Anteeksi hieman OT mutta toisaalta liittyy asekieltopolitiikkaan.
Näistä pystykorvista ja 7.62x53R patruunasta, haluaisin hieman tarkentaa eräiden kirjoittajien käsityksiä. Kategorista kieltoa kaliiberille 7.62x53R(kuten myös 7.92x57) ei ollut. Niitä sai käyttää jos sellainen oli. Kolmekymmentä-luvulla kylläkin kiellettiin hirvijahdissa käyttämästä pienempää kaliiberia kuin 8mm, tarkoituksena oli estää Suojeluskunta kivääreiden kuluminen/käyttäminen metsästyskäytössä.
Aikoinaan sotien jälkeen oli myös käytössä patruunan ostolupa. Nimismiehestä riippui minkö kokkoinen ko. lupa oli, saattoi olla 20/50/100 kpl, ihan miten nimismiehestä tuntui. Siihen aikaan nimismiehet saivat osan palkastaan veroista joita mm. tästä patruunan ostoluvasta maksettiin. Olen kuullut, että eräskin nimismies laittoi patruunan ostoluvan määräksi 5kpl, niitä sai kyllä sitten olla useita... Se muutos, että aseen kantoluvalla saa ostaa patruunoita on myöhempää perua, ´80-luvun alusta muistelisin. Sotien jälkeen oli kyllä paikoitellen tilanne, että eipä paljon patruunanostolupia tarvinnut kun sodasta ylijäänyttä patruunaa(etenkin 7.62x53R, 7.92x57) sattuneesta syystä oli isännillä kaapissa. Sporteerattu pystykorva, 7.62x53R kaliiberi ja varmasti ammuttiin paljon lintuja pula-aikana sotien jälkeen, 1940 -1960luvuilla, ennenkuin Sakon pienemmät lintukaliiberit ja kiväärit yleistyivät.
Syitä pystykorvien sporteeraukseen oli tietysti useita. Aika painava syy oli tietysti se, että alkuperäiskuntoinen ja kaliiberinen pystykorva katsottiin lääninhallituksen poikkeusluvan vaativaksi sota-aseeksi vielä 1980-luvulle asti. Piippua ja tukkia lyhentämällä jäi sota-aseen tuntomerkkejä pois, kuten pistinkiinnike. Kaliiberia ei välttämättä tarvinnut vaihtaa jos piippu oli hyvässä kunnossa ja lintujahti riitti. Jos taas halusit hirvijahtiin, 8mm oli minimikaliiberi. Tietysti oli niinkin, että kun kaliiberi vaihtui hirveästä sotakaliiberista(7.62mm) siviiliväljyyteen niin helpotti asiaa sekin. Eräs seikka oli myös se, että kun piippua ja tukkia lyhennettiin niin saatiin lyhyempi ja kevyempi metsästysase. Oli sitten metsällä kätevämpi kanniskella. Sitäkään ei voi väheksyä, että kyllä sotien jälkeen Suomi oli köyhä maa ja pula-aikaa elettiin pitkälle 1960-luvulle asti. Sporteerattu pystykorva oli ennenkaikkea halpa ase, sellainen mihin rintamamiestaloa ja peltoja korpeen raivaavalla veteraanilla oli varaa.
En myöskään ehkä ihan allekirjoita väitettä, että kun pystykorvia porailtiin ja pilattiin niistä sitten ne alkuperäiset tarkat(?) 7.62mm piiput. Pitää kuitenkin muistaa, että melko suurella osalla kivääreistä oli takanaan 5-6 vuotta sotaa. Suomalainen varaosa tuotanto ei tahtonut pysyä sodan aikana kulutuksen(tappiot myös huom) mukana, etenkin kesällä 1944 moni mosuri taisteli aseenaan kulunut ja epävarma kivääri. Piippujen kunto ei välttämättä näissä poratuiksi tulleista ollut kovin kummoinen mm. em. syystä johtuen. Kun poraus on tehty asiantuntevan sepän/tehtaan toimesta, 8.2mm tai 9.3mm on periaatteessa ihan yhtä tarkka kuin 7.62mm.
Totta on tietenkin, että pystykorva on aikansa tuote, etenkin varmistin on kyllä aika kömpelö. Aikalaisiinsa verraten pystykorva(etenkin m28-30) on kuitenkin sen aikaista keskimääräistä palveluskivääriä tarkempi tuote. Hyvä sillä on vieläkin radalla ammuskella, tarkkaa patruunaa löytyy, etenkin kun itse tekee. Mikä on hyvää kunnollisessa pystykorvassa tai ukkopekassa on se, että ne ovat rehellisiä peruskivääreitä joilla perusampumataitojen(makuu, polvi, pysty, tuki jne) ylläpito on helppoa(virheet näkee) ja suhteellisen halpaakin. Puhumattakaan siitä kuinka pirskatin hauskaa se on!