Koirat (koiranomistajien ketju, ei sotilaspoliisijuttu) :D

Ok, nyt on selvästi menty mukavuusalueelta ulos. No, ehkä kissojen tapakasvatuksessa oli puutteita.
Kai ne saa pentuina opetetuiksi kissanhiekalle? Nyt ehkä palstan kissaihmiset jatkavat tästä, @Maidan ?

Ok. Olin tahditon. Mutta kommentoin nyt vielä senverta, että olivat kyllä opetettu hiekka-astiaan (tarviiko niitä edes erikseen opettaa?) Mutta kun se hiekka kummasti siirtyy niistä tassuista sinne muuallekkin kämppään.

Mutta joo, jätän tämän nyt tähän. Jatkekaan koirista. :)
 
Kevät näyttäisi olevan? Yllätitkö supit palloilemasta unistaan heränneinä? Nukutus lienee ollut nopea :D.
Niittasi ne helmikuun lopulla jänisjahdin oheistoimintona, olivat lähteneet liikkeelle ja asettuneet päivälevolle kuusen juurelle.
Aika jykevän näköinen koira kuvassa. Minkälainen luonne?
Talossa on myös rotikka ja tuo on sitä hieman suurempi. Luonteeltaan hyvin rauhallinen ja ihmisille aina ystävällinen, mutta toisille uroskoirille voi olla jopa vaarallinen.
 
Talossa on myös rotikka ja tuo on sitä hieman suurempi. Luonteeltaan hyvin rauhallinen ja ihmisille aina ystävällinen, mutta toisille uroskoirille voi olla jopa vaarallinen.
Googlettelin kuvia, vaikuttavan näköinen. Hauskan harmaa naama, voisi erehtyä luulemaan vanhukseksi.
Muistiani kolkuttelee uutinen jostain Rantasalmen suunnalta ehkä, että tätä olisi käytetty hyvällä menestyksellä karhujahdissa. Rotumääritelmän mukaan olisi mahdollista. Muistanko väärin?
 
Tässä hieman kuvia viimeiseltä vähän pidemmältä reissulta. Kyseessä on mukavan kallioinen järvi kansallispuistossa. Parisen tuntia meni kun kierrettiin tuo kallioinen järvi missä ei mökkejä rannalla näy.


2gvj57l.jpg

2upzurc.jpg

1o0zuf.jpg
 
Aika siistiä, yksi maailman vanhimmista, jollei vanhin, rotu.
Punastuuko se oikeasti, kuten Wiki kertoo?

Tämä yksilö ei ole vielä punastellut (vajaa kolme vuotias) mutta edellinen saman rotuinen kyllä punasteli moneen otteeseen. Punainen koira tuo muutenkin on mutta sen kyllä huomaa kun vetää ittensä hämilleen, niin nenä ja korvat lehahvat aivan ruusun punaisiksi. Tämä rotu on myöskin kova hymyilemään, eli omistajalle näytetään komea rivi hampaita silloin kun on kivaa.
 
Mietippä kun otat pimperon kipeydessä sellasen akan jolla on kolme kissaa ml. leikkaamaton kolli ja tämä muuttaa kämppääsi asumaan. Kissat muka helppoja lemmikeitä: kusevat kämppään ja se muuten haisee rappukäytävään asti. Parisen vuotta tuli tuota sirkusta siedettyä ja onneksi sitten vihdoista viimein akka tajus lähteä kissojensa kanssa lätkimään. Armeijan käynyt mies, niin tykkään että asunto on siisti, siellä ei ole nurkissa karvapalloja, sohvalla/sängyssä/vessassa ei ole kissan hiekkaa lattialla. Yksi purkki kissan ruokaa makso joku 3 egee?? Siis mitä vittua, en itekkään syö noin paljolla rahalla päivässä! Ja yhdestä purkista söi yksi kissa ehkä 1/4:n ja loput kuivuneena roskiin. Ei, kissa ei ole helppo lemmikki, koira sensijaan on. Ei haise kusi, murkinat ei maksa juuri mitään, kusee/paskoo ulos, olet sympioosissa koiran kanssa vahtivuoroista, saat itse liikuntaa väkisinkin jne. jne. Been there done that.
Minulla on tuttava jolla on leikattu kuseskeleva kollikissa, joskus hänellä haisee joskus ei, enimmäkseen haisee, vaikka hän on koko ajan sitä kusta pesemässä muovimatosta käytävästä. Sinne kolli oppinut merkata eikä mikään puhe auttanut. Näin on jatkunut jo kohta 17 v. Nainen on touhukas ja toistaiseksi hänellä riittaa voimiakin vaikka mihin, monta kertaa hän kuitenkin ehdottanut miehelle kissan nukuttamista sen takia, mutta mies ei suostunut, siellä hän istuu katin kanssa tv:n edessä vieläkin ja nautti elämästä, kun nainen siivoa ja pesee sotkuja taukomatta. Monelle laiskalle miehille passaa kissa jos joku hoittaa sotkut.

