Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Lukaisin äsken tämän uunituoreen Tom Cooperin teoksen. Kertoo todella hyvin MiG-23:n sotakäyttöhistorian Lähi-idän lukuisissa eri sodissa ja konflikteissa. 70-luvun alussa useat arabimaat kuolasivat tuoretta MiG-23:sta MiG-21:n seuraajaksi. Moskova pääosin myi koneen karvalakkivientimallia. Flogger ei ollut mikään menestys. Se oli paljon huoltoa vaativa tyyppi ja se vaati paljon myös ohjaajalta (esim. ohjaamoergonomia oli surkea). Arabien menestys ilmasodassa mm. Israelia vastaan oli ja on yhä kehno. Myös 1991 Persianlahden sodassa Irakin Floggerit saivat kyytiä liittouman ilmaherruushävittäjiltä (erit. F-15 Eagle). Kirjan kuvitus on mielenkiintoisesti valittu ja aivan mainio lisä on yksittäisten pilottien taistelukertomusten lisääminen kirjaan. Omassa lajissaan todella hyvä ilmasotahistoriallinen tutkielma.

Katso liite: 22868

Tom Cooperilta ilmestyy loppukesästä myös toinenkin uutuus. Tämä käsittelee Venäjän ilmasotatoimia Syyriassa. Lienee pakko-ostos.

Katso liite: 22869
Arabien menestys IAF:ää vastaan oli ja on heikko aivan riippumatta siitä, mitä konetta alla.

IAF sai käsiinsä Floggerin ja koelensi sitä. Koneen kiihtyvyys oli hyvä ja tutka parempi kuin Phantomin. Puutteistaan huolimatta jotkut muut kuin heikosti koulutetut arabit olisivat saaneet koneella ehkä enemmän aikaiseksi.

Sama juttu Mirage III Cj vs Mig-21 F.
IAF:n paremmat pilotit pisteli tasaveroisella koneella taistelleita arabeja pataan 10-0.

Poikkeus olivat muistaakseni Jordanian erittäin taitavat Hunter-kuskit.
 
Arabien menestys IAF:ää vastaan oli ja on heikko aivan riippumatta siitä, mitä konetta alla.

IAF sai käsiinsä Floggerin ja koelensi sitä. Koneen kiihtyvyys oli hyvä ja tutka parempi kuin Phantomin. Puutteistaan huolimatta jotkut muut kuin heikosti koulutetut arabit olisivat saaneet koneella ehkä enemmän aikaiseksi.

Sama juttu Mirage III Cj vs Mig-21 F.
IAF:n paremmat pilotit pisteli tasaveroisella koneella taistelleita arabeja pataan 10-0.

Poikkeus olivat muistaakseni Jordanian erittäin taitavat Hunter-kuskit.

Tämä on minun tietääkseni paras (ja ainoa ?) suomenkielinen esitys Israelin ilmavoimien historiasta. Ihan mukavaa ja asiallista luettavaa, joskin melko luettelomaista tekstiä. Mutta tämän ymmärtänee kun kyseessä on nimenomaan yleisesitys aiheesta. Vauhdikkaampaa tekstiä ja kuvausta löytyy sitten niistä englanniksi käännetyistä israelilaisten hävittäjälentäjien muistelmista.

1008_jyrisevä_taivas3149.jpg
 
Well well well, Laukkasen Mig-kirja on nyt hyllyssäni. Tätä helmeä on jahdattu punta & taala & euro huutokaupoissa. Suuret kiitokset veli Tulikomento, kuittaan tämän vielä.

Dosendo:lta tuli myös neljä ( kolme) opusta luettavaksi talvea varten. Tuo kolmas kirja tuli vaimolle pihapiirin luntujen tarkkauilua varten.
 
Well well well, Laukkasen Mig-kirja on nyt hyllyssäni. Tätä helmeä on jahdattu punta & taala & euro huutokaupoissa. Suuret kiitokset veli Tulikomento, kuittaan tämän vielä.

Dosendo:lta tuli myös neljä ( kolme) opusta luettavaksi talvea varten. Tuo kolmas kirja tuli vaimolle pihapiirin luntujen tarkkauilua varten.

