http://takkirauta.blogspot.fi/2016/...tm_campaign=Feed:+Takkirauta+(Takkirauta)&m=1
Kuinka kansakunta tuhotaan, osa III
Ruukinmatruuna on kirjoittanut mädättämisestä, subversiosta ja kulttuurimarxismista
kahdestiaiemmin, ja ne tulokset, joita marxilainen mädättäminen on saanut aikaiseksi kaikkialla länsimaissa, eivät hymyilytä. Ne voimat, joita ruukinmatruuna kutsuu kohteliaasti nimellä
stalinistinen ongelmajäte ovat kaikkialla länsimaissa mutta eritoten Suomessa yhä vallankahvassa - ja vaikka marxismi onkin kuollut ja kuopattu, kulttuurimarxismin meemipleksi on jäänyt henkiin ja mutatoitunut. Sillä ilman tätä kulttuurimarxistista mädätystä monikulttuurivouhotus ja suvaitsevainen vajakkius ("suvakkius") ei olisi mahdollista.
Ruukinmatruuna itse kasvoi Kekkoslovakiassa ja ruukinmatruuna muistaa kyllä yhä ne kaikki jälki-istunnot, joihin pikku ruukkilainen joutui kärkkäiden mielipiteittensä vuoksi. Ja kuten aina, pitkällä aikavälillä ruukinmatruuna oli aina oikeassa. Nuo kaikki jälki-istunnot liittyivät taisteluun X-sukupolven sieluista ja olivat osa X-sukupolveen kohdistettua kulttuurimarxistista dekonstruktiota ja mädätystyötä: kuinka saatiin lapset inhoamaan omaa kansakuntaansa, omaa kulttuuriaan, omaa perintöään, omaa uskontoaan ja kaikkea sitä, mistä kansankokonaisuus kumpuaa.
Sillä
mädättämisen rumin kukka on relativismi ja mädätys onnistui yli odotusten. Moraalirelativismi on nykypäivänä paradigma; eli kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja kaikkia kulttuureja tulee arvostella niiden omista lähtökohdistaan, on tapana sanoa. Mutta jos näin olisi, tällöin kannibalismi on pelkkä makuasia. Sillä
tämä on johtanut siihen, ettei pahuutta saa enää kutsua pahuudeksi vaan sitä pitää "ymmärtää".
On vaikeaa kuvitella sen avoimempaa pahuutta mitä islam edustaa, ainakin siinä muodossa mitä ISIS on meille demonstroinut. Tuon voisi kuitata vielä yksittäisenä äärihihhulismina, jollemme saisi lukea islaminuskoisten hihhulien edesottamuksista medioissa päivittäin, vaikka niitä kuinka yritetäänkin valkopestä ja selittää yksittäistapauksiksi. Ruukinmatruuna on Carl Grimberginsä lukenut ja tietää, että islam on käynyt pyhää sotaansa koko länsimaista sivilisaatiota vastaan 1400 vuoden ajan, eikä se siitä miksikään ole viimeisen parinkymmenen vuoden aikana muuttunut.
Mutta meillä ei ole lupaa kutsua pahuutta pahuudeksi. Ei, vaikka näkisimme pahuuden omin silmin ja joutuisimme kohtaamaan itse omakohtaisesti pahuuden. Sitä pitää vain kutsua "toiseudeksi" ja sitä pitää ymmärtää.
Tässä mädättämisessä ovat joukkotiedotusvälineet eli mediat - lehdistö, radio, televisio jne - olleet ensisijaisessa asemassa. Ruukinmatruuna on riittävän vanha muistamaan Naapurineljänneksen ja neuvostolaiset piirretyt sekä lastenohjelmat. Mutta kerran alkuun päästyään tuo mädättäminen alkoi toimia omalla painollaan - siitä pitivät Tampereen yliopistosta valmistuneet tyhmät ja laiskat toimittajat huolen.
Ja se mädännäisyys jatkuu yhä.
Kulttuurimarxismin tärkein työväline on poliittinen korrektius. Se on osa tätä repressiivistä toleranssia (tukahduttavaa suvaitsevaisuutta), koska sillä pyritään mielen ja kielenkäytön hallintaan. Poliittinen korrektius on pohjimmiltaan kompromettointia, suvaitsemattomuutta, mustamaalaamista ja sensuuria - asioista ei saa puhua niiden omilla nimillä. Ja kun vapaa keskustelu on "kohteliaisuuden" nimessä kielletty, sitä pyritään ohjaamaan kulttuurimarxismin haluamilla tavoilla. Hämmennys, pelko, demoralisaatio - kas siinäpä vasemmiston keinot.
