Vääpeli
Greatest Leader
Perhe vetelee itse lukien joka aamu huiviin Eloveenä annospikapuuro annoksia, ne on kalliita vs kilotavara, mutta silti halpoja vs MRE. MRE hinnalla ostaa pari jo parin viikon aamias tarpeet jos syö noita Eloveenä.
Kotitalouksien varautuminen poikkeusoloihin
- Viestiketjun aloittaja Fencer
- Aloitus PVM
arix
Respected Leader
20 kg:n säkki riisiä pitäisi riittää vähän aikaa. 
http://viivoan.fi/tuote/broken-rice-20kg/0210000000089/
http://viivoan.fi/tuote/broken-rice-20kg/0210000000089/
Bingo! Asiaan auttaisi varmaan se, että heittää sinne kilotavara pussiin desin tms. mitan, niin on yksinkertaista mitata sopiva annos. Mutta kuten sanot, se ei ole kallista annosteltunakaan.
Tossa joutessani mietin oman kodin ruokataloutta, kun on kasa MRE menossa vanhaksi. Mietin sit jos pitäs olla ruokaa useamman viikon tai jopa kuukauden tarpeisiin. Että miten hitossa ton edullisesti toetuttaisi.
Ei normipulliaisen perse kestä ostaa jotain 5-8€kpl MRE sapuskoja. Varsikin jos sähkö vielä kyykkää eli pakasteista yms tulee käyttökelvottomia...
Ei tässä mitään doomsday prepper hommaa tehdä tai varautumista ydinsotaan, kun oma kämppä katoaa välittömästi tulipalloon ensi-iskussa
Mutta olisi hyvä olla joku suht kompakti, helppo ja halpa ruokavarasto ok-talossa.
Olisiko edullisin lähtökohta ok-talossa hankkia kuivatavaraa ja vettä?
Vaarinaikaan omakotitaloissa oli juureskellari ja pihalla tilaa kasvimaalle.
Jos juureskellari löytyy, kannattaa perunat ym ostaa sadonkorjuuaikaan säkkitavarana.
Minä tykkään riisistä joka on terästetty tonnikalasäilykkeellä. Nämä säilykkeet eivät ole kovin edullista mutta ei sitä paljoa tarvikaan, kunhan saa makua riisiin. Samoin lihasäilykkeitä joilla terästää riisiä, perunaa jne. Riisi maistuu myös paremmalta jos tekee pilahvia.
MeriTJ
Ylipäällikkö
Säilykkeenä lihaa + kalaa ja itse kuivattua lihaa (kalaakin voi kuivata mutta tuo liikaa mieleen venäläiset torit kuvottavine hajuineen joten itselle se on no-go) yhdessä riisin ja makaroonin + monivitamiinipurkin kanssa lienee edullisin tapa turvata elintoimintonsa pidemmäksi ajaksi.
Tee-se-itse puolella helpoin tapa hoitaa hommaa eteenpäin: Kuivattu jauheliha kestää huonelämmössä minigrip-pussissakin heittäen puoli vuotta ja vakuumikoneeseen jos vedät (etenkin nitriitti)suolan kanssa kunnolla kuivattuna lihan pussiin niin uskaltaisin helposti pureksia pari vuotta vanhaa jos ollut pimeässä jemmassa.
Tällä ohjeella olen itse aloittanut tekemään ihan tavallisessa uunissa kuivaten: http://www.patikka.net/Muuta/jauheliha/kuivaus.htm. Tuon paisto+kuivaus tekniikan lisäksi olen ilman ennalta paistoa kuivaillut myös jerkyksi muun muassa naudan paahtopaistia ja hirven paisteja sellaisina sentin paksuina soiroina jotka ripustellut uuniin roikkumaan. Tässä ollut himo saada naposteltavaa oluen kaveriksi mutta samalla kamalla voi myös turvata energian saantia heikommissa oloissa.
Tee-se-itse puolella helpoin tapa hoitaa hommaa eteenpäin: Kuivattu jauheliha kestää huonelämmössä minigrip-pussissakin heittäen puoli vuotta ja vakuumikoneeseen jos vedät (etenkin nitriitti)suolan kanssa kunnolla kuivattuna lihan pussiin niin uskaltaisin helposti pureksia pari vuotta vanhaa jos ollut pimeässä jemmassa.
