Kirjat

Pyörähdin Finlandia kirjan järjestämällä ilmaisten kirjojen tapahtumassa, yllätys yllätys väkeä oli aivan järjettömästi. Jopa väen sisään pääsyä oli jouduttu rajoittamaan ajoittain. Muutaman kirjan löysin itsekkin mutta todella hankalaa oli etsiä kirjoja kun väkeä oli pilvinpimein. Sota kirjoja ei pahemmin näkynyt, mutta Päätaloa,Hietamiestä,MMM-mitä missä milloin ja Clancyä oli todella runsaasti.
 
Viimeksi muokattu:
Karjalainen Mikkelissä.

Tutkimus Päämajan ja marskin elosta jättää paljon arvailujen varaan. Tekijä kiittää monia muita tutkimusten tekijöitä, moitteita hän ei jaa, eikä ryhdy tutkijasotiin. Monesti hän arvioi, että jokin – ja niitä on monia – episodi vaatii tutkijoilta lisää töitä.

Mikä hyökkäyksessä Sorokkaan niin kangerteli? Olisiko Suomen käynyt huonosti, jos rata pohjoisesta etelään olisi katkaistu? Tiesikö Mannerheim, ettei saksalaisista ollut Leningradin ja puna-armeijan kukistajaksi? Olisiko se Suomelle turvaksi, kun liittoutuneet alkavat jakaa voittajina ”oikeuttaan”?

Päämaja sai lukuisia varoituksia kevätkesän 1944 suurhyökkäyksestä. Myös Päämaja jakeli ukaaseja rintamavastuussa oleville komentajille, mutta asemasota oli laiskistanut Suomen armeijan. Tämä ei tietysti ole mikään ennuste-ennätys tai lopullisen viisauden huippu: Päämajan sotahistorian toimistoon kesällä 1941 kutsuttu tohtori Yrjö Ruutu analysoi jo syyskuussa (1941), että Saksa ajautuisi itärintamalla talvisodankäyntiin, mikä merkitsisi Saksalle tappiota maailmansodassa. Siitä ei tullutkaan Suomen osalta lyhyt kesäsota.

Päämajassa purnattiin, tehtiin suuria munauksiakin ja kiristeltiin hampaita ääneti. Onnistuminen sodassa oli muidenkin ansiota kuin Päämajan, armeijan ja joidenkin harvojen poliitikkojen. Unholaan jää taas kerran Väinö Tannerin (sd.) osuus, vaikka tämä ei nyt Päämajassa aikaa kenraaleilta vienytkään. Rauhaan pääsemisen edellytys kaiketi oli myös, että Stalin sai kunniakkaasti valloittaa Viipurin, tai kuten kenraali Airo oli todennut: Viipuri annettiin.

Mikko Karjalainen: Mannerheimin päämaja. Sodanajan johtoesikunta 1918-1944. Otava 2019.

https://www.verkkouutiset.fi/vanheneva-marski-johti-paamajaansa-sairastellen-ja-ailahtelevaisesti/
 
Karjalainen Mikkelissä.

Tutkimus Päämajan ja marskin elosta jättää paljon arvailujen varaan. Tekijä kiittää monia muita tutkimusten tekijöitä, moitteita hän ei jaa, eikä ryhdy tutkijasotiin. Monesti hän arvioi, että jokin – ja niitä on monia – episodi vaatii tutkijoilta lisää töitä.

Mikä hyökkäyksessä Sorokkaan niin kangerteli? Olisiko Suomen käynyt huonosti, jos rata pohjoisesta etelään olisi katkaistu? Tiesikö Mannerheim, ettei saksalaisista ollut Leningradin ja puna-armeijan kukistajaksi? Olisiko se Suomelle turvaksi, kun liittoutuneet alkavat jakaa voittajina ”oikeuttaan”?