Jos minulta kysytään niin Jyrkin konetyyppikirjat ja Jukka Raunion Lentäjän näkökulma -sarjan kirjat ovat suunnilleen parasta mitä kotimaisen ilmailukirjallisuuden saralla on julkaistu. :)
 
Joo, oli aivan laadukasta nyky-Beevoria, lukusuositus. Beevor ei valtavasti ota kantaa kuka-mokasi -hengessä tehtyään alussa alkuasetelmaa selväksi. Lisäpisteet aiempiin verrattuna - kuten videollakin todettiin - sittä että paitsi liittoutuneiden, ja saksalaisten, niin nyt myös hollantilaisten näkökulmasta.

Market Gardenissa taisteli muuten myös hollantilainen SS-osasto, mitä en tiennyt. Melkoisella rupujengillä saksalaiset saivat lopulta kuitenkin riittävästi aikaan, varrsinkin kun paitsi että saivat lopulta tykistöä ja rynnäkkötykkejä ja tankkeja paikalle, niin malttoivat ryntäilyn sijaan edetä kohde kerrallaan kaiken tuhoten eteenpäin.

Sori, en malta olla linkittämättä tätä videota, mutta kun kerran nostit tämän tärkeän pointin esiin. Videossa selvennetään hyvin saksalaisten kampfgruppe-taktiikkaa. Eli tilanteenmukaista toimintaa ja improvisaatiota. Näin toimivat myös Hollannissa 44 kun antoivat turpiin briteille Arnhemissa.

 
Tätä voin suositella:
https://www.amazon.com/Carnage-Culture-Landmark-Battles-Western/dp/0385720386

Kirja käsittelee syitä länsimaisten sotavoimien ylivoimaisuutta ja siihen johtaneita kulttuurillisia syitä.
Kirjoittaja käsittelee asiaa seitsemän yksittäisen reilun kahdentuhannen vuoden aikana käydyn taistelun kautta.
Kirjoittajan havainnot osuvat minusta melkoisen hyvin yhteen sen kanssa, miten esimerkiksi Dave Grossman on käsitellyt tappamisen psykologiaa:
Kansalaisten kouluttaminen ja harjoittaminen kurinalaisiksi taistelijoiksi, jotka murskaavat ratkaisutaistelussa vihollisen taistelutahdon on ollut länsimaiden tavaramerkki koko historian ajan.

Tässä vähän fiksumpi ammattilaisen arvostelu vielä:

https://www.foreignaffairs.com/revi...lture-landmark-battles-rise-western-power?amp
 
Sori, en malta olla linkittämättä tätä videota, mutta kun kerran nostit tämän tärkeän pointin esiin. Videossa selvennetään hyvin saksalaisten kampfgruppe-taktiikkaa. Eli tilanteenmukaista toimintaa ja improvisaatiota. Näin toimivat myös Hollannissa 44 kun antoivat turpiin briteille Arnhemissa.
Ehdin lopulltakin katsomaan tätä, ja päädyin aloittamaan hänen Market Garden videosarjan katsomista. Oletko mahdollisesti jo katsonut sen?

 
Kuluneella viikolla käväsin Mikkelissä, jossa poikkesin Päämaja- ja viestintäkeskus lokki museoissa.
Mukaan tarttui kolme kirjaa, nelonen oli päässyt loppumaan joten pitää koukata se kun nautin jälkiruoan, eli jalkaväkimuseon myöhemmin syksyllä.

Ps. Lappuliisa partioi ahkerasti Lokin edessä, oven edessä pysäköinti peräkärryn kera maksaa 45€. Mikkelin taksoilla...........

julkaisut_kk_iso.jpgKielletyt-kartat-2b-AtlasArt.jpgkielletyt-kartat-3.jpg.
 
Kuluneella viikolla käväsin Mikkelissä, jossa poikkesin Päämaja- ja viestintäkeskus lokki museoissa.
Mukaan tarttui kolme kirjaa, nelonen oli päässyt loppumaan joten pitää koukata se kun nautin jälkiruoan, eli jalkaväkimuseon myöhemmin syksyllä.

Ps. Lappuliisa partioi ahkerasti Lokin edessä, oven edessä pysäköinti peräkärryn kera maksaa 45€. Mikkelin taksoilla...........

Katso liite: 23133Katso liite: 23134Katso liite: 23135.

