Kirjat

Mikko Uolasta kun tuossa äsken oli puhe, niin pitääpä mainita tämän Eritahtiset aseveljet. Edellämainittu mikkouolamaisuus toki näkyy, mutta kirja on mielestäni erinomainen katsaus Saksan liittolaisvaltioiden asemaan. Italia keskeisenä akselivaltana on jätetty paljolti tarkastelun ulkopuolelle ja tutkisteltu enemmän muiden liittolaisvaltioiden ja Suomen keskinäisiä suhteita sekä asemaa suhteessa Saksaan. Eniten ehkä käsitellään Romaniaa ja Unkaria, näitä lähes sotatilassa keskenään olevia "liittolaisia". Jokainen oli kuitenkin oma tapauksensa ja kukin tavallaan yritti luovia tilanteessa. Sijainti Saksan ja Neuvostoliiton välissä oli näiden valtioiden kannalta ikävä. Länsivaltoihin oli ennen sotaa moni pannut toivonsa, mutta Lännen lupaukset osoittautuivat tyhjiksi. Käy selväksi, että Musta Pekka oli jaettu kouraan jo heti kättelyssä. Varsinkin Bulgarian kohtalo osoittaa myös turhiksi haaveilut siitä, että Neuvostoliittoa kohtaan kiltimmin käyttäytymällä Suomikin olisi voinut saada parempaa kohtelua ja välttää esimerkiksi aluemenetykset. 1551089625620.png
 
Italian futismatsin lomassa Kärnän Mikon Häirikkö .. kirjan sulattelu avaa
politiikan maailmaa kabineteistä. Eduskunta on hauska työpaikkana..
 
Viimeksi muokattu:
Sotahistorian operaatio Barbarossaa käsittelevässä ketjussa tulikin jo tämä mainittua. Australialainen sotahistorioitsija David Stahel on epäilemättä yksi johtavia nykyisiä Saksan Wehrmachtin tuntijoita. Aivan erityisesti tämä on erikoistunut Saksan kesällä 1941 käynnistämän idän sotaretken tutkimukseen ja onkin julkaissut useammankin aihetta käsittelevän teoksen. Stahel tuntee selvästikin Saksan sota-arkistot ja käyttää arkistolähteiden lisäksi mm. sotilaiden päiväkirjoja ja yksityistä kirjeenvaihtoa. Nämä tuovat mukaan elävyyttä kun arvioidaan saksalaisten etulinjan sotilaiden taistelumoraalia.

Stahelin hyvin perusteltu pääteesi on, että Barbarossa oli huono, epäselkeä ja täysin epärealistinen suunnitelma. Saksan sodanjohto lähti siitä, että Neuvostoliiton rajalle sijoittamat armeijat lyötäisiin nopeasti. Tämä johtaisi neuvostovaltion romahdukseen nopealla aikataululla ja sitten ei olisi tarvinnut kuin enää ajella leppoisasti panssareilla Leningradiin, Moskovaan, Donetskin teollisuusalueille, sekä Kaukaasian öljykentille.

Saksalaiset yliarvioivat pahasti omat kykynsä ja vastaavasti aliarvioivat todella pahasti Neuvostoliiton sodankäyntipotentiaalin. Sen elävän voiman määrän minkä maa saisi hädän hetkellä kaavittua kasaan, sekä teollisen sodankäyntipotentiaalin. Saksalaiset tajusivat, että heidän olisi voitettava ratkaisevat taistelut nopeasti. Mitään varsinaista varasuunnitelmaa ei ollut sen varalta jos jokin menisi pieleen. Lisäksi Saksan oma sotataloudellinen ja sotateollinen kyky ja kapasiteetti eivät kestäisi pitkittynyttä sotaa.

Stahel argumentoi, että jo loppukesällä ja alkusyksystä operaatio Barbarossa alkoi nikotella. Omat tappiot olivat reilusti suurempia mitä oli ennakkoon laskettu. Venäläiset polkaisivat aina vaan kasaan uusia armeijoita, vaikka aiempia oli lyöty ja tuhottu kerta toisensa jälkeen massiivisissa saarrostusoperaatioissa (esim. Minsk, Smolensk, Kiova). Ja silti mitään merkkejä Neuvostoliiton lopullisesta romahduksesta ei näkynyt. Se näytti sietävän valtavat määrät tappioita ja vastoinkäymisiä. Stahelin mukaan tässä vaiheessa myös Saksan keskisen armeijaryhmän huolto alkoi takkuilla pahemman kerran. Moskovaan oli vielä matkaa Smolenskin tasalta.

