Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Löysin isäukolle sotamarsalkka Montgomeryn suomennetut muistelmat 50-luvun lopulta. Itselläni on Montyn muistelmat Lontoo murteella. Omalla tavallaan kait jonkin sortin klassikko. Itseään täynnä ollut primadonna, jonka ego ei ollut pienimmästä päästä. Pelasi aina varman päälle. Keräsi itselleen ylivoiman, jonka turvin ryhtyi hyökkäämään. Näkyi erityisesti Pohjois-Afrikassa. 1944-1945 oli Länsi-Euroopassa tuskaista aikaa. Erityisesti amerikkalaisten oli vaikeata sietää pöyhkeilevää Montgomeryä. Uran ainoa uhkarohkea operaatio Kauppapuutarha meni sitten täysin persiilleen. Montyn idea ja suunnitelma, mutta epäonnistumista ei ottanut omalle kontolleen, tietenkään.

81RDgRH219L._AC_UF1000,1000_QL80_.jpg
 
Löysin isäukolle sotamarsalkka Montgomeryn suomennetut muistelmat 50-luvun lopulta. Itselläni on Montyn muistelmat Lontoo murteella. Omalla tavallaan kait jonkin sortin klassikko. Itseään täynnä ollut primadonna, jonka ego ei ollut pienimmästä päästä. Pelasi aina varman päälle. Keräsi itselleen ylivoiman, jonka turvin ryhtyi hyökkäämään. Näkyi erityisesti Pohjois-Afrikassa. 1944-1945 oli Länsi-Euroopassa tuskaista aikaa. Erityisesti amerikkalaisten oli vaikeata sietää pöyhkeilevää Montgomeryä. Uran ainoa uhkarohkea operaatio Kauppapuutarha meni sitten täysin persiilleen. Montyn idea ja suunnitelma, mutta epäonnistumista ei ottanut omalle kontolleen, tietenkään.

Katso liite: 86979
Montgomery oli ilmeisesti muuten tasavirtamies. Montyn varovaista taktiikkaa olen kuullut perusteltava poliittisilla syillä: kotirintama ei olisi sietänyt kovia tappioita.

Brittien sotamarsalkka Alanbrooke pitää päiväkirjassaan muuten Pattonia melkeinpä kuolaavana idioottina, jolta puuttuu täydellisesti strategian taju. Ja näin kyllä jenkkien touhu olikin strategian halveksuntaa. Kaikki jenkkien touhu satoi Stalinin laariin.
 
Montgomery oli ilmeisesti muuten tasavirtamies. Montyn varovaista taktiikkaa olen kuullut perusteltava poliittisilla syillä: kotirintama ei olisi sietänyt kovia tappioita.

Brittien sotamarsalkka Alanbrooke pitää päiväkirjassaan muuten Pattonia melkeinpä kuolaavana idioottina, jolta puuttuu täydellisesti strategian taju. Ja näin kyllä jenkkien touhu olikin strategian halveksuntaa. Kaikki jenkkien touhu satoi Stalinin laariin.

Montgomeryn tahdittomuushan on legendaarista tasoa. Kehtasi vaatia ja ruinata itselleen etusijaa huollossa yms. jatkuvasti Länsi-Euroopassa. Ei koskaan suostunut ymmärtämään sitä, että 2/3 täydennyksistä mitä tuli, oli lähtöisin Yhdysvalloista. Britit kaapivat tuolloin jo itse laarin pohjia. Toki sen ymmärrän, että Montgomery ei koskaan hyväksynyt Eisenhowerin näkemystä edetä hitaasti laajalla rintamalla ilman kunnon painopistettä. Mutta tosiaan se kerta (Market Garden), kun Monty sai painopisteen ja resurssit itselleen, ja leuhki miten nyt mennään Reinin yli Saksaan että heilahtaa, oli edessä melkoinen epäonnistuminen. Aina voi myös kysyä, olisiko auttanut sekään mitään, jos Montyn sijaan etusija ja painopiste olisi vaikka annettu George Pattonille.
 