Eroaako tästä materiaalista?

http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/karjalankartat/
 
Joo olen katsonut tuon videon. Odotan nyt innolla Beevorin uutuuden lukemista.
Tuli nyt katsottua videosarja läpi, varsin ansiokas yhteenveto monivaiheisesta ja monimutkaisesta operaatiosta. Ymmärrän nyt myös paremmin sen Beevorin kirjalle kolme tähteä antaneen vuodatuksen. Jos jotain heikkouksia pitää mainita, niin ehkä tuo yhteenveto viimeisessä videossa yksinkertaistaa liikaa kaataessaan Market Gardenin epäonnostumisen yksinään 82nd AB:n Gavinin harteille, vaikka toki muistaa operaation johtaja Browningin mainita.

Jos yhtä syyllistä etsitään, mikä toki yksinkertaistaa liikaa, niin vierittäisin Browningin hartioille, koska i) hyväksyi dropzonet liian kaus silloista, ja ii) vaati päästä armeijakuntaesikuntineen ensimmäiseen aaltoon, mikä vei 82n AB:n jo rajallisesta kuljetuskapasiteetista liian ison osan. Gaviniä syytellessään kaveri unohtaa mainita miten laaja alue 82nd illa oli, vaikka 101st yhteydessä muistaa mainita, ja tätä rasitti tosiaan se että 82nd ista oli mitä vain noin yksi rykmentti ekassa aallossa. Kovin vähän miehiä liian moneen suuntaan revittäväksi. Mutta silti olisi pitänyt iske ripeästi Nijmegenin sillalle, kuten jälkiviisaus kertoo.

Mutta ehkä yhteenveto tästä kaikesta, ml Beevorin kirja, on että jos tähän asti piti Market Gardenia alusta asti tuhoon tuomittuna uhkapelinä, niin olipa todella lähellä onnistua. Todella lähellä.
 
Tuli nyt katsottua videosarja läpi, varsin ansiokas yhteenveto monivaiheisesta ja monimutkaisesta operaatiosta. Ymmärrän nyt myös paremmin sen Beevorin kirjalle kolme tähteä antaneen vuodatuksen. Jos jotain heikkouksia pitää mainita, niin ehkä tuo yhteenveto viimeisessä videossa yksinkertaistaa liikaa kaataessaan Market Gardenin epäonnostumisen yksinään 82nd AB:n Gavinin harteille, vaikka toki muistaa operaation johtaja Browningin mainita.

Jos yhtä syyllistä etsitään, mikä toki yksinkertaistaa liikaa, niin vierittäisin Browningin hartioille, koska i) hyväksyi dropzonet liian kaus silloista, ja ii) vaati päästä armeijakuntaesikuntineen ensimmäiseen aaltoon, mikä vei 82n AB:n jo rajallisesta kuljetuskapasiteetista liian ison osan. Gaviniä syytellessään kaveri unohtaa mainita miten laaja alue 82nd illa oli, vaikka 101st yhteydessä muistaa mainita, ja tätä rasitti tosiaan se että 82nd ista oli mitä vain noin yksi rykmentti ekassa aallossa. Kovin vähän miehiä liian moneen suuntaan revittäväksi. Mutta silti olisi pitänyt iske ripeästi Nijmegenin sillalle, kuten jälkiviisaus kertoo.

Mutta ehkä yhteenveto tästä kaikesta, ml Beevorin kirja, on että jos tähän asti piti Market Gardenia alusta asti tuhoon tuomittuna uhkapelinä, niin olipa todella lähellä onnistua. Todella lähellä.

Olisikohan pohjimmiltaan ollut kuitenkin liian kunnianhimoinen ja monimutkainen operaatio ? Liian paljon epävarmuustekijöitä ja muuttujia (esim. surkea sää Englannissa, joka hidasti huoltolentoja). Ja saksalaisten aliarviointi kun alkushokistaan toipuivat ripeästi ja aloittivat välittömästi tehokkaat vastatoimet. Ja tuossa videossa todetaan myös osuvasti, että britit tekivät puolalaisista häpeällisesti syntipukin operaation epäonnistumiselle. Kenraali Sosabowskin puolalainen laskuvarjoprikaati epäilemättä teki voitavansa kusisessa tilanteessa. Ja puolalaiset eivät edes olleet mukana ensimmäisissä aalloissa vaan nämä pudotettiin Arnhemin seudulle vasta siinä vaiheessa kun brittien 1. maahanlaskudivisioona oli jo hätää kärsimässä.
 
