Kirjat

Jees!

jälkkäriksi vielä Anttalalta tämä;kertoo sodan JÄLKEISISTÄ tiedustelureissuista.
Torista löytää näitä ja nettiantikvariaateista!

BF8C3C78-7629-4F26-89BC-558B79C99878.jpeg
 
Nyt luettavana elämänkertoja Aakusta Östermaniin:

Tämä on siis ilmeisesti vuosien 2003-2008 välillä julkaistu Suomen kansallisbiografia digitoituna?

Eiku joo, näköjään toimii ilman käyttäjätunnustakin. Näyttäisi elämäkerrat aika samoilta kuin Kansallisessa elämäkerrastossa, jonka pohjalta ilmeisesti tuo uudempi kansallisbiografia on tehty ja laajennettu. 'Joidenkin asioiden' nimet ovat vaan kummallisesti muuttuneet tulkintojen mukana.

Onhan noihin kelvannut näköjään 'vähän värittyneemmätkin' lähteet, kuten Jussi Niinistön bioraafit.
 
Viimeksi muokattu:
Luen paljon myös poliitikkojen elämäkertoja. Olen mm. lukenut kirjan jokaisesta Suomen presidentistä.:geek:
 
Luku suositus tähän tilanteeseen mikä Suomessa nyt on. Ilkka Remes, Ruttokellot.
Todella pitkä aika, kun itse viimeksi lukenut. Kirjassa muistaakseni kuvattiin kohtuu tarkasti kuinka uusimaa eristettiin.
 
Ajankohtainen kirja on myös Veikko Huovisen Lentsu missä räkätauti virus leviää kainuulaisesta maajussista Idi Aminiin ja muihin valtioiden päämiehiin saakka.
 
Viimeksi muokattu:
Eilen otin luettavaksi kirjahyllyssä jo 7 vuotta odottaneen Stephen Kingin Tukikohta 1+2 kirjan. Sopii hyvin nykyiseen maailmantilanteeseen.

"Tarina alkaa kun armeijan lääketieteellisestä tukikohdassa kehitetään superinfluenssa-virusta koodinimellä "Sininen projekti" (kutsumanimellä myös "Kapteeni Trips"), kunnes se pääsee vahingossa karkaamaan käsistä. Sen sijaan että tukikohta oltaisiin eristetty, päättää vartiosotilas Charles Campion lähteä pakoon perheensä kanssa. "

 
Eilen otin luettavaksi kirjahyllyssä jo 7 vuotta odottaneen Stephen Kingin Tukikohta 1+2 kirjan. Sopii hyvin nykyiseen maailmantilanteeseen.

"Tarina alkaa kun armeijan lääketieteellisestä tukikohdassa kehitetään superinfluenssa-virusta koodinimellä "Sininen projekti" (kutsumanimellä myös "Kapteeni Trips"), kunnes se pääsee vahingossa karkaamaan käsistä. Sen sijaan että tukikohta oltaisiin eristetty, päättää vartiosotilas Charles Campion lähteä pakoon perheensä kanssa. "


Olen nähnyt tuohon pohjautuvan kaksiosaisen minisarjan joskus 90-luvun puolivälissä.
 
Eilen otin luettavaksi kirjahyllyssä jo 7 vuotta odottaneen Stephen Kingin Tukikohta 1+2 kirjan. Sopii hyvin nykyiseen maailmantilanteeseen.

"Tarina alkaa kun armeijan lääketieteellisestä tukikohdassa kehitetään superinfluenssa-virusta koodinimellä "Sininen projekti" (kutsumanimellä myös "Kapteeni Trips"), kunnes se pääsee vahingossa karkaamaan käsistä. Sen sijaan että tukikohta oltaisiin eristetty, päättää vartiosotilas Charles Campion lähteä pakoon perheensä kanssa. "

Tuo tuli luettua joskus yli 20 vuotta sitten. Kyllä otti aikansa, paksu kirja kun on
 
Divarilöytö. Ilmestynyt 2005. Käy läpi 30-luvun pirtusodat trokareita vastaan. Talvi- ja jatkosodassa merivartijat taistelivat osana merivoimia. Sodan jälkeen Merivartiolaitos liitettiin RVL:n osaksi. Mukana tarinaa kylmän sodan alueloukkauksista merirajoilla sekä sukellusvenehavainnoista. Sitten painavaa asiaa myös meripelastustyöstä.

