Kirjat

Tämä on loppuvuoden lukulistallani. Lähinnä case study -tyyppinen kuvaus siitä, mitenkä saksalaiset taistelivat Operaatio Market Gardenin. Alkushokin jälkeen Wehrmacht ja Waffen-SS käynnistivät nopeasti vastatoimenpiteet. Kapteenit ja majurit alkoivat kasaamaan oma-aloitteisesti ad hoc -periaatteella taisteluosastoja. Auftragstaktik toimi käytännössä hyvin ja tehokkaasti. Arnhemissa brittien maahanlaskujoukkoja viivytettiin tehokkaasti ja Reinin ylittävälle maantiesillalle ehtinyt laskuvarjojääkäripataljoona oli pian saarrettu. Hyvin mielenkiintoista ihan ruohonjuuritasonkin kuvausta saksalaisten tuolloisesta taktiikasta.

81sGQi8BvCL._SL1500_.jpg
 
Nettidivarilöytö tältä päivältä. Viime vuonna ilmestynyt teos, hinta oli nyt 10 euroa + postikulut. Käsittääkseni Mannerheim halusi pitää langat omissa käsissään ja varasi oikeuden tehdä päätöksiä itse. Ilmeinen puute oli se, ettei ylipäälliköllä ollut yleisesikuntaupseerin koulutustaustaa. Ja ilmeisesti selvää on, että kesään 1944 tultaessa, oli miehesta jo puhti poissa.

lg_6502f19cce16124d98416ea1.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Tästä on vuosia aikaa kun Tiihosen kirjaa viimeksi kädessäni pidin. Käyttikö tämä missä määrin venäläisiä arkistolähteitä ?
Ehdin jo palauttaa kirjastoon. Tässä ei tainnut pahemmin venäläisiä arkistolähteitä olla, vaan pääasiassa painettuja lähteitä. Kuitenkin Tiihonen on tutkinut aiemmin julkaistuja tutkimuksiaan varten paljonkin venäläisiä arkistolähteitä.
 
Itä-Saksassa elämänsä eläneet ainakin osittain vielä muistelevat lämmöllä edesmennyttä kotimaataan. Sehän oli kehdosta hautaan -valtio, jossa valtio päätti oikeastaan kaiken puolestasi. Elintaso oli muun itäblokin mittareilla melko korkea (derkut tunsivat tästä jopa ylpeyttä). Nykyistä "ostalgiaa" on kyllä vaikea ymmärtää, sillä ihan täysi poliisivaltiohan oli kyseessä. Ne ihmiset, jotka halusivat hengittää vapaasti ja antoivat tämän näkyä, joutuivat vaikeuksiin ja kyttäysjärjestelmän hampaisiin.

DDR:stä lukisin kyllä mielelläni lisää. Seppo Hentilän teos tuli lukaistua parikymmentä vuotta sitten.

Katso liite: 85893

Hyvä vinkki Berliinissä matkaaville. Kannattaa käydä mm. DDR-Museossa. Esittelee nimenomaan arkipäivän elämää Derkkulassa.

Derkkuaiheisista kirjoista pidin aika mielenkiintoisena tätä
1698671063475.png
Kirja keskittyy kahden pienehkön kaupungin Granseen ja Perleburgin Stasi-osastojen toimintaan. Noiden arkistot olivat säilyneet hyvin ja valitulla tarkastelukulmalla on saatu aikaiseksi kohtalainen läpileikkaus Stasin toiminnasta ruohonjuuritasolla. Kirjassa on kerrontaa Stasin työntekijöiden ja ilmiantajien tekemisistä, lisäksi haastateltu mm. entisiä Stasin työntekijöitä ja perusderkkuja ja taisi siinä erilaista yleisempääkin DDR-juttua olla.

Siitä on jo vuosia kun kirjan luin, mutta pidin kirjaa silloin mielenkiintoisena kuvauksena Stasin työstä pienessä ja keskisuuressa mittakaavassa ja toiminnasta yhteiskunnassa käytännössä. Tarkastelussa oleva pienten paikkakuntien stasimeininki ei tietenkään siellä keskittynyt mihinkään korkeamman jännäluokan toimintaan, kuten vakoiluun ja vastavakoiluun, vaan duunin ydin oli siellä valvoa nimenomaan omia kansalaisia ja byrokraattisessa ja enimmäkseen todella paperinmakuisessa työssä kaivella esille, mitä ihmiset tekevät ja millaiset kansan mielialat olivat.
 
