Saunajääkäri
Kersantti
Kyllä se meille aikanaan myytiin että ämpäriin voi heittimellä ampua, joten arvioisin vastaukseksi kysymykseesi ”1. kranaatin ja korjauksen jälkeen 100% osuu siihen 10m ympyrään.
Kranaatinheittimistö
- Viestiketjun aloittaja Samses
- Aloitus PVM
Tyynellä säällä voi ehkä osuakin. Mutta vaikka se heitin ois betonissa kiinni oletan että jotain korjauksia tarviis silti. Oletan että se betoni latta ei ole ihan järkyttävän painoinen. jos perus kallio antaa periksi heittimen alla niin miten betoni ei antaisi.
Viimeksi muokattu:
mechanicus
Kenraali
Kumpaa ongelmaa tällä kamerakranaatilla yritetään ratkaista?
1) Vihollisen havaitseminen
2) Tulen korjaaminen
Mitä etua kranaattiin asennetulla kameralla saa verrattuna droneen asennettuun kameraan?
Droneen asennetulla kameralla on ainakin seuraavat edut:
-Valmiita tuotteita on saatavilla runsaasti
-Kamerajärjestelmän ei tarvitse kestää lähtökiihdytystä
-Kameran toiminta-aika ja liikehtimiskyky ovat huomattavasti parempia
-Järjestelmä voi olla uudelleen käytettävä
-Järjestelmän lähetys ei paljasta joukon ja ampuvan aseen sijaintia
-Koko joukon tulivoima on käytettävissä räjähtävien kranaattien ampumiseen.
1) Vihollisen havaitseminen
2) Tulen korjaaminen
Mitä etua kranaattiin asennetulla kameralla saa verrattuna droneen asennettuun kameraan?
Droneen asennetulla kameralla on ainakin seuraavat edut:
-Valmiita tuotteita on saatavilla runsaasti
-Kamerajärjestelmän ei tarvitse kestää lähtökiihdytystä
-Kameran toiminta-aika ja liikehtimiskyky ovat huomattavasti parempia
-Järjestelmä voi olla uudelleen käytettävä
-Järjestelmän lähetys ei paljasta joukon ja ampuvan aseen sijaintia
-Koko joukon tulivoima on käytettävissä räjähtävien kranaattien ampumiseen.
Viimeksi muokattu:
No ongelmaa 1) on ihan turha lähteä kranaatilla ratkomaan. Tiedustelukranaatti
2) Juuri näin.
Takavuosina, ~vuosituhannen vaihteessa ja aiemmin, oli tykistölle suunnitteilla sytyttimiä, joissa oli radiolähetin eli sytytin lähetti aseelle (vai tulenjohdolle?) tiedon, mihin mitta-ammus osui. Sen mukaan sitten aseilla korjattiin varsinaisen tuli-iskun laukauksien suuntauksia niin, että hyödynnettiin mitta-ammuksesta saatu data. Näitä oli useampiakin projekteja eri maissa, mutta ei niistä tullut taisteluvälinettä.
Hyötyä ei tykistön / heittimistön ampumatoimintaan saatu aikaan ja jatkossa keskityttiin ohjautuviin ammuksiin /hakeutuviin ammuksiin / PGK- / Spacido-sytyttimiin jne.
Ymmärtääkseni (loppu-) sijainnin lähettävä sytytin teki saman kuin "loppukuvan" lähettävä sytytinkin tekisi ja siten konseptina sen kaltaiset tuotteet (jos niitä edes merkittävästi oli käytössä) on jo taaksejäänyttä tekniikkaa, joka ei menestynyt käytännössä.
KRH:n osuma"ämpäri" lienee melko suuri ja sillä tarkoitettaneen sitä, että iskussa saadaan usean kranaatin "lähiosumilla" riittävä (tappava tai haavoittava) sirpalemäärä (tyypillisesti muutama sirpale / m^2) haluttuun alueeseen tai kohtaan.
"Kranaatinheitinkomppanian iskemähajonnan todennäköinen pituuspoikkeama on 0,9% ampumaetäisyydestä ja leveyspoikkeama 0,4%[26]."
Lähde: https://www.doria.fi/bitstream/hand...d=DD2062A0ADB70668DB477A22ED546024?sequence=2
Tuon mukaan 2 km etäisyydelle ammuttuna pituushajonta pituuspoikkema olisi ~18 m ja leveyshajonta leveyspoikkema ~8 m, joten ei tyhmällä ammuksella (ilman ohjausmahdollisuutta) täsmäosumia synny, paitsi tuurilla, jonka todennäköisyyksiä voinee joku enemmän ampumaopista / todennäköisyys- ja tilastomatematiikasta ymmärtävä ennustella.
