Tuota juurikin tarkoitin kun kirjottelin tuota minibudjetin kotivaralistaani, parempi se pennin puurohiutalepakettikin kuin ei mitään. Monilla ei ole vaan nykyään ole mitään, koska eihän tässä nyt mitään voi käydä. Ne tyyriit avaruusherkut ja kenttämuonat on aika pienen porukan juttuja. Bunkkerinkaivajapreppereiden ja ei-mitään-kaapeissa-porukoiden välissä on kuitenkin paljon porukkaa. Ei tarvitse varautua zombieapokalypsiin eikä ydintalviin, piisaa että varautuu elämään. Voi käydä niin kuin mulle, kävelin unissani ja putosin yläkerrasta alakertaan, jalasta tuli pihalle kiusallisen paljon luiden päitä (hyvä niin, jos olisin tullut kaali edellä, mieheni olisi velaton, joskin leski), tekivät toki titaanista mulle uuden jalan, mutta kuukausia pyörätuolissa. Sellainen on ihan riittävä zombiapokalypsi kun autolla ei pysty ajamaan ja 20km lähikauppaan on vähän liikaa lumikinoksessa rullatuolilla, ihan liikaa vaikka olisi kuinka kettumainen akka. tähän yhtälöön vielä liuta tenavia, hyvin pitkälle omavaraistalous, sukulaisilla kuukausien flunssa, satakunta eläintä ja miehellä päivätyö. On kiva ettei tarvitse miettiä onko kaapissa muutakin kuin saranat.
Sähkön katoaminenkaan ei vaadi ohjuksia, riittää Kiira/Klaara-myrsky ja 30h oltiin ilman, tammikuussa levisi talon syöttökaapeli ja taas saatiin hyvästellä valtakunnanverkko. Olin suorimassa itseäni lasarettiin just passelisti kun oli sairaanhoitopiirin verkko kyykällään, joitain päiviä, lupasivat kirjotella reseptit kunhan kanta toimii, odotan reseptiä edelleen ja olen tyytyväinen siihen että kotivaraani kuuluu myös särkylääkkeitä.
Oikeasti ihmiset on ihan onnettomia, sen myrskyn takia täälläkin jäi porukalta karjaa lypsämättä ja juottamatta kun vehkeet vaatii sähköä. Kun kysyin että miten riittää kantti jättää lypsylehmät juottamatta ja lypsämättä 30h ajaksi, vastaus oli ettei ole varavoimaa kun ei täällä aikaisemmin ole ollut noin pitkiä katkoja. Hankkivat kyllä onneksi koneen heti. Ihan jo pelkästään lukemalla jotain iltapuluja, luulisi heräävän jotain pientä ajatusta, mun mielestä nyt jo pari vuotta on ollut niitä "kotivarat kuntoon"-juttuja sekä huoltovarmuuskeskus on muistuttanut ettei tarjolla ole pakastepizzaa vaan pelkkää leipäviljaa ja että kansalaiten velvollisuus on kyetä itse huolehtimaan itsestään päiviä X, ei ole olemassa mitään tahoa joka kiertää pirtistä pirttiin tuomassa ruokaa ja kynttilöitä.
Olen onneton käyttämään foorumia, en todella osaa tägätä ketään mihinkään, mutta joku tuossa aikaisemmin kyseli ruoan kuivatuksesta. Taisin yksinkertaisuudessani myöskin kirjoittaa listalleni että on varmaan hyvä hankkia jotain kuppikuumaa kotivaraan. Kyllä ei ole. Lueskelin kaupassa sen hutun sisällön, musta ne voi nakata itärajan yli, käyttäköön sitä seuraavaan myrkkyiskuun. Sisältö oli maissitärkkelystä, perunatärkkelystä, aromia, säilöntäainetta, plutoniumia, poloniumia.. ja mitä niitä nyt on mitä ihmisille erehdyksissä syötetään.
