Kirjat

[tulikomento]

NASA:n koelentäjän muistelmat. Hepulla on takanaan 11 000 lentotuntia ja 125 eri konetyyppiä.

https://www.nasa.gov/centers/dryden/pdf/88797main_kerosene.pdf

 

[JR49]

Lukusuosituksia. Äärimmäisen mielenkiintoisia teoksia.

https://www.amazon.com/Fire-Sky-Air-South-Pacific/dp/0813338697

https://www.goodreads.com/book/show/1237885.The_Black_Sheep

https://www.google.fi/search?biw=16.....1.0.0....0.GHgFt620l2o#imgrc=ApT1EhIpqr9OEM:

 

[lukkarinapulainen]

Kun tuolla keräilyketjun alkutaipaleella on jo mainttu erään Aatun bestselleri ja usein siitä esitetyt argumentit, niin ajattelin tunnustautua tämänkin teoksen - suomennoksen - lukeneeksi.

Ihan 'tyypillinen' poliittinen omaelämäkerta (ensimmäinen osa) ja poliittisen ohjelman esittely (toinen osa). Ainoastaan jälkiviisautena se jotenkin poikkeaa muista vastaavista teoksista.
Toisaalta monet eivät liene aikaansa tuhlaa poliittisen tuuban lukemiseen, niin teoksen maine tylsänä, itseään toistava ja raskaana lienee ihan paikallaan.

Olen lukenut Äänislinnassa painettujen Uljanovin koottujen teosten (neljäs, ns. Stalin-painos) suht monilukuisesta määrästä lienee parikymmentä nidettä ja Aatun hengentuotos Leninin verenhimoisten vuodatusten rinnalla on melkein kuin se kauris, jota Hitler eräässä 'eläinrakas' -tekstillä varustetussa postikortissa syöttää.

Rosenbergin ja Goebbelsin kirjoitukset, vaikka kieltämättä kylmääviä laskelmallisuudessaan, ovat sitten jo ihan toista tasoa ja niitä voisi verrata vähän kuin Uljanovin ja Kautskyn välillä.

Mussolinin omaelämäkerrallinen teos ja tämän sosiaalisen tasavallan aikana kirjoittamat (löytyvät englanninkielisinä tälläkin hetkellä painossa olevasta teoksesta 'My Rise and Fall') , suorastaan avoimet ja rehelliset (Duce ei puhunut nukkevaltion politiikasta fascismina) tekstit ovat myös paljon mielenkiintoisempaa luettavaa kuin vozhdin ja Führerin tuotokset.

Italianjuutalaisen Sarfatti Margheritan Ducesta kirjoittama sankarielämäkerta (nainen oli kansallisen fascistipuolueen jäsen ja Mussolinin rakastajatar) on kaunokirjallisilta ansioiltaan myös siedettävä, jos ei nyt ihan totuudessa pysyttelevä.

 

[tulikomento]

Ensi vuonna ilmestyy sotakirjakustantaja Schifferiltä tällainen teos. Menee odotuslistalleni kun aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjaan on kuulemma haastateltu Top Gun -kouluttajia 70-luvulta nykypäivään asti.

 

[tulikomento]

Tämmöinen kysymys asiasta paremmin tietäville. Olisin kiinnostunut aloittamaan pienoisen lukuprojektin tiedustelupalveluiden ja vakoilun maailmaan. Pääpaino tulisi olemaan kylmän sodan ajassa. Täten heitänkin kysymyksen ilmoille että minkälaista lukemistoa suosittelisitte ?

Supon virallisen historiikin olen lukenut ja pidin tätä hyvänä tietopakettina.



Paikallisesta divaristani löytyisi melko edullisesti legendaarisen KGB-loikkari Oleg Gordievskin kirja, sekä CIA:n historiikki.

 

[EK]

Tämmöinen kysymys asiasta paremmin tietäville. Olisin kiinnostunut aloittamaan pienoisen lukuprojektin tiedustelupalveluiden ja vakoilun maailmaan. Pääpaino tulisi olemaan kylmän sodan ajassa. Täten heitänkin kysymyksen ilmoille että minkälaista lukemistoa suosittelisitte ?