Kulttuurimarxisistinen eliitti ja sen kaappaama media käy jatkuvasti sisällissotaa meitä ns. kunnon kansalaisia - siis kaikkia tavallisia, perinteisiä arvoja kannattavia ihmisiä - vastaan. Vaikka kulttuurimarxistit kauniisti puhuvat "moniarvoisuuden" ja "suvaitsevaisuuden" puolesta käyttäen klassisen liberalismin sanankäänteitä, heidän tavoitteenaan ei kuitenkaan ole moniarvoinen yhteiskunta eikä myöskään suvaitsevaisuus. Heidän tavoitteensa on täsmälleen sama kuin marxilaisilla yleensäkin - totalitarismi ja diktatuuri. Heidän päämääränsä on "proletariaatin diktatuuri" - siis ahdasmielinen kontrolliyhteiskunta, missä tullaan kriminalisoimaan eri mieltä oleminen, ja merkit tästä ovat kaikkien nähtävissä.
Poliittinen korrektius on uusneuvostoliittolaisuutta - vain yksi sana tai mielipide sallitaan ja muut on kriminalisoitu. Taktiikoihin kuuluu a) hajoita ja hallitse, ihmisten ajaminen riitelemään yhdentekevistä asioista verissäpäin, kun eliitti tekee kaikessa hiljaisuudessa radikaaleja uusia lakeja, jotka heikentävät kansalaisoikeuksia ja toisaalta b) perinteiden murtaminen, joka on ristiriidassa enemmistön arvomaailman kanssa mutta jota toteutetaan edustuksellisen demokratian kautta, ulkomailta tulevien direktiivien mukaan ja demonisoimalla kaikki enemmistöä edustavat ihmiset.
Mutta voit pettää kaikkia ihmisiä jonkin aikaa ja joitakin ihmisiä kaikenaikaa mutta et kaikkia ihmisiä kaiken aikaa. Ihmiset ovat huomanneet, miten media manipuloi heitä, ja niinpä he ovat alkaneet epäillä ja suhtautua vihamielisesti koko juttuun.
Ja tähän epäluuloon ja epäluottamukseen ovat vastamediat lyöneet kiilansa.
Vastamediat eivät ikinä olisi voineet nousta eivätkä saada minkäänlaista lukijakuntaa tässä maassa elleivät valtamediat olisi olleet niin surullisen mätiä ja kulttuurimarxismin läpeensä soluttamia ja mädättämiä jo alkuunsa. Ja sama kääntäen:
jos vastamediat eivät olisi journalistisesti niin luokattoman surkeita, valtamediat olisivat luhistuneet jo ajat sitten. Koska tämä mädännäisyys.
Tiedämme, että Suomesta puuttuu täysin tutkivan journalismin perinne. Ja se on pitkälti juuri valtamedioiden syytä: niiden omistajapohja on hyvin kapea ja keskittynyt, eikä korppi korpin silmää noki. Vastamediat ovat luoneet Suomeen uuden tutkivan journalismin: niiden ansiosta lukuisia rikollisia on saatu kiinni ja vielä useamman nimet ja henkilötiedot on saatu julkisuuteen. Olkoonkin, ettei se ole oikein hyvän journalistisen tavan mukaista, niin myöskään rikollisten suojelu ei ole hyvän journalistisen tavan mukaista.
Me elämme mielenkiintoisia aikoja. Mikäli vastamedia kehittyy tästä ja saa aikaan ammattimaisen otteen, olemme saaneet mediakenttäämme uuden, arvokkaan ja mädännäisyydestä vapaan neljännen valtiomahdin. Mikäli taas ei, niin emme ole oikeastaan menettäneet mitään - samaa pravdaa se on kaikkialla joka tapauksessa.
Mutta vastamedialla voi olla myös odottamaton vaikutus - nimittäin tämän kulttuurimarxistisen vuoksiaallon kääntäminen luoteeksi ja yhteiskunnan henkisen tilan deputrefiointi. Vastamedia pääsääntöisesti edustaa poliittisesti äärimmäisen epäkorrektia ajatuslinjaa mutta samalla myös tietynasteista nationalismia ja isänmaallisuutta. Ja yksi vastamedia, MV-lehti,
käsittelee tätä asiaa.
