Kirjat

Käsittääkseni natsit eivät ehtineet aivan täysin turmella Saksan oikeuslaitosta, vaan joskus saattoi saada aivan asiallisen oikeuskäsittelyn jonkun vanhan ajan tuomarin toimesta.

Aivan. Tosin sitten saattoi heti oikeusistuimesta vapaana miehenä ulos astuessaan joutua "turvasäilöön" määräämättömäksi ajaksi, johon Gestapolla oli valtuudet. Monesti se tarkoitti keskitysleiriä.
 
#turpo on läpi kahlattu.
Ensimmäisenä asiana pinnalla on se, luojan kiitos, että jätin kirjan ostamatta.

#turpo keskustelua ja uutisointia seuraavalle kirjassa ei oikein ole mitään "uutta" ja seuraamattomalle...en tiedä miksi kenellekään suosittelisin.

Kirjasta käy hyvin esiin kirjoittajan "suhteet" ja tietty "sidonnaisuus" mediaan. Jos haluat olla mediassa, sinun on oltava tiettyä mieltä ja suhtauduttava tietyllä tavalla tiettyihin toimijoihin.
Aistit avoinna olevaa pohdintaa ei irronnut ja aiheiden käsittelytapa on ennalta niin selvä, että kuvitteli lukevansa Image-lehteä.

3/10
 
Nappasin tänään isäukolla käydessäni tämän kirjahyllystä lainaan edesmenneen Talouselämä -lehden päätoimittaja Rauno Larsion kirjoittaman ja 1997 ilmestyneen jännärin Harkittu teko.

7411.jpg

Venäläinen sukellusvene ampuu Norjanmereltä ydinkärjellä varustetun risteilyohjuksen kohti Pietaria. Oletetaan, että tämä on sotilasvallankaappauksen alku Venäjällä. Moskovasta tulee viesti, että Venäjän ilmavoimat aikovat tuhota ohjuksen viimeistään jossain kohtaa Suomenlahtea ennen kuin se ehtii lähelle Pietaria. Samalla ilmoittavat, että tuohon asti sekä Ruotsilla että Suomella on oikeus tuhota ohjus. Helsingissä maan poliittinen ja sotilaallinen johto siirtyy Pääesikunnan alle sijoitettuun kriisikeskukseen. Satakunnan lennoston Drakenit käsketään ilmaan kohtaamaan ohjus kun se saapuu Suomen ilmatilaan. Länsi-Suomessa aletaan varautua ydinräjähdykseen ja siitä aiheutuviin väestön evakuointeihin.

Tästä alkaa tapauksen seuranta ja kirja etenee reaaliajassa. Henkilöhahmot ovat täysin tunnistettavissa, vaikkei päättäjiä nimetäkään. Ahtisaaren, Lipposen, Hägglundin ym. tunnistaa kyllä, jos muistelee yhtään 90-luvun jälkipuoliskon suomalaista turvallisuuspoliittista keskustelua. Ihan OK jännäri, joskin lyhyt sellainen. Parisataa sivua lukee nopeasti.

EDIT: Ylen MOT teki silloin tuoreeltaan ohjelman samasta aiheesta.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/1997/0...-uhkaako-venajan-ydinase-suomea-kasikirjoitus
 
Red Army tuli sitten luettua läpi. Hemmetin Länsi-Saksalaiset, juuri kun jenkkien vastahyökkäys alkoi toimia... :D

Mitäpä mieltä olit itse skenaariosta ? Kirjassahan se venäläisten pääisku muistaakseni kohdistui tuonne NORTHAG:in alueelle. Taisi vielä olla niin, että painopiste oli muita heikomman hollantilaisyhtymän alueella.

IMG_0866_zpsd4a27629.jpg

Laitoin Amazonista hankintaan Kenneth Mackseyn kirjoittaman fiktiivisen taistelukuvauksen First Clash. Tuotekuvauksen mukaan käsittelee kanadalaisen taisteluosaston ensimmäisiä sotatoimia neukkujen panssarikärkeä vastaan. Macksey tiettävästi kirjoitti tämän romaanina, mutta sen oli tarkoitus myös toimia jonkinlaisena taktiikan oppikirjana Kanadan armeijassakin.

