Kuinka tehokkaita sissitaktiikat ovat?

Kuinka tehokkaita sissitaktiikat ovat?


  • Äänestäjiä yhteensä
    87

Kapiainen

Ylipäällikkö
Ilmakuljetteisten joukkojen strategiset ja taktiset tehtävät eivät oikein istu mt- ja/tai ps-yhtymien sivustojen jne suojaamiseen. Yhtymästä voidaan kyllä osia siirtää HEKO-kuljetuksin, mutta ne joukot eivät ole ilmarynnäkkö- tai maahanlaskujoukkoja.
Tosin ei ilmarynnäkkö- ja maahanlaskujoukoillakaan mitään erityistä jäljityskykyä tai -tehtävää ole.
Ne kyvyt löytyvät tänä päivänä lähinnä sisäministeriön (erikois)joukoista.
 

Benelli

Ylipäällikkö
Partiopoikamainen huuhastelu tyhjällä alueella on turhuuksien turhuus, toki turvallista, mutta ei se tee kesää ei talvea.
No on silläkin merkitystä että tiedetään että joku alue on tyhjä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
No on silläkin merkitystä että tiedetään että joku alue on tyhjä.
Kyllä. Mutta teknisin vempelein se selviää vielä paremmin, varmemmin, nopeammin ja huom. tekninen valvonta hoitaa tontin taatusti paremmin kuin ihminen, noin karkeasti sanoen.

Voi olla, että liioittelen tekniikan esiinmarssia, mutta hitusen epäilen, että aliarvioin sen silti. Kahtokkee nyt noita pv:n julkisia hankintakumppaneita....ei niiltä osteta lenkkitossuja ja makkaraa, yrityksiltä, jotka väsäävät jos minkälaista nykyaikaista teknistä härpäkettä. Moni siviilielämästä tuttu arkinen kapine on valjastettavissa aivan huoletta myös kriisiaikojen tarpeisiin, ne vaan hinkataan mil-spekseihin ja sovitetaan järjestelmiin.

Miettikäähän johtamista. On eri juttu, kun tilannekuvassa näkyy jatkuvasti reaaliaikainen tilanne halutusta alueesta kuin että ev.lut joutuisi lähettämään alueelle c ja b tossumiehet.....ja pohtimaan, että missä ihmeessä viipyy viesti alueelta a ja missä viipyy lennokkipartio....ym.

Näitä valvonta ym. kaluja on varmasti päästy käytännössä koettamaan mm. Afganistanissa.
 
Tätä kyllä joukolla mietittiin juurikin näin. Vartiomiesten nitistämistä äänettömästi, miinoja, maastonvalvontatutkaa tms. ei käsitelty ollenkaan.
Ehkä sitä osin perusteltiin tarpeella kouluttaa taistelemaan vihollisen tukikohdassa. Kukaan ei kyllä tajunnut kyseenalaistaa sitä, oltaisiinko sodassa itänaapurin kanssa paljonkin kohdattu linnoitettuja tukikohtia. Siitä intensiteetistä, jolla juoksuhaudan vyörytystä harjoiteltiin, niin ilmeisesti paljonkin :)

Ilmatoiminnasta tuli mieleen. Haminan sissileirillä meitä etsi MD-500, ja löysi kanssa, kun oltiin ilmauhkaan leväperäisiä. Että allekirjoitan tuon varoittamisesi lennokeista. Olin vartiossa kun Hughes tuli yhdessä hujauksessa pyörimään sen mäen rinteen ylle, jossa olimme. Sillä oli selvästi ennakkotieto, mutta jos ei ole valmistautunut, niin tuollainenkin äänekäs pörisijä onnistuu yllättämään housut kintussa, saatikka sitten äänettömämpi lennokki. Sen verran se aiheutti häröilyä tukikohdassa, että varmasti paljastuttiin.
AB412 hoisi homman myös,yhtäkkiä ihan pääll ä leijunnassa.-98 Immolassa kouluttaja kuvasi VHS-kameralla kun ryhmä hakkuuaukion reunassa polvella,heko ehkä 100m leijunnassa,etäisyys 300m.Ei näkynyt hevonvittua,ans olla ku ykskin ukko hievahti,niin jo huomas silmä muutkin.Paras opetusvideo ikinä!
 

