1. Suomen näkökulmasta harmaa vaihe on kestänyt noin sata vuotta. Ainoa katkos siinä on ollut kuuman sodan vaihe.
2. Seurattavaksi asetettu kohde voi olla tarkoitettu jonkin muun toiminnan kalibroimiseen. Se voi olla tarkoitettu tarkkailijan tarkkailemiseen. (Jos saadaan selville tarkkailijoista mahdollisimman paljon, niin se voi oll arvokasta tietoa.)
3. Ensimmäinen tajuttava asia on se, että aloite on helpoin temmata niin, että pelaa sellaisella pelikentällä jolle vastapuoli ei tajua tulla - ainakaan ajoissa. Yksin pelatessa on helppo tehdä niin paljon maaleja, ettei tilannetta tasoiteta helposti.
Otan esimerkin:
Merilogistiikkaa koskeva keskustelu on täällä keskittynyt väylien sotilaalliseen hallintaan. Entäs jos väyliin liittyvissä sotilaallisissakaan operaatioissa ei olisi kyse väylien sotilaallisesta hallinnasta?
Muutamat miinat, räjähteet, GPS-järjestelmien sekoamiset, känniläiset kapteenit, rännissä liian kovaa ajavat kolaroivat laivat tms. johtavat siihen, että Itämeri nousee vahinkotilastojen kärkeen.
Vakuutusmaksut moninkertaistuvat. Samaan aikaan lähtee käyntiin joku ikuisuuden kestävä jäätynyt konflikti. Energiapuoli menee käteen, AKT pistää pystyyn satamalakon niin kuin aina kun Kreml sellaista kaipaa...
Jo se, että merikuljetusten vakuutusmaksut räjähtäisivät nousuun ja valtaosa varustamoista ei suostuisi ajamaan tänne ollenkaan voisi olla Suomelle todella raju isku.