0d361b14.jpg

EDIT: Juuri äsken tuli luettua Chieftains. Sanoisin että kirjana hyvin samankaltainen kuin Team Yankee. Tätä vaan vaivaa ajoittainen irrallisuus.

Olisi ollut parempi, jos juonessa olisi keskitytty vain siihen yhteen englantilaiseen vaunumiehistöön. Sivuhahmoja tuntui olevan hieman liikaa ja näiden kohtalo jäi melko yhdentekeväksi. Esim. se ryssien vangiksi joutunut everstiluutnantti, joka karkaa ja samalla tuhoaa yksinään sen komentopaikan. Myös kirjan lopetus on lievästi sanoen tyly ja äkillinen. Juuri kun lukija alkoi samaistua ja välittää miehistön kohtalosta, niin huonosti käy. :(

Sotakuvaus itsessään oli minusta ihan mukiinmenevää tasoa.
 
Viimeksi muokattu:
Vähän huonolaatuinen video, mutta silti ihan mielenkiintoinen kirjailijahaastattelu. Harold Coyle kertoilee mitenkä Team Yankee syntyi ja mitenkä kirja jalostui sotapeliksi.


 
Olisi kyllä mielenkiintoista tutkia, kuinka moni lukee nykyisin kirjoja perinteisellä tavalla ja kuka elektronisella.

Perinteisellä mennään. Huomattavasti mukavampi käyttöliittymä ja vanhan miehen silmät tuppaavat väsymään tabletin pikseleitä tuijottaessa. Työn puolesta saa ruutua tuijottaa ihan tarpeeksi. Oikean kirjan kanssa on mukavampi ja turvallisempi nukahtaa.
 
Mitäpä mieltä olit itse skenaariosta ? Kirjassahan se venäläisten pääisku muistaakseni kohdistui tuonne NORTHAG:in alueelle. Taisi vielä olla niin, että painopiste oli muita heikomman hollantilaisyhtymän alueella.

Katso liite: 13909

Laitoin Amazonista hankintaan Kenneth Mackseyn kirjoittaman fiktiivisen taistelukuvauksen First Clash. Tuotekuvauksen mukaan käsittelee kanadalaisen taisteluosaston ensimmäisiä sotatoimia neukkujen panssarikärkeä vastaan. Macksey tiettävästi kirjoitti tämän romaanina, mutta sen oli tarkoitus myös toimia jonkinlaisena taktiikan oppikirjana Kanadan armeijassakin.

Katso liite: 13910

EDIT: Juuri äsken tuli luettua Chieftains. Sanoisin että kirjana hyvin samankaltainen kuin Team Yankee. Tätä vaan vaivaa ajoittainen irrallisuus.

Olisi ollut parempi, jos juonessa olisi keskitytty vain siihen yhteen englantilaiseen vaunumiehistöön. Sivuhahmoja tuntui olevan hieman liikaa ja näiden kohtalo jäi melko yhdentekeväksi. Esim. se ryssien vangiksi joutunut everstiluutnantti, joka karkaa ja samalla tuhoaa yksinään sen komentopaikan. Myös kirjan lopetus on lievästi sanoen tyly ja äkillinen. Juuri kun lukija alkoi samaistua ja välittää miehistön kohtalosta, niin huonosti käy. :(

Sotakuvaus itsessään oli minusta ihan mukiinmenevää tasoa.

Skenaario oli varmaan siinä mielessä uskottava, että puna-armeijan isku kohdistui täysin eurooppalaisia Nato-joukkoja vastaan, jotka sitten toivottiin lyötävän nopeasti ja pakotettavan solmimaan nopea rauha. Jenkit ikäänkuin jätettiinn sivuun toteamaan tilanne. Spoilaamatta sen enempää, niin kirjan lukemalla voi sitten saada kuvan miten tämä toimi.