Supon virallisen historiikin olen lukenut ja pidin tätä hyvänä tietopakettina.

Katso liite: 23877

Paikallisesta divaristani löytyisi melko edullisesti legendaarisen KGB-loikkari Oleg Gordievskin kirja, sekä CIA:n historiikki.

Katso liite: 23878

Katso liite: 23879

Tuo CIA ja saman tekijän FBI ovat melkoisia tiiliskiviä. Paljon mielenkiintoista tietoa, mutta aika tanakkaa tekstiä...

Edit. Eiku FBI tietysti eikä FSB.

 

[EK]

Stackelberg, Karl Georg von: Olin länsirintamalla. Karisto 1941.

Hupaisa pikku kirjanen. Stackelberg oli näköjään Wikin mukaan melkoinen kynäniekka, joka aloitti sotareportterina/lehtimiehenä/kirjailijana jo Espanjan sisällissodassa. Esiteltävän teoksen hän on kirjoittanut heti 1940 Ranskan sotaretken kokemuksistaan. Koska sota oli tuolloin käynnissä, mitään kovin yksityiskohtaista tai salaisuuksia paljastavaa raporttia on turha odottaa, mutta vetävänä kuvauksena ja autenttisena ajankuvana kirja toimii mainiosti. Valtakunnan johdossa on vakaa nero joka suunnitteli Ranskan sotaretken, jota sitten johtaa lähes yhtä vakaa nero, jollainen on myös armeijakunnan komentaja sekä divisioonan komentaja jne. Ranskalaiset ovat vellihousuja antautuessaan, mutta oikeasti kovia sotilaita, jotka vain saksalainen voi päihittää. Onneksi tavallinen ranskalainen ymmärtää, että saksalaiset eivät ole niitä todellisia vihollisia, vaan Ranskan poliittiset johtajat.

Pienikokoisessa kirjassa on 188 sivua, joten sen lukaisee nopeasti. Suosittelen kuriositeettina.

 

[EK]

Mielenkiintoinen arvostelu. Kiitos. Minä olen Laaksosen tuotannosta lukenut teoksen Eripuraa ja arvovaltaa, joka kuvaa Marskin ja tämän kenraaleiden keskinäisiä henkilösuhteita ja johtamista. Luin kirjan viime vuosikymmenellä ja jäi mieleen, että ajoittain teksti oli todella puuduttavaa sivistyssanojen viljelyä. Mutta pääasia kirjoittajalla oli se, että Marskilla oli oma suosikkisysteeminsä. Ne jotka olivat ylipäällikön lähipiirissä tai kuuluivat suosikkeihin, saivat paljon anteeksi. Erityisesti Taavetti "Pappa" Laatikainen.

Kirjassa käsiteltiin myös muidenkin komentajien keskinäisiä välejä. Wallenius ei kestänyt hermopainetta Viipurinlahdella helmi-maaliskuussa 1940 ja ryhtyi juopottelemaan. Talvela ja Blick riitelivät keskenään Laatokan Karjalan kesän 44 vetäytymis- ja viivytystaisteluiden aikana. Vaikka joku voisi pitää kirjaa pelkkänä juoruiluna, sanoisin minä että kirja avaa tärkeitä näkökulmia sotatoimien johtamiseen. Henkilösuhteilla ja henkilökemioiden yhteensopivuudella oli aidosti merkitystä.

Katso liite: 22821

Tulipa lukaistua jokin aika sitten. Suosittelen lämpimästi. Se uudempi viina-kirja on ehkä mukavampi lukea, mutta hyvä oli tämäkin.

Teos on "oikea" tutkimus, eli välillä hieman hankalahko lukea, ellei ole tottunut. Asiaa Mannerheimin johtamisesta ja viime sotien korkeimmasta johdosta on paljon. Henkilösuhteet ja henkilökohtaiset piirteet korostuvat kirjassa nimenomaisesti siksi, että Mannerheimin tapa valita johtajat perustui puhtaasti hänen omaan käsitykseensä ehdokkaista. Hän saattoi kylläkin kysyä esim. Heinrichsin tai Tuompon mielipidettä, mutta teki kuitenkin omat ratkaisunsa. Joskus ne olivat onnistuneita, joskus eivät.

