Onhan toi kieltämättä hankala tilanne, ja päätöksentekoon on kovasti vähän aikaa.Tarkoitin tilanteessa missä näet vihollisen soturin tulevan kohti rajan yli. Missä kohtaa päätetään että hän ei ole enään vihollinen? Pullukalle kaikki on vihollisia ja hän järjestäen ampuu omiaan.
PK:n sotilailla on maali ja syy ampua, jätetään nyt pois sanat 'legitiimi' ja 'perusteltu' kun ne tuntuu niin kurjilta.
Kaverihan on karkaava sotilas, joka todennäköisesti on syyllistymässä maanpetokseen tms. vakavaan rikokseen. EK:n sotilaillakin olisi ainakin yksi asiallinen maali, eli sama mies.
Ehtiikö tuossa välissä saada antautuneen sotilaan statusta, on kyllä tiukka tulkintatilanne. Mistä EK :n sotilaat edes tietävät, ettei kyseessä ole esim. fanaattinen itsemurhaisku, jota PK :n puolelta yritetään estää tilanteen eskaloitumisen välttämiseksi. Jos EK :n sotilaat avaavat tulen, niin miksi; pysäyttääkseen maahantunkeutujan, vai estääkseen PK:ta ampumasta rajan yli, vai estääkseen PK:ta estämästä joko loikkausta tai itsemurhaiskua. Aika selvää on, että jos EK :n sotilaat ampuvat PK :n sotilaita tappaakseen (kun PK ei kuitenkaan ole pyrkinyt vahingoittamaan EK:n miehiä), tulee PK vastaamaan tähän.. harasoo. Tämä vain siksi, että joku lurjus on päättänyt jättää paikkansa rivissä ja tehtävänsä, sekä pettää vannomansa sotilasvalan. Kummallakin puolella rajaa samanlaiset pojat menettävät henkensä, räiskiessään toisiaan, sillä erolla loikkariin että he tekevät sen mitä heidän pitääkin tehdä.
Jos olisi itse siinä vartiossa .. pitääpi sanoa, että ainakin aluksi pitäisin piikillä sitä loikkaava heppua. Se on kuitenkin tullut rajan yli ja tekemässä jotain odottamatonta. Sen pysäyttäminen ampumalla on joka tapauksessa pienempi paha, kuin täräyttää hengiltä naapurin puolella oleva sotilas, joka toimii tehtävänsä mukaisesti ja odotetulla tavalla.
Viimeksi muokattu: