Kirjat

Voin vahvistaa, koska olen kuullut tuon omin korvin. Olen ollut läsnä hänen Viipurin museossaan, jossa hän puhuu tuosta aiheesta helposti kolmekin tuntia. Itse asiassa, myös miehen näkökulma Talvisotaan on täysin sama; Suomen olisi pitänyt vain tehdä vaaditut alueluovutukset Kannaksella, ja olisi vältytty tuhansilta uhreilta. Kyllähän tuo vastarintaa herätti kuulijoiden keskuudessa, mutta hyvää suomea kaveri haastaa, eikä hämäänny ollenkaan. Olisi hyvä vakuutusmyyjä.
Museo sinänsä on muuten käymisen arvoinen, etenkin kun aseita saa hiplata. Enpä ollut ennen Sturmgewehr 44:a käpistellyt. Ja muutenkin roinaa on vähintäänkin riittävästi.

Eikös kaveri ole tuon lisäksi myös jonninlainen matkanjärjestäjä ? Vetää opastettuja sotahistoriakierroksia taistelupaikoille ? Suomen Sotilas -lehdessä on ollut ajoittain jotain mainoksia noista matkoista.
 
Eikös kaveri ole tuon lisäksi myös jonninlainen matkanjärjestäjä ? Vetää opastettuja sotahistoriakierroksia taistelupaikoille ? Suomen Sotilas -lehdessä on ollut ajoittain jotain mainoksia noista matkoista.
Niin tarkkaan en tiedä. Sen tunnin perusteella mitä kuuntelin, en kyllä lähtisi hänen mukaansa. Voisi tulla riita jossain vaiheessa.
Eräs retkueen kokeneempi jäsen, historiasta paljon tietävä ja kauan Neuvostoliitossa matkaillut, kommentoi, että jutut ovat nykyään kuin tuulahduksia raikkaalta Bresnevin ajalta.
Yksi jaksoi tuolla reissulla heilutella sanan säilää vaikka kuinka kauan, itsellä oli jo niin kova jano, että piti lähteä vettä etsimään.
 
Katso liite: 18503
Siinäpä tuli luettavaa. Sattui oikein hyvä divariostos, paperikannet suht ehjät ja kirjoja itsessään ei ole paljoa selailtu :) Hintaa oli 50 egeä, ei pahemmin harmita.
Eilen käytiin Kuopion SPR:än kontti myymälässä ja siellä oli myynnissä kyseinen Toinen maailmansota 1-6 kirjasarja hintaan 4€ per kirja.
kirjat 1.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Eilen käytiin Kuopion SPR:än kontti myymälässä ja siellä oli myynnissä kyseinen Toinen maailmansota 1-6 kirjasarja hintaan 4€ per kirja.
Katso liite: 19494

Tuleepa nostalginen tunne. Noita tuli nuorempana selattua kovasti. Vaikka tieto on vanhentunutta ja osin myös virheellistä, niin kuvitus sekä kuvat ovat todella hienoja.
 
Esitetäänpä tällainen kysymys, että mikä teos on kokoelmasi ns. helmi ? Mikä teos oli kaikkein työläin jäljittää ja hankkia osaksi kotikirjastoasi ?

Minulla se taitaa olla tämä Karjalan lennoston joukko-osastohistoriikki. Kirja ilmestyi 90-luvulla osana ilmavoimien virallista historiasarjaa. En tuolloin ollut vielä kovinkaan kiinnostunut, joten jätin silloin tuoreeltaan ostamatta. Sitten 2010-luvun alussa ryhdyin metsästämään näitä julkaistuja lennostojen historiikkeja. Satakunnan lennoston kirjan sain lahjoituksena eräältä tuttavalta. Lapin lennoston kirjan löysin muutama vuosi sitten säkällä divarista.

Karjalan lennoston historiikin löytämiseen meni useampi vuosi. Teos on ollut jo vuosikaudet loppuunmyyty. Sitten 2014 kesällä Oulun lentonäytöksessä juttelin Karjalan lennoston killan teltalla erään kiltalaisen kanssa ja kyselin kirjasta. Tämä ystävällinen ex-mekaanikko sitten totesi että hänellä olisi itsellään tuplakappale josta voisi luopua. Hinnaksi sovittiin 50 egeä ja sain kirjan sitten muutaman päivän päästä postitse. Mitä nyt olen nettidivareita ja Huuto.nettiä selaillut, niin saatavuus on heikko ja hintapyynnöt tuntuvat liikkuvan 100-150 euron välillä.

1.jpg
 
Minulla on eniten päätä raavittanut Mig-21 kirja, toisaalta oman "kirjaston" helmeksi lukisin mieluusti orginaalin 1940 H J Siilasvuon kirjoittaman Suomussalmen taistelut ja kallein kirja Suomalainen sissitoiminta, reilut parisataa €.

Ps. ja tuota Mig-21 kirjaa en omista edelleenkään.
 
Esitetäänpä tällainen kysymys, että mikä teos on kokoelmasi ns. helmi ? Mikä teos oli kaikkein työläin jäljittää ja hankkia osaksi kotikirjastoasi ?

