Kranaatinheittimistö

160 mm heitintä (tai raskaampia) ei ole oikein missään todettu hyväksi ideaksi. Se nyt on vain kokemuksen tulos, että raskaan heittimen vakiokaliberi on se 120 mm.

Mikä estäisi kasvattamasta kaliiperia 130-150mm ja toteamasta, että tämä ei ole enää jalkaväen näppärä tulitukiase vaan tykistöase ja sitä käytetään kuin tykistöä käytetään. Korvataan 122H 1:1 kevyillä "yläkulmahaupitseilla".
 
Mikä estäisi kasvattamasta kaliiperia 130-150mm ja toteamasta, että tämä ei ole enää jalkaväen näppärä tulitukiase vaan tykistöase ja sitä käytetään kuin tykistöä käytetään. Korvataan 122H 1:1 kevyillä "yläkulmahaupitseilla".

Ilmeisesti kyse on latauksen helppoudesta ja halpuudesta. Vrt. keskustelu 120 mm psv-kanuunasta jossa sen yli menevät kaliiberit vaativat automaattilataajan.

160 mm murkulaa kun ei ihan helposti yksi mies käsittele, paino on jo sellainen. Ja sitten puhutaan aivan erilaisista kustannuksista. Ei ole sattumaa, että 2.MS:n jälkeen esim. raskaan tykistön vakiokaliberiksi on vakiintunut 152/155 mm ja suurikaliberisemmat ovat poistuneet vähitellen kuvioista.

Jos haetaan tykistövaikutusta krh:lla, niin voi käyttää aina toimivaa sanontaa: "jos haluaa hyvän ja halvan, pitää ostaa kaksi".
 
Ilmeisesti kyse on latauksen helppoudesta ja halpuudesta. Vrt. keskustelu 120 mm psv-kanuunasta jossa sen yli menevät kaliiberit vaativat automaattilataajan.

160 mm murkulaa kun ei ihan helposti yksi mies käsittele, paino on jo sellainen. Ja sitten puhutaan aivan erilaisista kustannuksista. Ei ole sattumaa, että 2.MS:n jälkeen esim. raskaan tykistön vakiokaliberiksi on vakiintunut 152/155 mm ja suurikaliberisemmat ovat poistuneet vähitellen kuvioista.

Jos haetaan tykistövaikutusta krh:lla, niin voi käyttää aina toimivaa sanontaa: "jos haluaa hyvän ja halvan, pitää ostaa kaksi".

Siksi pitääkin kehittää kaliiperi, jonka kranaatti painaisi n. 30kg. Uskoisin, että yhden heittimen hinta jäisi silti alle 100000€. Teho verrattuna 122H saattaa olla parempi, mutta kantama heikompi. Toisaalta parempi kantaman todennäköisesti kuin 120KRH, joten voidaan todeta että hyvä välimallin ratkaisu. Tulinopeuden ei tarvitse olla 12 ls/min vaan 8 ls/min voisi olla sopiva.
 
Siksi pitääkin kehittää kaliiperi, jonka kranaatti painaisi n. 30kg. Uskoisin, että yhden heittimen hinta jäisi silti alle 100000€. Teho verrattuna 122H saattaa olla parempi, mutta kantama heikompi. Toisaalta parempi kantaman todennäköisesti kuin 120KRH, joten voidaan todeta että hyvä välimallin ratkaisu. Tulinopeuden ei tarvitse olla 12 ls/min vaan 8 ls/min voisi olla sopiva.

Ajatushan toteutui 2. MS:n Neuvostoliiton armeijassa, joka suurien (suorastaan massiivisten) tykistön materiaalitappioiden jälkeen 1941 panosti lujasti krh-aseistukseen saadakseen riittävästi epäsuoraa tulta joukoille ja halvalla. Skenaarion huonona puolena on se, että Puna-armeija loi 1942-eteenpäin aivan hillittömän kenttätykistön.

Yli 120 mm kranaatinheittimet tuntuvat olevan toimimaton asia, jonka tehtävät hoitavat kenttätykistö tai raketinheittimet. Esim. 2.MS:n Nebelwerfer noin yksittäisesimerkkinä halvasta ja toimivasta.
 
Siksi pitääkin kehittää kaliiperi, jonka kranaatti painaisi n. 30kg. Uskoisin, että yhden heittimen hinta jäisi silti alle 100000€. Teho verrattuna 122H saattaa olla parempi, mutta kantama heikompi. Toisaalta parempi kantaman todennäköisesti kuin 120KRH, joten voidaan todeta että hyvä välimallin ratkaisu. Tulinopeuden ei tarvitse olla 12 ls/min vaan 8 ls/min voisi olla sopiva.