Tällä ohjeella olen itse aloittanut tekemään ihan tavallisessa uunissa kuivaten: http://www.patikka.net/Muuta/jauheliha/kuivaus.htm. Tuon paisto+kuivaus tekniikan lisäksi olen ilman ennalta paistoa kuivaillut myös jerkyksi muun muassa naudan paahtopaistia ja hirven paisteja sellaisina sentin paksuina soiroina jotka ripustellut uuniin roikkumaan. Tässä ollut himo saada naposteltavaa oluen kaveriksi mutta samalla kamalla voi myös turvata energian saantia heikommissa oloissa.
Tässä yhteydessä varmaan kasvissyöjiltä voi ottaa neuvoa - kuivatut pavut, soijarouhe, herneet ym. toimivat hyvin pitkään säilyvinä proteiinilähteinä. Liha- ja kalasäilykkeet toimivat parhaiten jos niitä käyttää muutenkin eli ovat niin sanotusti kierrossa. Pavut, soijarouhe, herneet ym. taas ovat niin edullisia ja pitkään säilyviä ettei niiden varastointikustannus ole suuri vaikka niitä ei juuri muuten käyttäisikään.
MeriTJ
Ylipäällikkö
Tämä +1!
Itse olen huomannut että olen todella nihkeä käyttämään papuja, soijarouheita yms arkiruuanlaitossa ja saan yleensä heitellä ne vanhemmuuttaan roskiin mutta jos joku niitä käyttää omassa arkiruuanlaitossaan niin niillä saa helposti monipuolisemmaksi ruokavalion hyvällä säilyvyydellä. Ja jos taloudessa juureskellari niin luontainen kotivara vihannespuolella löytyy helposti siellä olevista kasveista mutta nuo kuivatut eväät soveltuu vaikka helsinkiläiseen vaatehuoneen kokoiseen yksiöön tarvittaessa.
ILoveEU
Kenraali
Just meinasin samaa ehdottaa. Linssit, kikherneet ja valkopavut säilykkeinä. Valkopapuja saa jostain isoissa pusseissa täysin kuivana, jolloin ne säilyy varmasti kauan (liuotusvesi pitää heittää pois). Ja kuten tuossa jo oli herneet mainittu, niin kannattaa muistella miten se hernerokka perinteisesti tehdään. (Jossain ohjeissa kehotaan heittämään herneiden liuotusvesi pois, niin ei tarvitse/kannata tehdä)
Eikös savukuivatulla lihalla pitäisi olla ihan julmetun pitkä säilytysaika, ainakin pakastimessa? Ja kestää sulana varmasti tarpeeksi pitkään.
Eli riisillä ja pavuilla, sekä herneillä pääsee jo pitkälle. Halvalla.
----
Jos kuivien ruoka-aineiden säilytys epäilyttää, niin ehkä apu löytyisi tiiviistä pienestä tynnyristä ja kuivatusaineesta. Kemistit kuivaa juttuja asettamalla ne astiaan, jonka pohjalla on kuivatusaine tyyliin silicageeli, kalsiumkloridi tai muu vastaava. Kuuklella "desiccator".
Baltriber
Eversti
Lueskelin ketjua vähän sieltä ja täältä, kokonaan en kerennyt kahlata. Mutta mutta.. kotitalouksien varautuminen poikkeusoloihin on mun kokemuksen mukaan täysin olematonta. Sukulaiset ja suurin osa kavereista asuu kaupungeissa ja ruokahuolto toimii joko tilaamalla pizzaa tai hakemalla siitä lähivaltsusta max parin päivän eväät. Kaapissa on kotivarana pussi pastaa ja muropaketti. Astioita ei ole, vettähän tulee hanasta. Näin kärjistettynä. Mutta oikeasti monet ihmiset elää hyvin vailla huolta huomisesta. Jonkun pankin kortit ei yhtenä päivänä toimi niin kriisi on valmis. Taloudellinen tilanne on varmasti monilla myös sellainen ettei kotivaraa ole mahdollista hankkia tai ylläpitää, se leipäjonoporukka taitaa olla kaikkein huonoimmassa asemassa.