1008_merivartiointia1914.jpg
 
ESS/PÄIJÄT-HÄME 19:16
Piti ampua sika, ammuttiinkin vanki – venäläisten sotavankien elämä Suomessa on monilla paikkakunnilla yhä arka aihe, uusi romaani kertoo kohtaloista Päijät-Hämeessä
Jaakko Heinämäki (s. 1938) varttui Padasjoella, mutta kirjoitti ylioppilaaksi Lahden Yhteiskoulusta 1959. Hänellä on myös omakohtaisia lapsuusmuistoja sotavangeista. KATJA LUOMA


Mikään varsinainen salaisuus ei ole, että Nastolassa sijaitsi jatkosodan aikana sotavankileiri. Vähemmälle huomiolle on jäänyt leirin valtava mittakaava.
Nykyisen Kirkonkylän koulun lähistölle sijoittuneen järjestelyleirin kautta kulki lähes 65 000 venäläistä sotavankia jatkosodan aikana. Leiri levittäytyi 5,5 hehtaarin alueelle ja käsitti enimmillään 79 erillistä rakennusta.
On selvää, että tällainen ihmismäärä jättää pienelle paikkakunnalle pitkät jäljet. Tästä perinnöstä ammentaa tuoreessa romaanissaan tamperelainen Jaakko Heinämäki.


HEINÄMÄEN KIRJA Sotavanki Sergei Sokolov (Warelia) kuvaa erään venäläisen aliupseerin sotataivalta. Hän haavoittuu syksyllä 1941 Kannaksella, jää suomalaisten vangiksi ja siirretään Nastolan leirin kautta töihin itähämäläiselle maatilalle.
Sergei Sokolovia ei ollut oikeasti olemassakaan, mutta hänellä on esikuvansa todellisuudessa. Heinämäen mukaan osa kirjan tapahtumista pohjaa haastatteluihin ja leiriä koskeviin vanhoihin dokumentteihin, joita säilytetään Nastolan kirjastossa.
Sotavankien lasten kohtaloista ei ole Suomessa juuri puhuttu .
Kirjailija Jaakko Heinämäki
Heinämäellä on sotavangeista omakohtaisiakin muistoja, sillä hän on syntynyt vuonna 1938 Padasjoella.
– Lapsuuskotini naapurissa oli maatila, jossa oli venäläisiä töissä. Itse muistan unenomaisen kuvan, jossa yksi vangeista hyppää vauhdissa hevosen selkään. Hän myös nosteli meitä lapsia sinne istumaan. Sotavankeja oli töissä myös paikallisella sahalla ja heitä kuljetettiin moottoriveneellä erääseen saareen tekemään polttopuita, Heinämäki kertoo.

Venäläiset sotavangit kaurankorjuussa maatilalla Nastolassa 21. elokuuta 1941. SA-KUVA
Helvetistä selvinneiden äänet – Lahden Hennalasta riittää vielä tutkittavaa ja kirjoitettavaa