Benelli

Ylipäällikkö
Pitäisiköhän sisseillä olla omat sammakkomiehet? Snorkkelin ja jonkun sopivan levää esittävän reuhkan kanssa vedessä pyörivää tuskin näkisi hyvin lämppärillä ennen kuin nousee vedestä.

Kyllä. Mutta teknisin vempelein se selviää vielä paremmin, varmemmin, nopeammin ja huom. tekninen valvonta hoitaa tontin taatusti paremmin kuin ihminen, noin karkeasti sanoen.

Voi olla, että liioittelen tekniikan esiinmarssia, mutta hitusen epäilen, että aliarvioin sen silti. Kahtokkee nyt noita pv:n julkisia hankintakumppaneita....ei niiltä osteta lenkkitossuja ja makkaraa, yrityksiltä, jotka väsäävät jos minkälaista nykyaikaista teknistä härpäkettä. Moni siviilielämästä tuttu arkinen kapine on valjastettavissa aivan huoletta myös kriisiaikojen tarpeisiin, ne vaan hinkataan mil-spekseihin ja sovitetaan järjestelmiin.

Miettikäähän johtamista. On eri juttu, kun tilannekuvassa näkyy jatkuvasti reaaliaikainen tilanne halutusta alueesta kuin että ev.lut joutuisi lähettämään alueelle c ja b tossumiehet.....ja pohtimaan, että missä ihmeessä viipyy viesti alueelta a ja missä viipyy lennokkipartio....ym.

Näitä valvonta ym. kaluja on varmasti päästy käytännössä koettamaan mm. Afganistanissa.
Ei ole varmaa. Rajalliset resurssit ja häiritty ympäristö. Lennokit ovat jatkuvasti kohdanneet häirintää Venäjän puolelta niin Syyriassa kuin Ukrainassakin.
Useammasta eri vajaasta menetelmästä saadaan ehkä tarpeeksi palapelin osia kokonaiskuvaan.
 

Talvela

Ylipäällikkö
Pitäisiköhän sisseillä olla omat sammakkomiehet? Snorkkelin ja jonkun sopivan levää esittävän reuhkan kanssa vedessä pyörivää tuskin näkisi hyvin lämppärillä ennen kuin nousee vedestä.
Tämä oli luonnollisesti vitsi mutta meillä todella oli märkäpukuja ja snorkkeleita varastossa, kaikkea muutakin kivaa rekvisiittaa kaukopartio larppailuihin. :eek:
 

Benelli

Ylipäällikkö
Tämä oli luonnollisesti vitsi mutta meillä todella oli märkäpukuja ja snorkkeleita varastossa, kaikkea muutakin kivaa rekvisiittaa kaukopartio larppailuihin. :eek:
Eei ollut vitsi. Lämppäri ei näe veden alle ja tuoreeltaan vetinen ghillie hatu ei näy lämpimänä.
 

AKE-ukki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Lennokit ovat jatkuvasti kohdanneet häirintää Venäjän puolelta niin Syyriassa kuin Ukrainassakin.
Nuo lennokit ovat kovasti muodissa nykyään. Syynä tietysti mediassa nähdyt lennokkien HD-tason filmit kun Hi-Lux muuttuu räjähdyksessä atomeiksi ja kuljetettavat jauhelihaksi. Mutta unohdetaan, että esim. edelleen on muitakin tapoja havainnoida pahat pojat kuin joku lennokki. Vanha keksintö (jo 60-luvulta) on kätkeä maastoon erilaisia akustisia/seismisiä/lämpö/kuva sensoreita. Niiden lähettämän infon perusteella jo saadaan aika kattava kuvaus vihollisen määrästä,suunnasta ja laadusta. Nykytekniikalla eivät ko. sensorit varmaan ole kovin kalliita ja kokokin alkaa olla huomaamattoman pieni. Lisäksi apuna on myös tietysti ne muut tiedustelu keinot.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Erilaiset sensorit ovat tätä päivää. Niillä kyllä havaitaan niin tiedusteluryhmä kuin ta-partiokin, ellei ole todella huolellinen.
Tämä on kuitenkin osa oman toiminnan suojaamista ja reaktio havaintoon on tulivaikutus havaittuun kohteeseen. Ei siis takaa-ajo tässäkään tapauksessa.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tuon tilasin pari viikkoa sitten. Tarjouksessa 22 €. Saa nähdä saanko toimimaan Nokia N82:n kanssa, vai pitääkö marssia NSA Android- kauppaan. Vastasissiosastot eivät enää yllätä minun WLAN -kantamalla

https://www.e-ville.com/fi/44-langattomat-kamerat/20068-cam360-langaton-valvontakamera.html
 