Esim. Talvelan asema suosikkina tuodaan kirjassa perustellen esille. Samalla myös osoitetaan esim. Öhquistin ja Östermanin jääminen paitsioon. Etenkin ensin mainitun kohdalla tähän on vaikea olla etsimättä muitakin kuin johtamistoimintaan liittyviä syitä.

Suosittelen, mutta jos haluat valita helpomman tien, niin lue se Viina, hermot ja rangaistukset. Asiasisältö on pitkälti sama, lähestymiskulma vain hieman eri.

 

[tulikomento]

Tulipa lukaistua jokin aika sitten. Suosittelen lämpimästi. Se uudempi viina-kirja on ehkä mukavampi lukea, mutta hyvä oli tämäkin.

Teos on "oikea" tutkimus, eli välillä hieman hankalahko lukea, ellei ole tottunut. Asiaa Mannerheimin johtamisesta ja viime sotien korkeimmasta johdosta on paljon. Henkilösuhteet ja henkilökohtaiset piirteet korostuvat kirjassa nimenomaisesti siksi, että Mannerheimin tapa valita johtajat perustui puhtaasti hänen omaan käsitykseensä ehdokkaista. Hän saattoi kylläkin kysyä esim. Heinrichsin tai Tuompon mielipidettä, mutta teki kuitenkin omat ratkaisunsa. Joskus ne olivat onnistuneita, joskus eivät.

Esim. Talvelan asema suosikkina tuodaan kirjassa perustellen esille. Samalla myös osoitetaan esim. Öhquistin ja Östermanin jääminen paitsioon. Etenkin ensin mainitun kohdalla tähän on vaikea olla etsimättä muitakin kuin johtamistoimintaan liittyviä syitä.

Suosittelen, mutta jos haluat valita helpomman tien, niin lue se Viina, hermot ja rangaistukset. Asiasisältö on pitkälti sama, lähestymiskulma vain hieman eri.

Todellakin. Omat lukukokemukseni ovat samanlaisia. Vajaa vuosikymmen on mennyt kirjan lukemisesta, mutta mieleen jäi että marsalkalla oli omat suosikit joiden töppäilyjä tämä sieti (kröhöm, Taavetti Laatikainen). Ja jotkut toiset taas saivat tyyliin yhden epäonnistumisen jälkeen siirron kotirintamalle tai muihin toisarvoisiin tehtäviin.

Mielenkiintoinen oli myös kuvaus 44 kesän kriisistä Laatokan Karjalassa. Talvela kävi riitelemään Blickin kanssa kun ei ollut samaa mieltä viivytystaistelun suorittamisesta (PSS-asema). Homma ratkaistiin siten, että Martola siirrettiin kannakselta Blickin tilalle.

 

[Sardaukar]

Divarista löytyi mielenkiintoiselta vaikuttava opus.

Omistan pari aikaisempaa Rowland Whiten sotajännäriä ja hyviä ovat olleet. Tämä kertoo siitä mitenkä 70-luvun alussa brittien erikoisjoukot (SAS) sotivat Omanissa paikallisia kommunistikapinallisia vastaan. Enpä oikeastaan tiennytkään että Omanin asevoimissa palveli tuohon aikaan paljon brittejä leasing-periaatteella, toki oli mukana vakinaisesta palveluksesta eronneitakin. Kouluttivat Omanin omaa armeijaa ja ilmavoimia ja samalla britit ottivat itsekin aktiivisesti osaa sotatoimiin.

Kirja kertoo 19.7.1972 käydystä Mirbatin taistelusta. 300 kapinallista hyökkäsi SAS:n leiriin, jota puolusti yhdeksän miestä. Tulitukea saivat RAF:n lentäjltä, jotka lensivät omanilaisia BAC Strikemaster -rynnäkkökoneita. Kyseinen taistelu on osa brittiarmeijan erikoisjoukkojen mystistä historiaa. Kirja vaikuttaa erittäin hyvältä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Mirbat

Katso liite: 23643

Legendaarinen SAS-tappelus ja etenkin tämä mies:

https://en.wikipedia.org/wiki/Talaiasi_Labalaba

 

[EK]

Todellakin. Omat lukukokemukseni ovat samanlaisia. Vajaa vuosikymmen on mennyt kirjan lukemisesta, mutta mieleen jäi että marsalkalla oli omat suosikit joiden töppäilyjä tämä sieti (kröhöm, Taavetti Laatikainen). Ja jotkut toiset taas saivat tyyliin yhden epäonnistumisen jälkeen siirron kotirintamalle tai muihin toisarvoisiin tehtäviin.