Sotavankien työpanos oli monille maatiloille merkittävä, sillä valtaosa työkykyisistä suomalaismiehistä oli rintamalla. Viranomaissäännöt rajasivat vankien ja kantaväestön kanssakäymisen minimiin. Käytännössä vangit kuitenkin rinnastuivat monilla maatiloilla talon omiin renkeihin.
Luonnollisesti romanssejakin syntyi. Heinämäen mukaan suomalaisnaisten ja venäläisten vankien suhteista syntyi vähintään 200 lasta.
– Voi hyvin kuvitella, millaista se on ollut, kun melkein joka maatilalla oli venäläisiä ja miehet olivat rintamalla. Sotavankien lasten kohtaloista ei ole Suomessa juuri puhuttu, toisin kuin saksalaisten sotilaiden lapsista, Heinämäki huomauttaa.
HEINÄMÄKI ON koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden tohtori. Varsinaisen työuransa hän teki konepajateollisuuden palveluksessa. Ennen sotavankiromaania Heinämäki on kirjoittanut elämäkerran virolaisesta Hans Kalmista, joka tunnettiin sisällissodan jälkeen Hennalan vankileirin kovaotteisena vartiopäällikkönä.
Jaakko Heinämäki teki elämäntyönsä konepajateollisuudessa. Hän on aiemmin kirjoittanut kirjan Hans Kalmista. KATJA LUOMA
Sotavangin lapsen osana oli pohjaton ikävä ja elinikäinen häpeä
Kirja Sergei Sokolovista oli vireillä kahdeksan vuoden ajan. Ennen kuin tapahtumat siirtyvät 1940-luvun Päijät-Hämeeseen, Heinämäki käy läpi Sokolovin aiempia vaiheita Neuvostoliitossa.
– Julkaistu versio on kahdeksas. Tekstistä lähti editointivaiheessa yli puolet pois. Fiktiivisen tarinan kertominen tuntui yllättävän vaikealta, Heinämäki myöntää.
Heinämäki ei yksilöi tarinaansa tarkasti millekään tietylle paikkakunnalle. Selvää on vain, että Sergei sijoitetaan itähämäläiselle maatilalle laivayhteyden päähän Lahdesta. Miksi näin epämääräistä?
Heinämäen mielestä venäläisiin sotavankeihin liittyvät tarinat ovat monilla paikkakunnilla yhä sen verran arkaluonteisia, että pieni salaisuuden verho oli paikallaan. Sotavankeja myös kuoli epäselvissä olosuhteissa. Totuus katosi savuna ilmaan, sillä suuri osa sotavankeja käsittelevistä asiakirjoista hävitettiin rauhan tultua.
Sotavankien kuoro harjoitteli Nastolan vankileirillä elokuussa 1941. SA-KUVA
– Nastolan kirjastosta löysin kuitenkin esimerkiksi nimismiehen kirjoittaman kuulustelupöytäkirjan, jossa eräs talon isäntä kertoi lähteneensä ampumaan sikaa rengin ja venäläisvangin kanssa. Jotenkin siinä kävi niin, että luoti lipsahti vahingossa vankiin. Koko tapaus kuitattiin käsitellyksi sillä yhdellä paperilla, Heinämäki ihmettelee.
FAKTOISTA, VANHOISTA tarinoista ja kirjailijan omasta mielikuvituksesta kehkeytyy kirjassa lopulta romanssi, jossa ovat osallisina Sergei, maatalon karjakko Anne ja emäntä Brita. Sen kaikki käänteitä ei ole syytä tässä avata, mutta mainittakoon, että kirja saa loppua kohti lähes trillerimäisiä piirteitä.
Jaakko Heinämäki kirjoitti romaanistaan kahdeksan versiota. WARELIA
Hyvin ei yleensä käynyt niillekään vangeille, jotka palautettiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon.
– Heitä käsiteltiin isänmaan pettureina. Stalin itse lausui, että venäläinen sotilas ei antaudu elävänä, Heinämäki painottaa.


 
Minäkin nappasin tämän [Gustav Hasford - Metallivaippa] matkaani kirpparilta, eurolla tai kahdella. Elokuva on tuttu, mutta kirja on vielä lukematta.

Kirja oli työn alla jo pidemmän aikaa, mutta teksti oli sen verran puuduttavaa, että sain läpikahluun valmiiksi vasta tänään. Ihmettelen, miten näin huonosta kirjasta on saatu tehtyä niin hyvä elokuva. Toisaalta, tämä olisi pitänyt lukea alkuperäiskielellä, sillä kääntäjä oli tehnyt kohtuullisen kehnoa työtä.

Tämä kirja ei tule jäämään kirjahyllyyni.
 
Kirja oli työn alla jo pidemmän aikaa, mutta teksti oli sen verran puuduttavaa, että sain läpikahluun valmiiksi vasta tänään. Ihmettelen, miten näin huonosta kirjasta on saatu tehtyä niin hyvä elokuva. Toisaalta, tämä olisi pitänyt lukea alkuperäiskielellä, sillä kääntäjä oli tehnyt kohtuullisen kehnoa työtä.

Tämä kirja ei tule jäämään kirjahyllyyni.

Sama huomio. Suomennos oli aika onneton. Alkuperäiskielellä varmasti parempi lukuelämys. Suomentajalla oli jenkkien sotilasslangi ja termit aika lailla hukassa.
 
Back
Top