Lyhyesti sanottuna, tarkkaa ja taitavasti argumentoitua sotahistoriaa.

6536795._UY400_SS400_.jpg

Craigin Stalingrad-teos ilmestyi 70-luvulla. Otteeltaan kirja on populaarihistoriallinen. Perustuu valtaosalta saksalaisiin lähteisiin ja muistuttaa melko lailla Paul Carrellin sotakirjoja. Sanoisin että sisältää osittain vanhentunutta tietoa, mutta tämä johtunee ilmestymisajankohdasta, jolloin lännessä oli saatavilla käytännössä vain saksalaisia lähteitä. Neuvostoarkistot pysyivät suurelta osin tavoittamattomissa. Ihan luettavaa tasoa, joskin Beevorin reilusti tuoreempi Stalingrad-tutkimus on parempi.

c4bc6e1ab5.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Hävityn sodan jälkeen Saksa oli lyöty totaalisesti. Voittajavallat tuomitsivat korkeimman natsijohdon Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Saksalaiset kenraalit jotka olivat selvinneet hengissä, istuivat sotavankeudessa. Ajat kuitenkin muuttuivat hyvin nopeasti. Kylmä sota oli tulossa ja lännen välit Neuvostoliittoon viilenivät. Josif Stalin oli uusi vihollinen. Lisäksi amerikkalaiset huomasivat olevansa miehittäjävalta läntisessä Saksassa. Alueen väestöstä huolehtiminen oli heidän vastuullaan. Niinpä poliittinen tarkoituksenmukaisuus valtasi alaa. Suurimmat ja näkyvimmät natsisotarikolliset oli tuomittu. Nyt ajateltiin, että muuttuneissa olosuhteissa läntinen Saksa olisi saatava nousemaan polvilleen. Yhtenä keinona nähtiin läntisessä integraatiossa myös historiankirjoitus.

Kävi nimittäin niin, että (varsinkin) amerikkalaiset päättivät antaa hallussaan olleille saksalaiskenraaleille mielekästä tekemistä sotavankeudessa. Näitä päätettiin työllistää antamalla heille tehtäväksi analysoida äskettäin käydyn sodan historia. Pääpainona oli mm. puna-armeijan strategioiden ja taktiikan tarkastelu. Moni saksalaiskomentaja tartui tilaisuuteen. Heille järjestettiin pääsy sotasaalisarkistoihin. Näin alkoi prosessi jonka vaikutus tuntuu yhä tänäkin päivänä.

Usea entinen Wehrmachtin upseeri nimittäin otti missiokseen historian esittämisen sellaisessa valossa, joka korosti vakinaisen armeijan rehtiyttä ja reiluutta. He loivat myytin puhtaasta Wehrmachtista, joka mukamas ei ottanut osaa minkäänlaisiin sotarikoksiin. Kaikki oli natsipuolueen ja erityisesti SS:n syytä. Lisäksi perusteesiksi muodostui väite siitä, että kaikki strategiset virheet olivat vain ja ainoastaan ylipäällikkö Adolf Hitlerin aikaansaannosta.

Sellaiset miehet kuin mm. Franz Halder, Erich von Manstein ja Heinz Guderian kirjoittivat kokemuksistaan sodassa ja saivat vakiinnutettua läntiseen sotahistoriaan omat vääristyneet teesinsä. Kaikki he vähättelivät ja lähestulkoon jättivät kokonaan mainitsematta Saksan armeijan roolin sotarikoksien toteuttajana. Heidän muistelmistaan tuli vuosikymmenien ajaksi se virallinen tulkinta Saksan Wehrmachtin roolista ja toiminnasta toisessa maailmansodassa. Näitä samoja teesejä itse asiassa toistellaan yhä tänäkin päivänä varsinkin populaarissa sotahistoriassa. Akateeminen tutkimus on kyllä omalla tahollaan murskannut myytin puhtaasta Wehrmachtista, mutta kyllä tämä myytti elää yhä.

Erikoinen, mutta mielenkiintoinen teos historiankirjoituksen historiasta. Avaa uusia näkökulmia toiseen maailmanpaloon.

2178320._UY400_SS400_.jpg
 
Minulla on saksankielinen kirja "lehren von Stalingrad"tai "lehren der geschicten" tai jotain siihen suuntaan. Kirjoittanut Friedrich Paulus ja julkaistu Neuvostoliitossa. Harmittaa kun se on saksaksi enkä osaa sitä.