Mielenkiintoinen oli myös kuvaus 44 kesän kriisistä Laatokan Karjalassa. Talvela kävi riitelemään Blickin kanssa kun ei ollut samaa mieltä viivytystaistelun suorittamisesta (PSS-asema). Homma ratkaistiin siten, että Martola siirrettiin kannakselta Blickin tilalle.

Ja Blick Martolan tilalle vanhaan 2.divisioonaansa. Seuraavaksi odotettiin konfliktia Blickin ja Siilasvuon (III AK:n komentaja) välillä, mutta taistelut olivat hektisiä ja sitten sota loppui, joten kärhämää ei ehtinyt tulla.

 

[lukkarinapulainen]

Tuo CIA ja saman tekijän FSB ovat melkoisia tiiliskiviä. Paljon mielenkiintoista tietoa, mutta aika tanakkaa tekstiä...

Siis FBI? Hyvä teos todellakin tuo CIA:n historia. Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton turvallisuuselimistä kun saisi samanlaisen teoksen. Leggettin Tshekaa käsittelevä teos taitaa tuon KGB-kirjan rinnalla olla edelleen ainoa varteenotettava englannin kielellä (tai suomeksi) julkaistu teos.

 

[baikal]

Samalla myös osoitetaan esim. Öhquistin ja Östermanin jääminen paitsioon. Etenkin ensin mainitun kohdalla tähän on vaikea olla etsimättä muitakin kuin johtamistoimintaan liittyviä syitä

Pakko pyytää täsmennystä. Miten pitkä juuri herrojen välisessä skismassa mahtoi olla, mitä itse arvelet?

 

[EK]

Pakko pyytää täsmennystä. Miten pitkä juuri herrojen välisessä skismassa mahtoi olla, mitä itse arvelet?

Rehellisesti sanottuna, en tiedä.

Laaksosen (joka suunnilleen tietää) kirjojen perusteella epäluottamus alkoi suunnilleen heti, kun Mannerheim palasi takaisin Puolustusvoimain palvelukseen puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Öhquist oli pedantti ammattimies. Mannerheim tuli PV:n ulkopuolelta vanhoilla meriiteillä. Öhquistia pidettiin sinänsä pätevänä, mutta Lapuan liikkeen aikaan hän teki muutamia temppuja, jotka saivat epäilemään toimintakykyä, etenkin paineen alla. Hän esim. piti vähintäänkin omituisen puhuttelun upseereille ja laittoi kiertokirjeen tms. menemään upseereille, joissa korostettiin sinänsä oikein PV:n puolueettomuutta ja lakien noudattamisen tärkeyttä. Kuitenkin se tapa ja muoto miten hän muistutuksensa jakoi, oli melko omituinen ja antoi yleisesti aiheen epäillä "hermostollista häiriötilaa".

Mannerheimin mielenpohjalle syntynyttä epäilystä sitten syvensi ja vahvisti talvisodan alku, jolloin Mannerheimin mielestä suojajoukot vetäytyivät liian nopeasti. Heti sodan alussahan pidettiin sitten palaveri, jossa Kannaksen komentajat (Ö:t) ja Päämajan edustajat keskustelivat tapahtuneesta ja tulevasta. Östermanhan sai sitten myöhemmin kenkää ja Heinrichs tuli hänen tilalleen. Öhquistia ei uskallettu vaihtaa, koska hän nyt kuitenkin oli kokenein Kannaksen puolustusjärjestelyjen suhteen, mutta on huomioitava, että jatkosodassa ei tullut kuin toisarvoisia tehtäviä. IV AK:n komentajana tietenkin toimi, mutta vain asemasodan aikana. Laatikainen tuli tilalle vähän ennen suurhyökkäystä.