@Kapiainen esitti joitain viestejä sitten, että
Pitäisi ehkä määritellä termi "sissitaktiikka" tässä keskustelussa. Muuten olemme ihan kohta tilanteessa jossa keskustelijat puhuvat kaikki eri asioista, uskoen puhuvansa samasta asiasta.
Tässä on asian ydintä kerrakseen. Osa keskustelusta liikkuu enemmän tai vähemmän historia-akselilla, osa nykypäivässä.
Omissa jutuissani koetan muistaa leimata vanhat turinat esim. RVL-files (80-luku) -leimalla, jotta asioiden historiapainotteisuus kävisi ilmi. Maailma on muuttunut ja me sen mukana.

Sissitoiminta-ajattelussa ja ehkä myös keskustelussa pitäisi mielestäni päästä jotenkin irti kiinteiden laatikoiden sisälle rakennetuista jäykkärunkoisista himmeleistä. Mitä sissitaktiikat oikein pohjimmiltaan ovat? Vähäisellä järjelläni ja pienellä kosketuspinnalla olen ymmärtänyt ne omat käytettävissä olevat resurssit sekä vastustajan toimintatavat huomioiviksi ja hyödyntäviksi tavoiksi sotia, aihuttaa haittaa ja häiritä ”vihollista maahantunkeutujaa” (tm). Eli toimitaan sellaisilla tavoilla, joilla on toivottua vaikutusta. Omat haitat ja tappiot pyritään pitämään pieninä ja vastustajan tappiot suurina. Sisseily ei omasta mielestäni ole mano e mano -fronttailua rinta rottingilla, vaan luonteeltaan luihuisempaa ja häiveisempää toimintaa. Voin toki olla väärässä.

Ennen käytiin sotaa metsissä ja syvillä saloilla ja asemat muodostuivat jossakin vaiheessa rintaman oloisiksi. Nyt sodankäynnin luonne on erilainen, hybridillä ja harmaalla pörrätään, asutuskeskuksissa ja niiden liepeillä taistellaan ehkä jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa verkkarimiehiä vastaan, informaatiovaikuttaminen ja verkkohyökkäykset haittaavat kaiken toimintaa jne. Ja siihen lisäksi ne vanhastaan tutut mekanisoidut joukko-osastot, ilma-ase, ohjukset jne. Ja sotaa käydään vähän siellä sun täällä.

Nykypäivän sissitoimintatavoissa tulee ottaa huomioon sodankäyntitavan muutokset, viime aikojen ja tuleva merkittävä teknologinen kehitys ja ko. teknologian laajamittainen ja massamainen käyttöönotto. Esim. dronet ja sensorit voivat yhtä lailla olla sissitoiminnan työkaluja kuin sitä haittaavia elementtejä. Tulivaikutuksen (ja mielellään mahdollisimman ”epäreilun” sellaisen) nopea siirtäminen haluttuun kohteeseen ilman omia tappioita tai pienin sellaisin on mielestäni se juttu nykymuotoisessa sotatoiminnassa.
———
(Historiayhteyttä: wanhat tienvarsien metsäjänikset kyllä muistavat, että toiminta on onnistunutta silloin kun kohteessa kosahtaa ja kipeää käy, mutta jäniksiä ei kuulu ei näy.)
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Pitäisiköhän sisseillä olla omat sammakkomiehet?
Idea ei ole ihan uusi, sillä tuo asia oli jo työn alla jatkosodan loppuvaiheessa. Ilmeisesti taistelusukeltajia piti kouluttaa ja varustaa esimerkiksi Törnin jääkärikomppaniaan. Jos sota neuvostoliittoa vastaan olisi jatkunut, olisivat taistelusukeltajat voineet hyvinkin tehdä ensiesiintymisensä korpirintamilla jo keväällä tai syksyllä 1945.

Saksahan tuli jälkijunassa näissä taistelusukeltaja asioissa ja kleinkampf yksiköitä ryhdyttiin perustamaan vasta vuonna 1943. Siinä vaiheessa sotaa jo pelkästään välineistönkin hankkiminen tuotti ongelmia.
 
