Raskin vihdoin ostaa Forczycin osan 2 Itärintaman panssaritaisteluja koskien. Osa 1 on arvioitu aiemmin tässä vitjassa, keskeisiä pointteja oli rintaman tarkastelu panssarivoimien osalta hyvin kokonaisvaltaisesti: taktiikka, koulutus, logistiikka, teollinen kapasiteetti. Osa 1, 1941-42 oli historian mukaisesti saksalaisten voittokulkua, koska heillä aloite, taktillinen ja koulutuksellinen ylivoima, ja, niin siinäpä se. Ekan osan oho-hetkiä oli mm. neukkujen panssarivoiman vahvuus jo Barbarossan alussa, vuoden 1941 aikana heillä oli toistatuhatta T-34 ja KV-1 vaunua. Lisäksi erityishuomiona, miten Afrikan rintama söi runsaasti panssarikapasiteettia lopputuloksena 100% tappio kun siellä lopulta jäätiin mottiin 1943 mennessä.
Osa 2 kattaa vuodet 1943-44, jossa aloite siirtyy neukuille, ja saksalaisten ongelmat kasaantuvat. Odotettavissa mm. "toisen maailmansodan paras panssarivaunu" Mk V Pantherin ryöpytystä: alitehoinen moottori, raskaan panssarivaunun paino (44t), polttoainesyöppö. Samoin koulutuksen ja miehistöaineksen muutos, sekä kannibalisaatio ja kilpailu Heer, SS ja Luftwaffe (tarkoittaa panssaridivisioona H Göringin) kesken. Heerin panssariyksiköistähän tuli lopulta toisen luokan rupusakkeja kalustotäydennysten vähyyden takia, vaikka kaikki osaaminen oli siellä. Toki SS ja Luftwaffe veivät Heeriltä myös osaavaa aliupseeri ja upseeriainesta joista molemmista oli huutava pula.
Kerron lisää, jahka saan luku-urakan valmiiksi. Aika kuivaa tekstiä välillä, tai olisi, jos ei kiinnostaisi!