Chieftain -kommenttisi osalta täysin samoilla linjoilla. Harmi, parhaimmillaan sen brittimiehistön kuvaus oli todella jouhevaa lukemista, sitten rönsyiltiin yhtäkkiä sivusuuntaan ja loppua kohti tuntui että vasta esitellyt uudet hahmot unohdettiin kokonaan. Harmi.

Itsellä menossa hitaasti sivulukemisana kenraali Hacketin III World War 1985 sarjan toinen osa (vuodelta 1985), jota ostaessani luulin vaan ostaneeni päivitetyn painoksen. Siinä on aika paljon poliittisempi kulma ilmeisesti, ja ikään kuin taustoittaa ykkösosan ennusteita.

Joissain Amazon kommenteissa kehotetiiin lukemaan ennen 1979 kirjoitettua ekaa osaa, joten jatkan siis näin päin. Tilasin jälkimmäisenkin Amazon UK:sta, löysin sieltä pienen kirjakaupan joka toimittaa Suomeen, kirja noin femman ja postikulut saman verran, eli konkurssi ei uhkaa.

Laitanpa tuon Mackseyn kirjan korvan taakse seuraavaksi. Laita kommentit tänne kun saat luetuksi! :)
 
USAF:n everstiluutnantti evp. Dan Hampton tietää mistä kirjoittaa. Tässä joku aika sitten sain luettua pari miehen ilmasotakirjaa.

Viper Pilot on kuvaus parinkymmenen vuoden palvelusurasta ilmavoimien F-16 -pilottina. Hampton oli ns. Wild Weasel -lentäjä, eli oli erikoistunut vihollisen ilmapuolustuksen lamauttamiseen. Kirja kattaa sekä ensimmäisen Persianlahden sodan että vuoden 2003 invaasion. Sanoisin että kirja on erinomainen kuvaus modernista ilmasodasta yksittäisen hävittäjälentäjän näkökulmasta kerrottuna.

Katso liite: 13740

Hampton palasi aiheeseen teoksessa Hunter Killers, joka kertoo Vietnamin sodan aikaisista F-105 Thunderchiefillä lentäneistä Wild Weasel -piloteista. Jälleen kerran erinomaisen elävää kuvausta niin hävittäjien ohjaamoista kuin Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntapattereidenkin toiminnasta. Kertoo hyvin siitä, mitenkä SA-2 Guideline -ilmatorjuntaohjus muodostui uhaksi USAF:lle ja Navylle. Vastatoimenpiteiden ja taktiikoiden kehittely oli todellista pioneerityötä ja se maksoi monta ihmishenkeä ja menetettyä konetta. Erinomaisen hyvä ilmasotakirja.

Katso liite: 13741

Kiitos vinkeistä, siinäpä pari mielenkiintoista kirjaa lukulistalle. Taidan aloittaa tosta Vietnam-kirjasta ensin o_O
 
Skenaario oli varmaan siinä mielessä uskottava, että puna-armeijan isku kohdistui täysin eurooppalaisia Nato-joukkoja vastaan, jotka sitten toivottiin lyötävän nopeasti ja pakotettavan solmimaan nopea rauha. Jenkit ikäänkuin jätettiinn sivuun toteamaan tilanne. Spoilaamatta sen enempää, niin kirjan lukemalla voi sitten saada kuvan miten tämä toimi.

Chieftain -kommenttisi osalta täysin samoilla linjoilla. Harmi, parhaimmillaan sen brittimiehistön kuvaus oli todella jouhevaa lukemista, sitten rönsyiltiin yhtäkkiä sivusuuntaan ja loppua kohti tuntui että vasta esitellyt uudet hahmot unohdettiin kokonaan. Harmi.

Itsellä menossa hitaasti sivulukemisana kenraali Hacketin III World War 1985 sarjan toinen osa (vuodelta 1985), jota ostaessani luulin vaan ostaneeni päivitetyn painoksen. Siinä on aika paljon poliittisempi kulma ilmeisesti, ja ikään kuin taustoittaa ykkösosan ennusteita.