Asia on jo ratkaistu Suomessa kerran:

Tampella oli 1950-luvulta alkaen krh-ammuskehityksen ehdotonta kärkeä maailmassa ja tuolloin kehitettiin kaksi "välikaliiperia", joilla teoreettisten tarkastelujen mukaan olisi hoitunut kaikki se, mitä 60/81/120/160 mm:silläkin. Kaliiperit olivat 75 mm ja 140 mm. 75 mm:siä ei suunniteltu kuin yksi ammustyyppi ja yksi ase, 140 mm ammuksia kehitettiin lukuisia ja aseena toimi modifioitu 160 krh; ainoa jäljellä oleva 140 Krh on aikoinaan (1984) luovutettu Tampellasta Sotamuseolle.

140 mm ammusten huippua (kantama, tarkkuus) edusti ns. Super Tampella -perheeseen kuulunut Fr67T140. Laborointipiirustus A539565 ja osapiirustukset sekä koeammuntojen pöytäkirjat löytyvät Elinkeinoelämän Keskusarkistolle vuonna 2012 luovutetusta Tampellan Aseosaston arkistosta ja ovat vapaasti kaikkien tutustuttavissa.

Ei siis muuta kuin tuotantolinja pyörimään:D ja menestyksekkäitä kauppoja!140Krh.jpg l

BTW, 90-luvun alussa erä näitä tuli myyntiin Vammalan Asevarikolle Tyrvään Tykki -myymälään. Tampella luopuessa omasta radastaan Niinisalossa 80-luvun lopussa siellä olleet ammusromut jäivät Pv:ille ja jotain kautta päätyivät Tyrväälle:eek::).
 
Asia on jo ratkaistu Suomessa kerran:

Tampella oli 1950-luvulta alkaen krh-ammuskehityksen ehdotonta kärkeä maailmassa ja tuolloin kehitettiin kaksi "välikaliiperia", joilla teoreettisten tarkastelujen mukaan olisi hoitunut kaikki se, mitä 60/81/120/160 mm:silläkin. Kaliiperit olivat 75 mm ja 140 mm. 75 mm:siä ei suunniteltu kuin yksi ammustyyppi ja yksi ase, 140 mm ammuksia kehitettiin lukuisia ja aseena toimi modifioitu 160 krh; ainoa jäljellä oleva 140 Krh on aikoinaan (1984) luovutettu Tampellasta Sotamuseolle.

140 mm ammusten huippua (kantama, tarkkuus) edusti ns. Super Tampella -perheeseen kuulunut Fr67T140. Laborointipiirustus A539565 ja osapiirustukset sekä koeammuntojen pöytäkirjat löytyvät Elinkeinoelämän Keskusarkistolle vuonna 2012 luovutetusta Tampellan Aseosaston arkistosta ja ovat vapaasti kaikkien tutustuttavissa.

Ei siis muuta kuin tuotantolinja pyörimään:D ja menestyksekkäitä kauppoja!Katso liite: 11601 l

BTW, 90-luvun alussa erä näitä tuli myyntiin Vammalan Asevarikolle Tyrvään Tykki -myymälään. Tampella luopuessa omasta radastaan Niinisalossa 80-luvun lopussa siellä olleet ammusromut jäivät Pv:ille ja jotain kautta päätyivät Tyrväälle:eek::).

Miten en ole koskaan lukenut tästä?!?!?!?!!?!? Miksei näitå ole käytössä?!? Olo on euforinen kun olen ollut oikeassa asiasta. Onko tietoa painosta ja kantamasta tuolle 140mm?
 
Et ole lukenut, kun en ole kirjoittanut;)
Käytössä näitä ei ole samasta syystä kuin montaa muutakaan mainiota asekeksintöä: radikaali (tässä tapauksessa kaliiperi-) muutos on armeijoille liian raskas ja kallis suhteessa hyötyihin. Viimeiset maininnat 140 mm krh:stä ovat vuodelta 1984 ja tuolloin Tampellalla oli muitakin (talous-)murheita kuin tämän ilosanoman levittämisen vaikeus:(.
Koeammuntapöytäkirjat (149/68 & 1/71) antavat kantamaksi 10 000+ m, käsin (!) 160 Krh/58C:n esitteestä korjatussa esitteessä "140 mm Tampella Mortar and Ammunition" kantamaksi mainitaan 11 000 m.
Ammusmassat eri versioilla pyörivät 28...30 kg:n välillä.
 