Itse olen tarkka sisteydestä ja varsinkin hajuista, en olisi sietänyt kissan pissan hajua päiväkään asunnossa, kissa menisi nukutukseen ja lattia uusiksi saman tien. Omat kissani EIVÄT PISSANEET muualle kun hiekkalaatikkoon joka oli vessassa, pari vahinkokerta lukunottamatta, joita eliminoi heti, ja mitään hajuhaitta ei tullut. Yksi niistä vahingoista tapahtui vanhassa sängyssä, jossa vielä silloin pieni pentu luuli kai untuvapeitoa pehmeäksi hiekaksi, peito meni roskiskeen. Toisen kerran matolle, matto meni roskikseen, ja syy oli oma, vessaovi oli kiinni.

Sisäsiistiksi opettaminen pentujen kanssa ei ollut ongelma. Ne oppineet heti. Olen jopa yllätynyt kuinka helposti ne oppi. Kissani olivat sisäkissoja. Minullekin kissat kävi kalliksi, olivat nirsoja, ruokapurkit lensi roskikseen lähes päivittäin. Raha meni eläinlääkäreillekin yms paljon.

Kissa ei ole todellakaan helppo lemmikki, jos sellaisia on ylipäänsä, ja arvostaa sisteyttä kotona. Itse nyt miettinyt koiran ottamista, ainoa mitä pidättele minua, on tämä nykyinen ihanan helppo (!) sisteys asunnossa, myös aika on vapauttunut muuhun alituisen karvojen, hiekkalaatikon siivomisesta ja trimmamisesta. Remonttikin on tehtyy, mm uusi parketti.
 
Kissavalistusta joten spoilerin taakse piiloon

Mietippä kun otat pimperon kipeydessä sellasen akan jolla on kolme kissaa ml. leikkaamaton kolli ja tämä muuttaa kämppääsi asumaan. Kissat muka helppoja lemmikeitä: kusevat kämppään ja se muuten haisee rappukäytävään asti. Parisen vuotta tuli tuota sirkusta siedettyä ja onneksi sitten vihdoista viimein akka tajus lähteä kissojensa kanssa lätkimään. Armeijan käynyt mies, niin tykkään että asunto on siisti, siellä ei ole nurkissa karvapalloja, sohvalla/sängyssä/vessassa ei ole kissan hiekkaa lattialla. Yksi purkki kissan ruokaa makso joku 3 egee?? Siis mitä vittua, en itekkään syö noin paljolla rahalla päivässä! Ja yhdestä purkista söi yksi kissa ehkä 1/4:n ja loput kuivuneena roskiin. Ei, kissa ei ole helppo lemmikki, koira sensijaan on. Ei haise kusi, murkinat ei maksa juuri mitään, kusee/paskoo ulos, olet sympioosissa koiran kanssa vahtivuoroista, saat itse liikuntaa väkisinkin jne. jne. Been there done that.

Kolme kissaa? Siinä voi käydä paikat ahtaaksi. Käytit sanaa "kämppä" vielä. Oliko minkä kokoinen asunto? Mielellään yksi "oma" huone jokaiselle kissalle, ja jokaiselle kissalle oma hiekkalaatikko +1 ylimääräinen hiekkalaatikko. Usean kissan kanssa voi tulla toimeen mutta jokaisella niistä on omat pienet tarpeet ja vaatimukset. Sitten runsaasti korkeita paikkoja kämppään, mihin kissoilla on pääsy. Ihan vaikka kissahyllyjä ruuvaamaan kiinni katon rajaan. Kissa tuntee olonsa turvallisemmaksi ylhäällä. Se näkee sieltä paljon enemmän kuin lattiatasolta. Stressitön kissa ei hajusta nurkkia nesteillä. 3e kissanruokapurkista on ylihintaa. Jos ruoka ei maistu niin kipossakin saattaa olla vika, eli muovinen kippo pois ja keraaminen tai lasinen tilalle. Muovit saattavat haista kissan nenään, saaden sen epäilemään ruoan syömiskelpoisuutta.