Poikkeusoloihin varautuminen on omalla kohdalla päivittäistä. Ei mitään doomsdayhommaa enkä ole kaivanut bunkkeria takapihalle vaan omavaraistaloutta. On mulla kaapeissa varsin laaja kotivarakin (tomaattimurskaa, hiutaleita, pastaa, riisiä, jauhoja, säilykkeitä jne..) mutta pyrin tuottamaan niin paljon syötävää että sitä piisaa seuraavaan satokauteen (myös seuraavan kauden siemenet olisi toivottavaa saada kerättyä), eli lihaa, juureksia ja vihanneksia. Näiden lisäksi sitten metsästys ja keräily, pienriistaa ja sieniä. Meillä kasvatetaan ankkoja, fasaaneja, kalkkunoita, lihakaneja ja kanoja tietysti munien ja lihankin takia. Maitoa (eli juustoja, jugurtteja, viiliä jne varten) on vuohia ja kyyttö. En siis varaudu mihinkään maailmanloppuun vaan tämä on puhtaasti elämäntapa.
Monissa keskusteluissa, siis niillä akkainpalstoilla, monet miettii kriisitilanteessa häipyvänsä korpimökille ja alkavansa omavaraiseksi. Omasta kokemuksesta voin sanoa että nälkäkuolemaa pukkaa jos meinaa tyhjästä aloittaa ja jäädä henkiin. Suomen metsät on täynnä riistaa toki, konttoristirouva kun lähtee kylmiltään jänismettälle puudelin ja ritsan kanssa, ei lopputulos ole välttämättä toivotunlainen. Sienet ja mustikat voi olla myös hankalasti tavoitettavissa mikäli poikkeusoloja lykkää tammikuussa. Tarkoitan siis sitä että asioita täytyy opetella, usein kantapään kautta ja omavaraistalous ja metsästys ovat ehdottomasti asioita jotka vaativat harjoittelua ja aikaa. On aivan perusteltua hankkia kaappeihin muutama pussikeitto ja säilykepurkki ihan varuiksi mikäli sattuu käymään niin kurjasti ettei jänö kaadukkaan kivellä heittäen. Pottumaakin on paljon helpompi perustaa jos on sattunut varuiksi kuokan hankkimaan liiterin nurkkaan ja mielellään siemenperunaakin olisi hyvä olla olemassa.
Tästä pääsinkin suosikkiaiheeseeni, eli sukulaisiin. Niillä samoilla akkainpalstoilla vilahtelee myös (niissä mitä teet jos sota syttyy-keskusteluissa siis) korpimökin vaihtoehtona siirtyä sukulaisten riesoiksi, samaa on vihjailleet omatkin sukulaiset. Vaikka onkin se muniva kana ja perunakellari, ne on yleensä mitoitettu oman perheen tarpeisiin eikä missään nurkissa säilötä tonneittain ylimääräistä evästä odottelemassa sukulaisten invaasiota tiluksille. Etenkään kun niitä armailta sukulaisilta ei normaaliolosuhteissakaan juuri apua heru niin en koe velvollisuudekseni heitä poikkeusoloissakaan ruokkia (paitsi alaikäiset lapset). Kävi nimittäin niin että katkoin jalkani syksyllä, mäni ihan tuhannen säleiksi koko roska ja kasattiin titaanilla, edelleen kuljen kepeillä tai pyörätuolilla. On se heinien, vesien, polttopuiden ja muiden rahtaaminen lystiä kepeillä kävellen ja pulkkaa perässään kiskoen. umpihangessa. Apua ei olla saatu yhtenäkään päivänä. Kannattaa siis olla kuitenkin jonkunlainen varasuunnitelma mikäli ykköspläni sukutilalle pakenemisesta sattuu sakkamaan.
Tämä oli nyt hivenen sekavaa pohdintaa ja pikkusen aiheen vierestäkin mutta suosittelen toki varastoimaan peruselintarvikkeita kuivattuina tai säilykkeinä ja risukeitin lisäksi niin niillä pärjäilee jo paremmin kuin moni muu.