Saattaa olla samaa puolustelua kuin ylläolevassa Tulikomennon kirjoituksessa. Tai sitten itsekritiikkiä fasistisesta toiminnasta. Ken tietää, teksti on mulle hepreaa.

Muokkaus: Olisiko sittenkin ollut pelkkä "Stalingrad"?
^Oli pelkkä Stalingrad, löysin vanhan kirjatietokantani sähköpostista. Kirja on 8000km päässä enkä pääse siihen nyt käsiksi.
Yritin etsiä tietoa netistä, mutta ei löydy tuttua kantta. Liekö sitten harvinainen vai enkö vain osaa...
 
Viimeksi muokattu:
Gotthard Heinrici on suuren yleisön kannalta varmasti yksi niistä monista tuntemattomiksi jääneistä toisen maailmansodan saksalaiskenraaleista. Tätä pidettiin yhtenä Wehrmachtin taitavimmista puolustustaistelun kävijöistä ja tämän johdosta Heinrici saavuttikin sodan loppupuolella itärintamalla jonkinlaista menestystäkin.

Tähän teokseen on koottu yhteen kenraalin yksityistä kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä. Aineisto kattaa operaatio Barbarossan alkuvaiheet, jolloinka Heinrici toimi armeijakunnan komentajana sotamarsalkka Günther von Klugen alaisena. Hyökkäysvaiheen aikana Heinrici otti osaa mm. Minskin ja Kiovan taisteluihin päätyen aina Moskovan porteille.

Kirjeissään ja päiväkirjamerkinnöissään kenraali kuvaa aluksi sujuvasti eteneviä sotatoimia. Sen jälkeen alkaa vähä vähältä epäilyksen varjo nousta esiin. Heinrici oli preussilaista sotilassukua ja tämä suhtautui penseästi natsipuolueeseen. Ja oli tällä omat epäilynsä myös itse Führerin suhteen. Yksityisessä aineistossaan kenraali Heinrici esittää myös kritiikkiä saksalaisjoukkojen käytöksestä siviilejä kohtaan. Ehkäpä tähän asennoitumiseen vaikutti sekin, että kenraalin puoliso oli ns. puolijuutalainen (mischling). Käsillä olevasta materiaalista välittyy myös kuva komentajasta, joka aidosti välitti sotilaistaan ja näiden hyvinvoinnista. Mielenkiintoisen oloinen teos. Tämänkaltaisia aikalaisdokumentteja lukee mielellään.

51jKYee0muL.jpg
 
Esitelläänpä vielä pari itärintamaa käsittelevää teosta.

Michael Jonesin Stalingrad-kirja kuvaa kenraali Vasili Tsuikovin komentaman 62. armeijan sitkeää puolustustaistelua Stalingradissa. Lähteinä on käytetty venäläisiä arkistoja, muistelmia, sekä taistelun venäläisveteraanien haastatteluja. Näkökulma on valittu hyvin ja käytetty aineisto kuvaa hyvin mm. puna-armeijan sotilaiden mielialoja ja moraalia. Mukavaa sekin, että liiallinen propaganda on onnistuttu karsimaan pois. Jones on kyennyt purkamaan ja avaamaan aika hyvin neuvostoajoilta periytyviä legendoja ja myyttejä. Tässä käsitellään mm. Mamajevin kurgaanin taistelu, "Pavlovin talon" taistelu ja saapa osansa myös tarkka-ampuja Vasili Zaitsevin ympärille syntynyt legendakin.

Taitavasti kirjoitettua narratiivista sotahistoriaa. Tämä tukee ja täydentää hyvin Antony Beevorin massiivista Stalingrad-teosta.


kirja.jpg

Kenraalieversti Hermann Hoth kuvaa kirjassaan operaatio Barbarossan taisteluja saksalaisen panssarikomentajan näkökulmasta. Teos ilmestyi alun perin 50-luvulla. Kuten monet muutkin sodasta selvinneet saksalaiskomentajat, kuvaa Hoth myös itsensä parhaassa mahdollisessa valossa. Strategiset virheet teki Hitler, joka ei kuunnellut kenraaleidensa neuvoja. Hoth, joka tuomittiin sodan jälkeen sotarikoksista, jättää nämä siviileihin kohdistuneet julmuudet täysin käsittelemättä. Ankara ja voimakastahtoinen upseeri tämä oli. Ja toteutti tottelevaisesti Führerinsä vaatimia tuhoamissodan metodeja. Kirjassaan Hoth keskittyy kuvaamaan johtamansa sotatoimiyhtymän taistelua. Tarkastelukulma on operatiivis-taktillinen. Tässä mielessä kerronta on ihan mielenkiintoista. Suurempi strateginen taustakuvio jää vähän epäselväksi, varsinkin jos aihe ei ole lukijalle entuudestaan tuttu.