Joissain Amazon kommenteissa kehotetiiin lukemaan ennen 1979 kirjoitettua ekaa osaa, joten jatkan siis näin päin. Tilasin jälkimmäisenkin Amazon UK:sta, löysin sieltä pienen kirjakaupan joka toimittaa Suomeen, kirja noin femman ja postikulut saman verran, eli konkurssi ei uhkaa.

Laitanpa tuon Mackseyn kirjan korvan taakse seuraavaksi. Laita kommentit tänne kun saat luetuksi! :)

Joo, laittelen kyllä arvostelun jahka kirjan saan. Jenkeistä kun tulee, niin veikkauksena menee n. vajaa 1kk että ehtii Suomeen.
 
Jos haluaa lukea hyvän kirjan Tyynenmeren sodan laivaston logistiikasta netissä, niin "Beans, Bullets and Black Oil" (n. 400 sivua) löytyy täältä:

https://www.ibiblio.org/hyperwar/USN/BBBO/

Kovakantinen versio tuosta maksaa $100-$200...:eek:
 
Päätin vielä jatkaa WW3 -teemalla ja aloittelin eilen Steven Zalogan Red Thrustin parissa.

maxresdefault.jpg

Kirja ilmestyi 1989 juuri ennen Itä-Euroopan mullistuksia. Se kuvaa vaihtoehtoista 90-luvun alkua, jossa Neuvostoliitto ja sen vasallivaltiot ovat vielä kasassa. Kirja esittelee ihan mielenkiintoisen eskalaation, joka lopulta johtaa kolmanteen maailmansotaan.

Itä-Saksaan sijoitettujen neuvostojoukkojen asevarikko lentää huolimattomuuden seurauksena ilmaan ja oheisvahinkona tuhoutuu mm. läheinen koulu. Satoja saksalaissiviilejä saa surmansa. Tästä alkaa kiukkuisten protestien aalto Itä-Saksassa. DDR:n johto menettää ennen pitkää tilanteen hallinnan ja Moskova määrää puna-armeijan palauttamaan kurin ja järjestyksen maahan. Tästä seuraa rauhanomaisten protestimarssien armoton murskaaminen. Kuolonuhrien määrä alkaa yököttää jo Itä-Saksan kansanarmeijaa, jonka osia ryhtyy avoimeen kapinaan. Vakavin välikohtaus tapahtuu Itä-Berliinissä, jossa armeijan yksiköt ryhtyvät suojelemaan omaa siviiliväestöä venäläisiä vastaan. Tilanne johtaa siihen, että DDR:n ja puna-armeijan joukot tulittavat toisiaan. Neukut tuovat vahvistuksia Berliiniin murskatakseen avoimen kapinan. Vastauksena Nationale Volksarmeen kapinalliset avaavat Berliinin muurin ja kehottavat siviileitä siirtymään länteen. Tätähän puna-armeija ei voi sallia ja pian panssarit tulittavat jo Länsi-Berliiniäkin.

Tilanne karkaa lopullisesti käsistä ja Länsi-Saksa reagoi asettamalla Bundeswehrin hälytysvalmiuteen. Venäläiset asettavat Berliinin ympärille saartorenkaan, jota NATO ei hyväksy. Provokaatiot seuraavat toinen toistaan ja pian Moskova vainoharhaisuudessaan saa päähänsä, että tämä kaikki onkin alusta lähtien ollut lännen suurta provokaatiota. Neuvostoarmeija saa määräyksen suorittaa "ennaltaehkäisevän iskun" liittotasavaltaa vastaan. NATO on kuitenkin hereillä eikä se seiso tumput suorina, vaan on valmis puolustamaan itseään.

Kirja kuvaa eri luvuissa hyökkäyksen eri vaiheita eri näkökulmista. Löytyy kuvaus mekanisoidun jalkaväen hyökkäyksestä (jv + BMP-2:t), panssaritaistelua (T-80 vs. M1 Abrams ja Leopard), maahanlaskujoukot, ilmataistelut ym. Nämä sotatapahtumat on yleensä kerrottu jonkun neuvostoupseerin näkökulmasta ja skenaarioissa kuvataan suurimmillaan noin pataljoonatason operaatiota.