Suosittelen englantia osaaville:

Intelligence Wars
esimerkiksi www.amazon.com/Intelligence-Wars-American-Collections-Paperback/dp/1590170989

En ole pitkään aikaan lukennut hyllysäni olevaa kirjaa, mutta muistista muutamia huomioita:
- kuinka informaatio vaarallisesti kiertää tiedusteluelimissä (Israelin tapaus)
- pienet Suomen asiat (Hallamaan rooli) saavat kirjoittajan melkein kehumaan itseään: "whose name I do not recall seeing in print before"
- en ole kielien asiantuntija mutta minulle välittyi tunne että oli tosi sujuvasti enklanniksi kirjoitettu
 
Montyn varovaisuus on saanut kyllä paljon kritiikkiä. Antwerpenin sataman haltuunotossa jahkailu esti mahdollisuuden tuhota saksalaisten 15. armeijakunta ja aiheutti paljon viivästystä sataman käyttöönotolle. Satamaa olisi tarvittu joukkojen siirtämiseen kanaalin yli ja se olisi helpottanut huomattavasti liittoutuneiden joukkojen huoltoa. Montya kiinnosti enemmän surkean ja etukäteen tuhoon tuomitun Market Gardenin toteutus kuin nopea ja päättäväinen eteneminen Antwerpeniin Scheldtin kautta. Scheldtiin piti sitten lopulta hyökätä, mutta 15. armeijakunta oli päässyt jo pakoon ja Scheldt-joki miinoitettu tehden hidastaen sataman käyttöönottoa entisestään. Tappioita koko revohkassa saattoi tulla enemmän kuin jos olisi edetty nopeasti ja jätetty Market Gardenin töhöily tekemättä.
 
Montyn varovaisuus on saanut kyllä paljon kritiikkiä. Antwerpenin sataman haltuunotossa jahkailu esti mahdollisuuden tuhota saksalaisten 15. armeijakunta ja aiheutti paljon viivästystä sataman käyttöönotolle. Satamaa olisi tarvittu joukkojen siirtämiseen kanaalin yli ja se olisi helpottanut huomattavasti liittoutuneiden joukkojen huoltoa. Montya kiinnosti enemmän surkean ja etukäteen tuhoon tuomitun Market Gardenin toteutus kuin nopea ja päättäväinen eteneminen Antwerpeniin Scheldtin kautta. Scheldtiin piti sitten lopulta hyökätä, mutta 15. armeijakunta oli päässyt jo pakoon ja Scheldt-joki miinoitettu tehden hidastaen sataman käyttöönottoa entisestään. Tappioita koko revohkassa saattoi tulla enemmän kuin jos olisi edetty nopeasti ja jätetty Market Gardenin töhöily tekemättä.

Käsittääkseni sysäsi Antwerpenin ja Scheldtin hidastelut surutta kanadalaisten alaistensa niskaan ja pesi itse kätensä koko hommasta. "Hyvin suunnittelin, mutta alaiset toteuttivat paskasti." Ja itse Market Gardenin tavoitteitakin on tarkisteltu kriittisesti nykyään. Oliko ihan oikeasti ideana ylittää Rein ja höökiä kaappaamaan Ruhrin teollisuusalue kuten on annettu ymmärtää ? Vai oliko tarkoitus suorittaa rajoitetumpi operaatio nimenomaan Saksan 15. armeijaa vastaan, iskeä sen selustaan ja saartaa sekä tuhota se ? Tämä olisi ehkä onnistuessaan avannut Antwepenin sataman nopeammin kuin se oikeasti tapahtui.
 
Tämän laitoin juuri tilaukseen...


Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja siinä pohditaan myös sodan taustoja.

Luin kyseisen kirjan jokin aika sitten. Koska arvostelussa on se, mitä arvosteluissa pitää olla, laitan muutaman itselleni tärkeän havainnon:

Vaikka tiesin Ukrainan korruption olleen melkoista, tuntui silti hurjalta lukea, että ministerit pistivät kilpailijoitaan ja liikaa tietäviä ihmisiä "rekan alle" vielä 15 vuotta sitten. Zelenskyi oli presidentti, joka lopetti neuvostoperinteen. Ennen Ukrainan sotaa Porošenko hyökkäsi häntä vastaan rajusti, koska Zelenskyin laki määräsi oligarkit pysymään erossa politiikasta ja virkamiehistä. Itse asiassa kaikki oligarkit (ja he omistavat median) löivät kuin vierasta sikaa.

Zygarin näkemys Porošenkosta on sama kuin minunkin. Surkov saneli Minskin sopimukset, ja oligarkki sen kuin pisti nimensä alle.