Retkimuonaa jos tekisin, sellaista pussikeittojuttua siis, laittaisin minigrippiin pikanuudeleita, mausteita, jauhettua (kuivattua) nokkosta, jauhettuja kuivattuja sipulinvarsia, pieneksi pilkkottua kuivalihaa, kuivattua porkkanaa pieninä paloina jne. kippaa mukiin ja lisää vesi, taatusti terveellisempää kun kuppikuumat eikä suolistokaan välttämättä räjähdä, hintakin on ihan minimaallinen. Lisäksi tekisin myslipatukoita. Hiutaleita (neljää viljaa), pähkinärouhetta, hunajaa, rusinoita, kaakaojauhetta tai suklaata pieninä paloina, vähän öljyä, energiasisältöä pystyy säätämään omiin tarpeisiinsa, kevyttä kannettavaa ja lisäaineetonta. Värkkäilen näitä tuolle diabeetikkomiehelle kun se enempi kulkee metällä, itse nukun mielummin lakanoissa ja metsästän ihan tässä lähinurkissa.
Kuivattamisessa olen ankea tapojeni orja, ihan perus kasvikuivuri(se halvin malli, naapurikin kuulee kun kuivatan kun peruskallio resonoi) käytössä. Sillä kuivaan sieniä, omenaa, banaania (voi juma, banaanilastuja ja vähän vaniljasokeria päälle, puolet häviää jo ennen kuivumistaan), appelsiinia, sipulinvarsia.. ihan melkeen mitä vaan. Nokkosta kuivaan pannuhuoneessa, paksummat lehdet saunassa tai kerppuina (nokkosta syö meillä kaikki ihmiset ja eläimet, lisäksi kuivaan kaikennäköistä muutakin ja teen talveksi viherjauhoja eläimille). Noi sipulinvarret on oikeesti hyvä juttu kuivattuna, niitä kun jauhaa morttelissa saa sillä jauheella maustettua melkeen mistä vaan herkkua. Yrtit kuivaan kyökin katossa nippuina. Omenaa jos on paljon kuivattavaksi niin sekin menee saunassa.
Retkimuonakategoriaan hyvä kuivatusjuttu mun mielestä on sellainen mitä ennen kutsuttiin viehättävästi hedelmänahkaksi, eli kun ei enää jaksa tehdä mehua, viiniä eikä hilloa, soseuttaa melkein mitä tahansa marjaa tai hedelmää, uunipellille leivinpaperi minkä ohuelti voitelee ruokaölyllä, kippaa siihen noin 2dl hedelmä tai marjasosetta, levittää ohueksi kerrokseski, uuniin 50-60 astetta luukku vähän raolleen ja jättää vaikka yöksi. Aamulla vastassa on levy mikä on kuin ne remmikarkit. siitä voi sitten leikellä haluamiaan paloja, itse leikkaan suikaleita ja käärin rullalle. Vaihtoehtoja on loputtomiin, mansikka ja sellaiset menee sellaisenaan, omenasose kanelilla ja vaniljasokerilla on tosi hyvää, viinimarjat salmiakkijauheella.. näitä on lopputtomiin. Säilyvyys vaan on todella huono, lapset ja muut makealle persot syö ne niin livakkaan ettei ehdi tekemään laajempaa kenttätutkimusta säilyvyydestä.
Lihankuivatus on mulle sellainen vielä vieras asia, jotain olen uunissa, saunassa ja kasvikuivurilla kuivatellut mutta ongelma tahtoo olla lihan kypsyminen kuivumisen sijaan. Mitään ahavatuulia näillä seuduilla ei ole tarjolla, eli perinteiset lappalaiset menetelmät ei toimi. Nyt olisi yksi joutava hevonen tuossa mikä joutaisi teurastaa, siitä sitten saa harjoituslihaa kuivaamiseen. Tosin paikallinen lihajalostamo palvaa 4 euroa/kilo.. Täytyy opetella..
olihan sekava sepustus.