***********

Joo, ei ole kissa välttämättä mikään läpihuutolemmikki. Vaatii paneutumista, ja mahdollisia eri ongelmatilanteita on kai kymmeniä. Leikkaamaton kissa on vieläkin hankalampi ja omapäisempi. Kissatkin kusevat/pärskivät nesteitä anaalirauhasistaan (ei mikään vitsi) merkatakseen omaa hajuaan rankimmalla mahdollisella tavalla. Se ei ole niinkään kusta. Se on yleensä reviirinmerkkausta tai stressireaktio, kun kissan mielestä paikat eivät tuoksu tarpeeksi paljon hänelle itselleen, tai jos elinympäristössä on liikaa muiden kissojen hajuja. Kissa ei tunne oloaan turvalliseksi tai kotoisaksi jos paikat eivät tuoksu hänelle itselleen. Kissat voivat tartuttaa myös hajuaan tassuistaan sekä suupielien tienoilta. Rauhalliselle ja reviirinsä omistavalle kissalle ne keinot riittävätkin. Sen takia kissa tulee kyöhnäämään suupieltään ihmistä vasten :D Omat ja toisten kissojen hajut ovat tärkeitä tekijöitä kissalle.

Paras keino kulkukissoja vastaan on oma vakituinen kissa, joka pitää kyllä muut kissat loitolla. :D Kissat eivät mielellään toisten kissojen reviireille pyri (kun haistavat heidät) vaikka kokeilevat onneaan silloin tällöin, varsinkin jos haju on päässyt vanhenemaan.

JR49:n tapauksessa tontti on ollut kai no-cat's-land, eli neutraalia vyöhykettä, niin kaikki seudun kissat varmaan kilpaa hajustelleet/kuseneet sen omistajuudesta. Voi olla "mielenkiintoista" olla ainoa kissaton tontinomistaja jos jokaisella lähistön tontilla on kissa... Toisaalta jos kulkukissoja alkaa olemaan liikaa niin niitä on alettava ottamaan kiinni, leikkauttamaan ja laskemaan vapaaksi. Leikattu vapaa kissa saattaa nussia mutta ei lisäänny, eli (jonkun toisen hedelmällisen kissankin) panohalut pääsevät purkautumaan umpikujaan, ehkäisten pentueiden syntymistä. Toisaalta meidän talvi viimeistään karsii villit kissakannat kerran vuodessa...

Kissat muuten inhoavat sitrushedelmien hajuja sekä kävelyä tahmeilla pinnoilla, tai näin olen kuullut väitettävän.
 
JR49:n tapauksessa tontti on ollut kai no-cat's-land, eli neutraalia vyöhykettä, niin kaikki seudun kissat varmaan kilpaa hajustelleet/kuseneet sen omistajuudesta. Voi olla "mielenkiintoista" olla ainoa kissaton tontinomistaja jos jokaisella lähistön tontilla on kissa.
Tässähän oli paljon hyvää tietoutta.
Laskin tuosta 100-150 metrin säteeltä 11 irti olevaa kissaa (siis kissataloutta, jotka antavat olla vapaana elikkonsa) pahimpaan aikaan muutama vuosi sitten... Ja kaikkia en ehkä edes tiedä. Joten teoriasi on varmasti oikea. Olemme maalaistaajamassa, joten monilla on kulttuurina pitää kissat vapaana kesät talvet.
No, haukku on nytkin pihalla vartioimassa. On se miinoitus ja kuseskelu vähentynyt sen ansiosta :D.
 