Minusta kirja vaikuttaa erittäin hyvältä. Paljon asiaa puna-armeijan tuolloisesta kalustosta ja taktiikasta. Sopii hyväksi kumppaniksi esim. Clancyn klassiselle Myrsky nousee -sotakirjalle.
 
Päätin vielä jatkaa WW3 -teemalla ja aloittelin eilen Steven Zalogan Red Thrustin parissa.

Katso liite: 13917

Kirja ilmestyi 1989 juuri ennen Itä-Euroopan mullistuksia. Se kuvaa vaihtoehtoista 90-luvun alkua, jossa Neuvostoliitto ja sen vasallivaltiot ovat vielä kasassa. Kirja esittelee ihan mielenkiintoisen eskalaation, joka lopulta johtaa kolmanteen maailmansotaan.

Itä-Saksaan sijoitettujen neuvostojoukkojen asevarikko lentää huolimattomuuden seurauksena ilmaan ja oheisvahinkona tuhoutuu mm. läheinen koulu. Satoja saksalaissiviilejä saa surmansa. Tästä alkaa kiukkuisten protestien aalto Itä-Saksassa. DDR:n johto menettää ennen pitkää tilanteen hallinnan ja Moskova määrää puna-armeijan palauttamaan kurin ja järjestyksen maahan. Tästä seuraa rauhanomaisten protestimarssien armoton murskaaminen. Kuolonuhrien määrä alkaa yököttää jo Itä-Saksan kansanarmeijaa, jonka osia ryhtyy avoimeen kapinaan. Vakavin välikohtaus tapahtuu Itä-Berliinissä, jossa armeijan yksiköt ryhtyvät suojelemaan omaa siviiliväestöä venäläisiä vastaan. Tilanne johtaa siihen, että DDR:n ja puna-armeijan joukot tulittavat toisiaan. Neukut tuovat vahvistuksia Berliiniin murskatakseen avoimen kapinan. Vastauksena Nationale Volksarmeen kapinalliset avaavat Berliinin muurin ja kehottavat siviileitä siirtymään länteen. Tätähän puna-armeija ei voi sallia ja pian panssarit tulittavat jo Länsi-Berliiniäkin.

Tilanne karkaa lopullisesti käsistä ja Länsi-Saksa reagoi asettamalla Bundeswehrin hälytysvalmiuteen. Venäläiset asettavat Berliinin ympärille saartorenkaan, jota NATO ei hyväksy. Provokaatiot seuraavat toinen toistaan ja pian Moskova vainoharhaisuudessaan saa päähänsä, että tämä kaikki onkin alusta lähtien ollut lännen suurta provokaatiota. Neuvostoarmeija saa määräyksen suorittaa "ennaltaehkäisevän iskun" liittotasavaltaa vastaan. NATO on kuitenkin hereillä eikä se seiso tumput suorina, vaan on valmis puolustamaan itseään.

Kirja kuvaa eri luvuissa hyökkäyksen eri vaiheita eri näkökulmista. Löytyy kuvaus mekanisoidun jalkaväen hyökkäyksestä (jv + BMP-2:t), panssaritaistelua (T-80 vs. M1 Abrams ja Leopard), maahanlaskujoukot, ilmataistelut ym. Nämä sotatapahtumat on yleensä kerrottu jonkun neuvostoupseerin näkökulmasta ja skenaarioissa kuvataan suurimmillaan noin pataljoonatason operaatiota.

Minusta kirja vaikuttaa erittäin hyvältä. Paljon asiaa puna-armeijan tuolloisesta kalustosta ja taktiikasta. Sopii hyväksi kumppaniksi esim. Clancyn klassiselle Myrsky nousee -sotakirjalle.

