2021
PERUSOIKEUKSIEN RAJOITTAMISESTA
Olen viime päivinä saanut paljon postia, joissa rokottamattomat henkilöt vastustavat koronapassia perustuslain vastaisena. Koska en jaksa vastata kaikille erikseen, laadin tähän pienen yhteenvedon perustuslain tulkinnasta.
Perustuslakivaliokunnan päähomma
Suomessa autoritatiivisin perustuslakia tulkitseva elin on perustuslakivaliokunta. Kun se ottaa kannan johonkin kysymykseen, se on samalla voimassa oleva tulkintaohje lakiin. Yleensä perustuslakivaliokunnan päätehtävä on kertoa eduskunnalle,
- voidaanko jokin laki päättää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (eli se on perustuslain kanssa sopusoinnussa),
- edellyttääkö se vaikeutettua säätämisjärjestystä (jolloin lakiesitys on perustuslain vastainen, jolloin perustuslakia on muutettava) vai
- onko laki sillä tavoin Suomen kansainvälisten sitoumusten vastainen, että eduskunta ei voi päättää siitä lainkaan.
Tavallisimmin perustuslakivaliokunta toteaa esityksen kuuluvan ryhmään yksi. Jo esityksen kirjoitusvaiheessa tehdään huolellista perustuslakitarkastelua, ja siksin eduskuntaan asti viedyissä lakiesityksissä melko harvoin on perustuslainvastaisuutta. Jos perustuslakivaliokunta kuitenkin havaitsee esityksen olevan ristiriidassa perustuslain kanssa, kyse on tyypillisesti melko pienestä yksityiskohdasta, joka voidaan korjata valiokuntakäsittelyn aikana. Koronatoimissa tällaisia korjauksia on tehty useita.
Joskus käy niin, että lakiesityksen perusratkaisut ovat siinä määrin ristiriidassa perustuslain kanssa, että siitä ei saa viilattua millään tavallista lakia. Tällöin hallitus yleensä mieluummin vetää esityksensä pois kuin lähtee yrittämään perustuslain muuttamista (tai nk. poikkeuslakia) vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä. Näin kävi taannoin esimerkiksi esitykselle ulkonaliikkumiskiellosta.
Perusoikeuksien rajoitusedellytykset
Hyvin usein perustuslakivaliokunta joutuu työssään pohtimaan myös perusoikeuksiin tehtäviä rajoituksia. Näin on ollut korona-aikana, mutta jo sitä ennen koko Suomen itsenäisyyden ajan – perusoikeuksien rajoittamisen ehdot ovat aina olleet keskeinen teema perustuslaillisuustarkastelussa.
Aniharva perusoikeus on sillä tavoin koskematon, että siihen ei saisi tehdä rajoituksia lainkaan. Toisaalta lainsääsäjä ei voi rajoittaa ihmisten perusoikeuksia miten vain – eiväthän ne silloin olisi perusoikeuksia! Siksi perusoikeuksien rajoittamiseen on oikeuskirjallisuudessa laadittu pelisäännöt, joita kutsutaan perusoikeuksien
rajoitusedellytyksiksi. Niissä luetellaan ehdot, joiden täyttyessä jonkin perusoikeuden rajoittamista ei tule pitää perustuslain vastaisena.
Aika usein syy perusoikeuden rajoittamisesitykselle on se, että se on ristiriidassa jonkin toisen perusoikeuden kanssa. Tällöin syntyy ns.
kollisiotilanne. Koska perusoikeudet eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, kollisiotilanne on ratkaistava etsimällä vaihtoehto, joka toteuttaa kaikkia perusoikeuksia mahdollisimman täysipainoisesti.
Tyypillisesti kollisiotilanne edellyttää ainakin yhden perusoikeuden rajoitusta toisen suojaamiseksi. Esimerkiksi Uudenmaan koronasulun kohdalla pohdittiin vastakkain (muun muassa) ihmisten liikkumisvapautta ja muiden kuin uusmaalaisten oikeutta terveyteen tilanteessa, jossa korona levisi pääkaupunkiseudulla huomattavasti muuta Suomea nopeammin. Käytännössä rajoitusta voidaan kuitenkin pehmentää liittämällä siihen lieventäviä tai kompensoivia toimia. Esimerkiksi vuoden 2020 sulkujen aiheuttamaa haittaa elinkeinovapaudelle pehmennettiin parantamalla sosiaaliturvaa ja jakamalla yrityksille avustuksia.
