Koirat (koiranomistajien ketju, ei sotilaspoliisijuttu) :D

Ei voi muuta sanoa ku et outo on tulla kotiin nykyään :( Ei oo kukaan ottamassa vastaan kuten ennen mut silti vaa koiran hajun haistaa selvästi. Kulki yleensä mun mukana kaikkialla missä menin ni outo on liikkua nyt kun ei oo sitä toveria vieressä. Kaippa se jossain vaiheessa helpottaa.
 
Rhodesialainen on hieno, mutta mutulla tuli mieleen kuinka se pärjää täällä. Täytyykö olla coret ja fleesit, ja siitähän ei tule mitään.

Tiedän yhden. Ymmärtääkseni hyvällä hoidolla ja hyvin pärjää.

Aika hitaasti ja varautuneesti tutustuu uusiin ihmisiin.

Jos olen oikein käsittänyt niin liikuntaa pitää olla enemmän kuin jos ottaa Uuno Turhapuron koirakseen.

Ei voi muuta sanoa ku et outo on tulla kotiin nykyään :( Ei oo kukaan ottamassa vastaan kuten ennen mut silti vaa koiran hajun haistaa selvästi. Kulki yleensä mun mukana kaikkialla missä menin ni outo on liikkua nyt kun ei oo sitä toveria vieressä. Kaippa se jossain vaiheessa helpottaa.

Meidän nuorimman lapsen ikioma koira lähettää sulle lohduttavan katseen.

Toma lepää-2436.jpg
 
...vai rhodesialainen?

Kysyin ihmiseltä jolla on perheessä tuollainen, että mitä neuvoisi asiaa harkitsevalle. Viesti kuului suunnilleen näin:

"Takki talveksi. Kasvattajilta saa tarkempaa tietoa terveydestä yms."

Mainitsi myös alan yhdistyksen yhtenä tietolähteenä.
 
Tässä perheen Keskiraskas Taistelumurre M12, kuva on tosin vielä alokaskaudelta:
Katso liite: 5566
Tänään Iirikseltä löytyi puhjennut pernasyöpä ja koiran kunto romahti muutamassa tunnissa sisäiseen verenvuotoon. Hyvä ja uskollinen ystävä kuoli syliini.
 
Tänään Iirikseltä löytyi puhjennut pernasyöpä ja koiran kunto romahti muutamassa tunnissa sisäiseen verenvuotoon. Hyvä ja uskollinen ystävä kuoli syliini.

Otan osaa :( Itse jouduin silloin keväällä nukuttamaan omani ja vieläkää en voi erästä ilmanraikastinta käyttää ku sen ampuman kaasun päästämä ääni muistutaa liikaa toverini tiettyä ääntä.
 
Perkele!

Olipa koirasta lähteä henki. Emäntä oli nähnyt sen oksentavan pihalla ja kun pääsi lähemmäs, koira kaatui maahan ja alkoi kouristella. Hieman myöhemmin saavuin töistä kotiin ja näin pihassa panikoivan naisihmisen ja hillittömästi kuolaavan ja ankarasti kouristelevan koiran. Oksennuksessa oli vajaa kourallinen kovia xylitolpastilleja. Ilmeisesti jompi kumpi lapsista oli pudottanut rasian lattialle ja joko siivonnut huonosti tai jättänyt siihen ja kerännyt pois vasta koiran käytyä. Koira nimittäin ei ota pöydältä/hyllyltä mitään.

Tilanne oli joka tapauksessa se, että koira on tajuton ja kouristelee. Vaurioita syntymässä nopeasti sisäelimiin ja mahdollisesti keskushermostoon, eikä ole tietoa, kauanko aikaa myrkytyksestä on. Matkaa kaupunkiin n. 40 minuuttia. Sovittiin, että tapan koiran pois kitumasta. Hain ensin haulikon, mutta sain käskyn lopettaa eläin pulttipistoolilla. Vein haulikon pois ja hain pulttipistoolin, mutta en löytänyt panoksia. Emäntä juoksi hakemaan panokset ja minä hain uudestaan haulikon, jos pulttipyssyä ei saada nopeasti toimintakuntoon. Kun käväisin sisällä, koira oli noussut jaloilleen ja hoiperteli ympäriinsä. Siinä vaiheessa vihelsin pelin poikki ja ryhdyttiin soittamaan eläinlääkäreille.

Päivystävä eläinlääkäri vastasi ja tilanteen kuultuaan totesi, että henkiinjääminen on mahdollisuuksien rajoissa. Näin etenkin siksi, että koira oli saanut hunajaa. Sitten äkkiä penikat autoon ja mummolaan ja siitä jatkettiin renkaat soikeana kohti lekuria. Vaimoke työnsi koiran suuhun hunajaa melko tasaisena virtana.

Ja niinpä sitten suoneen pussi suolaliuosta, pussi sokeriliuosta osin suoneen ja loput nahan alle ja hoe henkiin. Sokerit oli melko reippaat, mutta kuulema tuossa tilanteessa se on parempi kuin liian matalat. Alhainen verensokeri olisi ollut huono merkki. Maksa-arvot ihan pirun korkealla, mutta olisi kestänyt nousta vielä reilusti ennen pettämistä. Tosin jo nyt pysyvä maksavaurio on mahdollinen, mutta toisaalta koira on nuori ja vaurio (luultavasti) tulee olemaan hyvin lievä.

Hämmästyttävin oli kyllä lopetusvalmiin koiran toipuminen noin kahdessa tunnissa takaisin elävien kirjoihin. Parkkipaikalla vieraita koirankusia haistettuaan oli jopa entisellään. Mutta kylläpä säikäytti.
 
Erehdyin viemään Göbbelsin koirapuistoon. Slaavikyykyssä tönöttävä koiramammat-mafia oli varsin torjuvalla asenteella. -koska tarhassa oli pentukoiria-. Ilmoitin, että Göbbels ei ole koskaan purrut mitään tai ketään. Slaavisyväkyykky vain syveni ja tupakasta tuhkaa karistaen eräs ddr:läistä naiskuulantyöntäjää muistuttava Hirmu ilmoitti, että tässä vähän ollaan naiset keskenään.....ahaa. Kysyin kohteliaimmin, että eikös tämä olekaan --koirapuistoalue-- johon nasaalilla äänellä tuli vastaus: jooo. No, teimme uukkarit ja vaihdoimme mestaa.

No, eipä ole muistissa näköjään tekemäni talkoot tuossa paikassa, paskojen ja vesakoiden raivaaminen. Tee näille valmiiksi paikat ja palkaksi saat slaavisyväkyykystä lausutut nuivat kommentit. Pannaan korvan taakse.
 
Back
Top