Itse olen aloittelemassa Harvey Blackin "Effect" sarjan lukemista Red Effectillä. Ilmeisesti hieman itse kustannetun oloinen, eli lisäeditointi olisi ollut tarpeen, mutta mies on SAS-taustainen ja hinta ei päätä huimaa :)

51ih0dumK%2BL.jpg
 
Ei mitä hemmettiä, tuo Zalogan Red Thrust on nimenomaan se kirja mitä olen pitkään etsinyt, mutta muistin nimen aivan väärin!!! Faktaa neukkutaktiikasta vuodelta 1989, ja varmasti pätee osin edelleenkin.

Kiitos postauksesta, nyt lähti tilaus jenkkeihin asti, toivottavasti ehtii syntymäpäivälahjaksi itselle.
 
Millaista oli kirjan anti tuon ensivaikutelman ohella? Olisiko kyseinen opus järkevä hankinta? Kysyy nimimerkki ostoa harkitseva.
jalkavaen_raskaat_askeleet_ja_ryhmaaseet_web.jpg

Suosittelen ehdottomasti! Hyvin kattava, ja vastaa moniin kysymyksiin, joita on joskus tullut pohdittua. Apilas-kohdassa on tosiaan pari hämärää kohtaa, mutta ei se haittaa kokonaisuutta.
Jostain syystä minusta on tavattoman mielenkiintoista tietää, milloin vanhat pst-tykit olivat vielä organisaatioissa, ja mitä todella tapahtui nyrkeille ja kauhuille jne.

Nykypäivästä jäi eniten ihmetyttämään AGS-17:n tuhoaminen. Niitä oli kuitenkin kirjan mukaan "muutamia satoja". A-tarvikkeessa ongelmia, okei, mutta tiukkaa on ollut ja rahat vähissä, kun nuo eivät ole mahtuneet johonkin varikon nurkkaan. Tappopeli kuitenkin. Tuskin on uudempaa saksalaista ostettu samoja määriä tilalle.
Sitä en epäile, etteikö nykyorkkikset saa sen mitä on suunniteltu, mutta jos jonain päivänä pitäisi syvää reserviä herätellä, niin... Sitäkin joskus pohtinut, mitä 2000-luvun alun hävityksistä olisi jätetty tekemättä tämän päivän turpo-tilanteessa. Venäläinen kranaattikookoo olisi ehkä säästynyt?
Kirjailija muuten puhuu yhtenä syynä romutukseen kaliiperi- ja varaosajärjestelmän sopimattomuudesta NATO-järjestelmiin.

Sarjassamme aamupäivän avautumisia :D

Edit: täytyypä vielä mainita, että on runsaasta krh-kannastamme niin seikkaperäinen selvitys, että oksat pois. Nyt on jonkinlainen kuva asetyypin tekniikasta, aikaisemmin en tiennyt siitä yhtään mitään.
 
Viimeksi muokattu:
Ei mitä hemmettiä, tuo Zalogan Red Thrust on nimenomaan se kirja mitä olen pitkään etsinyt, mutta muistin nimen aivan väärin!!! Faktaa neukkutaktiikasta vuodelta 1989, ja varmasti pätee osin edelleenkin.

Kiitos postauksesta, nyt lähti tilaus jenkkeihin asti, toivottavasti ehtii syntymäpäivälahjaksi itselle.

Minä bongasin kirjan tältä sivustolta. Ja kun tuollainen hardcore -sotapelimies kerran kehui sitä hyväksi, niin pakkohankinnaksi meni.

http://coldwarhot.blogspot.fi/2010/11/book-review-red-thrust.html
 
jalkavaen_raskaat_askeleet_ja_ryhmaaseet_web.jpg

Suosittelen ehdottomasti! Hyvin kattava, ja vastaa moniin kysymyksiin, joita on joskus tullut pohdittua. Apilas-kohdassa on tosiaan pari hämärää kohtaa, mutta ei se haittaa kokonaisuutta.
Jostain syystä minusta on tavattoman mielenkiintoista tietää, milloin vanhat pst-tykit olivat vielä organisaatioissa, ja mitä todella tapahtui nyrkeille ja kauhuille jne.