Ennen kuin mut ammutaan konttorirouvien ja akkainpalstojen takia sovinistina, olen siis nainen ja tunnen sukupuoleni rajoitukset
Poikkeusoloihin varautuminen on omalla kohdalla päivittäistä. Ei mitään doomsdayhommaa enkä ole kaivanut bunkkeria takapihalle vaan omavaraistaloutta. On mulla kaapeissa varsin laaja kotivarakin (tomaattimurskaa, hiutaleita, pastaa, riisiä, jauhoja, säilykkeitä jne..) mutta pyrin tuottamaan niin paljon syötävää että sitä piisaa seuraavaan satokauteen (myös seuraavan kauden siemenet olisi toivottavaa saada kerättyä), eli lihaa, juureksia ja vihanneksia. Näiden lisäksi sitten metsästys ja keräily, pienriistaa ja sieniä. Meillä kasvatetaan ankkoja, fasaaneja, kalkkunoita, lihakaneja ja kanoja tietysti munien ja lihankin takia. Maitoa (eli juustoja, jugurtteja, viiliä jne varten) on vuohia ja kyyttö. En siis varaudu mihinkään maailmanloppuun vaan tämä on puhtaasti elämäntapa.
Monissa keskusteluissa, siis niillä akkainpalstoilla, monet miettii kriisitilanteessa häipyvänsä korpimökille ja alkavansa omavaraiseksi. Omasta kokemuksesta voin sanoa että nälkäkuolemaa pukkaa jos meinaa tyhjästä aloittaa ja jäädä henkiin. Suomen metsät on täynnä riistaa toki, konttoristirouva kun lähtee kylmiltään jänismettälle puudelin ja ritsan kanssa, ei lopputulos ole välttämättä toivotunlainen. Sienet ja mustikat voi olla myös hankalasti tavoitettavissa mikäli poikkeusoloja lykkää tammikuussa. Tarkoitan siis sitä että asioita täytyy opetella, usein kantapään kautta ja omavaraistalous ja metsästys ovat ehdottomasti asioita jotka vaativat harjoittelua ja aikaa. On aivan perusteltua hankkia kaappeihin muutama pussikeitto ja säilykepurkki ihan varuiksi mikäli sattuu käymään niin kurjasti ettei jänö kaadukkaan kivellä heittäen. Pottumaakin on paljon helpompi perustaa jos on sattunut varuiksi kuokan hankkimaan liiterin nurkkaan ja mielellään siemenperunaakin olisi hyvä olla olemassa.
Tästä pääsinkin suosikkiaiheeseeni, eli sukulaisiin. Niillä samoilla akkainpalstoilla vilahtelee myös (niissä mitä teet jos sota syttyy-keskusteluissa siis) korpimökin vaihtoehtona siirtyä sukulaisten riesoiksi, samaa on vihjailleet omatkin sukulaiset. Vaikka onkin se muniva kana ja perunakellari, ne on yleensä mitoitettu oman perheen tarpeisiin eikä missään nurkissa säilötä tonneittain ylimääräistä evästä odottelemassa sukulaisten invaasiota tiluksille. Etenkään kun niitä armailta sukulaisilta ei normaaliolosuhteissakaan juuri apua heru niin en koe velvollisuudekseni heitä poikkeusoloissakaan ruokkia (paitsi alaikäiset lapset). Kävi nimittäin niin että katkoin jalkani syksyllä, mäni ihan tuhannen säleiksi koko roska ja kasattiin titaanilla, edelleen kuljen kepeillä tai pyörätuolilla. On se heinien, vesien, polttopuiden ja muiden rahtaaminen lystiä kepeillä kävellen ja pulkkaa perässään kiskoen. umpihangessa. Apua ei olla saatu yhtenäkään päivänä. Kannattaa siis olla kuitenkin jonkunlainen varasuunnitelma mikäli ykköspläni sukutilalle pakenemisesta sattuu sakkamaan.
Tämä oli nyt hivenen sekavaa pohdintaa ja pikkusen aiheen vierestäkin mutta suosittelen toki varastoimaan peruselintarvikkeita kuivattuina tai säilykkeinä ja risukeitin lisäksi niin niillä pärjäilee jo paremmin kuin moni muu.