Tuo lienee syynä siihen, että Strix / Merlin pst krh-ammukset ovat / olivat ohjautuvia/hakeutuvia, kun pistemaaliin yritetään osua.
Triviaaleja laukauskohtaisia korjauksia ovat ainakin:
- Sää, johon kamera tai radiolähetin kranaatti tuo hetkellisen korjausmahdollisuuden, mutta ei täydellistä, koska mittalaukaus ammutaan ensin ja varsinainen tuli-isku myöhemmin, joten sää muuttunee hieman. Onko sään muutoksella merkitystä, en tiedä, ampumaopin expertit kommentoinevat
- Ammuserä: painon vaihtelu erän sisällä ja erästä toiseen, jota korjataan painoluokilla, mutta vaihtelua on painoluokan sisälläkin. Korjaamattomia ovat ammuksen muotovirheet, painopisteen paikka, massahitausominaisuudet, pinnan karheus, maalaus yms, (valmistustoleranssit ja niiden toteutuminen), jotka vaikuttavat jonkin verran erä- ja yksilökohtaisesti. Ne sisältynevät jollakin tapaa em. iskemähajontaan, jonka arvelen olevan laskettu kattavasta näytemäärästä?
- Panoserä (ruutimäärä, -erä, ruudin fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ja niiden vaihteluväli) ja miten panoksia on käsitelty / säilytetty varikkovarastoinnin jälkeen
- Ruudin lämpötila (ainakin tykistöllä korjataan ampuma-arvoja panoseräkohtaisilla kertoimilla tai se on mahdollista tehdä eräkohtaisesti, heittimen panoksista en tiedä, onko niille eräkohtaiset lämpötilakorjauskertoimet?) On huomattava, että uudet krh-panokset näyttävät olevan jyväruuteja koteloissa tykistön tapaan, vanhemmat (ja hyvin toimivat) krh-panokset ovat liuskaruuteja (hevosenkengän muotoisia liuskoja)
- Aseen ominaisuudet / putken kuluneisuus, vaikutus lähtönopeuteen korjattaneen joillakin kertoimilla
- Putken lämpötila (panos lämpiää putkessa latauksen jälkeen, mikä on panoksen lämpötila laukaustapahtumassa kullakin laukauksella? Siinäpä pulma.) Paine- ja lähtönopeus pyrkivät kasvamaan peräkkäisillä laukauksilla, jolloin kantama kasvaa, kun kylmästä, ampumattomasta aloitetaan
Arvelen, että kiinteältä vastimeltakin (esim. betonivastin kalliossa) ammuttaessa, pitää aseen suuntausta muuttaa laukauksittain mm. em. syistä, jos iskemät halutaan samalle alueelle. Pistemaalia kertaosumilla ammuttaessa on käytettävä johonkin fysikaaliseen herätteeseen hakeutuvia ammuksia tai maalin ennalta asetettuihin koordinaatteihin (esim. gps tms järjestelmä) ohjautuvia ammuksia. Ilman ammusohjautuvuusominaisuutta, pelkillä ampuma-arvojen muutoksilla ei pistemaaliin saada varmaa osumaa muutoin kuin vahingossa.
Korjattu: Pituushajonta po.pituuspoikkema ja leveyshajonta po. leveyspoikkeama.
Näistä ei tiedä, ovatko pituushajonnan ja leveyshajonnan poikeamia vai yksittäiisen kranaatin iskukohdan poikkemia halutusta pisteestä vai ammuttujen kranaattien iskemäpisteiden keskiarvosta etäisyyksiä ja mikä on todennäköisyys tai muut sellaiset ampumaopin ja todennälöisyyslaskennan termien mukaiset muuttujat. Pitäisi olla alkuperäinen, viiteopintonäytteen lähde [26] luettavissa, jotta olisi ehkä mahdollisuus ymmärtää, mitä termeillä tarkoitetaan.
Hyötyä ei tykistön / heittimistön ampumatoimintaan saatu aikaan ja jatkossa keskityttiin ohjautuviin ammuksiin /hakeutuviin ammuksiin / PGK- / Spacido-sytyttimiin jne.
Ymmärtääkseni (loppu-) sijainnin lähettävä sytytin teki saman kuin "loppukuvan" lähettävä sytytinkin tekisi ja siten konseptina sen kaltaiset tuotteet (jos niitä edes merkittävästi oli käytössä) on jo taaksejäänyttä tekniikkaa, joka ei menestynyt käytännössä.
