Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Leaderdog kirjoitti:
Pahimpaan vapinaan luin kirjan kaukopartiomies Mikko Pöllästä, jonka oli kirjoittannut hänen uskottu naapurinsa opetusneuvos Antti Henttonen munkasta (lähiö Helsingissä => Munkkiniemi). Kirja on todella asiallinen Mikko Pöllän elämänkerta ns. kehdosta hautaan, kaikkine värikkäine vaiheineen. Oma kirja yksilö on varustettu Hesarista leikatulla Mikon muistokirjoituksella,

Katso liite: 18670
Klikkaa laajentaaksesi...

Sori, en voi olla leuhkimatta. ;) Olen pitänyt käsissäni Mikko Pöllän ritariristiä.
 
Onko nee lopettanut tekemään tätä kirjaa?

t259.jpg
 
Ehkä kaunokirjallisuuskin sopii tänne kun kerran kirjan tematiikka kietoutuu sotaan ja on sellainen klassikko jota voi suositella muillekin. Kyseessä on Thomas Pynchonin teos Painovoiman sateenkaari, jonka sain viimein luetuksi. Teos ilmestyi alun perin 1973 mutta saatiin käännettyä vasta 2014. Kääntäjä Juhani Lindholm sai käännöstyöstään 2015 Mikael Agricola -käännöspalkinnon. Luin käännöksen koska tuhannen sivun postmodernin romaanin lukeminen e-kirjana ei innostanut. Käännös jättää jonkin verran toivomisen varaa oikoluvun suhteen ja muutamia sotilastermejä on selvästi käännetty väärin (esimerkiksi tykeissä on piippuja ja 82. laskuvarjoprikaatti on varmaankin divisioonan vahvuinen 82nd Airborne, japanilaisen Ensign Moriturin sotilasarvo on kirjan alussa käännetty aliluutnantiksi, loppupuolella vänrikiksi). Tämä ja muut pienet virheet annettakoon anteeksi.

Kirja kertoo eritysesti V2-ohjuksesta ja teknologiasta, kemiasta ja sodasta, esineistä ja paikoista, historiallista tapahtumista, tiedustelusta, mytologiasta, ihmisten ja kansojen kohtaloista sekä seksuaalisuudesta eri muodoissaan. Se vyöryttää tarinaa jätteen, vallan, rahan ja sanan yhteydestä, jatkaa tarinaa tarinoista ja tarinoiden kulisseista 400 henkilöhahmon voimin. Kemiaa ja psykologiaa on makuuni vähän liikaa, vaikka niihin liittyvä huumori onkin paikoin oivaltavaa. Teos näkee koko maailmansodan ja ihmiskunnan historian teknologioiden kautta. Kuten Pynchon kirjoittaa sivulla 671: ”Ei sota alun alkaenkaan ollut yhtään poliittinen, politiikka oli pelkkää teatteria, sen tarkoitus oli vain hämätä ihmisiä… kaikessa hiljaisuudessa sodan kulun sanelivat teknologian tarpeet… (…) Todelliset kriisit olivat resurssien allokoinnin ja priorisoinnin kriisejä, eivät yritysten keskinäisiä — tilanne vain haluttiin saada näyttämään siltä — vaan eri teknologioiden välisiä...”
 
Viimeksi muokattu:
Tapio Rautavaara: En päivääkään vaihtaisi pois.
Olen aivan vaikuttunut saatuani sen äsken loppuun. Luin yhdeltä makuukselta.
Mitä tarinoita pula-ajan Suomesta, rintamalta ja sodanjälkeisestä viihde-elämästä. Suuri mies, ja tällä tarkoitan henkistä puolta.

img_6100.jpg
 
Thomas Anderson: Saksan rynnäkkötykit. Koala kustannus.

Periaatteessa ihan jees kirja Saksan rynnäkkötykkien ja koko aselajin kehityksestä ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Asiaan perehtyneille ei tule hirveästi uutta, mutta ummikoille varmasti mielenkiintoinen. Pähkinänkuoressa kirjan sisältö on, että jv tarvitsi tukiaseen, joten kehitettiin rynnäkkötykki. Sodan aikana rynnäkkötykit joutuivat toimimaan yhä enenevässä määrin pst.-tehtävissä, joihin niitä ei ollut tarkoitettu. Tappiot kasvoivat ja sekä tuotannon että organisaation suhteen käytiin taistelua kulisseissa. Resursseissa oli koko ajan uupelo.

Sivuja teoksessa on 288 ja kuvia 236. Osa on aukeaman kokoisia, eli kuvat vievät huomattavan osan sivuista. Periaatteessa kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä, mutta niitä ei ole hirveän tarkasti yhdistetty tekstiin. Parhaita ovat kuvat mutaan uponneista vaunuista, koska niiden pelastaminen avaa hyvin logistiikan ongelmia, samoin kuin sitä, miten vaunuja jouduttiin hylkäämään (aika paljonkin) muutenkin kuin taistelutappioiden vuoksi.