Päämaja sai lukuisia varoituksia kevätkesän 1944 suurhyökkäyksestä. Myös Päämaja jakeli ukaaseja rintamavastuussa oleville komentajille, mutta asemasota oli laiskistanut Suomen armeijan. Tämä ei tietysti ole mikään ennuste-ennätys tai lopullisen viisauden huippu: Päämajan sotahistorian toimistoon kesällä 1941 kutsuttu tohtori Yrjö Ruutu analysoi jo syyskuussa (1941), että Saksa ajautuisi itärintamalla talvisodankäyntiin, mikä merkitsisi Saksalle tappiota maailmansodassa. Siitä ei tullutkaan Suomen osalta lyhyt kesäsota.

Päämajassa purnattiin, tehtiin suuria munauksiakin ja kiristeltiin hampaita ääneti. Onnistuminen sodassa oli muidenkin ansiota kuin Päämajan, armeijan ja joidenkin harvojen poliitikkojen. Unholaan jää taas kerran Väinö Tannerin (sd.) osuus, vaikka tämä ei nyt Päämajassa aikaa kenraaleilta vienytkään. Rauhaan pääsemisen edellytys kaiketi oli myös, että Stalin sai kunniakkaasti valloittaa Viipurin, tai kuten kenraali Airo oli todennut: Viipuri annettiin.

Mikko Karjalainen: Mannerheimin päämaja. Sodanajan johtoesikunta 1918-1944. Otava 2019.

https://www.verkkouutiset.fi/vanheneva-marski-johti-paamajaansa-sairastellen-ja-ailahtelevaisesti/

Tämä täytyy lukea. Odotettu pitkään.
 
Tää voi olla ihan mielenkiintoinen kirja, tulee ulos 2020-06

9781782749691_200x_cold-war-plans-that-never-happened_haftad


From a NATO nuclear attack on the Soviet Union to a Warsaw Pact land assault on Western Europe; from building an electric fence between North and South Vietnam to building a US base on the moon; it may all sound unlikely, but during the Cold War these operations and others were seriously considered by both sides. Cold War Plans That Never Happened tells the stories of some of the most secret and outrageous operations that were conceived, many of which would have changed the course of history; from the US plan to oust Guatemalan President Jacobo Arbenz and Chiang Kai Shek's plans to re-invade China from Taiwan, to experiments in psychokinesis. On an entry-by-entry basis, this book explains the context of each planned operation and explores whether it might have been successful, and what the impact might have been if it had gone ahead. Arranged by continents, the book includes easy-to-read factboxes, informing the reader of the date, intended purpose and forces involved. In addition there are rare photographs and illustrations to demonstrate that these were real operations seriously considered by the planning staffs. Authoritatively written and with more than 250 colour and black-and-white photographs, maps and illustrations, Cold War Plans That Never Happened will prove fascinating to anyone interested in twentieth century history.

 
Yle Areenassa mielenkiintoinen tarina kuultavana Pomo Pablo Escobar:sta:

 
Voisi olla mielenkiintoinen kirja, laitan lukujonon perälle.

51LxeBJB0aL._SX323_BO1,204,203,200_.jpg



Freedom’s Forge reveals how two extraordinary American businessmen—General Motors automobile magnate William “Big Bill” Knudsen and shipbuilder Henry J. Kaiser—helped corral, cajole, and inspire business leaders across the country to mobilize the “arsenal of democracy” that propelled the Allies to victory in World War II. Drafting top talent from companies like Chrysler, Republic Steel, Boeing, Lockheed, GE, and Frigidaire, Knudsen and Kaiser turned auto plants into aircraft factories and civilian assembly lines into fountains of munitions. In four short years they transformed America’s army from a hollow shell into a truly global force, laying the foundations for the country’s rise as an economic as well as military superpower. Freedom’s Forge vividly re-creates American industry’s finest hour, when the nation’s business elites put aside their pursuit of profits and set about saving the world.

Edit: Lisätty kuva.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top