Nettidivarilöytö tältä päivältä. Viime vuonna ilmestynyt teos, hinta oli nyt 10 euroa + postikulut. Käsittääkseni Mannerheim halusi pitää langat omissa käsissään ja varasi oikeuden tehdä päätöksiä itse. Ilmeinen puute oli se, ettei ylipäälliköllä ollut yleisesikuntaupseerin koulutustaustaa. Ja ilmeisesti selvää on, että kesään 1944 tultaessa, oli miehesta jo puhti poissa.

Katso liite: 86056
Kuulostaa, että samoihin lopputuloksiin on päädytty kuin Martti Turtola omassa Mannerheim-elämäkerrassaan. Esikuntatyön osaaminen ei Marskilla ollut hallussa niin hyvin kuin olisi pitänyt, koska ei hän koskaan ollut saanut siihen koulutusta. Vanhan ja sairaan miehen anti hiipui sodan loppua kohti. Marskin parasta aikaa oli talvisota, jolloin mies itse oli hyvässä iskussa ja pani puolustustaistelun käyntiin päättäväisesti jahkailematta.

Alkoholiakin päämajan porukan pitkillä lounailla Mikkelin Klubilla vedettiin enemmän kuin edes sen ajan mittareilla olisi ollut järkevää. Kyllä siinä pienessä sievässä Suomen sotaa paljon johdettiin.

Turtolan kirja on oikein kelvollinen kirja. Ei todellakaan anna kiilloteltua kuvaa Marskista itsestään, vaan katsantokantaa voi luonnehtia kriittiseksi. Marskilla oli ansionsa ja heikkoutensa, mutta tietenkään hänen merkitystään olemassaolostaan taistelevan kansakunnan esikuvana ei voi tietenkään mitata millään yksittäisillä hyvillä eikä huonoilla ominaisuuksilla. Selviydyttiin Marskin ansiosta ja hänestä huolimatta, kumpaakin.

1698672183265.png
 
Derkkuaiheisista kirjoista pidin aika mielenkiintoisena tätä
Katso liite: 86108
Kirja keskittyy kahden pienehkön kaupungin Granseen ja Perleburgin Stasi-osastojen toimintaan. Noiden arkistot olivat säilyneet hyvin ja valitulla tarkastelukulmalla on saatu aikaiseksi kohtalainen läpileikkaus Stasin toiminnasta ruohonjuuritasolla. Kirjassa on kerrontaa Stasin työntekijöiden ja ilmiantajien tekemisistä, lisäksi haastateltu mm. entisiä Stasin työntekijöitä ja perusderkkuja ja taisi siinä erilaista yleisempääkin DDR-juttua olla.

Siitä on jo vuosia kun kirjan luin, mutta pidin kirjaa silloin mielenkiintoisena kuvauksena Stasin työstä pienessä ja keskisuuressa mittakaavassa ja toiminnasta yhteiskunnassa käytännössä. Tarkastelussa oleva pienten paikkakuntien stasimeininki ei tietenkään siellä keskittynyt mihinkään korkeamman jännäluokan toimintaan, kuten vakoiluun ja vastavakoiluun, vaan duunin ydin oli siellä valvoa nimenomaan omia kansalaisia ja byrokraattisessa ja enimmäkseen todella paperinmakuisessa työssä kaivella esille, mitä ihmiset tekevät ja millaiset kansan mielialat olivat.

Inoffizielle mitarbeiter, epävirallinen avustaja taisi olla jonkinlainen kattotermi niille, jotka kyttäsivät silmä kovana mitä naapuri milloinkin tekee ja kuka sanoo mitäkin työpaikan kahvion pöydässä ruokatunnilla. Stasihan oli soluttanut itäsaksalaisen yhteiskunnan niin tehokkaasti ilmiantajillaan, että Gestapokin olisi ollut kateellinen.
 