Ennen kuin mut ammutaan konttorirouvien ja akkainpalstojen takia sovinistina, olen siis nainen ja tunnen sukupuoleni rajoitukset
Hyvää pohdintaa. Sellainen asia kannattaa muistaa, että kaupungissa sekä joutuu että pärjää vähän pienemmällä varalla kuin maaseudulla. Jöötin osuessa tuulettimeen kaupungissa pyritään järjestämään jotain apua yhteiskunnan toimesta jo siinä vaiheessa, kun maalla joutuu vielä pärjäämään täysin omillaan. Lisäksi maalla on suurempi todennäköisyys joutua jonkinlaisen häiriön uhriksi kuin kaupunkialueella. Esimerkkinä vaikka Kainuun sähkökatkot viime vuoden lopulla. Pidemmän kriisin sattuessa maalla on tosin paljon kaupunkia paremmat elinmahdollisuudet.Lueskelin ketjua vähän sieltä ja täältä, kokonaan en kerennyt kahlata. Mutta mutta.. kotitalouksien varautuminen poikkeusoloihin on mun kokemuksen mukaan täysin olematonta. Sukulaiset ja suurin osa kavereista asuu kaupungeissa ja ruokahuolto toimii joko tilaamalla pizzaa tai hakemalla siitä lähivaltsusta max parin päivän eväät. Kaapissa on kotivarana pussi pastaa ja muropaketti. Astioita ei ole, vettähän tulee hanasta. Näin kärjistettynä. Mutta oikeasti monet ihmiset elää hyvin vailla huolta huomisesta. Jonkun pankin kortit ei yhtenä päivänä toimi niin kriisi on valmis. Taloudellinen tilanne on varmasti monilla myös sellainen ettei kotivaraa ole mahdollista hankkia tai ylläpitää, se leipäjonoporukka taitaa olla kaikkein huonoimmassa asemassa.
Poikkeusoloihin varautuminen on omalla kohdalla päivittäistä. Ei mitään doomsdayhommaa enkä ole kaivanut bunkkeria takapihalle vaan omavaraistaloutta. On mulla kaapeissa varsin laaja kotivarakin (tomaattimurskaa, hiutaleita, pastaa, riisiä, jauhoja, säilykkeitä jne..) mutta pyrin tuottamaan niin paljon syötävää että sitä piisaa seuraavaan satokauteen (myös seuraavan kauden siemenet olisi toivottavaa saada kerättyä), eli lihaa, juureksia ja vihanneksia. Näiden lisäksi sitten metsästys ja keräily, pienriistaa ja sieniä. Meillä kasvatetaan ankkoja, fasaaneja, kalkkunoita, lihakaneja ja kanoja tietysti munien ja lihankin takia. Maitoa (eli juustoja, jugurtteja, viiliä jne varten) on vuohia ja kyyttö. En siis varaudu mihinkään maailmanloppuun vaan tämä on puhtaasti elämäntapa.
Monissa keskusteluissa, siis niillä akkainpalstoilla, monet miettii kriisitilanteessa häipyvänsä korpimökille ja alkavansa omavaraiseksi. Omasta kokemuksesta voin sanoa että nälkäkuolemaa pukkaa jos meinaa tyhjästä aloittaa ja jäädä henkiin. Suomen metsät on täynnä riistaa toki, konttoristirouva kun lähtee kylmiltään jänismettälle puudelin ja ritsan kanssa, ei lopputulos ole välttämättä toivotunlainen. Sienet ja mustikat voi olla myös hankalasti tavoitettavissa mikäli poikkeusoloja lykkää tammikuussa. Tarkoitan siis sitä että asioita täytyy opetella, usein kantapään kautta ja omavaraistalous ja metsästys ovat ehdottomasti asioita jotka vaativat harjoittelua ja aikaa. On aivan perusteltua hankkia kaappeihin muutama pussikeitto ja säilykepurkki ihan varuiksi mikäli sattuu käymään niin kurjasti ettei jänö kaadukkaan kivellä heittäen. Pottumaakin on paljon helpompi perustaa jos on sattunut varuiksi kuokan hankkimaan liiterin nurkkaan ja mielellään siemenperunaakin olisi hyvä olla olemassa.