KRH:n osuma"ämpäri" lienee melko suuri ja sillä tarkoitettaneen sitä, että iskussa saadaan usean kranaatin "lähiosumilla" riittävä (tappava tai haavoittava) sirpalemäärä (tyypillisesti muutama sirpale / m^2) haluttuun alueeseen tai kohtaan.
"Kranaatinheitinkomppanian iskemähajonnan todennäköinen pituuspoikkeama on 0,9% ampumaetäisyydestä ja leveyspoikkeama 0,4%[26]."
Lähde: https://www.doria.fi/bitstream/hand...d=DD2062A0ADB70668DB477A22ED546024?sequence=2
Tuon mukaan 2 km etäisyydelle ammuttuna
Tuo lienee syynä siihen, että Strix / Merlin pst krh-ammukset ovat / olivat ohjautuvia/hakeutuvia, kun pistemaaliin yritetään osua.
Triviaaleja laukauskohtaisia korjauksia ovat ainakin:
- Sää, johon kamera tai radiolähetin kranaatti tuo hetkellisen korjausmahdollisuuden, mutta ei täydellistä, koska mittalaukaus ammutaan ensin ja varsinainen tuli-isku myöhemmin, joten sää muuttunee hieman. Onko sään muutoksella merkitystä, en tiedä, ampumaopin expertit kommentoinevat
- Ammuserä: painon vaihtelu erän sisällä ja erästä toiseen, jota korjataan painoluokilla, mutta vaihtelua on painoluokan sisälläkin. Korjaamattomia ovat ammuksen muotovirheet, painopisteen paikka, massahitausominaisuudet, pinnan karheus, maalaus yms, (valmistustoleranssit ja niiden toteutuminen), jotka vaikuttavat jonkin verran erä- ja yksilökohtaisesti. Ne sisältynevät jollakin tapaa em. iskemähajontaan, jonka arvelen olevan laskettu kattavasta näytemäärästä?
- Panoserä (ruutimäärä, -erä, ruudin fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ja niiden vaihteluväli) ja miten panoksia on käsitelty / säilytetty varikkovarastoinnin jälkeen
- Ruudin lämpötila (ainakin tykistöllä korjataan ampuma-arvoja panoseräkohtaisilla kertoimilla tai se on mahdollista tehdä eräkohtaisesti, heittimen panoksista en tiedä, onko niille eräkohtaiset lämpötilakorjauskertoimet?) On huomattava, että uudet krh-panokset näyttävät olevan jyväruuteja koteloissa tykistön tapaan, vanhemmat (ja hyvin toimivat) krh-panokset ovat liuskaruuteja (hevosenkengän muotoisia liuskoja)
- Aseen ominaisuudet / putken kuluneisuus, vaikutus lähtönopeuteen korjattaneen joillakin kertoimilla
- Putken lämpötila (panos lämpiää putkessa latauksen jälkeen, mikä on panoksen lämpötila laukaustapahtumassa kullakin laukauksella? Siinäpä pulma.) Paine- ja lähtönopeus pyrkivät kasvamaan peräkkäisillä laukauksilla, jolloin kantama kasvaa, kun kylmästä, ampumattomasta aloitetaan
Arvelen, että kiinteältä vastimeltakin (esim. betonivastin kalliossa) ammuttaessa, pitää aseen suuntausta muuttaa laukauksittain mm. em. syistä, jos iskemät halutaan samalle alueelle. Pistemaalia kertaosumilla ammuttaessa on käytettävä johonkin fysikaaliseen herätteeseen hakeutuvia ammuksia tai maalin ennalta asetettuihin koordinaatteihin (esim. gps tms järjestelmä) ohjautuvia ammuksia. Ilman ammusohjautuvuusominaisuutta, pelkillä ampuma-arvojen muutoksilla ei pistemaaliin saada varmaa osumaa muutoin kuin vahingossa.
Korjattu: Pituushajonta po.
Näistä ei tiedä, ovatko pituushajonnan ja leveyshajonnan poikeamia vai yksittäiisen kranaatin iskukohdan poikkemia halutusta pisteestä vai ammuttujen kranaattien iskemäpisteiden keskiarvosta etäisyyksiä ja mikä on todennäköisyys tai muut sellaiset ampumaopin ja todennälöisyyslaskennan termien mukaiset muuttujat. Pitäisi olla alkuperäinen, viiteopintonäytteen lähde [26] luettavissa, jotta olisi ehkä mahdollisuus ymmärtää, mitä termeillä tarkoitetaan.
Viimeksi muokattu:
Seppo Jyrkinen
Korpraali
Korkealta lähetettävät kuvat toimisivat kuva-alasta riippuen tiedusteluvälineenä (200m haarukka), kun taasen matalalta otetut kuvat kertoisivat kranaatin oman osumakohdan suhteellisen tarkasti (20m haarukka). Eli ensimmäisen kuvan jälkeen tiedetään, minne tuli kannattaa suunnata ja toinen kuva on hienosäätöä varten.