Viimeksi muokattu:

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Räjähtävää tyhjyyttä.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/96810/Palokangas (net).pdf Sivut 442-445
Modernin sodankäynnin riippuvuussuhde teknologiaan alkoi 1990-luvun puolessavälissä
olla jo sillä tasolla, että eri asevoimien oli maailmanlaajuisesti tehtävä valintoja suorituskyvyn
ja sotataidon kehittämisen painopisteisiin. Suomessa 1990-luvulla tehtyjä ulkoja
puolustuspoliittisia peruslinjauksia sekä vuodesta 1995 alkaen laadittuja turvallisuus- ja
puolustuspoliittisia selontekoja tarkasteltaessa selviää, että sotilaallisen puolustuksen mukauttaminen
uusiin oloihin oli 1990-luvun keskeisin tavoite. Kun yllätyshyökkäyksen uhkakuvasta
luovuttiin ja se korvattiin Ruotsista lainatulla strategisen iskun torjuntamallilla, heijastevaikutukset
myös suomalaiseen sotataitoon olivat ilmeiset. Samoihin aikoihin Suomi
sai tilaisuuden hyödyntää hajonneen Varsovan liiton sotamateriaalin ylijäämää hankkimalla
puolustusvoimille runsaasti aseistusta, joskaan ei uutta vastaavaa. Niin sanottujen Itä-Saksan
puolustusmateriaalikauppojen myötä etenkin maavoimien tehokkuus kasvoi merkittävästi
suhteessa entisestään alentuneeseen sotilaallisen hyökkäyksen uhkaan.
Sotateknisen kehityksen sekä uhkakuvien muutosten myötä sissitoiminnan teoreettinen
ja käytännön kehittäminen jäivät 1990-luvun kuluessa hiljalleen muun sotilaallisen kehityksen
varjoon. Näkyvin todiste sissitoiminnan hiipumisesta lienee se, että sissitoiminta käsitteenä
ja taistelumenetelmänä suomalaisesta taktiikasta alkoi vuosituhannen vaihteessa
vähentyä suomalaisesta sotataidosta ja lopulta hiljalleen kadota kokonaan ohjesääntökirjallisuudesta
vuosien 2003–2006 kuluessa. Sissitoiminnan ja -taktiikan häviämiseen suomalaisesta
sotataidosta liittyy monia käytännöllisiä tekijöitä, mutta osin tunnesidonnaisiltakin
vaikuttavia perusteita. Perussyy sissitoiminnasta luopumiselle on liitettävissä sissijoukkojen,
lähinnä sissikomppanioiden ja erillispataljoonien, asteittaiseen poistamiseen perustamistehtäväluettelosta.
Viimeistään 2010-luvulle tultaessa Suomen kansainvälispoliittisen aseman
muuttuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja sitä seurannut puolueettomuuskuvan voimakas
muutos sekä monet muut tekijät eivät enää edellyttäneet sotilaallisen maanpuolustuksen
olevan samanlainen kuin esimerkiksi 1950–1970-luvulla. Sissitoiminta on 1990-luvun
alusta lähtien taistelumenetelmänä siirtynyt yhä enemmän rajavartiolaitoksen rauhan ajan
koulutusvastuulle.
Vuodesta 1995 lähtien noin kolmen–neljän vuoden välein laadittujen turvallisuus- ja
puolustuspoliittisten selontekojen mukaan Suomen sotilaallisen puolustuksen perustaksi
on yhä 2010-luvulla määritelty alueellinen puolustusjärjestelmä. On myös muistettava, että
suomalainen yhteiskunta on muuttunut rajusti etenkin viimeisten vuosikymmenten aikana.
Ikäluokkien pienentyminen, työurien piteneminen, jatkuva kansainvälistyminen, kansalaisten
syrjäytyminen ja niin edelleen ovat vaikuttaneet välillisesti myös kansalliseen puolustukseen.
Puolustusvoimat ovat osa yhteiskuntaa ja sen on elettävä muutosten mukana sekä sopeuduttava
kehityksen aiheuttamiin ilmiöihin.
Suomen puolustusdoktriinin ja sotataidon muotoilussa puolustusrevisioilla, parlamentaarisilla
puolustuskomiteoilla ja -selonteoilla on ollut keskeinen merkitys.