Viimeksi muokattu:
Googlettelin kuvia, vaikuttavan näköinen. Hauskan harmaa naama, voisi erehtyä luulemaan vanhukseksi.
Muistiani kolkuttelee uutinen jostain Rantasalmen suunnalta ehkä, että tätä olisi käytetty hyvällä menestyksellä karhujahdissa. Rotumääritelmän mukaan olisi mahdollista. Muistanko väärin?
Hyvinkin mahdollista. Vein oman koiranikin kerran kokeeksi tuoreelle karhun jäljelle ja olisi se sitä lähtenyt heti ajamaan. Käytännössä tuo on lähes kaiken riistan koira.
 
Omasta kokemuksesta yksi parhaita rotuja maailmassa kouluttaa ja kayttaa... Suomen talvi on vaan vahan liian kylma muuten kuin lyhyita lenkkeja pomppa niskassa:

Tassa on valioyksilo, nuori uros, joka toistuvasti katsoo omistajasta ohjausta mutta annetaan raksyttaa ja repia hihnassa ja omistaja lankyttaa jotain omia juttuja. Ei hyva. Mutta koira on upean nakoinen, valpas, teravat liikkeet ja katse! Tama on ihanteellinen brasilianterrieri, hyvin koulutettuna tosta saisi syyskuulle asti todella hyvan metsakoiran. Ja spesialisti hiiri/-rottakoiran koko vuodeksi, seka minkinmetsastykseen ehka paras koira jota en viela ole paassyt siina kokeilemaan kun vaatii vahan enemman vuosia koiralle... Minkilla ei ole Suomessa rauhoitusaikaa ainakaan mun kalenterissa.

 
Meidän perheen vanhus. Novascotiannoutaja uros, joka täyttänee? joulukuussa 14 vuotta. Kuulo on aika heikko, muuten ihan kohtuukunnossa. Kuva otettu toukokuussa.

 
Viimeksi muokattu:
Seuraavaksi metsäkoirakseni voisin harkita taas sekarotuista, sen verran hyvät muistot jäivät tästä kaverista:IMGP0031.webp Ja jossain tuolla varusteketjussa käytin puheenvuoron tuohimateriaalin puolesta. Olkoon tämä kuva myös väkevänä todisteena siitä, että olin siinä jokseenkin vakavissani.
 
Seuraavaksi metsäkoirakseni voisin harkita taas sekarotuista, sen verran hyvät muistot jäivät tästä kaverista:Katso liite: 5958 Ja jossain tuolla varusteketjussa käytin puheenvuoron tuohimateriaalin puolesta. Olkoon tämä kuva myös väkevänä todisteena siitä, että olin siinä jokseenkin vakavissani.

Onpa komea metsakaveri, missa saalis teilla piilossa.. mita tuli metsareissulta vanhan ystavan kanssa ?

Itse naen viela joskus unta vanhasta tytostani, nimeltaan oli Ruttu. Olemme yhdessa metsassa, eika mitaan oikein tapahdu... mutta oli mun paras ystava.
Tosi paskamaista herata kun heti tajuaa ettei hanta enaa ikina ole.
 
Onpa komea metsakaveri, missa saalis teilla piilossa.. mita tuli metsareissulta vanhan ystavan kanssa ?
Tuossa kontin kupeessa roikkuvassa valkoisessa riistapussissa oli tuolloin muistaakseni jokunen pyy.
Itse naen viela joskus unta vanhasta tytostani, nimeltaan oli Ruttu. Olemme yhdessa metsassa, eika mitaan oikein tapahdu... mutta oli mun paras ystava.
Tosi paskamaista herata kun heti tajuaa ettei hanta enaa ikina ole.
Joo, kyllähän näitä vanhoja kavereita ja niiden kanssa tehtyjä reissuja usein tulee muisteltua. Aikojen saatossa alkavat tuntua vielä entistäkin legendaarisemmilta.
 
Juuri tuossa hoidettiin iltarituaali koirulaisen kanssa. Käy syömässä kolmasosan ruoastaan iltapalaksi ja hörppää vettä, ja sitten turre tulee nuoleskelemaan suupieliään viereen kuin kiittääkseen. Siinä sitten silittelen ja rapsuttelen hyvän tovin, jos lopetan liian aikaisin, otetaan keinoiksi kuonon syliin tunkeminen ja tassulla lyönti.
Koiranomistajan juhlahetki.
 
Back
Top