Et ole lukenut, kun en ole kirjoittanut;)
Käytössä näitä ei ole samasta syystä kuin montaa muutakaan mainiota asekeksintöä: radikaali (tässä tapauksessa kaliiperi-) muutos on armeijoille liian raskas ja kallis suhteessa hyötyihin. Viimeiset maininnat 140 mm krh:stä ovat vuodelta 1984 ja tuolloin Tampellalla oli muitakin (talous-)murheita kuin tämän ilosanoman levittämisen vaikeus:(.
Koeammuntapöytäkirjat (149/68 & 1/71) antavat kantamaksi 10 000+ m, käsin (!) 160 Krh/58C:n esitteestä korjatussa esitteessä "140 mm Tampella Mortar and Ammunition" kantamaksi mainitaan 11 000 m.
Ammusmassat eri versioilla pyörivät 28...30 kg:n välillä.

Aikas hyvältähän toi kuullostaa.
 
Et ole lukenut, kun en ole kirjoittanut;)
Käytössä näitä ei ole samasta syystä kuin montaa muutakaan mainiota asekeksintöä: radikaali (tässä tapauksessa kaliiperi-) muutos on armeijoille liian raskas ja kallis suhteessa hyötyihin. Viimeiset maininnat 140 mm krh:stä ovat vuodelta 1984 ja tuolloin Tampellalla oli muitakin (talous-)murheita kuin tämän ilosanoman levittämisen vaikeus:(.
Koeammuntapöytäkirjat (149/68 & 1/71) antavat kantamaksi 10 000+ m, käsin (!) 160 Krh/58C:n esitteestä korjatussa esitteessä "140 mm Tampella Mortar and Ammunition" kantamaksi mainitaan 11 000 m.
Ammusmassat eri versioilla pyörivät 28...30 kg:n välillä.

On se hullu homma, kun suomessa viranomainen keksii syitä olla myöntämättä vientilupia toimivalle kalustolle, kun taas ruotsissa viranomainen kehittää keinoja, joilla vientiluvat saadaan aina, kun vaan maksava asiakas löytyy!
Vittu tätä maata!
 
On se hullu homma, kun suomessa viranomainen keksii syitä olla myöntämättä vientilupia toimivalle kalustolle, kun taas ruotsissa viranomainen kehittää keinoja, joilla vientiluvat saadaan aina, kun vaan maksava asiakas löytyy!
Vittu tätä maata!

Sitten ihmetellään kuinka Ruotsalainen teollisuus voi niin paljon paremmin.
Valitettavasti Suomessa virkamiehet, varsinkin vasemmistolaisesti suuntautuneet ja vihreät, ovat olleet aina valmiit puolustamaan rauhaa viimeiseen työpaikkaan asti.

Kyllä viranomaisvalvonta on autuas asia.
 
Eikö.30kg painava kranaatinheittimen kranaatti ala olla jo aika kömpelö viskattavaksi putkeen?
 
160 krh:n 42 kg:n kranaatti ladataan näin a´la IDF: korokoneisto taitetaan keskeltä, putki niiaa painontasaimien varassa alas ja sen suu tulee latauskorkeudelle. 140 krh:n 30 kg:n kranaatti on helpompi ladattava.160 lataus.jpg

Tässä Super Tampella -esittelyä Rovajärvellä joskus 80-luvulla, kolmas oikealta on TAM12.8, jonka Pv sittemmin omi JVA1557:na ja joka nykyään on krh:iemme peruskauraa:

Krh-ammusvertailu.jpg

Ja tässä 160Krh58C Rovalla:

160 krh Rovalla.jpg
 
Kun tälle tielle lähdettiin, niin jaetaan nyt tämäkin.
 

Liitteet

  • History Revisited - Ballistics 2004 Symposium.pdf
    921.2 KB · Luettu: 47
@veeteetee, Osaatkos kommentoida, minkä epäsuoran tulen ampumatarvikkeen massavalmistus on nykyisellä valmistustekniikalla kustannustehokkainta? Menisikö kunnia raketinheittimien A-tarvikkeille? Nehän on peltiä, jota koneet nykyaikana tehokkaasti leikkaavat, taivuttavat ja hitsaavat. Kranaattien valmistusprosessissahan on ikäviä työvaiheita yllättävän paljon.
 
Back
Top