Tasavallan presidentti on turvallisuuspolitiikan linjanvedoilla vaikuttanut myös puolustusdoktriinin sisältöön.
Puolustusvoimien johto on toiminut yhteisymmärryksessä ylipäällikön kanssa. Sen
sijaan doktriinin alatasoa eli joukkojen taisteluoppia on kehitetty lähes yksinomaan puolustusvoimien
sisäisin toimenpitein. Sen perusteista ja vaihtoehdoista käyty julkinen keskustelu
on ollut minimaalista verrattuna esimerkiksi keskieurooppalaiseen tai ruotsalaiseen
käytäntöön. Suomalainen maavoimien taisteluoppi on vastannut pääpiirtein kulloistakin
ulkomaisen kehityksen ja oman strategisen doktriinin asettamaa vaatimustasoa, mutta julkisen
keskustelun ja poliittisen mielenkiinnon puute on ehkä osaltaan vaikuttanut tarvittavien
määrärahojen myöntämiseen.
Puolustusjärjestelmän ja siihen liitetyn sotataidon kehittämisen ja kehittymisen perusedellytys
on, että se tunnetaan tutkimisen arvoiseksi. Suomalainen sotataito ja taktiikka ovat
tunnettuja monipiirteisyydestään, omaleimaisuudestaan sekä elinvoimastaan. Vallitsevin
piirre kautta aikojen on ollut tilanteenmukainen joustavuus ja kyky sopeutua vallitseviin
oloihin. Suomalaisen sotataidon kehityskaari osoittaa, että kunkin aikakauden operaatiotaito
ja taktiikka ovat soveltuneet ja ne on mukautettu hyväksyttyyn puolustuspoliittiseen linjaan
sekä puolustusjärjestelmään. Sama pätee sissitoimintaan osana suomalaista sotataitoa.
Alueellinen puolustusjärjestelmä sotataidollisine erityispiirteineen on osoittautunut toimivaksi,
tehokkaaksi ja muuntautumiskykyiseksi. Tausta-ajatus Suomessa pätee edelleen
2010-luvun sotilaallisen maanpuolustuksen järjestelyissä, vaikka käsitys alueellisen puolustuksen
luonteesta onkin eräänlaisessa muutostilassa. Myös sissitoiminnan perinteeseen
kuuluneella hajautetulla ja kootulla taistelutavalla on tässä uudistuksessa merkittävä rooli.
Maavoimien 2010-luvun taistelutavassa on entistä enemmän ymmärrettävä operatiivisten,
alueellisten ja paikallisjoukkojen käyttöperiaatteissa ja kouluttamisessa todelliset yhteensovittamisen
mahdollisuudet.
Kylmän sodan aikana Suomen omaksuman alueellisen puolustusjärjestelmän laaja kehitys
ja käyttöönotto pitävät sisällään ne piirteet, jotka selittävät paljolti sitä mihin suuntaan
puolustusvoimia ja maavoimia koskeva kehitys etenee. Sissitoiminta ja epätavanomaiset
taistelutavat ovat tutkimusaiheina historiaan ulottuvasta näkökulmasta huolimatta 2010-luvulla
hyvin ajankohtaisia. Esimerkiksi maavoimien uudistettu taistelutapa osana alati muuttuvaa
suomalaista sotataitoa sisältää paljon elementtejä epätavanomaisten sodankäyntimenetelmien
ja sissitoiminnan keinovalikoimasta. Lisäksi on muistettava, että alueellinen
puolustusjärjestelmä kaikessa laajuudessaankin on pitkän kehitystyön tulos – ei siten koskaan
täysin valmis. Siksi 2010-luvulla tehdyt uudistukset ja suurehko puolustusvoimauudistus
voidaan nähdä luonnollisina jatkumoina, eräällä tavalla alueellisen puolustusjärjestelmän
yhtenä evoluutiovaiheena.
Maailmassa 2000-luvulla näyttävästi esiin noussut kansainvälinen terrorismi on yhä useammin
yhdistetty toimintamenetelmiltään ja taktiikaltaan sissisodankäyntiin. Vaikka sota
taidon kannalta tarkasteltuna kyseessä on kaksi eri asiaa, niiden keinovalikoimat ovat hyvin
lähellä toisiaan. Terrorihyökkäysten voiman ja näyttävyyden myötä niiden mielikuvituksellisuus
on ylittänyt vastapuolen kaavamaisen ajattelukyvyn. Uutena ilmiönä ja uhkakuvana
maailmanlaajuisesti levinnyt kybersota eli tieto- ja energiaverkkoihin kohdistetut iskut
sekä niitä vastaan kehittynyt suojautuminen ovat myös nousseet sotataidon viitekehyksessä
aseellisen voimankäytön rinnalle. Kybersodalla voidaan yksinkertaisin keinoin vahingoittaa
vakavasti koko tietoyhteiskuntaa ja aiheuttaa suunnattomia taloudellisia menetyksiä ja jopa
ihmisuhreja. Näyttää siltä, että nykyajan terroristit ja kybersissit ovat ylittäneet maailman
kipukynnyksen. Niiden kimppuun käydään kaikilla rintamilla. On ryhdytty sanoista tekoihin
toisin kuin kylmän sodan aikana. Tässä sodassa pätevät perinteisen vastasissisodan opit:
eristetään, tukitaan huoltokanavat, jahdataan herkeämättä ja tuhotaan. Tärkeää on katkaista