Kirjassa nostetaan esiin Putinin mielenmaiseman synkkeneminen covidin aikana, jolloin hän piileksi Juri Kovaltšukin kanssa. Kovaltšuk on Zygarin näkemyksen mukaan ollut Venäjän selkeä "kakkosmies" jo vuodesta 2016 ja ilmeisesti ainoa todella Putinin luotettu. Hän tiesi Putinin päätöksestä ja ehkä vaikuttikin siihen, Lavrov taasen ei tiennyt. Hän orjailee sitten muuten vain henkensä pitimiksi.

Toinen mielenkiintoinen havainto koskee Zygarin tulkintaa siitä, että Yhdysvaltain vetäytyminen Afganistanista sai Putinin ajattelemaan että Joe Biden on heikko eikä kykene auttamaan Ukrainaa mitenkään. Kun tietää Zygarin kontaktit, tämä on maukasta sisäpiirin tietoa. Se tuntuu jopa itsestään selvältä: Putin piti Boris Johnsonia mänttinä, Macronia merkityksettömänä pellenä ja nyt Yhdysvaltojakin heikompana kuin koskaan. Voiko parempaa tilaisuutta tulla?

Putin ei missään vaiheessa ottanut huomioon, että Ukraina voisi ihan itse estää Kiovan valtaamisen ja vallan vaihtamisen muutamassa päivässä. Janukovits lennätettiin Moskovasta Minskiin lähemmäs, että siitä sitten presidentiksi.

Uutta minulle oli sekin, että Zelenskyi oli joutunut ilmoittamaan Putinille, ettei voi toteuttaa Minskin ehtoja separatistien kanssa neuvottelemisesta. Putin halusi kuitenkin päästä irti Donbasin ongelmasta. Zelenskyillä oli aluksi yritys päästä Venäjän kanssa eteenpäin. Hän keksi, että Donbasin kirkonmiehet ja riippumattomat politiikan ulkopuoliset voisivat neuvotella, hehän eivät oikeastaan olisi separatisteja, mutta Porošenko näki tilaisuutensa ja hyökkäsi mediassa kutsuen Zelenskyitä petturiksi, joka aikoo sopia separatistien kanssa. Zelenskyin oli pakko vetää homma takaisin. Se oli todennäköisesti viimeinen yritys ratkaista Donbasin ongelma rauhanomaisesti. Putin sanoi neuvottelevansa tästä lähin vain herrakansojen (suurvaltojen) kanssa, jos jotain neuvoteltavaa on. Ironisesti Minskin allekirjoittaja, suklaakeisari itse, oli osallisena siihen, että Putin keksi uuden ja ratkaisevan keinon: täyden sodan.

Putinilla oli myös oletus, että oligarkkien korruptoima Ukraina ei kestä kunnon tönäisyä. Mutta Zelenskyi oli jo vaihtanut verta niin paljon kerralla (oligarkkilakien tekemisen lisäksi hän värväsi politiikkaan sen neuvostoperinteen ulkopuolelta nuorempaa väkeä sadoittain, tiukasti seuloen eri ammattiryhmiä, opettajia, taiteilijoita, lääkäreitä, vakaata työväkeä ym.), että yhteiskunnan poliittiset tukirakenteet olivat alkaneet jo muuttua, ja parlamentissa hänen väellään oli jo enemmistö.

Vähemmän yllättävää oli se, että Lukašenka ei edes pidä Putinista, ja juoruilee hänestä mutta sen tiedämme, että ainoastaan Putinin avulla hän pysyy vallassa.
 
Viimeksi muokattu:
Kallosen muukalaislegioona -teos tuli eilen kauppareissulla vastaan Cittarin alelaarissa. Poimin mukaan. Se mikä tässä hieman yllättää, on se että kirja tuodaan ihan nykypäivään. Mukana on aivan tuoreita suomalaistarinoita legioonan riveistä. Kallonen pohjaa kirjansa aiempaan kirjallisuuteen ja uudemman materiaalin kohdalta tekemiinsä haastatteluihin.


9789523730496.jpg
 
Pitäisi ilmestyä marraskuun lopussa 2023: https://www.pen-and-sword.co.uk/The-Battle-for-Kyiv-Hardback/p/23706

Lawrence ei ole mikään pilipalikirjoittaja. Hän on kirjoittanut mm. 1700-sivuisen Kursk-jättiläisen.

