki, koska 'samurai elää kuolemaa varten'.
Tämä henki ei horjunut keisari Meijin hallituksen esittäessä 'ensimmäiselle, yksinomaan samuraista kokoonpannulle eduskunnalle ... harakirin poistamista, mikä ... tietenkin hylättiin' tai 'kun 1871 yleinen asevelvollisuus julistettiin ... ja daimiot [maaherrat] sekä samurait luopuivat vapaaehtoisesti etuoikeuksistaan, tuloistaan ja omaisuudestaan'.
Se nousi uuteen 'kukoistukseen vuodesta 1931 alkaen, josta Japanin kansallishenki on ollut väkevässä nousussa Mantsurian, ... Mongolian ... ja Kiinan selkkauksen aikana'.
Wallenius kertoo samuraiden elämänohjeiksi mm. että 'kaikki miellyttävät asiat ovat myrkkyä ja kaikki epämieluisa lääkettä' ja 'jos voiton tulos taistelussa on vähän yli 50%, se on parhaillaan, 70% on siedettävä, mutta 100-prosenttinen voitto on pahasta pahinta; sillä ensimmäinen näistä kasvattaa rohkeutta, toinen huolettomuutta, kolmas julkeutta'.
Kerrotaan Porth Arthurin valloittajasta, Saksassa sotilasopintonsa saaneesta kenraali Nogista, joka oli 'järkkymättömien periaatteiden samurai'. Arvokkaan sotilasuransa jälkeen tämä määrättiin aateliskoulun presidentiksi, jonka vihkimispuheessa tämä kertoi velton suun olevan 'velton luonteen merkki' ja kehoitti kyselemään 'vanhemmiltanne ... esi-isistänne sekä [pitämään] nämä alati mielessänne'; häpeämään koreita vaatteita, mutta ei 'koskaan ... paikattua pukua'; ja teettämään 'länsimaistyyliset vaattenne, saappaanne ja kenkänne laajemmiksi ja pitemmiksi kuin mitä niiden nykyinen koko on, välittämättä näöstä, muodista ja tyylistä'.
Kirjoitetaan jokaisen idän lääkärin tietävän, että 'kristitty kuolee paljon vaikeammin kuin pakana', koska harva 'on varma taivaaseen pääsemisestä, mikä muhamettilaisille ja japanilaisille on selviö'. Kunniakäsitys vaikuttaa sotataitoon, 'joka muutoin kansoilla, yhteiskuntaluokilla ja sukupuolilla on vallan erilainen', miehellä sen ollessa 'sosiaalista' ja naisella 'sukupuolista, omaan ruumiseen kohdistuvaa'.
Häpeän vältämistä itsemurhalla pidetään kuulemma 'kaikkien kansojen keskuudessa kunniassa', Englannin ollessa 'lienee ainoa maa, jossa itsemurha on rangaistava teko'. Sotilasesimerkkeinä annetaan ryssänkenraali Samsonov, joka 'ampui itsensä kärsittyään tappion Tannenbergissa' ja amiraali Ting 'riisti henkensä menetettyään laivastonsa japanilaisille'. Venäjällä ja Kiinassa tätä tapaa ei tarvitse käyttää 'koska taistelunsa hävinneet kenraalit siellä muutenkin ammutaan'.
Vielä kerrotaan kansojen kohtalonkäänteiden tekijöinä olleen aina vähemmistön, josta esimerkkeinä 'tuhat miestä teki Leninin vallankumouksen' ja 'kourallinen jääkäreitä teki Suomesta valtakunnan'.
Japanista Wallenius siirtyi Šanghaihin ja tällä alkaneella Kiinan reissullaan toimi muutaman suomalaisen sanomalehden sotakirjeenvaihtajana. Ensiksi tämä pääsi 'kymmenen vallan sotilasasiantuntijan' kanssa rintaman esittelylle eversti Kimuran johdolla.
Pahoittelen suurta määrää lainauksia. Jääköön loput myöhemmäksi.