Hienosäädön perusteella 10 murkulaa matkaan metsän taakse. 8x18 alueelle putoilevat kranaatit riittäisivät ajoneuvon tuhoamiseen (minulle se on pistemaali), mutta yksittäisen taistelijan kypärää ei kannata tavoitella.
Droneen verrattuna hyödyt menevät osin päällekkäin, mutta kamerakranaatti olisi nopeammin käytettävissä ja se olisi vain yksi murkula muiden joukossa. Eri värinen ehkä. Elektronisen häirinnän suhteen kamerakranaatti olisi luotettavampi: se lähettää vain kaksi kuvaa sekunnin murto-osassa, mutta dronea tarvitsee ohjata koko ajan. Vastapuolen sorsastajat haulikoittensa kanssa eivät myöskään olisi vaaraksi.
Hienosäädön perusteella 10 murkulaa matkaan metsän taakse. 8x18 alueelle putoilevat kranaatit riittäisivät ajoneuvon tuhoamiseen (minulle se on pistemaali), mutta yksittäisen taistelijan kypärää ei kannata tavoitella.
Droneen verrattuna hyödyt menevät osin päällekkäin, mutta kamerakranaatti olisi nopeammin käytettävissä ja se olisi vain yksi murkula muiden joukossa. Eri värinen ehkä. Elektronisen häirinnän suhteen kamerakranaatti olisi luotettavampi: se lähettää vain kaksi kuvaa sekunnin murto-osassa, mutta dronea tarvitsee ohjata koko ajan. Vastapuolen sorsastajat haulikoittensa kanssa eivät myöskään olisi vaaraksi.
Tällaiset Pelle Peloton-pohdinnat tulisi laittaa Iltavapaat-osastolle kuten muutkin älyvapaat pohdinnat. Ne laskevat forumin tasoa ja karkoittavat loputkin kirjoittajat, joilla olisi jotain annettavaakin. Joukossa oli asiallinenkin postaus, niin kommentoidaan sitä nyt hiukan, kun näihin on jo sivu tai pari onnistuttu kuluttamaan:
Sää vaikuttaa paljonkin lentorataan, se itse asiassa on suurin korjausten aiheuttaja. Mutta sään muutokset tapahtuivat hitaasti, toisin kun luulisi. Ilmamassan ylemmät kerrokset ovat varsin stabiileja, sääkorjauksia ei ammunnoissa vaivauduta muuttamaan jos sen vaikutus olisi vain 10-20 m. Pintatuuli muuttuu nopeasti, kuten voi vaikka mäkihypyssä havaita. Mutta se ei vaikuta tykeillä ja krh:lla, raketinheittimillä kyllä. Niillä mitataan pintatuuli tuliasemissa joka kerta ennen rakettien ampumista.
Krh:n putken lämpötila onkin kinkkinen juttu, sitä pohdittiin PV ssä urakalla noin 1960 paikkeilla. Totta on, että putki kuumenee ammuttaessa, jolloin sen läpimitta kasvaa. Umpirautaisilla kranaateilla rako kranun ja putken seinän välillä kasvaa (krh-putki on siis sileä ilman rihloja), jolloin enemmän kaasuja virtaa ohi. Lähtönopeus siis pienenee ja kantama lyhenee tällöin. Heitinmiehet treenaa harjoituskranaateilla, jotka lentää pienellä panoksella muutaman kymmenen metriä. Enemmän ammuttaessa niiden kantama lyhenee lyhenemistään ja lopuksi kuumasta putkesta ei kranu tule ulos kun sen verran että kaasut purkautuu siipien välistä. Se käy siis vain näyttäytymässä ja putoaa takaisin putkeen, jolloin tuli heitinmiesten kielellä "kurkkari".
Meillä suunniteltiin tosissaan putkien lämpötilojen mittaamista, alla pari kuvaa krh:n putkilämpömittarista. Sitten kuitenkin keksittiin Tampellassa laittaa kovasta nylonista tiiviste kranaattiin ja ohivirtaus loppui. Kantamakin kasvoi samalla eli todellinen win-win.
Panoksia ei saa jättää ammuttaessa kuumaan putkeen vaan ne on pyrittävä ampumaan heti lataamisen jälkeen. Tämä on sama tykeillä ja heittimillä. Jos näin joudutaan tekemään, niin kuulat lentää pidemmälle. Sielläkin yleensä on vihuja eli "tappava takavoittoinen" iskemäkuvio on tuloksena.