 

[Abdullah Koo]

Kaipaisin kirjasuositusta yrityksen johtamisesta. Johtamisesta ja esimiestyöstä ymmärrän jonkun verram, mutta haussa olisi perusteos, joka avaisi peruskäsitteitä yms paremmin. Eli jonka luettua ymmärtäisi paremmin mitä tarkoittaa poistot, mitä eroa myyntikatteella ja käyttökatteella..

 

[Torni]

Laitetaanpa tällainen kyssärinpoikanen että mitenkä päädyitte sotakirjojen lukijoiksi ? Oma tarinani menee osapuilleen niin, että 6-vuotiaana isäukkoni päätti opettaa minua lukemaan Korkeajännitys-sarjakuvilla ja ilmeisen hyvin äijä onnistui kun olin lehden uskollinen tilaaja aina vuoteen 2008 asti.

Varmasti ensimmäiset lukemani sotakirjat olivat Alistair MacLeanin klassikkoja. Nämä tuli luettu ala-asteikäisenä poikasena. Myös elokuvaversiot kolahtivat kovaa. Näiden jälkeen muistaakseni viidennellä tai kuudennella luokalla tuli luettua Tuntematon Sotilas ensimmäisen kerran. Eli itse päädyin genren pariin ihan klassikkojen avulla. Näiden jälkeen vuorossa olivat sitten Reino Lehväslaiho, Tom Clancy ja Frederick Forsyth jännäripuolelta.

Katso liite: 23504Katso liite: 23506

Katso liite: 23507Katso liite: 23508

Täsmälleen samalla tavalla meni itsellä. Juhla hetki tulla koulusta, kun postissa oli tullut korkeajännitys.
Kirjastoautolta tasaisesti kaikkia mahdollisia sotakirjoja. Tikkanen oli ehdoton oma suosikki.

 

[tulikomento]

Naamakirjasta bongasin mielenkiintoisen kirjamainoksen.

Vuosikymmenten läpi Rovaniemelle, tätä hetkeä painottaen – nykyisten komentajien ja päälliköiden terveisten kera. Koivistolta Immolaan 1918-36, sotavuodet 1939-45, Hämeen Lennosto 1957-74, Lapin lennosto 1974-2000, uusi aikakausi ja Lapin lennosto nyt.

Ajanjaksoja ja tapahtumia samoihin kansiin kasattuna. Henkilöhaastatteluja ja muisteloita. Runsaasti kuvitettu, 168 sivua. Tekstiä myös englanniksi. Julkaisija Lapin Lennoston Kilta. Mitä taistelunjohto näki ja missä? Miksi sitä kutsutaan Poroportiksi? Miltä se tuntui istua Fougan takapenkillä tai lähteä Hawkista heittoistuimella vaakasuoraan? Entäpä kun viimeinen lento on takana? Ja paljon muutakin...

Kirjan hinta 35€ + postikulut. Saatavilla lokakuussa 2018. Tilaukset sähköpostilla: [email protected]

 

[lukkarinapulainen]

-

 

[Panssari Salama]

Naamakirjasta bongasin mielenkiintoisen kirjamainoksen.

Komea lippu kannessa

 

[Panssari Salama]

Klassikon jatko-osa:
Alpo Reinikainen: Toisten on kuoltava: posliinipojan jatkosota. 1. osa. Kirjayhtymä, Helsinki 1981.

Alpo Reinikainen kirjoitti kirjan Taipaleenjoen tulessa: posliinipojan talvisota, joka on suomalaisten sotamuistelmien klassikko. Kaupunkimme kirjastossa sitä ei enää ole, joten lainasin jatkosodan alkua käsittelevän muistelmateoksen.

-snip-

Kiitos vinkistä, tuli napattua tuo Posliinipojan talvisota kirjastosta mukaan viime viikonloppuna, nyt kohta puolet luettu, suosittelen! Terävää analyysiä (toki vuosikymmenten jälkeen) nuorelta vänrikiltä kovassa paikassa. Maanläheisestä kirjoitustyylistä erityisplussat