Entisen KGB-agentti Juri Bezmenovin mukaan
Euroopan pelastus on isänmaallisuus: Euroopan tulee synnyttää erittäin vahva kansallinen pyrkimys kouluttaa ihmisiä todellisen isänmaallisuuden hengessä. Juri Bezmenoville naurettiin aikoinaan, mutta ei naureta enää tänään. Tämä koskee yhtä lailla Suomea.
Bezmenov yritti valistaa amerikkalaisia ja varoittaa heitä – turhaan. Hän on sanonut mm., että ainoa, mitä eurooppalaisilta ei voida riistää, on kristinusko, koska siihen ei voi tarttua. Hän toteaa:
Tuokaa takaisin koulurukoukset. Aivan sama mikä rukous, kunhan lapsenne muistavat, etteivät heidän iso-iso-isovanhempansa olleet apinoita.
Sosialismi ei ole poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen eikä maantieeteellinen ongelma. Se on
moraalittomuuden ongelma. Valtamedia vapaassa maailmassa menestyy kansan mielipiteiden manipuloinnissa niin kauan, kuin moraalittomat ihmiset ovat valmiita yhteistyöhön eliitin kanssa omien moraalittomien päämäärien ja saavutusten takia. Ja tähän KGB aikoinaan panosti aivan kybällä: jokainen X-sukupolven lapsi muistaa kyllä asian.
Ikävä kyllä suurin osa 60-luvun älyköistä on yhä tänäkin päivänä - 50-60-70-vuotiaina - joko miehittämässä eduskuntaa, virkamiehistöä, liike-elämää, valtamediaa ja opetusjärjestelmää tai toimimassa takapiruina. Tästä stalinistisesta ongelmajätteestä ei pääse eroon. Vanhan kommunistin parantaa ainoastaan krematorio. Ei auta vaikka niille näyttäisi todistusmateriaalia ja vaikka niille todistaisi, että valkoinen on valkoinen ja musta on musta, se ei muuta heidän havaintokykyään tai epäloogista käyttäytymistään. Ruukinmatruunalle tulee aiheesta eräs nimeltämainitsematon Hämeen mies eittämättä mieleen.
Demoralisaation prosessi on päättynyt eikä sitä voi kääntää takaisin. Ainoa tapa päästä eroon näistä ihmisistä on erottaa heidät ja opettaa uusi sukupolvi isänmaallisia ja järkeviä ihmisiä, jotka toimivat yhteiskunnan etujen mukaisesti.
Nyt ollaan tässä pisteessä, koska meiltä puuttuu moraalistandardit. Faktoilla ei ole merkitystä enää. Ihminen, jolla ei ole moraalista selkärankaa, ei pysty omaksumaan tosiasioita. Kun moraali on relatiivista, myös tosiasiat ovat relatiivisia.
Ja tämä on se syy, miksi me emme enää kykene kutsumaan pahuutta pahuudeksi. Me emme kykene puolustautumaan islamia ja islamisaatiota vastaan, koska meiltä puuttuu käsitys omasta hyvyydestämme ja omien arvojemme ainutlaatuisuudesta sekä arvokkuudesta (ne on demonisoitu) ja toisaalta vaikka omin silmin näemme kaiken sen pahuuden, mitä islam saa aikaan, emme silti kykene kutsumaan sitä pahuudeksi emmekä demonisoimaan sitä, koska meidät on ehdollistettu siihen ettei näin saa tehdä ja ISIS:in hirmutöistä puhuminen on viharikos.
Pelontorjunta-blogi kirjoittaa samasta asiasta otsikolla "Euroopan kollektiivinen itsemurha".
Kommunismi on kuollut ja kuopattu, mutta nämä perusasenteet näyttävät säilyvän. Sosiologi Paul Hollander on kirjoittanut useitakin kirjoja poliittisista pyhiinvaeltajista, jotka aina onnistuvat löytämään jonkin ylivertaisen onnen maan oman maansa ulkopuolelta. Tätä sitten ihastellaan ja palvotaan ja kumarretaan sen kurjimmillekin aikaansaannoksille, joiden kuvitellaan olevan jollakin tavalla ylivertaisia oman maan vajavaisiin saavutuksiin verrattuna. Stalinin Neuvostoliitto, Maon Kiina, Castron Kuuba ja takapajuisten maiden ”jalot villit” ovat vuorollaan olleet palvonnan kohteina. Koko asetelman olennainen ydin on siinä, että vertailuja on käytetty oman maan ja yhteiskunnan ruoskimiseen.