Suurimmat ongelmat teoksessa ovat, että se tulee HYVIN perusteellisesti vuoteen 1944, mutta sitten sodan viimeinen vuosi kuitataan tyyliin: "Länsirintamalla rynnäkkötykit ampuivat hurjasti, mutta liittoutuneet etenivät silti ja itärintamalla rynnäkkötykit ampuivat vielä hurjemmin, mutta puna-armeija eteni Berliiniin ja sitten sota loppui. KUNNIA RYNNÄKKÖTYKEILLE!" ja että konkretia on aika vähäistä. Joitakin taistelukertomuksia löytyy, mutta ne on referoitu. Muutama henkilökuva ja pari verevää aikalaiskuvausta olisi tehnyt terää.

Mielenkiintoista on Guderiania kohtaan esitetty kritiikki. Teos lähtee rynnäkkötykkien näkökulmasta, eli ne ovat osa tykistöä. Perinteisesti tykistön ja Guderianin taistelu on nähty arvovaltakiistana, jossa Guderianin olisi pitänyt saada päättää kaikesta telakalustosta.

Summa summarum. Lue, mutta osta vasta jos tykkäät.
 
Paljon on tullut luettua kaikennäköistä opusta sodasta ja rauhasta. Mutta se kaikkein tärkein on aina jäänyt hankkimatta, mutta nyt yksi ikuisuushankinta on pois listalta, viimeinkin. Jokaisen yrittäjän ja nojatuolikenraalin maallinen Raamattu, The Art of War (y) melkein voisi laittaa äänestyksen kuinka moni foorumilta on tämän lukenut, veikkaan että ainakin puolet :unsure:
IMG_20180606_171840.webp
 
Leaderwolf kirjoitti:
Paljon on tullut luettua kaikennäköistä opusta sodasta ja rauhasta. Mutta se kaikkein tärkein on aina jäänyt hankkimatta, mutta nyt yksi ikuisuushankinta on pois listalta, viimeinkin. Jokaisen yrittäjän ja nojatuolikenraalin maallinen Raamattu, The Art of War (y) melkein voisi laittaa äänestyksen kuinka moni foorumilta on tämän lukenut, veikkaan että ainakin puolet :unsure:
Katso liite: 22002
Klikkaa laajentaaksesi...

Itsellä on 3 eri versiota, samoin Clausewitzit löytyy suomeksi ja englanniksi.
 
Mikael Niemi: Mies, joka kuoli kuin lohi.

Dekkari, jossa selvitetään eläköityneen tullimiehen kuolemaa Pajalassa, Torniojokilaaksossa. Kuitenkin murhan sijaan olennainen kysymys on kieli ja identiteetti. Mitä on tämä sekakansa, joka asuu Ruotsissa, mutta puhuu murteellista suomea?
Ja mikä vielä tärkeämpää, mikä määrittää ihmisen, identiteetin ja kansan?
Kun meänkielinen ruotsalainen poliisimies miettii, milloin voisi ryhtyä aseelliseen vastarintaan, voi saman kysymyksen asettaa suomalaisen ruotsinkielisen suuhun.
Ehdottoman arvokas ja tärkeä kirja, joka jokaisen tulisi lukea - ajatuksen kanssa.
Ei ole visvaa - eikä hommaa, eikä liika hankalaa tekstiä, joten lukemaan mars.
Saman tekijän Vittulajänkä on omakohtaisempi ja Nahkakolo hauskempi, mutta lue tämä ensin.
 
@Leaderdog nosti ketjussa aiemmin esiin tämän kirjan.

Sain lukaistua eilisiltana. Täytyy sanoa että pidin kovasti. Kertoo jalkaväkirykmentti 34:n riveissä Kollaalla taistelleista Rautjärven kunnan miehistä. Aihe on tavallaan lähellä sydäntä, koska isäukko sattuu olemaan tuolta kotoisin. Kirjaa lukiessa tuli vastaan tuttuja nimiä. Toki mukana ovat myös Aarne "Marokon kauhu" Juutilainen, sekä Simo Häyhä.

Kerronta on sujuvaa ja teksti on hyvin jäsennelty. Kirjoittaja on tehnyt ison työn penkoessaan esiin kaiken olennaisen arkistomateriaalin. Lisäksi tämä on myös tutustunut aiempaan Kollaa-kirjallisuuteen. Onpa tämä myös päässyt haastattelemaan joitain veteraanejakin. Kokonaisuus toimii oivallisesti ja tämä on mielestäni hyvä mikrotason sotahistoriallinen kuvaus. Suosittelen lämpimästi.

tulimyrsky_91_1_93__ml.webp
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top