Inoffizielle mitarbeiter, epävirallinen avustaja taisi olla jonkinlainen kattotermi niille, jotka kyttäsivät silmä kovana mitä naapuri milloinkin tekee ja kuka sanoo mitäkin työpaikan kahvion pöydässä ruokatunnilla. Stasihan oli soluttanut itäsaksalaisen yhteiskunnan niin tehokkaasti ilmiantajillaan, että Gestapokin olisi ollut kateellinen.
Gestapo olisi ollut kateellinen Stasin resursseistakin. Stasi taitaa edelleen olla maailmanhistorian parhaiten resursoitu salainen poliisi. Stasilla oli paljon enemmän pelkkiä työntekijöitäkin per capita kuin pelätyillä Gestapolla ja KGB:lla tai millä tahansa muulla vastaavalla virastolla ikinä.
 
Löysin tänään työmaan kirjapoistoista. Ihan pätevän oloinen opus. Miten kaukopartiomiehet kuskattiin ryssän selustaan ilmateitse. Kesällä 1944 miehiä myös pudotettiin laskuvarjoilla tiedustelukeikoille.

lg_0032ef39df7e793858ed10b7.jpg
 
Laitetaan tapahtumavinkki tälle viikolle. Martti Turtola esitelmöi torstaina 2.11. Imatralla kenraali Tuomposta. Liittyy siis Turtolan Tuomposta kirjoittamaan elämäkertaan.



2.11. sotahistorian professori Martti Turtola keskittyy luennossaan yhteen henkilöön ja hänen tekemisiinsä. Luento kantaa nimeä Rajavartiolaitoksen tuntematon päällikkö, jääkärikenraali Wiljo Einar Tuompo. Jääkäritaustainen Tuompo nimitettiin Rajavartiolaitoksen historian toiseksi päälliköksi 1930-luvulla. Tuompo kehitti Rajavartiolaitosta sodan uhan kasvaessa ja kunnostautui sotavuosina, mutta joutui sotien jälkeen pakenemaan Ruotsiin. Useista toisen maailmansodan suomalaisupseereista kirjoittanut Turtola kutsuu Tuompoa talvisodan tuntemattomaksi sankariksi.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Kuuntelin Uimosen "Suomalaisten presidentti" Vähän merkillisesti kasattu, samat asiat käytiin moneen kertaan lähes samoin sanoin. Kuuntelin muiden juttujen ohessa, joten jotakin saattoi mennä ohi, mutta ymmärsin että siinä käsiteltiin erilaisia tarkastelukulmia.

Kolmesta Natoon liittymisestä käsittelevästä kirjasta ehdottomasti avaavin oli Risto E J Penttilän Pitkä tie Natoon. Siinä pureudutaan jo 90-lukuun, ja sen syihin miksi aikaisemmin ei olla liitytty. Siinä myös käytiin Itä-Euroopan ja Baltian maiden liittymistä, sekä Ukrainan ja Georgian tapailut.

Nurmen Suomen salattu tie Natoon oli hyvä ja johdonmukainen.
 
Laitetaan tapahtumavinkki tälle viikolle. Martti Turtola esitelmöi torstaina 2.11. Imatralla kenraali Tuomposta. Liittyy siis Turtolan Tuomposta kirjoittamaan elämäkertaan.



2.11. sotahistorian professori Martti Turtola keskittyy luennossaan yhteen henkilöön ja hänen tekemisiinsä. Luento kantaa nimeä Rajavartiolaitoksen tuntematon päällikkö, jääkärikenraali Wiljo Einar Tuompo. Jääkäritaustainen Tuompo nimitettiin Rajavartiolaitoksen historian toiseksi päälliköksi 1930-luvulla. Tuompo kehitti Rajavartiolaitosta sodan uhan kasvaessa ja kunnostautui sotavuosina, mutta joutui sotien jälkeen pakenemaan Ruotsiin. Useista toisen maailmansodan suomalaisupseereista kirjoittanut Turtola kutsuu Tuompoa talvisodan tuntemattomaksi sankariksi.
Olisi mielenkiintoista kuulla, koska minusta Tuompo erityisesti onnistunut talvisodassa. Päinvastoin komentajat puuhasivat ihan omiaan. Karin lähettäminen luhistuneen Kyanderin tilalle oli (kärjistäen) oikeastaan merkittävintä, mitä Tuompo Suomussalmella teki.
 