Olisikohan pohjimmiltaan ollut kuitenkin liian kunnianhimoinen ja monimutkainen operaatio ? Liian paljon epävarmuustekijöitä ja muuttujia (esim. surkea sää Englannissa, joka hidasti huoltolentoja). Ja saksalaisten aliarviointi kun alkushokistaan toipuivat ripeästi ja aloittivat välittömästi tehokkaat vastatoimet. Ja tuossa videossa todetaan myös osuvasti, että britit tekivät puolalaisista häpeällisesti syntipukin operaation epäonnistumiselle. Kenraali Sosabowskin puolalainen laskuvarjoprikaati epäilemättä teki voitavansa kusisessa tilanteessa. Ja puolalaiset eivät edes olleet mukana ensimmäisissä aalloissa vaan nämä pudotettiin Arnhemin seudulle vasta siinä vaiheessa kun brittien 1. maahanlaskudivisioona oli jo hätää kärsimässä.
Kaikesta huolimatta, operaatio kaatui lopulta kuitenkin Nijmegenin siltaan. Siltaan, joka olisi saatu haltuun toimimalla edes hieman ripeämmin.

Saksalaiset SS-joukot eivät olisi päässeet enää sillan eteläpuolelle kaivautumaan Nijmegeniin, jossa heitä sielläkin lopulta oli vain parisensataa miestä, sekä vahva tykistön tuki. Jos 30 Corps olisi pääsyt Nijmegenistä heittämällä eteenpäin, olisi varsinainen taistelu käyty Arnhemin sillasta, jonka pohjoisranta oli Brittien hallussa, joten saksalaiset eivät olisi päässeet vahvistamaan Nijmegenin ja Arnhemin väliä myöskään, vaan päinvastoin jääneet saarrostusuhan alle.

Samaa mieltä, hullunrohkea suunnitelma, mutta en ollut aiemmin ymmärtänyt tosiaan miten pienestä sen onnistuminen jäi lopulta kiinni...
 
Onko tästä kommentteja?

Mannerheim-ristin ritari 9 Eero Kivelä

1429_l_mannerheim_ristin_ritari9_240.jpg
 
Luin kirjan kirjaston e-kirjana puhelimella(kätevää..)

Itseäni kiinnosti lähinnä asekätkentä-osuus kirjassa ja se oli kyllä selkeä pettymys.
En ihan heti muista mitään "uutta" tai alueellista lisää Lukkarin kirjaan.

Sujuvasti luettava henkilöhistoriikki kiinnostavasta persoonasta.

Suosittelen kuitenkin lukemaan..
 
Raskin vihdoin ostaa Forczycin osan 2 Itärintaman panssaritaisteluja koskien. Osa 1 on arvioitu aiemmin tässä vitjassa, keskeisiä pointteja oli rintaman tarkastelu panssarivoimien osalta hyvin kokonaisvaltaisesti: taktiikka, koulutus, logistiikka, teollinen kapasiteetti. Osa 1, 1941-42 oli historian mukaisesti saksalaisten voittokulkua, koska heillä aloite, taktillinen ja koulutuksellinen ylivoima, ja, niin siinäpä se. Ekan osan oho-hetkiä oli mm. neukkujen panssarivoiman vahvuus jo Barbarossan alussa, vuoden 1941 aikana heillä oli toistatuhatta T-34 ja KV-1 vaunua. Lisäksi erityishuomiona, miten Afrikan rintama söi runsaasti panssarikapasiteettia lopputuloksena 100% tappio kun siellä lopulta jäätiin mottiin 1943 mennessä.

Osa 2 kattaa vuodet 1943-44, jossa aloite siirtyy neukuille, ja saksalaisten ongelmat kasaantuvat. Odotettavissa mm. "toisen maailmansodan paras panssarivaunu" Mk V Pantherin ryöpytystä: alitehoinen moottori, raskaan panssarivaunun paino (44t), polttoainesyöppö. Samoin koulutuksen ja miehistöaineksen muutos, sekä kannibalisaatio ja kilpailu Heer, SS ja Luftwaffe (tarkoittaa panssaridivisioona H Göringin) kesken. Heerin panssariyksiköistähän tuli lopulta toisen luokan rupusakkeja kalustotäydennysten vähyyden takia, vaikka kaikki osaaminen oli siellä. Toki SS ja Luftwaffe veivät Heeriltä myös osaavaa aliupseeri ja upseeriainesta joista molemmista oli huutava pula.