Ja tämä. Mikä olikaan se taho joka arvioi homman kestävän kolme päivää? Oliko se:

a) Putinin tiedusteluapparaatti
b) USA:n tiedusteluapparaatti

Ja nyt sitä toitotetaan joka paikassa osoituksena ryssien tyhmyydestä. No, onhan ne tyhmiä, mutta:

"The United States’ intelligence services estimated that the Russians would seize Kyiv within three days."
 
Luin kyseisen kirjan jokin aika sitten. Koska arvostelussa on se, mitä arvosteluissa pitää olla, laitan muutaman itselleni tärkeän havainnon:

Vaikka tiesin Ukrainan korruption olleen melkoista, tuntui silti hurjalta lukea, että ministerit pistivät kilpailijoitaan ja liikaa tietäviä ihmisiä "rekan alle" vielä 15 vuotta sitten. Zelenskyi oli presidentti, joka lopetti neuvostoperinteen. Ennen Ukrainan sotaa Porošenko hyökkäsi häntä vastaan rajusti, koska Zelenskyin laki määräsi oligarkit pysymään erossa politiikasta ja virkamiehistä. Itse asiassa kaikki oligarkit (ja he omistavat median) löivät kuin vierasta sikaa.

Zygarin näkemys Porošenkosta on sama kuin minunkin. Surkov saneli Minskin sopimukset, ja oligarkki sen kuin pisti nimensä alle.

Kirjassa nostetaan esiin Putinin mielenmaiseman synkkeneminen covidin aikana, jolloin hän piileksi Juri Kovaltšukin kanssa. Kovaltšuk on Zygarin näkemyksen mukaan ollut Venäjän selkeä "kakkosmies" jo vuodesta 2016 ja ilmeisesti ainoa todella Putinin luotettu. Hän tiesi Putinin päätöksestä ja ehkä vaikuttikin siihen, Lavrov taasen ei tiennyt. Hän orjailee sitten muuten vain henkensä pitimiksi.

Toinen mielenkiintoinen havainto koskee Zygarin tulkintaa siitä, että Yhdysvaltain vetäytyminen Afganistanista sai Putinin ajattelemaan että Joe Biden on heikko eikä kykene auttamaan Ukrainaa mitenkään. Kun tietää Zygarin kontaktit, tämä on maukasta sisäpiirin tietoa. Se tuntuu jopa itsestään selvältä: Putin piti Boris Johnsonia mänttinä, Macronia merkityksettömänä pellenä ja nyt Yhdysvaltojakin heikompana kuin koskaan. Voiko parempaa tilaisuutta tulla?

Putin ei missään vaiheessa ottanut huomioon, että Ukraina voisi ihan itse estää Kiovan valtaamisen ja vallan vaihtamisen muutamassa päivässä. Janukovits lennätettiin Moskovasta Minskiin lähemmäs, että siitä sitten presidentiksi.

Uutta minulle oli sekin, että Zelenskyi oli joutunut ilmoittamaan Putinille, ettei voi toteuttaa Minskin ehtoja separatistien kanssa neuvottelemisesta. Putin halusi kuitenkin päästä irti Donbasin ongelmasta. Zelenskyillä oli aluksi yritys päästä Venäjän kanssa eteenpäin. Hän keksi, että Donbasin kirkonmiehet ja riippumattomat politiikan ulkopuoliset voisivat neuvotella, hehän eivät oikeastaan olisi separatisteja, mutta Porošenko näki tilaisuutensa ja hyökkäsi mediassa kutsuen Zelenskyitä petturiksi, joka aikoo sopia separatistien kanssa. Zelenskyin oli pakko vetää homma takaisin. Se oli todennäköisesti viimeinen yritys ratkaista Donbasin ongelma rauhanomaisesti. Putin sanoi neuvottelevansa tästä lähin vain herrakansojen (suurvaltojen) kanssa, jos jotain neuvoteltavaa on. Ironisesti Minskin allekirjoittaja, suklaakeisari itse, oli osallisena siihen, että Putin keksi uuden ja ratkaisevan keinon: täyden sodan.