Se työläin varmaan puuttuu vielä. Sellaisena jo hankittuna voisi pitää Alex Halosen kokoelmateosta Suomen luokkasota, USA 1928. Helmi voi olla ihan subjektiivisesti tällä hetkellä ajateltuna Guderianin Sotilaan elämä tai sitten ohut Göbbelsin propagandavihkonen Totuus Espanjasta.
 
Sellaisena jo hankittuna voisi pitää Alex Halosen kokoelmateosta Suomen luokkasota, USA 1928.
Nythän tuota putkahtelee nettiantikvariaatteihin tämän tästä http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=2063127 ja näköispainoskin on näköjään olemassa http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1410891 . Lieköhän käytetty tätä archive.orgista https://archive.org/details/suomenluokkasota00halo löytyvää skannausta?

Aikaisempaa viestiäni korjaten, kun ei pysty enää muokkaamaan: puna-armeijan yksittäisiä osastoja lähetettiin taistelemaan Suomeen 1918; mitään 104. divisioonaa ei ole tainnut silloin olla olemassakaan, olen sekoittanut tuon varmaankin 42. AK:n alle kuuluvaan 106. divisioonaan, joka ei ollut nimellisesti puna-armeijaa, vaikka kyseinen armeijakunta olikin siirtynyt ilmoituksellaan bolsevikkien puolelle.
 
Viimeksi muokattu:
ja kallein kirja Suomalainen sissitoiminta, reilut parisataa €.

Enpä ole tästä kuullutkaan.

IMGE_4322.jpg

Kaikesta päätellen hyvin samanlainen kuin tämä hävittäjälentäjistä kertova opus. Isokokoinen, hienot kuvat. Olen pidellyt kirjaa käsissä, mutta korkean hinnan takia jätin ostamatta (n. 200 euroa). Lisäksi kun tekijä on Kari Stenman, niin ei tässä kyllä uutta tutkimustietoa ollut mukana. Visuaalisesti ja fyysiseltä kooltaan toki erittäin näyttävä.

1118632.jpg
 
Mäntsälän kapinakenraali K.M. Wallenius kävi Aasiassa oltuaan 'Turunlinnan vanki numero 2690, syytettynä kapinoimisesta hallituksen vahingoksi ja faskismin hyväksi' ja kirjoitti matkakirjan 'Japani marssii' ja kuten nimestä voi päätellä, erityisesti koskien Yamaton poikain kansankuntoa, kulttuuria ja henkeä.

Kirjoittaja sai huomata 'ettei seitsemästä vakuutusyhtiön johtajasta ainoakaan ... uskaltanut myöntää ... minkäänlaista [matka-]vakuutusta, vaikka [yritti] reaalisin esimerkein todistaa, että paha ei kuole'.
Matka itään alkoi Yhdysvaltain kautta ison lätäkön yli ja New Yorkissa ollessaan matkaaja kävi konsulin heräämistä odotellessa baarissa. Juomanlaskija ei ollut puhelias sen paremmin kuin asiakkaatkaan ja syykin selvisi pian: baarimikko ja asiakkaat olivat kaikki suomalaisia ja 'kapakoitsijaa lukuunottamatta kukaan ei [taitanut] englantia kuin harvan sanan'. 'Herrasmiehen korvike' myös kysyi, että 'onko Lapuan työväentalo avattu?', lapuanmiehen taustan ilmeisesti tuntien.

Seattlessa, yliopistokorttelissa Wallenius päätyi keskusteluun, jossa todettiin että 'sanan ja toiminnan vapaudesta huolimatta Valloissa ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kommunistiselle vallankumoukselle, koska dollari on siellä korvannut Jumalan' ja kysyttiinpä, että 'yhtyykö Amerikka sotaan [Japania vastaan Kiinan sotaretken johdosta]'. Aasiaa ja Amerikkoja erottavan valtameren johdosta 'väkivaltapolitiikan uhka on paremmin teoreettinen kuin poliittinen' ja 'se, joka on matkustanut Tyynen valtameren poikki 17 solmun laivalla, tietää, ettei sen ylitse ristiin suurvaltasotia käydä'. Meniköhän ennustus nappiin?

Ilmeisesti omasta kokemuksesta mainitsee Wallenius upseereja heitellyn ikkunoista ja että 'suomalaiset jääkärit makasivat konekivääriensä takana kaduilla palauttamassa järjestystä' Libaussa.

Amerikkalainen sanomalehtikenttä ei nähtävästi aikojen saatossa paljon ole muuttunut, koska Yhdysvalloissa oli 'haastattelijalle kutakuinkin samantekevää, mitä haastateltava' sanoi: tärkeintä oli kuka sanoi. The Seattle Daily Timesin mustetassut toimittelivat Walleniuksen suuhun, että 'Suomessa ei ole kommunisteja' ja tämän tietävän tavan jolla niistä pääsee, jonka seurauksena Seattlen 'kommunistilehdet saivat luonnollisen aiheen moniääniseen kiljuntaan, joka kantoi jopa Suomen Sosiaalidemokraatin ja Svenska Pressenin' sivuille asti.

Pääsipä kirjoittaja myös näkemään lasiseinän lävitse tuolloin Boeing-tehtailla valmisteilla olleita 'lentäviä linnakkeita'.
Seattlen kalasatamassa todettiin ettei kalan käsittely 'ollut läheskään Suomen, Norjan, Englannin ja Japanin tasolla'. Sieltä matka kävi japanilaisella aluksella 'Heian Maru' Kanadan Vancouveriin, jonka 'monenkirjava pohjasakka on aina ajautunut länteen päin' kunnes 'suuri vesi' on matkan päättänyt.

