Kranaatinheittimistö

Sen verran korjaan sun hyvää ohjettasi, että iso herkkyys on myös iso lukema.

Olet oikeassa. Kiitos korjauksesta.

Mulle sattui tossa ajatusvirhe. Piti kirjoittaa että mahdollisimman pieni herkkyys eli pieni lukema.

Eli vähän semmoinen ajatus, että kun aukon kanssa on varaa vatuloida aika runsaasti, niin haetaan mahdollisimman pieni herkkyys suuren dynamiikan ja vähäisen kohinan saamiseksi. Dynamiikka on tietenkin noista se tärkeämpi tässä kohtaa. Sitten aukon kanssa vatuloimalla valotus kohdalleen eli sopiva alivalotus.

Jos ei ole tarkoitus tehdä paperiprinttejä, niin ei haittaa vaikka musta menisi umpeen myös joiltain yhtenäisiltä alueilta. Se itse asiassa sopii hyvin aiheen käsittelyyn jos kuvia kattoo näytöltä.

Se putkesta tuleva leimahdus palaa taatusti isolta alalta puhki, mutta mitä pienemmältä alalta se palaa puhki ja mitä enemmän sävyjä saa siihen alueeseen, joka palaa puhki, niin sitä parempi. (Oletus että kaikki värikanavat eivät pala puhki identtisesti.)

Obiskaksi tietenkin joku hyvin vastavalotilanteita sietävä lasi. Itse tykkäisin varmaan (täyskennoisten kohdalla) haarukkaan 24-50mm menevistä ihan sen vuoksi että mukaan saisi tilavaikutelmaa ja läsnäolon tuntua.

Jos olisi joko hanki ja kuutamo tai märkä maisema ja kuutamo niin olisi helmeä ottaa kuun heijastusten muodostama jatkumo jonnekin ja leimahduksen heijastukset toisaalle. Voisi kyllä olla vaikea toteuttaa.

Ja tietenkin sen verran väljä rajaus että on tilaa päättää lopullinen rajaus pöydän äärellä.
 
Tuli mieleen eräs dokumentti ydinpommeista. Uusi kuvaaja oli nakitettu filmaamaan ilmakehäräjäytystä. Hän kyseli hädissään edelliseltä kuvaajalta, miten ihmeessä valotus moiseen tehtävään säädetään sopivaksi.
- Heittämällä jotakin. Ensin on liian pimeää, sitten kaikki palaa puhki ja jonkin ajan päästä on taas liian pimeää. Niin se vaan menee.
Että semmoinen vastaus 60-luvun alussa. :)
Edit typo
 
Viimeksi muokattu:
OFF TOPIC

Tuli mieleen eräs dokumentti ydinpommeista. Uusi kuvaaja oli nakitettu filmaamaan ilmakehäräjöytystä. Hän kyseli hädissään edelliseltä kuvaajalta, miten ihmeessä valitus moiseen tehtävään säädetään sopivaksi.
- Heittämällä jotakin. Ensin on liian pimeää, sitten kaikki palaa puhki ja jonkin ajan päästä on taas liian pimeää. Niin se vaan menee.
Että semmoinen vastaus 60-luvun alussa. :)

Tommoseen käyttöön tilanne ei ehkä ole helpottunut yhtään.

Nykyisin kennojen dynamiikka taitaa olla enimmillään jossain viidentoista aukon kieppeillä.


Ei taida olla edes näköetäisyydellä siitä, mitä ydinräjähdyksen yhteydessä tarvittaisiin.

Ja filmin kanssa on tietenkin kikkailumahdollisuuksia. Jos ottaa helkutan loivaa filmiä (duplikointikäyttöön tarkoitettua tms.), ylivalottaa ja alikehittää, niin saa loivennettua sitä jonkin verran.

Lisäksi filkka käyttäytyy äärirajoilla järkevämmin. (Sama pätee analogiseen ääneen.) Tukkoon tai puhki meneminen tapahtuu loivemmin. Digitaalisella puolella on niin, että kun bitit loppuvat, niin ne loppuvat. Signaali leikkaa. Tulee vain sitä ääriarvoa.

Toki silloin oli mahdollista ottaa useammalla kameralla kuvaa eri valotuksilla ja leikkaaliimata kasaan katsomiskelpoinen pätkä. Ja nykyisin voisi ehkä ottaa HDR-kuvaa niin että kuvaa ensin maiseman ja sen jälkeen suuliekin muutaman aukon matalammalla valotuksella. (Ei onnistuisi multa, mutta onhan näitä HDR-velhoja joka lähtöön.)
 
