Laumasuojan kuolleisuutta ei kestä edes Kiinan Kommunistinen Sorto-epätasavalta, eikä edes Singapore saa virusta nististettyä (ja sielläkin otetaan käyttöön talouden tuhoava karanteeni).
Näyttäisi, että ainoa(?) suunta eteenpäin on hyödyntää nuorten ikäluokkien pientä kuolleisuutta ja "tuottaa" rajoitettua laumasuojaa tässä segmentissä väestöä, jonka päälle ladotaan seurantaa ja sosiaalista etäännyttämistä vanhempiin ikäluokkiin.
Nyt ollaan päätöksenteon kannalta vaikeassa vaiheessa.
Pöpön ensimmäisen aallon kontrolloinnista tiedetään jo paljon enemmän. Tiedetään, että se on vaikeaa, mutta mahdollista. Tiedetään, että pöpön kustannukset tulevat olemaan tähtitieteellisiä ja suurin osa niistä syntyy oman maan ulkopuolella, omista päätöksistä riippumatta. Tiedetään, että maailma on nopeasti siirtymässä monenlaisen protektionismin suuntaan. Tiedetään, että elämä, talous ja kulttuuri ei jatku pöpön jälkeen samanlaisena.
Suomessa toinen aalto lienee paikallinen, perheiden, laitosten, työyhteisöjen jne. sisällä tapahtuva vyöry. Sitä ei voida estää suuriviivaisin poliittisin päätöksin. Sitä voidaan hillitä ja hidastaa pienin ja paikallisin toimin. Tähän tarvitaan nyt hallitukselta tukea. Tietoa ja menettelytapoja pitää levittää nopeasti kun jossain keksitään jotain mikä toimii. Ja nopea tarkoittaa tunteja, ei päiviä. Hyvä keino voisi olla vaikka sellainen, että soteministeriö polkaisisi pystyyn moderoidun keskustelupalstan, jossa saa tuoda esiin toimivaksi ja hyödylliseksi todettuja keinoja. Kirjoitusoikeus vain sotealan ammateissa toimiville. Avoin lukuoikeus. Minkäänlaisen SJW-paskan postaamisesta pysyvä bänni. Aiheina vain se, kuinka saada toimimaan turvallisemmin jokin asia, ei se, että pahoittaako joku lumihiutale mielensä siitä, että kutsutaanko esinaista esimieheksi.
Toi mitä määrittelin toiseksi aalloksi määritellään varmaan useimmiten ensimmäiseksi. Minusta se on virhe. Satatuhatta pientä noroa on iso aalto. Jos ne ovat samaa peruskategoriaa, niin ne ovat vielä selkeämmin aalto. Leviämisen ymmärtämiseksi pitää tajuta että eri aallot ovat laadullisesti erilaisia. Niiden arvioimiseen ei voi käyttää edellisessä aallossa parhaiten osunutta laskentamallia.
(Tässäkin rakastamani attraktioallasmalli on loistava. Kaikille ilmiöille, "maastolle" sekä kaikille altaille voi antaa omat parametrit. Voi jopa tarkastella maastoa, altaita, ilmiöitä... sisäisesti ja toiminnallisesti lomittuneena kokonaisuutena vähän samoin kuin vaikka Photoshopissa tai ProCreatessa voidaan tarkastella yhtä kuvaa äärettömän monien erillisten layereiden koosteena.)
Kolmas aalto tulee mitä luultavimmin syntymään ja leviämään kansainvälisesti. Kun jossain ei ole rajoituksia, jossain niitä puretaan aikaisin, jossain tapahtuu piilossa laajaa institutionaalista leviämistä (vaikka kansainvälisen politiikan, journalismin, logistiikan... ympyröissä tms.) niin tuntuu aika todennäköiseltä että syntyy uusi kansainvälinen vyöry, joka iskee pahiten niihin väestöihin jotka eivät ole saaneet aiemmin tartuntaa - tai rokotusta jos sinne asti ehditään.
Talouden ja logistiikan kohdalla näkyy jo nyt merkkejä kaskadihäiriöiden riskin kasvamisesta. Ja jos kaskadihäiriöiden riski kasvaa monessa suunnassa moninkertaisesti, niin on hyvin mahdollista, että niitä tulee. Emme voi tietää millaisia, mihin, miten ja miksi, mutta voimme varautua siihen mahdollisuuteen, että niitä tulee esim. tuottamalla joustavuutta, luovuuden hyödyntämistä (joka on luovuuden hyväksikäyttämisen vastakohta tai inverssi), itsenäistä toimintakykyä ja liikkumavaraa kaikkialle mihin niitä voi tuottaa. Virkamiestyön suhteen tämä tarkoittaa, että passiivisuus, aloitekyvyttömyys ja pilkunnussiminen ovat jatkossa pahimpia epäpätevyyden muotoja joita on olemassa.
Orgaaninen kasvu lähtee aina alhaalta, yksittäisistä yksiköistä ja ilmiöistä, ei keskusjohtoisesta pönöttämis- ja esittämismaailmasta. Orgaaniselle kasvulle pitää antaa jo nyt tilaa. Vähän sama kuin että siementen pitää olla maassa jo ennen metsäpaloa jotta metsä voisi paljon jälkeen uudistua.
Jos nyt lähdetään siitä, että suojataan julkisella rahoituksella kaikki se, mikä tulee palamaan pois, niin samalla päätetään tukahduttaa tuhon jälkeinen uusi kasvu ylivelkaantumisella ja sen maksamisen pakolla. Sellainen on vähän kuin päätettäisiin että metsän pitää olla metsäpalon jälkeen samanlainen kuin ennen paloa ja siirrettäisin veden, valon ja ravinteiden tapaiset resurssit palaneille ja palaville kasveille sen sijaan että annettaisiin siementen hyötyä niistä.
Maailma on taloudellisessa mielessä nykyisin hyvin globaali. Jos Suomi ylivelkaannutetaan järjettömyyksiin asti ja kuvitellaan, että tuhon jälkeen kasvava ja kehittyvä liike-elämä ja taloudellinen aktiivisuus maksaa sen ylivelkaantumisen, niin kuvitellaan turhia. Ne, jotka selviävät tuhon yli vain rahan kaatamisella eivät tuota vuosiin niin loistavasti. Ja ne uudet, innovatiiviset taloudellisen aktiivisuuden muodot, jotka tuottavat, huomaavat, että tuottavuus ja kasvu on mahdollista vain siellä missä sitä ei tukahduteta etukäteen. Ne siirtävät kirjat ja verotulot jonnekin muualle. Suomeen voi jäädä joku +-0 -tuottavuuteen säädetty tuotantoyksikkö.