Laivan hälytyslaitteet eivät tarkastuksen yhteydessä olleet ajan tasalla matkustajaliikennettä varten ja siksi se sai matkata 'vain rahtilaivan papereilla, mukanaan 23 matkustajaa' tulojärjestyksessä, jonka joukon viimeisenä kertoja oli.
Merenkäynnin heitellessä tavaroita ei meinannut nukkuminen onnistua ja siksipä tilattiin köyttä ja 'yhteisvoimin stewardin kanssa [nosteli] sopivan määrän matkalaukkuja vuoteeseen' siihen ne kiinnittäen ja teki niistä vaatteilla ja 'tyynyillä vuoratun laatikon, johon juuri [mahtui]', jossa kuului 'mainiota' olleen.
Japanilaisen laivan tekninen taso oli myös korkea Eurooppaan nähden kirjoittajan mielestä.

Japanin Jokohamassa Wallenius törmäsi erityisesti kirjojen suhteen tarkkaan tulliin, joka esti kielletyn 'marksilaisen kirjallisuuden' maahantuonnin. Matkatavaroista löytyi 'sitä paitsi pistooli ja miekka', mitkä eivät ongelmia aiheuttaneet, koska '[sai] ne seuraava päivänä [hotelliinsa] Tokiossa varustettuina sisäministeriön kanto-, vienti- ja tuontiluvalla'. Arvovieraan kunniaksi tämän Tokioon kuljettanut auto piti 'nousevan auringon lippua'.
Pääkaupungissa Tokiossa tutustutaan katuelämään, jossa havaitaan mm. 'Three Nuns' ja 'Fledermaus' nimiset baarit ja seinä, johon 'on maalattu suurin kirjaimin: "All girls sweet and sixteen" '. Miesten todetaan käyttävän 20% (ilmeisesti perinteisiä) japanilaisia vaatteita ja naisista 80%. Kirjoittaja 'päätyy Maruzeniin, Akateemisen jälkeen maailman suurimpaan kirjakauppaan, johon [unohtuu]'.

Tietysti kenraali käy myös sotamuseossa, josta löytyy 'koneellistetut kaasumyrkytytetyn virvoitusnäytännöt' ja 'univormut, reikineen ja veriläikkineen, joissa sankareiksi mainitut miehet olivat kaatuneet', taustalla tapahtumapaikkaa esittävine maalauksineen. Viimeksi mainittujen 'kasvattava vaikutus kotimaan palkannauttijoihin, rauhanajan kerskureihin ... on kiistämätön'.

Ulkoasianministeriön (Gaimušo) sanomalehtikonferensissa saattoi kuulla englantilaisen kertovan venäläisten Mantsukuossa (Japanin nukkevaltio, jonka 'johtoon' pantiin Kiinan viimeinen keisari Pu Ji) noudattaneen 'sitä rajasopimusta, jonka ainoan kappaleen kerrotaan löytyneen Moskovasta ja jota kukaan ei ole nähnyt', kun puolalainen oli kuullut kerrottavan siellä takavarikoidun 'venäläisen postikoneen'.

Parin ensimmäisen Japanissa vietetyn päivän perusteella Kurt totesi japanilaisten rehellisyyden olevan 'pohjoismaitten veroinen' ja sotilasasioiden olevan 'Euroopan tasolla ja henkisesti sen yläpuolella sankarien uskonnollisen palvonnan kautta'.
Auringonjumalattaresta polveutuvan keisarin kerrottiin olevan 'henkilöitynyt uskonto, valtio ja isänmaa' ja šintolaisuuden olevan 'tuskin uskonto ollenkaan; se on valtioaate'. Eri uskontokuntia maassa esiintyy, mutta kaikkien kuitenkin ollessa 'šinton tunnustajia', sen ollessa 'kansallinen uskonto eikä kansainvälinen ja levitettävissä'.
Vieraillussa munkkiluostarissa, jossa 'hiljaisuus rikotaan' kolmelta aamuyöstä ja päivän kuluessa mietiskellään tunti toisensa perään, jotta saavutettaisiin 'täydellinen irtautuminen minästä' ja keppi sekä sepposelällään olevat ovet 'josta raaka ja kylmä aamuilma ... vapaasti virtaa' pitää huolen, että mietiskely ei muutu nuokkumiseksi.

Keion yliopistossa Wallenius päätyy keskustelemaan Japanin kulttuuritaustasta sekä rodusta ja todetaan kansanluonteessa olevan 'varsin syvällä kaksi rotusekoituksesta johtuvaa virtausta, pohjoiseen ja etelään suuntautuvat', joista jälkimmäinen suuntaa 'merelle, vientikauppaan, laivastoon' ja edellinen mm. 'harrastaa mannerpolitiikkaa, kotimarkkinoita' sekä 'ekspansiopolitiikkaa, armeijaa ja kansallistaloutta', ensin mainitun takana 'minseitopuolue' ja jälkimmäisen 'seijukaipuolue'.
Mitä nahkan väriin tulee, niin ei synny 'ruskean ja valkean värin sekoituksesta keltaista', jona japanilaiset eivät itseään pidäkään.
Vielä toteaa kenraali 'saksalaisen ylpeilevän saksalaisuudellaan', suomalaisen haluavan olla suomalainen, mutta epäillen 'tahtooko kukaan olla ryssä'.

Seuravaaksi kirjoittaja kuvaa perinteisiä japanilaisia kulttuurimuotoja, nimittäin puutarhaa, teeseremoniaa ja kukkasommittelua - jotka kaikki nykyäänkin ovat voimissaan - sekä perinteisiä japanilaisia teatterimuotoja, joissa 'juoni on tavallisesti ikivanha historiasta tai kirjallisuudesta tunnettu yksinkertainen tapahtuma' ja teatterista ei 'mennä ravintolaan häivyttämään tunnelmaa, vaan kotiin syventämään sitä'.

Kansanluonteen tärkeänä tekijänä pidetään 'samuraihenkeä' ja että 'samurain kukka on kirsikan kukka, koska sotilaan elämä [on] lyhyt ja kaunis kuin sen: se varisee kauneimmillaan, mätänemättä' ja sen henkeä ei saa sitoa perhe, koti tai henki, koska 'samurai elää kuolemaa varten'.
Tämä henki ei horjunut keisari Meijin hallituksen esittäessä 'ensimmäiselle, yksinomaan samuraista kokoonpannulle eduskunnalle ... harakirin poistamista, mikä ... tietenkin hylättiin' tai 'kun 1871 yleinen asevelvollisuus julistettiin ... ja daimiot [maaherrat] sekä samurait luopuivat vapaaehtoisesti etuoikeuksistaan, tuloistaan ja omaisuudestaan'.
Se nousi uuteen 'kukoistukseen vuodesta 1931 alkaen, josta Japanin kansallishenki on ollut väkevässä nousussa Mantsurian, ... Mongolian ... ja Kiinan selkkauksen aikana'.
Wallenius kertoo samuraiden elämänohjeiksi mm. että 'kaikki miellyttävät asiat ovat myrkkyä ja kaikki epämieluisa lääkettä' ja 'jos voiton tulos taistelussa on vähän yli 50%, se on parhaillaan, 70% on siedettävä, mutta 100-prosenttinen voitto on pahasta pahinta; sillä ensimmäinen näistä kasvattaa rohkeutta, toinen huolettomuutta, kolmas julkeutta'.

Kerrotaan Porth Arthurin valloittajasta, Saksassa sotilasopintonsa saaneesta kenraali Nogista, joka oli 'järkkymättömien periaatteiden samurai'. Arvokkaan sotilasuransa jälkeen tämä määrättiin aateliskoulun presidentiksi, jonka vihkimispuheessa tämä kertoi velton suun olevan 'velton luonteen merkki' ja kehoitti kyselemään 'vanhemmiltanne ... esi-isistänne sekä [pitämään] nämä alati mielessänne'; häpeämään koreita vaatteita, mutta ei 'koskaan ... paikattua pukua'; ja teettämään 'länsimaistyyliset vaattenne, saappaanne ja kenkänne laajemmiksi ja pitemmiksi kuin mitä niiden nykyinen koko on, välittämättä näöstä, muodista ja tyylistä'.

Kirjoitetaan jokaisen idän lääkärin tietävän, että 'kristitty kuolee paljon vaikeammin kuin pakana', koska harva 'on varma taivaaseen pääsemisestä, mikä muhamettilaisille ja japanilaisille on selviö'. Kunniakäsitys vaikuttaa sotataitoon, 'joka muutoin kansoilla, yhteiskuntaluokilla ja sukupuolilla on vallan erilainen', miehellä sen ollessa 'sosiaalista' ja naisella 'sukupuolista, omaan ruumiseen kohdistuvaa'.
Häpeän vältämistä itsemurhalla pidetään kuulemma 'kaikkien kansojen keskuudessa kunniassa', Englannin ollessa 'lienee ainoa maa, jossa itsemurha on rangaistava teko'. Sotilasesimerkkeinä annetaan ryssänkenraali Samsonov, joka 'ampui itsensä kärsittyään tappion Tannenbergissa' ja amiraali Ting 'riisti henkensä menetettyään laivastonsa japanilaisille'. Venäjällä ja Kiinassa tätä tapaa ei tarvitse käyttää 'koska taistelunsa hävinneet kenraalit siellä muutenkin ammutaan'.

Vielä kerrotaan kansojen kohtalonkäänteiden tekijöinä olleen aina vähemmistön, josta esimerkkeinä 'tuhat miestä teki Leninin vallankumouksen' ja 'kourallinen jääkäreitä teki Suomesta valtakunnan'.

Japanista Wallenius siirtyi Šanghaihin ja tällä alkaneella Kiinan reissullaan toimi muutaman suomalaisen sanomalehden sotakirjeenvaihtajana. Ensiksi tämä pääsi 'kymmenen vallan sotilasasiantuntijan' kanssa rintaman esittelylle eversti Kimuran johdolla.

Pahoittelen suurta määrää lainauksia. Jääköön loput myöhemmäksi.
 
Viimeksi muokattu:
Mäntsälän kapinakenraali K.M. Wallenius kävi Aasiassa oltuaan 'Turunlinnan vanki numero 2690, syytettynä kapinoimisesta hallituksen vahingoksi ja faskismin hyväksi' ja kirjoitti matkakirjan 'Japani marssii' ja kuten nimestä voi päätellä, erityisesti koskien Yamaton poikain kansankuntoa, kulttuuria ja henkeä.