Putinilla oli myös oletus, että oligarkkien korruptoima Ukraina ei kestä kunnon tönäisyä. Mutta Zelenskyi oli jo vaihtanut verta niin paljon kerralla (oligarkkilakien tekemisen lisäksi hän värväsi politiikkaan sen neuvostoperinteen ulkopuolelta nuorempaa väkeä sadoittain, tiukasti seuloen eri ammattiryhmiä, opettajia, taiteilijoita, lääkäreitä, vakaata työväkeä ym.), että yhteiskunnan poliittiset tukirakenteet olivat alkaneet jo muuttua, ja parlamentissa hänen väellään oli jo enemmistö.

Vähemmän yllättävää oli se, että Lukašenka ei edes pidä Putinista, ja juoruilee hänestä mutta sen tiedämme, että ainoastaan Putinin avulla hän pysyy vallassa.

Milenkiintoista pohdiskelua ja tässä vielä vähän lisää...

Kuluneet kymmenen vuotta ovat muuttaneet Ukrainaa maana perustavanlaatuisella tavalla.

Vuoden 2013 Ukraina oli monin tavoin hyvin erilainen maa kuin nyt. Nizhnikaun mukaan se oli vielä silloin leimallisesti entinen neuvostotasavalta.

”Maa oli täysin jakautunut yhteiskunnallisesti, niin ulkopolitiikan suhteen kuin sen suhteen millainen maasta pitäisi tulla.”

Ukraina oli vuosien ajan arponut suuntautumisessaan idän ja lännen välillä. Suuri osa kansasta ajatteli, että Ukrainalla voi olla hyvät suhteet molempiin.

Harva ukrainalainen näki veljeskansana pidettyä Venäjää sotilaallisena uhkana. Suhtautuminen Venäjään on sittemmin muuttunut täysin, ja maan turvallisuuskoneistoa on siivottu kovalla kädellä Venäjän agenteista.


Nyt ukrainalaiset näkevät Venäjän eliitin ja yhteiskunnan täysin vihollisena. Ei ole mitään mahdollisuutta, että tämä maa voisi kääntyä takaisin Venäjän suuntaan”, Nizhnikau näkee.


Nizhnikau nostaa esimerkiksi Ukrainan muutoksesta nykyisen presidentin Volodymyr Zelenskyin sketsit vuodelta 2013, joissa hän tekee koomikkona pilaa länsiukrainalaisten nationalismista.

”Hän ajoi vahvasti ajatusta, että Ukrainan täytyy olla sekä Venäjän että lännen ystävä. Tässä suhteessa hän edusti keskivertoukrainalaisen näkökantaa.”


1991
d78363313607f4f9169818b415ebc2d8.jpg


Tuosta on pitkä matka tähän...

2014
Maidan02.jpg


Ja siitä pitkä matka tähän...

2023
putin-russia-ukraine-nato-war-us-military-02242023-1.jpg


Matka on ollut pitkä mutta vauhti kuin formula ykkösissä. On menty nollasta sataan ja päädystä päätyyn sellaista vauhtia että hitaimmat ovat tippuneet kelkasta jo ajat sitten :coffee:
 
Milenkiintoista pohdiskelua ja tässä vielä vähän lisää...

Kuluneet kymmenen vuotta ovat muuttaneet Ukrainaa maana perustavanlaatuisella tavalla.

Vuoden 2013 Ukraina oli monin tavoin hyvin erilainen maa kuin nyt. Nizhnikaun mukaan se oli vielä silloin leimallisesti entinen neuvostotasavalta.

”Maa oli täysin jakautunut yhteiskunnallisesti, niin ulkopolitiikan suhteen kuin sen suhteen millainen maasta pitäisi tulla.”

Ukraina oli vuosien ajan arponut suuntautumisessaan idän ja lännen välillä. Suuri osa kansasta ajatteli, että Ukrainalla voi olla hyvät suhteet molempiin.

Harva ukrainalainen näki veljeskansana pidettyä Venäjää sotilaallisena uhkana. Suhtautuminen Venäjään on sittemmin muuttunut täysin, ja maan turvallisuuskoneistoa on siivottu kovalla kädellä Venäjän agenteista.


Nyt ukrainalaiset näkevät Venäjän eliitin ja yhteiskunnan täysin vihollisena. Ei ole mitään mahdollisuutta, että tämä maa voisi kääntyä takaisin Venäjän suuntaan”, Nizhnikau näkee.