rahoitus ja estää pääsy joukkotuhoaseiden lähteille. Teoriassa asia on yksinkertainen, mutta
niin kauan kun terroristit, tietoverkkosissit ja vastarinta pysyvät piilossa, niitä vastaan sotiminen
on vaikeaa.
Vaikka sissitoiminta ja -taktiikka ovat lähes tyystin hävinneet kirjoituksista, ohjesäännöistä
ja sotataidosta, kansallisella sissitoiminnalla ja sen kokemuspohjalla on yhä elintilaa.
Vähintään asian tutkiminen ja analyyttinen tarkastelu saisi jatkua, vaikka itse sissitoimintaa
ei suomalaiseen 2010-luvun sotilasdoktriiniin enää luettaisikaan kuuluvaksi. Taktiikka kaipaa
lisää aktiivisuutta ja yllätyksellisyyttä. Hajautetun taistelutavan perusta on yhä edelleen
riittävässä vaikutuksessa ja tuhoavassa tulivoimassa. Voidaan todeta, että maavoimien uudistunut
hajautettu taistelutapa soveltuu edelleen hyvin alueellisen puolustuksen perustalle.
Maantieteelliset olosuhteet ja suomalainen kansanluonne edesauttavat asiaa. Siksi sissitoiminnan
kehityksen tutkimisella ja pohdinnoilla voidaan arvioida olevan Suomen oloissa
tulevaisuudessakin merkitystä. Mikäli hajautetulla taistelutavalla saavutetaan edes jonkintasoinen
hyökkäyskynnystä nostava vaikutus, se palvelee Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen
lisäksi kokonaisturvallisuutta merkittävästi. Yksikään vihollinen tuskin haluaa joutua
2010-luvun Afganistanin kaltaiseen epäselvään taistelutilanteeseen.
Kaiken edellä kuvatun perusteella voidaan sotataidon jatkuvaa kehitystä tutkia monista
lähtökohdista, mutta se on tehtävä taiten ja varoen. Ovathan sissisodankäynnin keinot joutuneet
ei-toivottujen käsitteiden kansioon. Kansallista sotataitoa kehitettäessä tulisi ensin
harkita tarkoin, mitä käsitteitä käytetään ja miten niiden taktiikan sisältö määritellään. Tärkeintä
olisi siten keskittyä kehittämään uudistettaville käsitteille myös niitä kuvaava sisältö
ja menettelytavat. Sotataitoa tulee ennen kaikkea tutkia järjestelmällisillä tutkimusmenetelmillä.
Tutkimus- ja kokeilutoiminta on toteutettava tavoitteellisesti, ja kerätyistä tuloksista
on tehtävä vertailukelpoiset analyysit. Sodanajan organisaatioita on kehitettävä tulevaisuuden
mukaisen sodankuvan ja uhkakuvien perusteilla. Koulutusta on kehitettävä edeten systemaattiseksi
kokonaisuudeksi, joka tuottaa tarvittavan reservin juuri niille alueille, joissa
hajautetun taistelun arvioidaan olevan todennäköistä ja mahdollista. Vaikka edellä kuvattu
työskentely on tutkimuksen osalta jo edennyt lupaavasti maavoimien ohjauksessa Maataistelukeskuksessa,
riittää kehitystyötä runsaasti vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Tämän tutkimuksen tulosten ja johtopäätösten kannalta ilmiselvät jatkotutkimuksen aiheet
suomalaisesta sissitoiminnasta liittyvät 1980-luvun jälkeiseen aikaan. Uudemman aikakauden
asiakirjojen ja lähdeaineiston salattavuusasteiden poistuessa voidaan väitöstutkimuksessa
tehtyä kokonaiskuvaa täydentää monilta muiltakin osin. Sissitaktiikan käytännön
toimintatapojen laajempi tutkimus syventäisi tämän väitöskirjan synteesiä, joten sitä voidaan
perustellusti esittää jatkotutkimusaiheeksi tai sotakoulunjen opinnäytetöiden yhteydessä
selvitettäväksi aihe-alueeksi. Yksi jatkotutkimuksen aihe on myös ulkomaisten vaikutteiden
ja tietojenvaihdon laajempi merkitys suomalaiseen sotataitoon. Etenkin naapurimaamme
Ruotsin vaikutuksien osalta asiaa pitäisi tutkia tarkemmin. Tämä on kuitenkin mahdollista
vasta sitten, kun sotilastiedustelun arkistoaineistoa saadaan laajemmin tutkimuskäyttöön.
Salattavuustekijöiden vuoksi siihen saattaa mennä vielä kymmeniä vuosia. Olemassa olevaa
tietoa on osattava etsiä, tutkia, hyödyntää ja soveltaa tehtäessä maanpuolustuksen ratkaisuja
kansallisiin oloihin sopiviksi. Tämä ajattelutapa, jos mikä, on suomalaisen sotataidon kannalta
ensiarvoisen tärkeä
Tämän väitöstutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suomalainen sotataito ja laajaalaiset
kokemukset riittivät perusteeksi sissitoiminnan kehittämiseen.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
sotataidon jatkuvaa kehitystä tutkia monista
lähtökohdista, mutta se on tehtävä taiten ja varoen. Ovathan sissisodankäynnin keinot joutuneet
ei-toivottujen käsitteiden kansioon jnejne.