Kirjoittaja sai huomata 'ettei seitsemästä vakuutusyhtiön johtajasta ainoakaan ... uskaltanut myöntää ... minkäänlaista [matka-]vakuutusta, vaikka [yritti] reaalisin esimerkein todistaa, että paha ei kuole'.
Matka itään alkoi Yhdysvaltain kautta ison lätäkön yli ja New Yorkissa ollessaan matkaaja kävi konsulin heräämistä odotellessa baarissa. Juomanlaskija ei ollut puhelias sen paremmin kuin asiakkaatkaan ja syykin selvisi pian: baarimikko ja asiakkaat olivat kaikki suomalaisia ja 'kapakoitsijaa lukuunottamatta kukaan ei [taitanut] englantia kuin harvan sanan'. 'Herrasmiehen korvike' myös kysyi, että 'onko Lapuan työväentalo avattu?', lapuanmiehen taustan ilmeisesti tuntien.

Seattlessa, yliopistokorttelissa Wallenius päätyi keskusteluun, jossa todettiin että 'sanan ja toiminnan vapaudesta huolimatta Valloissa ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kommunistiselle vallankumoukselle, koska dollari on siellä korvannut Jumalan' ja kysyttiinpä, että 'yhtyykö Amerikka sotaan [Japania vastaan Kiinan sotaretken johdosta]'. Aasiaa ja Amerikkoja erottavan valtameren johdosta 'väkivaltapolitiikan uhka on paremmin teoreettinen kuin poliittinen' ja 'se, joka on matkustanut Tyynen valtameren poikki 17 solmun laivalla, tietää, ettei sen ylitse ristiin suurvaltasotia käydä'. Meniköhän ennustus nappiin?

Ilmeisesti omasta kokemuksesta mainitsee Wallenius upseereja heitellyn ikkunoista ja että 'suomalaiset jääkärit makasivat konekivääriensä takana kaduilla palauttamassa järjestystä' Libaussa.

Amerikkalainen sanomalehtikenttä ei nähtävästi aikojen saatossa paljon ole muuttunut, koska Yhdysvalloissa oli 'haastattelijalle kutakuinkin samantekevää, mitä haastateltava' sanoi: tärkeintä oli kuka sanoi. The Seattle Daily Timesin mustetassut toimittelivat Walleniuksen suuhun, että 'Suomessa ei ole kommunisteja' ja tämän tietävän tavan jolla niistä pääsee, jonka seurauksena Seattlen 'kommunistilehdet saivat luonnollisen aiheen moniääniseen kiljuntaan, joka kantoi jopa Suomen Sosiaalidemokraatin ja Svenska Pressenin' sivuille asti.

Pääsipä kirjoittaja myös näkemään lasiseinän lävitse tuolloin Boeing-tehtailla valmisteilla olleita 'lentäviä linnakkeita'.
Seattlen kalasatamassa todettiin ettei kalan käsittely 'ollut läheskään Suomen, Norjan, Englannin ja Japanin tasolla'. Sieltä matka kävi japanilaisella aluksella 'Heian Maru' Kanadan Vancouveriin, jonka 'monenkirjava pohjasakka on aina ajautunut länteen päin' kunnes 'suuri vesi' on matkan päättänyt.

Laivan hälytyslaitteet eivät tarkastuksen yhteydessä olleet ajan tasalla matkustajaliikennettä varten ja siksi se sai matkata 'vain rahtilaivan papereilla, mukanaan 23 matkustajaa' tulojärjestyksessä, jonka joukon viimeisenä kertoja oli.
Merenkäynnin heitellessä tavaroita ei meinannut nukkuminen onnistua ja siksipä tilattiin köyttä ja 'yhteisvoimin stewardin kanssa [nosteli] sopivan määrän matkalaukkuja vuoteeseen' siihen ne kiinnittäen ja teki niistä vaatteilla ja 'tyynyillä vuoratun laatikon, johon juuri [mahtui]', jossa kuului 'mainiota' olleen.
Japanilaisen laivan tekninen taso oli myös korkea Eurooppaan nähden kirjoittajan mielestä.

Japanin Jokohamassa Wallenius törmäsi erityisesti kirjojen suhteen tarkkaan tulliin, joka esti kielletyn 'marksilaisen kirjallisuuden' maahantuonnin. Matkatavaroista löytyi 'sitä paitsi pistooli ja miekka', mitkä eivät ongelmia aiheuttaneet, koska '[sai] ne seuraava päivänä [hotelliinsa] Tokiossa varustettuina sisäministeriön kanto-, vienti- ja tuontiluvalla'. Arvovieraan kunniaksi tämän Tokioon kuljettanut auto piti 'nousevan auringon lippua'.
Pääkaupungissa Tokiossa tutustutaan katuelämään, jossa havaitaan mm. 'Three Nuns' ja 'Fledermaus' nimiset baarit ja seinä, johon 'on maalattu suurin kirjaimin: "All girls sweet and sixteen" '. Miesten todetaan käyttävän 20% (ilmeisesti perinteisiä) japanilaisia vaatteita ja naisista 80%. Kirjoittaja 'päätyy Maruzeniin, Akateemisen jälkeen maailman suurimpaan kirjakauppaan, johon [unohtuu]'.