Kirjoittajana Hoth ei ole Guderianin tai Mansteinin tasolla. Teksti on välillä raskassoutuista, liekö tähän sitten vaikuttanut englanninkielinen käännös. Joka tapauksessa ihan mielenkiintoinen lisä Venäjän rintamaa käsittelevään kokoelmaani. Mutta lukijan tulee olla kriittinen tätä lukiessaan, sillä kuten niin moni muukin korkea-arvoinen saksalaisupseeri, vaikenee myös Hermann Hoth omasta roolistaan julman tuhoamis- ja rotusodan toteuttajana.

kirja2.jpg
 
Himmlerin henkilääkäri / hieroja, "Suomalainen" Felix Kersten, mielenkiintoinen tarina;

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/...on-pitanyt-arto-koskista-otteessaan-20-vuotta

Mielenkiintoinen hahmo. Kerstenin kerrotaan päässeen Himmlerin lähipiiriin sillä, että tämä olisi ollut suunnilleen ainoa, joka oli kyennyt hieronnallaan lievittämään SS-valtakunnanjohtajan kroonisia mahakipuja. Toisaalta monet silmäätekevät pitivät miestä pelkkänä puoskarina. Omien sanojensa mukaan Kersten oli mukana Himmlerin Suomen vierailulla 1942 ja että tämä mukamas oli samassa yhteydessä kertonut presidentti Rytille Saksan harjoittamasta juutalaisten joukkotuhonnasta. Tiedä häntä, epämääräinen mutta mielenkiintoinen historian hahmo.
 
Kovasti eroaa Felixin oma elämänkerta historian dokumenteistä, ehkä aika oli kullannut muistot......, noh kaikkea ei tietenkään voi ihan 100% tarkistaa onko totta vai väritettyä.
Mutta silti, kaiken kaikkiaan erittäin värikäs persoona ja kiehtova tarina.

Ps. Ruotsissa on ilmeisesti sotaan liittyvien arkistojen tutkiminen hieman nihkeää, ainakin tuossa Kerstenin tapauksessa tuli tämä ilmi.
 
Viimeksi muokattu:
Ståhlbergien pariskunnan kyyditys

Koska Kirjat-aihekanava näyttää olevan aktiivisin fasismin ja Lapuan liikkeen keskustelija, kerron täällä teille mielenkiintoisesta dokumentista televisiossa. Se tulee tänään 12.3. Tiistaina YLE TEEMA -kanavalta klo 20. Ohjelman otsikko on seuraava:

”Fasismia mustassa autossa”

Teksti on Ester Ståhlbergin muistelmista. Oletan ohjelman löytyvän myöhemmin Yle Areenasta katsottavaksi.
 
Ståhlbergien pariskunnan kyyditys

Koska Kirjat-aihekanava näyttää olevan aktiivisin fasismin ja Lapuan liikkeen keskustelija, kerron täällä teille mielenkiintoisesta dokumentista televisiossa. Se tulee tänään 12.3. Tiistaina YLE TEEMA -kanavalta klo 20. Ohjelman otsikko on seuraava:

”Fasismia mustassa autossa”

Teksti on Ester Ståhlbergin muistelmista. Oletan ohjelman löytyvän myöhemmin Yle Areenasta katsottavaksi.
Löytyy jo...
Katso Dok Yle Areenassa:

http://areena.yle.fi/1-4392290
 
Kiitos. Tuleeko mieleesi yhtään "patterinkomentajan" muistelmaa sota-ajalta? Olisi ihan mielenkiintoista lukea tykistön näkökulmaa ajalta.
Vinkkaanpa @Panssari Salama tällaisen joukko-osastohistorian kuin "Sillan patteristo Taipaleen taistelussa". Kimmo Sorko, omakustanne, 2011, ISBN 978-952-92-8496-2
"Valtaosin jyvässeutuisista reserviläisistä koottu kapteeni Tauno Siltasen komentama Sillan patteristo (I/KTR10) taisteli talvisodassa Taipaleen puolustuslohkolla....
Näyttävästi kuvitettu kokonaisuus pureutuu yhden talvisodan patteriston edesottamuksiin, kerraten taustat ja taistelujen kulun. Miesten kertomukset, kirjeet ja päiväkirjamerkinnät sekä yksityiskohtainen liiteosa siirtävät maamme yleisen historian yksilötasolle."
 