Tämän aikakauden ”suurimmasta hulluudesta” ei tarvitse kiistellä. Ei ole yllättävää, että se monien intellektuellien tai sellaiseksi pyrkivien mielestä on islamofobia. Ei siis islam. Niinpä kuten kommunismin aikana, itse tuota vastustettavaa ja pahaksi leimattua ideologiaa muistetaan jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa pestä puhtaaksi ja korostetaan, että Allah (siis Jumala) on laupias ja armahtavainen. Itse ideologia tai uskonto saarnaa rauhaa, eikä ole syytä pysähtyä jankuttamaan siitä, että rauha luvataan vasta sitten, kun kaikki kansat on saatettu saman uskon alamaisiksi. Eihän tämä nyt käytännössä kuitenkaan koskaan onnistu.
Ei tarvita suuriakaan hengenlahjoja sen havaitsemiseksi, että aikamme suurin hulluus ei ole islamin vastustaminen, vaan islam itse. Sehän on keskiaikaisen barbarian suora perillinen valistuksen ja modernin aikakaudella ja siis niiden leppymätön vihollinen. Toisin kuin kommunismin kaudella, ovat vain harvat maat avoimesti tunnustaneet sen, että eivät suostu tuolle hulluudelle kumartamaan ja tulevat sen sijaan taistelemaan sen leviämistä vastaan.
Tilanne on uusi ja outo ja kertoo, että aikakausi on vaihtunut. Tulevaisuudessa tullaan vielä sanomaan, että aikakautemme suurin hulluus ei ollut islamin vastustaminen, ”islamofobia”, vaan sen eli islamofobian vastustaminen. Tämä aivan riippumatta siitä, miten mukavia ja kunnioitettavia ihmisiä muslimit saattavat olla. Tässä on pohjimmiltaan kyse siitä, miten kunnioitettavana pidämme omaa kulttuuripiiriämme ja sen ihmisiä ja heidän oikeuttaan omiin arvoihinsa omassa maassaan.
Uutta ja huolestuttavaa on, ettei omaa maataan ja sen kulttuuria halveksivien joukko enää rajoitu pieneen intellektuellien joukkoon, vaan sulkee sisäänsä myös poliittisen eliitin, joka taistelee oman kansansa alempia sosiaaliluokkia ja näiden muutosvastarintaa vastaan. Kommunismin aikakaudella kouluttamattomien massojen terve järki pelasti valtion turmiosta. Nyt tällainen joukko on huvennut vähiin ja terve järki sen mukana. Esimerkiksi Suomessa huomaa helposti kuinka kaikkein helpoimmin vedätetyksi näyttävät tulevan juuri koulutetut (ja naiivit) hyväntahtoiset ihmiset.
Syyrian sotaa syystä tai toisesta pakenevia on meille tullut vain pieni määrä. Tammikuun ja heinäkuun välisenä aikana 2015 vain ainoastaan 119. Sen sijaan turvallisista Somaliasta 945 ja Albaniasta 422. Myös Venäjällä 124 on huomattu markkinarako, jonka Suomi täyttää parhaansa mukaan. Yhdysvalloista pyrkijöitä on ollut vähemmän.Ja tästä on kyse. Kulttuurimarxismin meemipleksi on alkanut elää omaa elämäänsä, ja nyt se pelaa koko ajan islamin pussiin. 1400 vuoden pyhä sota on ratkeamassa islamin voitoksi.
Ruukinmatruuna ei voi olla havaitsematta, miten naisiin ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa pyritään ymmärtämäään parhain päin ja uhrit syyllistämään sekä ne han-suomalaiset miehet, jotka haluavat puolustaa läheisiään, pyritään demonisoimaan. Tämä kaikki on osa tätä kulttuurimarxilaista mädättämistä ja yhteiskunnan pelaamista islamin pussiin.
Olemme nyt todella jännänä äärellä. Seuraavat viisi vuotta tulevat ratkaisemaan, miten kaikki päättyy. Ja ruukinmatruunalla on todella paha kutina mitä tähän aiheeseen liittyy. Hänellä on paha tunne siitä, että olemme ajautumassa sotaan.
Aux armes, citoyens! Formez vos battaillons!
Marchons, marchons!