Tietysti kenraali käy myös sotamuseossa, josta löytyy 'koneellistetut kaasumyrkytytetyn virvoitusnäytännöt' ja 'univormut, reikineen ja veriläikkineen, joissa sankareiksi mainitut miehet olivat kaatuneet', taustalla tapahtumapaikkaa esittävine maalauksineen. Viimeksi mainittujen 'kasvattava vaikutus kotimaan palkannauttijoihin, rauhanajan kerskureihin ... on kiistämätön'.

Ulkoasianministeriön (Gaimušo) sanomalehtikonferensissa saattoi kuulla englantilaisen kertovan venäläisten Mantsukuossa (Japanin nukkevaltio, jonka 'johtoon' pantiin Kiinan viimeinen keisari Pu Ji) noudattaneen 'sitä rajasopimusta, jonka ainoan kappaleen kerrotaan löytyneen Moskovasta ja jota kukaan ei ole nähnyt', kun puolalainen oli kuullut kerrottavan siellä takavarikoidun 'venäläisen postikoneen'.

Parin ensimmäisen Japanissa vietetyn päivän perusteella Kurt totesi japanilaisten rehellisyyden olevan 'pohjoismaitten veroinen' ja sotilasasioiden olevan 'Euroopan tasolla ja henkisesti sen yläpuolella sankarien uskonnollisen palvonnan kautta'.
Auringonjumalattaresta polveutuvan keisarin kerrottiin olevan 'henkilöitynyt uskonto, valtio ja isänmaa' ja šintolaisuuden olevan 'tuskin uskonto ollenkaan; se on valtioaate'. Eri uskontokuntia maassa esiintyy, mutta kaikkien kuitenkin ollessa 'šinton tunnustajia', sen ollessa 'kansallinen uskonto eikä kansainvälinen ja levitettävissä'.
Vieraillussa munkkiluostarissa, jossa 'hiljaisuus rikotaan' kolmelta aamuyöstä ja päivän kuluessa mietiskellään tunti toisensa perään, jotta saavutettaisiin 'täydellinen irtautuminen minästä' ja keppi sekä sepposelällään olevat ovet 'josta raaka ja kylmä aamuilma ... vapaasti virtaa' pitää huolen, että mietiskely ei muutu nuokkumiseksi.

Keion yliopistossa Wallenius päätyy keskustelemaan Japanin kulttuuritaustasta sekä rodusta ja todetaan kansanluonteessa olevan 'varsin syvällä kaksi rotusekoituksesta johtuvaa virtausta, pohjoiseen ja etelään suuntautuvat', joista jälkimmäinen suuntaa 'merelle, vientikauppaan, laivastoon' ja edellinen mm. 'harrastaa mannerpolitiikkaa, kotimarkkinoita' sekä 'ekspansiopolitiikkaa, armeijaa ja kansallistaloutta', ensin mainitun takana 'minseitopuolue' ja jälkimmäisen 'seijukaipuolue'.
Mitä nahkan väriin tulee, niin ei synny 'ruskean ja valkean värin sekoituksesta keltaista', jona japanilaiset eivät itseään pidäkään.
Vielä toteaa kenraali 'saksalaisen ylpeilevän saksalaisuudellaan', suomalaisen haluavan olla suomalainen, mutta epäillen 'tahtooko kukaan olla ryssä'.

Seuravaaksi kirjoittaja kuvaa perinteisiä japanilaisia kulttuurimuotoja, nimittäin puutarhaa, teeseremoniaa ja kukkasommittelua - jotka kaikki nykyäänkin ovat voimissaan - sekä perinteisiä japanilaisia teatterimuotoja, joissa 'juoni on tavallisesti ikivanha historiasta tai kirjallisuudesta tunnettu yksinkertainen tapahtuma' ja teatterista ei 'mennä ravintolaan häivyttämään tunnelmaa, vaan kotiin syventämään sitä'.

Kansanluonteen tärkeänä tekijänä pidetään 'samuraihenkeä' ja että 'samurain kukka on kirsikan kukka, koska sotilaan elämä [on] lyhyt ja kaunis kuin sen: se varisee kauneimmillaan, mätänemättä' ja sen henkeä ei saa sitoa perhe, koti tai henki, koska 'samurai elää kuolemaa varten'.
Tämä henki ei horjunut keisari Meijin hallituksen esittäessä 'ensimmäiselle, yksinomaan samuraista kokoonpannulle eduskunnalle ... harakirin poistamista, mikä ... tietenkin hylättiin' tai 'kun 1871 yleinen asevelvollisuus julistettiin ... ja daimiot [maaherrat] sekä samurait luopuivat vapaaehtoisesti etuoikeuksistaan, tuloistaan ja omaisuudestaan'.
Se nousi uuteen 'kukoistukseen vuodesta 1931 alkaen, josta Japanin kansallishenki on ollut väkevässä nousussa Mantsurian, ... Mongolian ... ja Kiinan selkkauksen aikana'.
Wallenius kertoo samuraiden elämänohjeiksi mm. että 'kaikki miellyttävät asiat ovat myrkkyä ja kaikki epämieluisa lääkettä' ja 'jos voiton tulos taistelussa on vähän yli 50%, se on parhaillaan, 70% on siedettävä, mutta 100-prosenttinen voitto on pahasta pahinta; sillä ensimmäinen näistä kasvattaa rohkeutta, toinen huolettomuutta, kolmas julkeutta'.