519MUJ4Ug-L.jpg


Kerron lisää, jahka saan luku-urakan valmiiksi. Aika kuivaa tekstiä välillä, tai olisi, jos ei kiinnostaisi!
 
Raskin vihdoin ostaa Forczycin osan 2 Itärintaman panssaritaisteluja koskien. Osa 1 on arvioitu aiemmin tässä vitjassa, keskeisiä pointteja oli rintaman tarkastelu panssarivoimien osalta hyvin kokonaisvaltaisesti: taktiikka, koulutus, logistiikka, teollinen kapasiteetti. Osa 1, 1941-42 oli historian mukaisesti saksalaisten voittokulkua, koska heillä aloite, taktillinen ja koulutuksellinen ylivoima, ja, niin siinäpä se. Ekan osan oho-hetkiä oli mm. neukkujen panssarivoiman vahvuus jo Barbarossan alussa, vuoden 1941 aikana heillä oli toistatuhatta T-34 ja KV-1 vaunua. Lisäksi erityishuomiona, miten Afrikan rintama söi runsaasti panssarikapasiteettia lopputuloksena 100% tappio kun siellä lopulta jäätiin mottiin 1943 mennessä.

Osa 2 kattaa vuodet 1943-44, jossa aloite siirtyy neukuille, ja saksalaisten ongelmat kasaantuvat. Odotettavissa mm. "toisen maailmansodan paras panssarivaunu" Mk V Pantherin ryöpytystä: alitehoinen moottori, raskaan panssarivaunun paino (44t), polttoainesyöppö. Samoin koulutuksen ja miehistöaineksen muutos, sekä kannibalisaatio ja kilpailu Heer, SS ja Luftwaffe (tarkoittaa panssaridivisioona H Göringin) kesken. Heerin panssariyksiköistähän tuli lopulta toisen luokan rupusakkeja kalustotäydennysten vähyyden takia, vaikka kaikki osaaminen oli siellä. Toki SS ja Luftwaffe veivät Heeriltä myös osaavaa aliupseeri ja upseeriainesta joista molemmista oli huutava pula.

519MUJ4Ug-L.jpg


Kerron lisää, jahka saan luku-urakan valmiiksi. Aika kuivaa tekstiä välillä, tai olisi, jos ei kiinnostaisi!

Mielenkiintoista. Laita arvostelua tulemaan kun saat kahlattua läpi. Minäpä laitan samaan teemaan liittyvän arvion tästä.

A1mHFeqBxkL.jpg

Kirjoittaja lausuu heti alussa ettei Saksan panssariaseesta ole laadittu tutkimusta, joka ottaisi huomioon kaikki taustatekijät (sotatalous, doktriini, tekninen kehitys jne.). Mainostaa että tämä tutkimus sen tekee. No joo, aika kunnianhimoinen lähtöasetelma, varsinkin kun tässä sivumäärä on alle 200. Dinardo nostaa kyllä esiin ihan mielenkiintoisia pointteja. Muun muassa Heinz Guderianin roolia ja merkitystä tässä arvioidaan kriittisesti. Sangen yleisen käsityksen mukaan Guderian doktriinia kehitellessään olisi ottanut oppia briteiltä (Liddel-Hart ja Fuller). Dinardon mukaan tämä tulkinta on ylikorostettu ja johtuu pitkälti siitä, että sodan jälkeen Guderian sotavankeudessaan ollessaan halusi miellyttää brittejä ja kirjoitti näistä kehuja.

Laaja johtopäätös saksalaisten salamasotadoktriinista on, että kyllä se pitkälti oli kotikutoista. Ja ei se oikeastaan ollut muuta kuin ensimmäisen maailmansodan stosstruppe-taktiikan jalostunut kehitelmä. Dinardo myös ansiokkaasti toteaa, että Puolan operaatio 1939 oli enemmänkin perinteisiä saarrostusoperaatioita toinen toisensa perään kuin varsinaista salamasotaa. Sitä nähtiin enemmän Ranskassa 1940. Tämän jälkeen ahnehdittiin liikaa ja pitkässä juoksussa Saksalta loppuivat paukut ja edellytykset käydä laajamittaista sotaa monella eri rintamalla yhtäaikaisesti. Ihan luettava kirja, ei mitään maata mullistavaa mutta ihan kelpo johdatus aiheeseen.
 
Back
Top