Nykypäivästä jäi eniten ihmetyttämään AGS-17:n tuhoaminen. Niitä oli kuitenkin kirjan mukaan "muutamia satoja". A-tarvikkeessa ongelmia, okei, mutta tiukkaa on ollut ja rahat vähissä, kun nuo eivät ole mahtuneet johonkin varikon nurkkaan. Tappopeli kuitenkin. Tuskin on uudempaa saksalaista ostettu samoja määriä tilalle.
Sitä en epäile, etteikö nykyorkkikset saa sen mitä on suunniteltu, mutta jos jonain päivänä pitäisi syvää reserviä herätellä, niin... Sitäkin joskus pohtinut, mitä 2000-luvun alun hävityksistä olisi jätetty tekemättä tämän päivän turpo-tilanteessa. Venäläinen kranaattikookoo olisi ehkä säästynyt?
Kirjailija muuten puhuu yhtenä syynä romutukseen kaliiperi- ja varaosajärjestelmän sopimattomuudesta NATO-järjestelmiin.

Sarjassamme aamupäivän avautumisia :D

Edit: täytyypä vielä mainita, että on runsaasta krh-kannastamme niin seikkaperäinen selvitys, että oksat pois. Nyt on jonkinlainen kuva asetyypin tekniikasta, aikaisemmin en tiennyt siitä yhtään mitään.

Mitä tuossa sanotaan niistä sodanaikaisista pst-tykeistä ? Eli miten pitkään kalustoluetteloissa PAK40 ja 45mm venäläistykit olivat mukana ? Oma veikkaukseni on, että 80-luvulle asti nyt ainakin. Piiskoja oli ainakin rannikkolinnakkeilla suora-ammuntaan tarkoitettuina tulitukiaseina. 75mm PAK40:n tilanteesta en ole lainkaan varma. Riippui mitä ilmeisimmin siitä, miten pitkään tykin a-tarvikkeet olivat vielä käyttökelpoisia.
 
Mitä tuossa sanotaan niistä sodanaikaisista pst-tykeistä ? Eli miten pitkään kalustoluetteloissa PAK40 ja 45mm venäläistykit olivat mukana ? Oma veikkaukseni on, että 80-luvulle asti nyt ainakin. Piiskoja oli ainakin rannikkolinnakkeilla suora-ammuntaan tarkoitettuina tulitukiaseina. 75mm PAK40:n tilanteesta en ole lainkaan varma. Riippui mitä ilmeisimmin siitä, miten pitkään tykin a-tarvikkeet olivat vielä käyttökelpoisia.
Mulatti (39 kpl) ja PAK (140 kpl) hylättiin 1986. Ampumatarvikkeet vanhenivat.
Neljäviitonen 1993. Vuonna 1985 niitä oli vielä 433 kpl.
Kolmeseiskoista viimeiset 1986.
 
Nykypäivästä jäi eniten ihmetyttämään AGS-17:n tuhoaminen. Niitä oli kuitenkin kirjan mukaan "muutamia satoja". A-tarvikkeessa ongelmia, okei, mutta tiukkaa on ollut ja rahat vähissä, kun nuo eivät ole mahtuneet johonkin varikon nurkkaan. Tappopeli kuitenkin. Tuskin on uudempaa saksalaista ostettu samoja määriä tilalle.
Sitä en epäile, etteikö nykyorkkikset saa sen mitä on suunniteltu, mutta jos jonain päivänä pitäisi syvää reserviä herätellä, niin... Sitäkin joskus pohtinut, mitä 2000-luvun alun hävityksistä olisi jätetty tekemättä tämän päivän turpo-tilanteessa. Venäläinen kranaattikookoo olisi ehkä säästynyt?
Kirjailija muuten puhuu yhtenä syynä romutukseen kaliiperi- ja varaosajärjestelmän sopimattomuudesta NATO-järjestelmiin.

Sarjassamme aamupäivän avautumisia :D

Edit: täytyypä vielä mainita, että on runsaasta krh-kannastamme niin seikkaperäinen selvitys, että oksat pois. Nyt on jonkinlainen kuva asetyypin tekniikasta, aikaisemmin en tiennyt siitä yhtään mitään.