Nizhnikau nostaa esimerkiksi Ukrainan muutoksesta nykyisen presidentin Volodymyr Zelenskyin sketsit vuodelta 2013, joissa hän tekee koomikkona pilaa länsiukrainalaisten nationalismista.

”Hän ajoi vahvasti ajatusta, että Ukrainan täytyy olla sekä Venäjän että lännen ystävä. Tässä suhteessa hän edusti keskivertoukrainalaisen näkökantaa.”


1991
d78363313607f4f9169818b415ebc2d8.jpg


Tuosta on pitkä matka tähän...

2014
Maidan02.jpg


Ja siitä pitkä matka tähän...

2023
putin-russia-ukraine-nato-war-us-military-02242023-1.jpg


Matka on ollut pitkä mutta vauhti kuin formula ykkösissä. On menty nollasta sataan ja päädystä päätyyn sellaista vauhtia että hitaimmat ovat tippuneet kelkasta jo ajat sitten :coffee:

Joku viisas on sanonut, että tämä Putlerin valloitussota on viimeisiä rippeitä Neuvostoliiton hajoamisprosessista. Ensin menivät päälle 30 vuotta sitten itäisen Euroopan provinssit. Ja sen jälkeen kaatui sitten koko mätä paskakasa kun baltit, ukrainalaiset, valkovenäläiset ym. päättivät haistattaa pitkät isovenäläisten isottelulle. Tätä mennyttä mahtiasemaahan se Kremlin sotakääpio himoitsee takaisin hinnalla millä hyvänsä. Venäjä ei voi olla imperiumi ilman Ukrainaa.
 
Montgomeryn tahdittomuushan on legendaarista tasoa. Kehtasi vaatia ja ruinata itselleen etusijaa huollossa yms. jatkuvasti Länsi-Euroopassa. Ei koskaan suostunut ymmärtämään sitä, että 2/3 täydennyksistä mitä tuli, oli lähtöisin Yhdysvalloista. Britit kaapivat tuolloin jo itse laarin pohjia. Toki sen ymmärrän, että Montgomery ei koskaan hyväksynyt Eisenhowerin näkemystä edetä hitaasti laajalla rintamalla ilman kunnon painopistettä. Mutta tosiaan se kerta (Market Garden), kun Monty sai painopisteen ja resurssit itselleen, ja leuhki miten nyt mennään Reinin yli Saksaan että heilahtaa, oli edessä melkoinen epäonnistuminen. Aina voi myös kysyä, olisiko auttanut sekään mitään, jos Montyn sijaan etusija ja painopiste olisi vaikka annettu George Pattonille.
Suurin virhe minkä länsiliittoutuneet tekivät Normandian maihinnousun jälkeen oli Pattonin polttoainehuollon katkaiseminen ja polttoaineiden suuntaaminen Montyn projektiin.
Tätä ihmettelivät Pattonin lisäksi saksalaisetkin kenraalit.
Pattonin joukoilla oli hyvä vauhti päällä eikä saksalaisilla ollut aikaa eikä kykyä ryhmittyä uudelleen sillä sektorilla.
Sitten Eisenhower pysäytti Pattonin katkaisemalla polttoainehuollon ja homma mureni Montyn tuhertamiseen.
Sota piteni vähintään 3 kuukaudella.
Mutta hei ! Saatiinhan Stalinille koko itäeurooppa !
Montyn Britannia oli lähtenyt sotaan Puolan vapauttamiseksi.
Kun sota päättyi 5 vuoden kuluttua oli Puola seuraavat 50 vuotta ryssän hallussa ja Britannian maailmanvalta lopussa.
 
Suurin virhe minkä länsiliittoutuneet tekivät Normandian maihinnousun jälkeen oli Pattonin polttoainehuollon katkaiseminen ja polttoaineiden suuntaaminen Montyn projektiin.
Tätä ihmettelivät Pattonin lisäksi saksalaisetkin kenraalit.
Pattonin joukoilla oli hyvä vauhti päällä eikä saksalaisilla ollut aikaa eikä kykyä ryhmittyä uudelleen sillä sektorilla.
Sitten Eisenhower pysäytti Pattonin katkaisemalla polttoainehuollon ja homma mureni Montyn tuhertamiseen.
Sota piteni vähintään 3 kuukaudella.
Mutta hei ! Saatiinhan Stalinille koko itäeurooppa !
Montyn Britannia oli lähtenyt sotaan Puolan vapauttamiseksi.
Kun sota päättyi 5 vuoden kuluttua oli Puola seuraavat 50 vuotta ryssän hallussa ja Britannian maailmanvalta lopussa.