Löysin tänään työmaan kirjapoistoista. Ihan pätevän oloinen opus. Miten kaukopartiomiehet kuskattiin ryssän selustaan ilmateitse. Kesällä 1944 miehiä myös pudotettiin laskuvarjoilla tiedustelukeikoille.


Screenshot_20221126-174419_Chrome.jpg
Käsitteleekö kirja millään lailla muulla kuin radiolla tapahtuvaa viestitystä lentokoneen ja partion välillä?
 
Kuuntelin Uimosen "Suomalaisten presidentti" Vähän merkillisesti kasattu, samat asiat käytiin moneen kertaan lähes samoin sanoin. Kuuntelin muiden juttujen ohessa, joten jotakin saattoi mennä ohi, mutta ymmärsin että siinä käsiteltiin erilaisia tarkastelukulmia.

Kolmesta Natoon liittymisestä käsittelevästä kirjasta ehdottomasti avaavin oli Risto E J Penttilän Pitkä tie Natoon. Siinä pureudutaan jo 90-lukuun, ja sen syihin miksi aikaisemmin ei olla liitytty. Siinä myös käytiin Itä-Euroopan ja Baltian maiden liittymistä, sekä Ukrainan ja Georgian tapailut.

Nurmen Suomen salattu tie Natoon oli hyvä ja johdonmukainen.
Samanlaisia fiiliksiä.

Mielenkiintoista oli, että Niinistön Nato-kanta oli paljon myönteisempi ennen kuin valittiin presidentiksi; esim kun hävisi Haloselle niukasti pressanvaalien toisella kierroksella, Uimonen spekuloi että hävisi koska oli liian Nato-myönteinen eikä kansa ollut vielä valmis. Sittemmin muuttui kannassaan varovaisemmaksi; oliko vahingosta viisastunut vai mistä johtui?

Joka tapauksessa oli asettanut Natoon liittymisen ehdoksi neuvoa antavan kansanäänestyksen, ja vielä ihan vähän ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan kansa olisi ollut liittymistä vastaan, vaikka presidentti olisi kannattanut liittymistä. Näin ollen ei varmaan olisi ollut järkevää lähteä ajamaan asiaa, koska liittymisen vastustajat olisivat voittaneet ja se olisi sitonut Suomen valintoja myös tulevaisuuteen.
 
Olisi mielenkiintoista kuulla, koska minusta Tuompo erityisesti onnistunut talvisodassa. Päinvastoin komentajat puuhasivat ihan omiaan. Karin lähettäminen luhistuneen Kyanderin tilalle oli (kärjistäen) oikeastaan merkittävintä, mitä Tuompo Suomussalmella teki.

En ole aiemmin Turtolan esitelmiä ollut paikan päällä katsomassa. Nyt olen menossa. Olen ymmärtänyt niin, ettei tykkää tai välitä mistään PowerPoint -tykityksistä. Esitelmöi ilman.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Varaukseni kirjasta Ville Vänskän Tehtävä Laatokalla saapui juuri kirjastoon, hain sen eilen. Alkuvaiheessa kirjaa vielä, mutta onpa mielenkiintoinen pala historiaa taas avattu kammioiden kätköistä meille lukijoille!
Ylen Kalle Haatanen haastatteli komentaja Vänskää. Ainakin näin kirjaa lukematta kuuntelusuositus.

Myönnän puutteeni sotahistorian tuntemuksessa. Minulle tuli täysin uutena tietoon italialaisten merisotilaiden aseveljeys Laatokalla. Nyt 80 vuotta myöhemmin ollaan taas liittolaisia.

 
Gestapo olisi ollut kateellinen Stasin resursseistakin. Stasi taitaa edelleen olla maailmanhistorian parhaiten resursoitu salainen poliisi. Stasilla oli paljon enemmän pelkkiä työntekijöitäkin per capita kuin pelätyillä Gestapolla ja KGB:lla tai millä tahansa muulla vastaavalla virastolla ikinä.
Olihan se niin hyvin soluttautunut että Suomen SuPo kieltäytyi vielä 2000 luvullakin jahtaamasta Stasin sille ilmoitettuja agentteja ja keskitti ponnistelunsa täysin syyttömiin ihmisiin.
Suomesta taas kertoo paljon se ettei ketään SuPossa laitettu edes vastuuseen tästä kadonneen Stasin jälkinuolennasta.
 
Back
Top