Ja tuo NATO-yhteensopivuus perusteluna minkä tahansa itävermeen hävittämiselle on niin paskapuhetta kuin olla ja voi. Jos kamppeella on Stanag-koodi, se on NATO-yhteensopiva. Että kampe on Stanag-järjestelmässä, NATO-maan tai NATO:n kumppanimaan pitää anoa kamppeelle koodia ja liittää anomukseen kamppeen tiedot. "Hieman" epäilen, että itälaajennuksen myötä esim. AGS-17:iä tuli "muutamia" NATO-kalustoon.
 
Mitä tuossa sanotaan niistä sodanaikaisista pst-tykeistä ? Eli miten pitkään kalustoluetteloissa PAK40 ja 45mm venäläistykit olivat mukana ? Oma veikkaukseni on, että 80-luvulle asti nyt ainakin. Piiskoja oli ainakin rannikkolinnakkeilla suora-ammuntaan tarkoitettuina tulitukiaseina. 75mm PAK40:n tilanteesta en ole lainkaan varma. Riippui mitä ilmeisimmin siitä, miten pitkään tykin a-tarvikkeet olivat vielä käyttökelpoisia.

45-millisiä oli tarkoitus käyttää väylätorjuntaan kaikkialla rannikoilla ja saaristossa. Ykköshommana maihinnousujen torjunta ja siinä ohessa tietysti kaiken muunkin vihollistoiminnan häirintä.

Linnakkeita on rajallisesti kuten tulenjohtoakin joten meillä oli suuri määrä muitakin rannikkojoukkoja. Ja ihan vaan kustannussyistä em. joukoille oli vielä 90-luvulle tultaessa varattu monenkirjavaa kalustoa kuten vielä toimintakuntoisia sodanaikaisia pst-tykkejä ja it-tykkejä ( 76 & 88mm ). 90-luvulla iso luuta lakaisi noita varantoja mutta ainakin joitain raskaita it-tykkejä oli lehtikuvista päätellen RT:n käytössä vielä 2000-luvun puolellakin. Kuvissa esiintyi tuolloin alkujaan saksalainen 88 ITK 37 RT.
 
Luen Erich von Mansteinin "Menetetyt voitot"-kirjaa. Ei jostain syystä ole aikaisemmin tullut luettua.

http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=749880

Ihan hyvä kirja sotahistorialliselta kannalta, mutta ärsyttävää itsensä ja Saksan asevoimien valkopesua. Ja kaikki laitetaan tietysti Hitlerin syyksi.

Mansteinista kun on jälkeenpäin paljastunut kaikenlaista. Esim. valehtelee kirjassaan, ettei koskaan pannut toimeen komissaarikäskyä.

Tämäkään ei mennyt ihan "putkeen" jos ajatellaan jälkimaailmalle jäänyttä kuvaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Erich_von_Manstein#Antisemitism

His order of 20 November 1941, based on the Severity Order of Reichenau, reads in part:

Jewish Bolshevik system must be wiped out once and for all and should never again be allowed to invade our European living space ... It is the same Jewish class of beings who have done so much damage to our own Fatherland by virtue of their activities against the nation and civilisation, and who promote anti-German tendencies throughout the world, and who will be the harbingers of revenge. Their extermination is a dictate of our own survival.[171][172]

Manstein did nothing to prevent the killing of Jews and other civilians in the areas where his units were operating, and in which his Eleventh Army actively participated.[173] That Manstein was well aware of the Einsatzgruppen massacres is demonstrated by a 1941 letter he sent to Otto Ohlendorf, in which Manstein demands Ohlendorf hand over the wristwatches of murdered Jews. Manstein felt his men deserved the watches, since they were doing so much to help Ohlendorf's men with their work.[158] Smelser and Davies note that this letter was the only time that Manstein ever complained about the activities of the Einsatzgruppen.[158] Manstein later stated that he felt the number of Jews killed in the Holocaust was exaggerated.[174]
 
Back
Top