Onko Kiina voittamassa propagandasodan Taiwanin suhteen?
Näin kyseli Taiwan Newsin mielipidekirjoitus viime kuussa.
https://www.taiwannews.com.tw/en/news/4813038
Tämä kirjoitus tuli mieleen, kun luin Iltalehden uutisjuttua:
”
Professori: Kiinan sotaharjoitukset olivat viesti kahteen suuntaan - ”Kyllä Yhdysvallat tietää, mitä siitä seuraa”
Kiina pitää Taiwania ”takapihanaan”, professori muistuttaa.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/32aeb4a7-4825-4939-b03e-d8a4cd139be2
Sen verran epämääräistä on tuon Iltalehden jutun termien käyttö, että näkisin olevan syytä samaan huoleen meilläkin nykyisessä Nato-Suomessa kuin Pawel Sendykalla Taiwanin näkövinkkelistä. Olisi korkea aika itse kunkin herätä pohtimaan millä puolella seisoo vai yrittääkö taiteilla 'puolueettomana'. Etenkin nyt, kun itse nojaamme Yhdysvaltoihin puolustuksemme suhteen. Kuten Taiwankin pitkälti ja vieläpä varsin samankaltaisista syistä.
Olisiko aika niin toimittajien kuin professoreidenkin miettiä uudelleen sanankäyttöään? Toki on ymmärrettävää, ettei yhdessä yössä kyetä vuosikymmenten suomettumishenkistä ja rauhanturvaamistyylistä sekä puolueettomuuden varjolla hiljaa olemista ja monenlaista 'ymmärtävää' kielenkäyttöä ja ajatusmallia muuttamaan. Mutta jos kuitenkin yritettäisiin? Ja on tässä jo ollut kuukausia aikaa sopeutua uuteen normaaliin..
Onko se kuinka määrittävä tekijä Taiwanin suhteen, että ”[Kiinan] Viesti on, että Taiwan on Kiinan takapiha” tai että ”Kiina pitää saarivaltiota kapinallisena maakuntanaan” tai että ”Kiina kokee, että Taiwan on heidän sisäpoliittinen ongelmansa”? Onko Ukrainan sotaakin tarkasteltava siitä kulmasta, että 'Venäjän mukaan Ukraina on Venäjän takapiha' tai että 'Venäjä pitää Ukrainaa kapinallisena maakuntanaan' tai että 'Venäjä kokee, että Ukraina on heidän sisäpoliittinen ongelmansa'? Entä jos tuohon sijoittaa Ukrainan tilalle Suomen?
Toivoisin todella tarkkuutta ja selkeyttä eri osapuolten näkemysten ja itse tilanteen sekä sen tulkinnan erottelemiseen. Nyt tuosta saa varsin helposti etenkin asiaan vihkiytymätön lukija käsitystä, että Kiina sotaharjoituksellaan pyrkii ylläpitämään tasapainoa alueillaan ja Yhdysvallat puolestaan provosoi minkä ehtii, joten ehkä meidänkin olisi syytä huolestua, mutta ei Kiinan sotaharjoitusten vuoksi. Eikö?
Silmiinpistävintä koko asian käsittelyssä ja lähestymistavassa on itse Taiwanin ja taiwanilaisten täydellinen sivuuttaminen. Asiaa käsitellään täysin 'suurvaltojen' välisenä asiana. (Sinänsä mielenkiintoista sekin, että Kiina ja Yhdesvallat nähdään näemmä täysin tasavertaisina.. Kuten varsin moni vielä reilu vuosi sitten rinnasti surutta Venäjän ja Yhdysvallat..) Mutta meidän suomalaisten on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä juuri päinvastaiseen; emmehän suurin surminkaan halua, että Suomi nähtäisiin vain 'suurvaltojen' pelinappulana?
Tämähän oli yksi perusargumentti Natoa vastaan aiemmin; että nähtiin oikeastaan itsemme vain 'suurvaltapolitiikan' kautta ja että Natossa varmasti olisimme ajopuuna. Miksi siis haluaisimme että Taiwan ja sen tilanne nähtäisiin vain muiden maiden pelinappulana? Olisi hyvä muistaa, että olemme Taiwaniakin pienempi ja merkitykseltään vähäisempi maa. Mutta juuri Natossa voimme nyt tehdä paremmin yhteistyötä myös muiden pienten maiden kanssa; Baltian ja muiden Venäjän rajanaapurien kanssa Venäjänpolitiikan suhteen ja toisaalta Pohjoismaiden kanssa Pohjolan suhteen.
Sekin on vinksallaan tuossa asennoitumisessa, että miksi ihmeessä Kiinaa 'ymmärretään' varsin pitkälle ja Yhdysvallat vaikuttaa olevan se vähemmän hyvä tekijä? Olemme Yhdysvaltojen liittolainen. Emme ole enää 'puolueettomana' Neuvostliiton ja Venäjän kainalossa, joten miksi haluamme ampua itseämme jalkaan kirjoittamalla negatiivisesti tärkeimmästä liittolaisestamme?
Eikö olisi jo pikkuhiljaa aika ryhdistäytyä ja pyrkiä myös käytännössä siihen joukkoon, johon olemme aina halunneet kuulua; oikeusvaltiota ja vapautta vaalivaan demokraattiseen länteen. Vai oliko se kaikki vain puhetta? Tai kirjoitusta. Sillä on väliä mitä ja etenkin miten puhumme ja kirjoitamme.