Kerrotaan Porth Arthurin valloittajasta, Saksassa sotilasopintonsa saaneesta kenraali Nogista, joka oli 'järkkymättömien periaatteiden samurai'. Arvokkaan sotilasuransa jälkeen tämä määrättiin aateliskoulun presidentiksi, jonka vihkimispuheessa tämä kertoi velton suun olevan 'velton luonteen merkki' ja kehoitti kyselemään 'vanhemmiltanne ... esi-isistänne sekä [pitämään] nämä alati mielessänne'; häpeämään koreita vaatteita, mutta ei 'koskaan ... paikattua pukua'; ja teettämään 'länsimaistyyliset vaattenne, saappaanne ja kenkänne laajemmiksi ja pitemmiksi kuin mitä niiden nykyinen koko on, välittämättä näöstä, muodista ja tyylistä'.

Kirjoitetaan jokaisen idän lääkärin tietävän, että 'kristitty kuolee paljon vaikeammin kuin pakana', koska harva 'on varma taivaaseen pääsemisestä, mikä muhamettilaisille ja japanilaisille on selviö'. Kunniakäsitys vaikuttaa sotataitoon, 'joka muutoin kansoilla, yhteiskuntaluokilla ja sukupuolilla on vallan erilainen', miehellä sen ollessa 'sosiaalista' ja naisella 'sukupuolista, omaan ruumiseen kohdistuvaa'.
Häpeän vältämistä itsemurhalla pidetään kuulemma 'kaikkien kansojen keskuudessa kunniassa', Englannin ollessa 'lienee ainoa maa, jossa itsemurha on rangaistava teko'. Sotilasesimerkkeinä annetaan ryssänkenraali Samsonov, joka 'ampui itsensä kärsittyään tappion Tannenbergissa' ja amiraali Ting 'riisti henkensä menetettyään laivastonsa japanilaisille'. Venäjällä ja Kiinassa tätä tapaa ei tarvitse käyttää 'koska taistelunsa hävinneet kenraalit siellä muutenkin ammutaan'.

Vielä kerrotaan kansojen kohtalonkäänteiden tekijöinä olleen aina vähemmistön, josta esimerkkeinä 'tuhat miestä teki Leninin vallankumouksen' ja 'kourallinen jääkäreitä teki Suomesta valtakunnan'.

Japanista Wallenius siirtyi Šanghaihin ja tällä alkaneella Kiinan reissullaan toimi muutaman suomalaisen sanomalehden sotakirjeenvaihtajana. Ensiksi tämä pääsi 'kymmenen vallan sotilasasiantuntijan' kanssa rintaman esittelylle eversti Kimuran johdolla.

Pahoittelen suurta määrää lainauksia. Jääköön loput myöhemmäksi.

Eli maailman toiseksi suurin kirjakauppa, heti Akateemisen jälkeen? :)

Kiitos lainauksista, niitä oli mielenkiintoista lukea.

 
Tämä Syyria-säikeessä:

Mielenkiintoinen twiittiketju liittyen venäläisten tukeman hallituksen joukko-osaston Eufratin ylittämiseen ja tuhoamiseen. USA oli varoittanut Venäjää useaan otteeseen ennen iskuaan, Venäjä puolestaan joka kerta todennut, että ei siellä venäläisiä ole.

Kun panssarivaunujen ja raketinheittimien tukema joukko-osasto vain lähestyi, jenkit iskivät ensin. Koko osasto tuhottiin ilman omia tappioita:


Tähän kun vielä huomioi, että Vagnerin vetäjä Syyriasta oli informoinut Kremliä hyökkäysaikeistaan, niin aika hurjaa menoa. Nyt ilmeisesti siis satoja venäläisiä kaatui taistelussa jenkkien toimesta. Mikä on Venäjän reaktio, vaikka virallisesti heitä ei siis siellä ollutkaan?

Kovin on levottomaksi maailman meno mennyt.

Aloitin tämän lukemisen viikonloppuna. Amerikan presidentinvaalit voittanut "Gates" lähti tukemaan Ukrainan aseistamista, osoittaakseen epäilykset että olisi venäjän taskussa valheelliseksi. Presidentinvaaleissa kun venäläiset trollit olivat voimakkaasti tukeneet häntä... Ukrainalaiset päättävät selvittää Itä-Ukrainan sotkun "venäläisten ollessa sitoutuneita Syyriaan". Asiat eskaloituvat, amerikkalaiset "sotilasasiantuntijat" osallistuvat taisteluihin ja jääpä heitä vangeiksikin, Kreml toteaa että "ehkäpä mekin voimme osallistua Itä-Ukrainan taisteluihin kun kerran jenkitkin osallistuvat", ...

51l47k057bL.jpg


Harmillista lukea fiktiota, kun elävä maailma toistaa sitä.
 