Tästä pääsinkin suosikkiaiheeseeni, eli sukulaisiin. Niillä samoilla akkainpalstoilla vilahtelee myös (niissä mitä teet jos sota syttyy-keskusteluissa siis) korpimökin vaihtoehtona siirtyä sukulaisten riesoiksi, samaa on vihjailleet omatkin sukulaiset. Vaikka onkin se muniva kana ja perunakellari, ne on yleensä mitoitettu oman perheen tarpeisiin eikä missään nurkissa säilötä tonneittain ylimääräistä evästä odottelemassa sukulaisten invaasiota tiluksille. Etenkään kun niitä armailta sukulaisilta ei normaaliolosuhteissakaan juuri apua heru niin en koe velvollisuudekseni heitä poikkeusoloissakaan ruokkia (paitsi alaikäiset lapset). Kävi nimittäin niin että katkoin jalkani syksyllä, mäni ihan tuhannen säleiksi koko roska ja kasattiin titaanilla, edelleen kuljen kepeillä tai pyörätuolilla. On se heinien, vesien, polttopuiden ja muiden rahtaaminen lystiä kepeillä kävellen ja pulkkaa perässään kiskoen. umpihangessa. Apua ei olla saatu yhtenäkään päivänä. Kannattaa siis olla kuitenkin jonkunlainen varasuunnitelma mikäli ykköspläni sukutilalle pakenemisesta sattuu sakkamaan.
Tämä oli nyt hivenen sekavaa pohdintaa ja pikkusen aiheen vierestäkin mutta suosittelen toki varastoimaan peruselintarvikkeita kuivattuina tai säilykkeinä ja risukeitin lisäksi niin niillä pärjäilee jo paremmin kuin moni muu.
Ennen kuin mut ammutaan konttorirouvien ja akkainpalstojen takia sovinistina, olen siis nainen ja tunnen sukupuoleni rajoitukset
Itse asun kaupungissa ja kaapista löytyy aina vähintään viikon hyvät ruokavarat koko perheelle, juomavettä on säilössä ja vesiastioita varalla. Oikeastaan ainoa mikä puuttuu, on kunnollinen retkikeitin. Saa mainostaa jos jollain on jokin edullinen huipputuote tiedossa.
Baltriber
Eversti
Kirjotin vähän kärkkäästi. Tietenkään ei kaupungissa oikeen tohdi kotitarvelehmää parvekkeella pitää eikä vuoden pottuja kasvatella parkkiruudussa, mutta jonkunlainen kotivara varmasti mahtuu vaikka laatikossa sängyn alle. Yllättäen myös täällä landella on nykyään aika paljon porukkaa kaapit tyhjänä, lähin kauppa 20km.
Lähinnä tarkoitin nitinälläni sitä että minusta kaikilla on kykyjensä ja tilojensa puitteissa velvollisuus pitää kotivara edes jotenkin kunnossa. Tyhmää luottaa siihen että valtio hoitaa. Ei varmaankaan valtiolla ole kolmioleipiä ja pottua kansalle loputtomiin jaettavaksi ja niihin sukulaisiin joiden elämäntapaa on pilkattu ja joille on enimmäkseen päätä auottu, ei kannata omaa ruokahuoltoa luottaa.
Lähinnä tarkoitin nitinälläni sitä että minusta kaikilla on kykyjensä ja tilojensa puitteissa velvollisuus pitää kotivara edes jotenkin kunnossa. Tyhmää luottaa siihen että valtio hoitaa. Ei varmaankaan valtiolla ole kolmioleipiä ja pottua kansalle loputtomiin jaettavaksi ja niihin sukulaisiin joiden elämäntapaa on pilkattu ja joille on enimmäkseen päätä auottu, ei kannata omaa ruokahuoltoa luottaa.
sotajätkä
Majuri
Niin pitääkin. Omaan asiaan pitää olla sen verran uskoa, että voi vähän veetuilla.
Ei huono, mutta haluaisin nestettä polttavan
arix
Respected Leader
MeriTJ
Ylipäällikkö
Särmä (Varusteleka) tai Happy Stove (Savotta) on ainakin edullisia ja toimivia risukeittimiä, molemmat löytyy itseltä. Trangia tietty klassikko sinoli-keittimistä mutta jos rahasta tiukkaa niin noilla kiinalaisilla wannabe-trangioillakin (esim Biltema) saa ruokansa kuumaksi vaikka ovatkin rimpuloita verrattuna orkkikseen. Sitten jos haluaa vielä lämmittimenkin samaan ja kaivaa kuvetta enemmän niin Dometic Heatpal on aika asiallinen vehje (löytyy sellainenkin itseltä) https://www.heater.fi/fi/lammittime...pal-yksiliekkinen-spriiliesi-ja-lammitin.html
Hitto, minulla taitaa olla joku retkikeitin-fetissi kun noi kaikki löytyy omasta arsenaalista