Snips yltä ja Bingo.

Näin minä aikanaan ymmärsin asian olevan.

Näissä asioissa on paljon näkökulmia, oma pohdinta jää väkisin vajaaksi, kun ei tiedä miten poliitikot de facto ovat linjanneet asioita ja toiseksi ei tiedä miten pv de facto on linjannut ja kolmanneksi salaista matskua on liikaa, jotta voisi nojata vain de factoon.

Jäljelle jääkin vain Luottamus päättäjiin. :cool:
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
1.1.3 Vihollisen heikkoudet

Mekanisoidun joukon keskeisin heikkous on sen sitoutuneisuus tiestöön sekä huollon suuri tarve erityisesti ampumatarvikkeiden ja polttoaineen osalta. Panssarivaunut kykenevät liikkumaan helposti myös tasapohjaisessa metsässä, mutta kasvillisuus rajoittaa niiden pääaseiden käytettävyyttä niin etäisyyden kuin suuntaamisenkin osalta. Kivikkoinen tai soinen maasto rajoittaa vaunujen liikkuvuutta voimakkaasti.

Yhdellä polttoainetäytöllä mekanisoitu joukko kykenee liikkumaan yhtäjaksoisesti noin 8 -12 tuntia. Polttoainetäydennykset toteutetaan säiliö-autoilla selustasta lähes etulinjaan toimittaen. Myös raskaiden aseiden ampumatarvikkeet kuljetetaan suoraan täydennettävälle joukolle kuorma-autoilla. Erityisesti epäsuorantulen yksiköiden ja panssarivaunuaseiden ampumatarvikekulutus on suurta, eivätkä yksiköt kykene kuljettamaan kalustollaan kovin suurta määrää ampumatarvikkeita. Täydennyssaattueet ovat haavoittuvaisia hyökkäyksille.
http://puolustusvoimat.fi/documents...JÄÄKÄRIJOUKKUEEN+JA+RYHMÄN+KÄSIK_2018.pdf.pdf

Tämä teksti sotii sitä taktiikkaa vastaan, että a2:n etenee taisteluosaston (pumppu) voimat loppuun kuluttaen ja sen jälkeen antaa vetovastuun seuraavalle taisteluosastolle.

Jos A2:n pyrkii huoltamaan kärkijoukkojaan liikettä jatkaakseen, on tässä sissitoiminnalla erittäin tärkeä merkitys.

