Sain luettua tällaisen kirjan:
Asevelisurmat -Rintamalla murhista ja tapoista vuosina 1939-1944 tuomitut
Kenttäoikeuksien pöytäkirjoihin perustuva teos sisältää kaikki asiakirjoista löytyvät tapaukset, joissa on käsitelty rintamapalveluksessa tapahtuneita tahallisia tai tahattomia omien surmaamisia.
Kun rintamapalveluksessa oli satojatuhansia miehiä, syntyi näiden välillä myös erilaisia kahnauksia. Useimmiten selvittiin nyrkkitappeluissa aikaansaaduilla mustelmilla, mutta toisinaan seuraukset olivat vakavammat. Yhteensä sotien ja välirauhan aikana surmattiin 407 tapauksessa yksi tai useampi henkilö tahallaan tai vahingossa. Muutamassa tapauksessa uhri oli siviili. Kaikkiaan uhrimäärä nousee noin 500:aan. Koskapa uhrien lisäksi joukoista poistui myös vankilaan lähetetty tuomittu, väheni sotilaiden määrä noin tuhannella. Lisäksi useita sotilaita haavoittui tapon yrityksissä, joten myös he ja näistä teoista tuomitut olivat poissa maamme puolustuksesta.
Omien joukkojen surmat voidaan jakaa pääpiirteissään vahingonlaukauksiin, tahallisiin ampumisiin ja puukolla suoritettuihin tappoihin. Kenttäoikeuksien pöytäkirjat ovat korutonta kertomaa: varsin usein surmiin johtaneiden välikohtausten syynä oli juopumus.
Ihan mielenkiintoinen aihe kirjalle, mutta olin vähän pettynyt. Kirja on oikeastaan vain kokoelma tuomiolauselmista, mutta ei minkääntasoinen ”selvittävä tutkimus” eikä siinä myöskään paneuduta syvemmälle aiheeseen.
Tahattomia vahingonlaukauksia on paljon ja myöskin kännitappoja. Oman vartiomiehen ampumia on myös runsaasti, mutta mielestäni nuo kaksi ensin mainittua olivat yleisimmät ryhmät. Mukaan mahtuu jokunen ryöstömurhia ja siviileihin kohdistuneita väkivallantekoja, kuten mm. 4- vuotiaan pikkutytön raiskaaminen ja murhaaminen.
Silmään pisti erityisesti työvelvollisten ja Ilmasuojelukomppanioiden miehistön osuus kännitapoissa. Toisaalta joukossa on mielestäni myös ”puhtaita” hätävarjelutilanteita, joista kuitenkin on tullut tuomio.
Usealla tuomitulla näyttäisi olevan melko rankka historia takana ja heidät onkin tuomittu uusijoina. Parhaimmillaan rintamajoukoissa on ollut miehiä, jotka ovat saaneet 10 vuoden tuomion henkirikoksesta ja ovat uusineet tekonsa jo noin 3 vuoden päästä. Eikä kyse ollut Pärmin porukoista. Lisäksi kenttäarmeijaan on kuulunut ihan täysiä latvakakkosia, mutta se on toisaalta ihan ymmärrettävää, kun muistaa armeijan silloisen koon. Silti sellaisille ei tulisi ikipäivänä antaa asetta tai asettaa esimiesasemaan. Samoin päihdeongelmaisia on ollut paljon, osa täysin rappioalkoholistin asemassa ja siitä huolimatta ovat olleet vastuunalaisissa tehtävissä. En tarkoita mitään "normaalia" dokailua saksalaisilla annosviinoilla vaan korvikealkoholin käyttöä ja valmistusta, kolinan juomista yms.
Kirjan perusteella saa kuvan, että tappavan vahingonlaukauksen seurauksena on tullut penalttia keskimäärin 6 kuukautta, mutta kirja esittelee myös erään majurin tapauksen, joka selvisi tuollaisesta ilman sanktioita, vaikka muissa vastaavissa on tullutkin häkkiä jos tekijänä on ollut sotamies tai aliupseeri.
Ihan liian monessa jutussa tulee mieleen, että kyseessä on turha kuolema, joka olisi ollut estettävissä jo pelkästään oikeaoppisella aseenkäsittelyllä, jossa varmistutaan siitä, että ase on tyhjä ja sillä ei leikitä siten, että se suunnataan kaveriin ja ammutaan ”tyhjä laukaus”.
Noissa vartiomiesten ampumisjutuissa on osa toiminut täysin ohjeiden mukaisesti ja siksi eivät ole saaneet tuomioita, vaikkakin kaverilta olisi lähtenyt henki. Hyvänä esimerkkinä: jossain kaukopartiossa partiomies oli huutanut vartiomiehelle yllättäen ja osin piilosta leikinpäiten ruki vehr, jolloin vartiomies oli uskonut kyseessä olevan vihollisen ja vaistomaisesti ampunut tämän konepistoolilla. Asia ei edes edennyt kenttäoikeuteen saakka.
Aika kevyttä lukemista loppupeleissä. Voin suositella puutteistaan huolimatta, mutta aihe on kovin yksipuoleinen ja kuivahko.
..ehkä onkin!