Mikä valkoinen nauha on ilmastointiteipillä kiinni tuossa yhdessä kuvassa heittimen putkessa?

Selkäviiva tai tarkastusviiva tai jopa maitoviiva, riippuu hieman mistä katsotaan tai keneltä kysytään.

Normaalilla käyttäjällä viivaa käytetään niin, että sen sekä muiden vekottimien avulla tarkastetaan heittimen ampumakuntoisuutta, tarkemmin sanottuna suuntaimen sivusuunnan paikkansa pitävyyttä.
 
Tänne kun on kertynyt nyt tätä epäsuoran kokemusosaamista, niin miten käyttökelpoinen on tämä Kainuun Prikaatilla ainakin esiintyvä tekalle sijoitettu raskas heitin? Saatiinko ne alustat kestämään, siinä on kuitenkin melkoisesti kiloja, kun vastimeen töytäisee ammuksen lähtiessä? Varustettiinko ne lopulta asekohtaisilla paikantimilla jne.? Miten -tasaiselle- paikalle ajoneuvo pitää parkkeerata ennen ammuntaa, paljonko siinä on pelivaraa?
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Tänne kun on kertynyt nyt tätä epäsuoran kokemusosaamista, niin miten käyttökelpoinen on tämä Kainuun Prikaatilla ainakin esiintyvä tekalle sijoitettu raskas heitin? Saatiinko ne alustat kestämään, siinä on kuitenkin melkoisesti kiloja, kun vastimeen töytäisee ammuksen lähtiessä? Varustettiinko ne lopulta asekohtaisilla paikantimilla jne.? Miten -tasaiselle- paikalle ajoneuvo pitää parkkeerata ennen ammuntaa, paljonko siinä on pelivaraa?

Jos lähtötöytäisyn kestäminen on alustalle ongelmallinen asia, niin asiaan olisi olemassa sinänsä helppo ja yksinkertainen ratkaisu josta on paljon kokemusta.
 
Ja lääkehän olisi tämä, kunnolla pedattu 120 KRH 92 vastalevy, m.o.t:

Tuollaisessa maastossa, jossa ruotsalaiset ampuvat, ei taida olla väliä miten hyvin vastin tampataan tai minkä mallinen se on. Ainoaksi vaihtoehdoksi noin kokemuspohjaisesti on osoittautunut se, että melkoinen määrä multaa/savea kaivetaan pois ja tilalle laitetaan soraa.

Ainahan tällainen ei ole mahdollista ja jos ammutaan pikatilanteessa lähelle pienellä panoksella ei tuolla ole suurtakaan merkitystä. Toisaalta päinvastoin, suurta tarkkuutta vaativissa tilanteissa ja pitkillä ampumaetäisyyksillä tuliaseman valmistelu (myös muilta osin kuin vastimen montun) on aivan ensiarvoisen tärkeää.
 
Tänne kun on kertynyt nyt tätä epäsuoran kokemusosaamista, niin miten käyttökelpoinen on tämä Kainuun Prikaatilla ainakin esiintyvä tekalle sijoitettu raskas heitin? Saatiinko ne alustat kestämään, siinä on kuitenkin melkoisesti kiloja, kun vastimeen töytäisee ammuksen lähtiessä? Varustettiinko ne lopulta asekohtaisilla paikantimilla jne.? Miten -tasaiselle- paikalle ajoneuvo pitää parkkeerata ennen ammuntaa, paljonko siinä on pelivaraa?

Hyvin käyttökelponen, saatiin ja varustettiin. Tasaisuusvaatimus on sellainen, että se on helposti täytettävissä.
 
Hyvin käyttökelponen, saatiin ja varustettiin. Tasaisuusvaatimus on sellainen, että se on helposti täytettävissä.
Näitä KRH-Tekoja taitaa olla lähinnä Kajaanissa. Onko ollut suunnitelmissa lisätä lukumäärää ja jakaa niitä myös muille pohjoisemmille joukoille?
 
Jos lähtötöytäisyn kestäminen on alustalle ongelmallinen asia, niin asiaan olisi olemassa sinänsä helppo ja yksinkertainen ratkaisu josta on paljon kokemusta.