Vihulaisen käytettävissä olevat joukot ratkaisee tämän, mielestäni.
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
http://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258487/JÄÄKÄRIJOUKKUEEN+JA+RYHMÄN+KÄSIK_2018.pdf/0104259e-d7b7-44ae-9aef-24012a14d916/JÄÄKÄRIJOUKKUEEN+JA+RYHMÄN+KÄSIK_2018.pdf.pdf

Tämä teksti sotii sitä taktiikkaa vastaan, että a2:n etenee taisteluosaston (pumppu) voimat loppuun kuluttaen ja sen jälkeen antaa vetovastuun seuraavalle taisteluosastolle.

Jos A2:n pyrkii huoltamaan kärkijoukkojaan liikettä jatkaakseen, on tässä sissitoiminnalla erittäin tärkeä merkitys.

Vihulaisen käytettävissä olevat joukot ratkaisee tämän, mielestäni.
Itse näkisin asian näin, että pataljoonatasolla se "pumpun" loppuun kuluttaminen voi hyvinkin pitää paikkaansa, mutta samalla tuon tekstin sisältö pitää paikkansa esim. prikaatitasolla. Ja asiaan vaikuttaa myös se, että mikä artikkeli loppuu ensimmäisenä, polttoaine/ammukset, vaiko ukot/ajoneuvot.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Vaihdetaan sana sissitoiminta muotoon jääkärijoukkueen/ryhmän hajautettu taistelu. Ei mitään uutta.
 
Jatkosodan aikana Yleisradiossa luettiin uutisten jälkeen kaukopartioiden radisteille osoitettuja salakirjoitettuja sanomia. Hämäyksen vuoksi kuuluttaja ilmoitti vain, että ohjelmassa seuraa "tärkeä nimitiedotus".
Ohjelmassa kuullaan rekonstruoituna muuan tällainen sanoma. Osasto Marttinan partiolle osoitettu viesti on luettu 23.1.1944 kello 19 uutisten jälkeen.

https://yle.fi/progressive/mp3/elavaarkisto/ea/06842_7_asemasotaa_1942.mp3

Oheisen salasanomanäytteen (leike 7) alkuperäinen lukija oli todennäköisesti Yleisradion kuuluttaja Ebba Lilius. Sen luki uudelleen nauhalle Yleisradion entinen pääkuuluttaja Carl-Erik Creutz radioarkistossa 1.6.1993. Sanoman antoi 23.1.1944 Yleisradion ohjelmapäivystäjälle puhelimitse osasto Marttinan radioupseeri Viljo Autio. Se oli osoitettu Osasto Marttinan partiolle 60/3, jota johti luutnantti Eero Kaasinen. Viljo Aution syksyllä 1993 suullisesti antaman selvityksen mukaan po. sanomassa ilmoitetaan Kaasisen partiolle, että apupartio on tulossa. Salaviesteistä käytettiin kaukopartiomiesten keskuudessa nimeä "Viesti Wihuri". Nimi juontui Matti Wihurista, jonka teettämillä salakirjoituskiekoilla viestit kirjoitettiin ja purettiin. Oheista sanomaa ei ole toistaiseksi voitu avata selväkieliseksi, koska ao. kiekko on kateissa.
 
Itse näkisin asian näin, että pataljoonatasolla se "pumpun" loppuun kuluttaminen voi hyvinkin pitää paikkaansa, mutta samalla tuon tekstin sisältö pitää paikkansa esim. prikaatitasolla. Ja asiaan vaikuttaa myös se, että mikä artikkeli loppuu ensimmäisenä, polttoaine/ammukset, vaiko ukot/ajoneuvot.
Oletettavasti sitä huoltoliikennettä on melko paljon, vaikka pyrittäisiinkin menemään ns. takki tyhjäksi kerrallaan. Perustarviketta on vaikea kuljettaa kärkivaunuissa kovinkaan monen aktiivisen päivän edestä, eli täydennykset mieluiten päivittäin. En muista mikä se oletettu vetovastuun kesto per yksikkö on, mutta arvelisin että yksittäinen komppania alkaa olla aktiivisessa etenemisyritystoiminnassa miehistön univajeen yms. takia henkisesti lopussa noin viikon kohdalla, ja se kuulostaisi loogiselta vaihtoväliltä. Sen jälkeen reservipätkä olisi ainakin muutaman päivän mittainen, koska varsinkin kaluston osalta isompi huolto- ja korjaustoiminta kestää hetken.
 
Top