Tätä kirjaa en ole sattuneesta syystä vielä lukenut, mutta innokkaasti jo odotan sitä hetkeä kun sen käsiini saan :coffee:

Synkästä Neuvostoliiton valvontakomissio -historiasta tunnetun Hotelli Tornin aulabaarissa istuu keskiviikkoiltapäivänä hyväntuulinen brittihistorioitsija, yksi maailman arvostetuimmista Venäjä-asiantuntijoista, tohtori Mark Galeotti.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/6ca8215f-3ade-40b4-a94b-aec066b1a1ee

Galeottin mukaan kaikki länsimaat – myös Suomi – osallistuvat tavalla tai toisella venäläisen rahan, vallan ja rikollisuuden symbioosin ylläpitoon.

– Maailmassa ei ole yhtään maanosaa Etelämannerta lukuun ottamatta, jossa venäläisrikolliset eivät toimisi, mutta ongelma on siinä, että tämä toiminta ei tule kovin helposti päivänvaloon.

Galeotti kertoo, että eräs venäläinen kysyi häneltä kerran, ”miksi te britit vihaatte mafiaamme Venäjällä, mutta rakastatte sitä kotimaassanne”.

– Hän puhui asiaa, sillä monet maat hyväksyvät venäläisen rahan, investoinnit ja varakkaat venäläiset, vaikka heillä olisikin rikollisyhteyksiä.

39-4619045a7850a4462da.jpg

428e113a068531ab6d14a6b289e656cacdc2d814f50df772793916c3cd48abe4.jpg
 
Viimeksi muokattu:
1477_l_suomen_armeijan_venalainen_perinto_etukansi_240ppi.jpg


Suomen armeijan venäläinen perintöTsaarin upseerit ja itänaapurin kalusto Suomen puolustusvoimissa 1918–1948Viacheslav Nikitin

Ainutlaatuinen tietoteos Suomen armeijassa palvelleista entisistä Venäjän armeijan upseereista sekä tapahtumista, jotka johtivat Suomen asevarastojen täydentymiseen venäläisellä ja neuvostoliittolaisella aseistuksella.
Kirjan ensimmäinen osa esittelee Suomen armeijan palveluksessa olevien entisten Venäjän upseerien elämänvaiheita. Nämä pienoiselämäkerrat kertovat yllättävänkin keskeisillä paikoilla vaikuttaneiden upseerien tiestä tehtäviinsä.
Toinen osa on omistettu Suomen armeijan venäläiselle aseistukselle. Teos esittelee yksityiskohtaisesti, mitä suomalaisten käsiin päätyi ja millä tavalla se tapahtui.Samalla esiin tuodaan Suomen sotien historiasta venäläisiä näkökulmia, jotka usein poikkeavat omistamme.
Kirjan aikajänne ulottuu sisällissodasta aina talvi- ja jatkosodan motteihin. Vauhdikkaisiin rintamakuvauksiin on liitetty runsaasti fakta-aineistoa, ja ne on havainnollistettu kartoin ja valokuvin.



Kirja pitää hyvin lupauksensa.
Se on hyvin kirjoitettu.

Kannattava ostos jos nuo asiat vähänkään kiinnostavat.(y)(y)(y)
 
Laitoin tänään hankintaan englanniksi käännetyn sotamarsalkka Fedor von Bockin päiväkirjan. Tämä komensi sotatoimiyhtymiä vuosina 1939-1942 Puolassa, Ranskassa ja Neuvostoliitossa. Bockilla oli keskeinen rooli operaatio Barbarossassa marssilla kohti Moskovaa, sillä hän komensi Saksan keskistä armeijaryhmää. Odotan mielenkiinnolla mitä tämä on kirjoittanut ylös sotaretken aikana. Mitä mietteitä, näkemyksiä itse operaation toteuttamisesta, sen päämääristä jne. Odotukset ovat korkealla tämän kirjan suhteen.

076430075x.jpg
 
Back
Top