Suoraan sanoen tunnen epäsuoraa hävittömän huonosti. Kenties siksi se kiinnostaakin. Jossain tilaisuudessa seurasin katseella Kainuun Prikaatin heitintoimintaa ja minun silmääni homma toimi siististi....siinä oli juuri nuo teka-heittimet. -näytti- yksinkertaiselta ratkaisulta, joka on minusta sotahommiin aina hyvä lähtökohta. :cool:
 
Suoraan sanoen tunnen epäsuoraa hävittömän huonosti. Kenties siksi se kiinnostaakin. Jossain tilaisuudessa seurasin katseella Kainuun Prikaatin heitintoimintaa ja minun silmääni homma toimi siististi....siinä oli juuri nuo teka-heittimet. -näytti- yksinkertaiselta ratkaisulta, joka on minusta sotahommiin aina hyvä lähtökohta. :cool:

Jos se toimii, niin sitä ei tietenkään pidä mennä romeltamaan.
 
Suoraan sanoen tunnen epäsuoraa hävittömän huonosti. Kenties siksi se kiinnostaakin. Jossain tilaisuudessa seurasin katseella Kainuun Prikaatin heitintoimintaa ja minun silmääni homma toimi siististi....siinä oli juuri nuo teka-heittimet. -näytti- yksinkertaiselta ratkaisulta, joka on minusta sotahommiin aina hyvä lähtökohta
Yksinkertainenhan se on. Kovin käsipelissä suunnattavalta näyttää ja paikantamislaite ei täyttäisi sitä yksinkertaisuusvaatimustakaan. Miehistö on kuitenkin korkealla maasta täysin suojattomana kuten kuvasta näkyy. Putken alla roikkuu suuntaimen nahkainen kuljetuskotelo.

InkedIMG_4622.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Yksinkertainenhan se on. Kovin käsipelissä suunnattavalta näyttää ja paikantamislaite ei täyttäisi sitä yksinkertaisuusvaatimustakaan. Miehistö on kuitenkin korkealla maasta täysin suojattomana kuten kuvasta näkyy. Putken alla roittuu suuntaimen nahkainen kuljetuskotelo.
Suojaa antanee liikkuvuus ja nopea asemanvaihto? Ei siksi tarvetta suuremmin panssaroinnille.
 
Suojaa antanee liikkuvuus ja nopea asemanvaihto? Ei siksi tarvetta suuremmin panssaroinnille.

Tiedä onko muu vedettävä kalusto paljon sen paremmin sirpalesuojassa vaikka toki tuo ylempänä olo on vielä huonompi juttu. Mikäli asemanvaihto onnistuu selkeästi nopeammin kuin vaikkapa vedettävällä tykillä (luulisi onnistuvan) niin parempi tuo silti lienee. (Niskaan voi tulla tietenkin hersyjä/aikautettuja/rypälettä/mesikköisessä paikassa kranuja räjähtää oksiin, joten ei tuo korkealla olo edes välttämättä tuo aina heikennystä suojaan).
 
Suojaa antanee liikkuvuus ja nopea asemanvaihto? Ei siksi tarvetta suuremmin panssaroinnille.
Nopeasti pojat asemaa vaihtaa. pari kertaa päässyt ihastelemaan. Toki AMOS on eri maailmasta, mutta korpiin tuo teka-KRH on ihan sopeva ratkaisu.

edit: toki pitää sanoa, että ei oma asiantuntemus krh:sta ole maailmanluokkaa Saati sitten piirikunnallistakaan ;) Varmasti @Old Boy tai @Stokes ovat parempia kertomaan aiheesta.
 
Last edited by a moderator:
Nopeasti pojat asemaa vaihtaa. pari kertaa päässyt ihastelemaan. Toki AMOS on eri maailmasta, mutta korpiin tuo teka-KRH on ihan sopeva ratkaisu.
edit: toki pitää sanoa, että ei oma asiantuntemus krh:sta ole maailmanluokkaa Saati sitten piirikunnallistakaan
Oikeassa olet tuossa. Asemista lähtö on nopeaa kun useimmat kilkkeet on ajoneuvossa mukana. Samalla tavalla toimii vanha PsH 74. Mutta uusi asema on mitattava paikantamisajoneuvolla, suunnat siirrettävä aseille ja kiinnitettävä ennenkuin päästään ampumaan taas. Hyökkäystä tuettaessa syntyy siis viivettä, ennenkuin päästään ampumaan uudelleen. Tai sitten on otettava vastatulen riski, jos jatketaan samoissa asemissa. Toisessa keskusteluketjussa viime päivinä painotetiin suojan merkitystä.
 
Back
Top