Tämä Syyria-säikeessä:



Aloitin tämän lukemisen viikonloppuna. Amerikan presidentinvaalit voittanut "Gates" lähti tukemaan Ukrainan aseistamista, osoittaakseen epäilykset että olisi venäjän taskussa valheelliseksi. Presidentinvaaleissa kun venäläiset trollit olivat voimakkaasti tukeneet häntä... Ukrainalaiset päättävät selvittää Itä-Ukrainan sotkun "venäläisten ollessa sitoutuneita Syyriaan". Asiat eskaloituvat, amerikkalaiset "sotilasasiantuntijat" osallistuvat taisteluihin ja jääpä heitä vangeiksikin, Kreml toteaa että "ehkäpä mekin voimme osallistua Itä-Ukrainan taisteluihin kun kerran jenkitkin osallistuvat", ...

51l47k057bL.jpg


Harmillista lukea fiktiota, kun elävä maailma toistaa sitä.

Valmista tuli. Presidentti "Petrovin" suunnitelma valloittaa Ukraina niin nopeasti, että länsi ei voi kuin todeta tilanteen, samaan aikaan kun Kiina alkaa hoitamaan raja-asioitaan kuntoon, toimi pitkälle mutta lopullinen selkävoitto jäi ehkä ottamatta. Kovaa on tullut NATO:n joukoille turpaan, sen lisäksi että Turkki, Espanja ja Unkari totesivat 5. artiklasta että pitäkää tunkkinne.

Nyt pohdin notta viitsisikö ostaa kakkososan, noin femmallahan se irtoaisi, Ehkäpä ensi viikonlopun lukemiseksi.

Tuomio: 3,5 tähden teknotrilleriä 3. maailmansodan rajamailla (yhden-viiden tähden skaalalla). Jos teema kiinnostaa, niin voisi varmaan huonommankin kirjan lukea.
 
Valmista tuli. Presidentti "Petrovin" suunnitelma valloittaa Ukraina niin nopeasti, että länsi ei voi kuin todeta tilanteen, samaan aikaan kun Kiina alkaa hoitamaan raja-asioitaan kuntoon, toimi pitkälle mutta lopullinen selkävoitto jäi ehkä ottamatta. Kovaa on tullut NATO:n joukoille turpaan, sen lisäksi että Turkki, Espanja ja Unkari totesivat 5. artiklasta että pitäkää tunkkinne.

Nyt pohdin notta viitsisikö ostaa kakkososan, noin femmallahan se irtoaisi, Ehkäpä ensi viikonlopun lukemiseksi.

Tuomio: 3,5 tähden teknotrilleriä 3. maailmansodan rajamailla (yhden-viiden tähden skaalalla). Jos teema kiinnostaa, niin voisi varmaan huonommankin kirjan lukea.

Mainiota. Kiitos esittelystä. Näitä teknotrillereitä sopii esitellä ketjussa. Tämä vaikuttaa ainakin teemaltaan kovin ajankohtaiselta. Lienee hankittava sitten minunkin.
 
Mainiota. Kiitos esittelystä. Näitä teknotrillereitä sopii esitellä ketjussa. Tämä vaikuttaa ainakin teemaltaan kovin ajankohtaiselta. Lienee hankittava sitten minunkin.

Joo, kyllä tämä jatkoon menee. Jos jokin harmitti ekassa osassa niin alussa oli varsin hyvin venäläisiä hahmoja ja näkökulmia mukana, mutta mitä pidemmälle kirja meni niin vähemmälle se jäi. Harmi.

Mutta tosiaan, "Battleground Korea" on seuraava osa, ja kolmas osa pitäisi ilmestyä ensi kuussa. Korea-skenet ovat hauskoja, niitä on tullut luettua eri tekijöiltä.
 
Joo, kyllä tämä jatkoon menee. Jos jokin harmitti ekassa osassa niin alussa oli varsin hyvin venäläisiä hahmoja ja näkökulmia mukana, mutta mitä pidemmälle kirja meni niin vähemmälle se jäi. Harmi.

Mutta tosiaan, "Battleground Korea" on seuraava osa, ja kolmas osa pitäisi ilmestyä ensi kuussa. Korea-skenet ovat hauskoja, niitä on tullut luettua eri tekijöiltä.

Larry Bondin Red Phoenix on todellinen klassikko, joskin kirjassa esitetty skenaario on jo kolme vuosikymmentä vanha. Tästä huolimatta minulla on tapana lukea se kerran vuodessa aivan kuten Clancyn Red Storm Rising. :)

tarzan.png
 
Larry Bondin Red Phoenix on todellinen klassikko, joskin kirjassa esitetty skenaario on jo kolme vuosikymmentä vanha. Tästä huolimatta minulla on tapana lukea se kerran vuodessa aivan kuten Clancyn Red Storm Rising. :)

Katso liite: 19690

Red Phoenix ja Red Phoenix Burning löytyvät Kindlestä. Tykkäsin. :solthum:
 
Larry Bondin Red Phoenix on todellinen klassikko, joskin kirjassa esitetty skenaario on jo kolme vuosikymmentä vanha. Tästä huolimatta minulla on tapana lukea se kerran vuodessa aivan kuten Clancyn Red Storm Rising. :)

Katso liite: 19690

Menit sitten muistuttamaan tuosta Clancyn parhaasta teoksesta. Oli samantien pakko ostaa se Ipadille ja alkaa fiilistelemään, saas nähdä onko se yhtä hyvä kuin vuonna -90 kun luin sen viimeksi :)
 
Back
Top