Muistaakseni materiaali- ja huoltopulan takia Patton myös jäi junnaamaan Mosel -joelle, Metziin ja Saarin edustalle. En nyt muista, pääsikö sakujen Siegfried -linjalle asti ennen kuin Ardenneilla tilanne perkelöityi. Bastognen suuntaanhan Patton sitten käänsi 3. armeijansa kun 101. maahanlaskudivisioona sinne saarrettiin.
 
Ja tämä. Mikä olikaan se taho joka arvioi homman kestävän kolme päivää? Oliko se:

a) Putinin tiedusteluapparaatti
b) USA:n tiedusteluapparaatti

Ja nyt sitä toitotetaan joka paikassa osoituksena ryssien tyhmyydestä. No, onhan ne tyhmiä, mutta:

"The United States’ intelligence services estimated that the Russians would seize Kyiv within three days."
Putinin tiedusteluapparaatin arvion mukaan ukrainalaiset eivät olisi halunneet tai pystyneet puolustautumaan juuri ollenkaan. Tällainen käsitys on ainakin vallinnut ja sitä propagandatuuttikin yritti levittää:

 
Putinin tiedusteluapparaatin arvion mukaan ukrainalaiset eivät olisi halunneet tai pystyneet puolustautumaan juuri ollenkaan. Tällainen käsitys on ainakin vallinnut ja sitä propagandatuuttikin yritti levittää:

Hmmmm. Jotenkin tuttua... Ai joo sama juttu kun suomen kommunistit vakuuttelivat Stalinille että kaikki odottavat kukat käsissä.
No tästä kiitollisenahan suomalaiset sodan jälkeen nimittivät yhden oikein Ylen pääjohtajaksikin....
 
Joona Vuorenpään kirja Sotamies: maanpuolustus tehtävänä ja kutsumuksena on puolivälissä. Vuonna 2020 julkaistu yleisteos Suomen sotilaallisesta maanpuolustuksesta kysymyksessä.

Kauniisti kuvitettu ja näyttävä teos grafiikkoineen ja kaluston tietoja koskevien infolaatikkoineen. Aika paljon on hyvin yleistasoista tietoa, joka ei asioihin jonkin verran perehtyneelle anna lisätietoa. Puolustusvoimien joukko-osastot ja mitä niissä tehdään. Kalustosta hyvin yleisluontoinen esittely. Varusmiespalveluksen rakenne. Eri laatuisten sota-ajan joukkojen tehtävistä ja varusteista yleistasoinen kuvaus. Sun Tzun ja Clausewitzin ym. sitaatteja mausteeksi. On sitten yleisempääkin juttua. Historiaa, materiaalihankintoja eri aikoina, arvioita puolustuskyvystä, skenaarioita. Vihollisesta kirjassa puhutaan oikealla nimellä, ja jonkin verran mielenkiintoista on peilata vuonna 2020 kirjoitetun kirjan juttuja tämän päivän todellisuuteen. Joitakin kiinnostavia tiedonjyväsiä tai näkemyksiä on tullut myös vastaan. Esimerkiksi nimettömäksi jätetty lähde on kertonut, että tykistön ja jalkaväen a-tarvikkeita Suomella riittäisi suhteellisesti kolmen peräkkäisen talvi- ja jatkosodan tarpeisiin.

Kirjoittaja osaa asiansa ja on perehtynyt aiheeseen. Hyvin monenlaista aiheeseen liittyvää käsitellään, mutta ei porata mihinkään aiheeseen pintaa syvemmälle. Kyse todellakin on kevyehköstä yleisteoksesta. Tekstisisällöltään lyhyt helppolukuinen kirja, mutta ensimmäisen puolikkaan perusteella ei välttämättä ole mp.nettiläisille ainakaan mikään pakkohankinta. Toisaalta jos se vastaan tulee, niin miksi ei ostaisi jo pelkästään näyttävän toteutuksen takia. Kyllä minä tuon loppuun asti lueskelen kun ehdin niin sittenpä näen, mitä kirjan jälkipuolisko käsittelee.

1700559277323.png
Kaun
 
Back
Top