Perustuslakivaliokunnan arvostelusta
Kun minulle tulee viestejä, joissa väitetään tämän tai tuon toimen olevan perustuslain vastainen, voin siis vain todeta, että perustuslakivaliokunta on arvioinut kutakuinkin kaikki laintasoiset koronatoimet, joita Suomessa on tehty. Ne ovat siis voimassaolevan tulkinnan mukaan sopusoinnussa perustuslain kanssa, eli lähtökohtaisesti perustuslain mukaisia.
Perustuslakivaliokunta ei tietenkään ole erehtymätön. Se on voinut unohtaa tai laiminlyödä jonkin keskeisen näkökulman. Jos valiokunnan kanta on ristiriidassa jonkin Suomea sitovan ihmisoikeusvelvoitteen kanssa, se on ilman muuta virheellinen – tätä toki tapahtuu harvoin ja yleensä kyse on siitä, että ihmisoikeustulkinta on muuttunut valiokunnan ottaman kannan jälkeen.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoja voi kritisoida ja on ihan tervettä, että yhteiskunnassa käydään niistä keskustelua. Itsekin olen jättänyt eriävän mielipiteen erääseen koronapassilainsäädännön kohtaan, josta olin valiokunnan enemmistön kanssa eri mieltä. Korona-aikana perustuslakivaliokunnan kantoja on varsin ansiokkaasti ja usein hyvin kriittisestikin analysoitu ammattivaltiotieteilijöiden toimesta esimerkiksi
perustuslakiblogissa.
Perusteltuun kritiikkiin ei kuitenkaan riitä esimerkiksi huomio, että omaa perusoikeutta on rajoitettu, koska ei rokottamattomana pääse baariin. Tästä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta tulee järjellistä perustuslakitulkinnan arvostelua vasta pohdittaessa, miksi perustuslakivaliokunnan punninta syrjinnän vastaisen kiellon ja tehohoitopaikkojen ruuhkautumisen vuoksi vaarantuvan oikeuden elämään välillä on arvostelijan mielestä epätasapainossa eikä ratkaisu täytä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä.
Poliittisesta ja oikeudellisesta harkinnasta
Tulkinta perustuslaillisuudesta on ensisijaisesti oikeudellinen, ei poliittinen, ja siksi pätevä argumentaatio rakentuu eri tavoin. Tämä näkyy eduskunnassa esimerkiksi siten, että meitä perustuslakivaliokunnan jäseniä ei sido ryhmäkuri (silloin, kun teemme perustuslaillisuusarviointia). Toivottavaa on, että edustajat eivät anna myöskään kansalaispainostuksen vaikuttaa kantoihinsa ainakaan sillä tavoin, että asettaisivat menestyksen vaaleissa oikeudellisen harkinnan edelle.
Tämä ero on tärkeä ymmärtää: niiltä osin kuin kyse on poliittisesta päätöksenteosta, me edustajat osallistumme puolueemme linjauksiin ja useimmiten puolustamme puolueemme linjaa. Hyvä edustaja myös kuuntelee poliittisessa työssään kansalaispalautetta ja ottaa sen soveltuvin osin huomioon. Parlamentarismi on luonteeltaan ”kansan valtaa”, joten poliitikkojen velvollisuus on kuunnella kansaa – samalla muistaen, että kovaäänisin ei välttämättä edusta kansan intressejä tai toiveita parhaiten.
Koska harkintaa on kahdenlaista, sama edustaja voi äänestää jostakin esityksestä perustuslakivaliokunnassa puolesta ja täysistunnossa vastaan – valiokunnassa hän on tehnyt asiasta oikeudellista arviota, salissa taas poliittista.
Lopuksi
Mitä tulee johonkin sellaiseen toimeen, joka on vasta selvittelyssä tai yleisessä julkisessa keskustelussa, sen perustuslaillisuudesta ei voi sanoa oikein mitään. Jotta perusoikeusarvioinnin voi tehdä, pitää ensin olle edessä yksityiskohtainen esitys. Sitten arvioidaan, täyttyvätkö perusoikeuksien rajoitusedellytykset vaiko eivät. Tämä pätee esimerkiksi ”rokotuspakkoon”, jota käsitykseni mukaan ei Suomessa tällä hetkellä ole valmistelussa, mutta joista käydään jonkin verran julkista keskustelua ja josta sen seurauksena saan paljon kansalaispalautet
